keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Heineken 0,0

Heineken 0,0
Alkoholiton olut… Sitä kuluu itseasiassa useampikin litra etenkin kesäaikaan. Grillipuuhat, pikkunäppärä nikkarointi tai piha-askareet sujuvat mukavasti raikas janojuoma seuranaan. Näissä tilanteissa holiton vaihtoehto on varsin toimiva ja minusta myös perusbulkkia miellyttävämpi valinta. Suuria makuelämyksiä ei holittomien joukosta tietty ole tarjolla ja ikäviä sivumakujakin, kuten ylilyövä makeus, on aika helppo löytää, mutta mukaan mahtuu myös tasapainoisia, puhdaslinjaisia ja siinä suhteessa toimivia ”perusbissejäkin”.

Näin tuossa aiemmin kehuttavan tätä Heinekenin nollanollaa. Kehut olivat toki luokkaa ”mahdollisesti vähiten epämiellyttävä alkoholiton oluentapainen”, mutta ajattelin että voisihan tuon testata. Toissakesänä luotin visusti Nikolai Vehnään, joka on ilmeisesti sama tuote jota Sinebrychoffin uudella Crisp-brändillä myydään. Viime vuonna meni sitten vähän mitä milloinkin, mutta mikään ei vakiinnuttanut paikkaansa suosikkien joukosta ja päägrillioluenkin titteli livahti paheellisen vahvan Lempon haltuun.

Mutta, sitten se Heineken. Alla sopuisa juoksulenkki, lämmin suihku ja jalkapallon parissa kuluva sohvapalautuminen. Oluen puhdaslinjaisuus ja raikkaus yllätti erittäin positiivisesti. Tokihan puitteet oli pedattu melko optimaalisiksi, mutta näinpä tapaan yleensäkin oluen äärellä tehdä. Oikea olut oikeaan tilanteeseen ja muuta mukatietäväistäjargonia. Heinekenin 0,0 on joka tapauksessa ”hyvän kaljan makuinen” alkoholiton lager, jota olisin voinut toisenkin pullon tuossa makustella, jos kaapissa vain olisi ollut.
Brewing a great tasting 0.0% alcohol lager beer, is it even possible? Our master brewers started from zero and spent years exploring, brewing, and tasting before they finally created a recipe defined by its refreshing fruity notes and soft malty body – perfectly balanced. One that deserves the Heineken mark. Of course with the uncompromising Heineken characteristics since 1873: natural ingredients and Heineken’s unique A-Yeast. It wasn’t easy, but not impossible.
Heineken 0.0 is twice brewed and fermented with Heineken's unique A-yeast from natural ingredients with gentle alcohol removal and blending to achieve a fruity flavour and slight malty notes.
Heineken 0,0
Kullankeltainen, valkean ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksuu, noh, oluelle. Eli vaaleaa mallasta, melko neutraalia mutta nenää miellyttävää sellaista. Kevyttä ruohoa mukana eli ihan kevyestä ja raikkaasta lagerista menee.

Maku on odotetusti miedohko, mutta hyvin tasapainoinen eikä oikeastaan omaa lainkaan usein alkoholittomissa oluissa vastaan tulevia sivujuonteita tai ylimääräistä makeutta. Teräväkuplaiset hiilihapot piristävät kohtalaista ruohon tuntua kivasti. Raikasta, kevyttä lageria makunsa puolesta siis. Tämähän menee kivasti palautusjuomana töllön ääressä. Joisin toisenkin, jos kaapissa vain olisi.

Ei tällä nyt kuuhun mennä, mutta raikas, virheetön ja tasapainoinen holiton vaihtoehto. No miksipäs ei, äkkiseltään uskallan väittää että mielummin tätä kuin useimpia perusbulkkeja.

Pisteet: 27/50

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Whiplash Swoon

Whiplash Swoon

Toinen testattava Whiplash-olut onkin sitten vähän tuhdimpaa tavaraa sameassa, kahdeksanprosenttisessa kokonaisuudessaan. Rungossa Maris Otterin lisäksi vehnä- ja kaura-mallasta, humalina Vic Secret ja modernien juomien veteraani Chinook. Kuivahumalointia kuuluu harjoitetun antaumuksella ja läpitunkemattoman samea hedelmäsmoothie paljastaa makukirjonsa jo lasiin kaadettaessa: hedelmäistä nektaria lopussa kivasti kiristyvää karheutta tarjoten. Whiplash vaikuttaa varsin pätevältä ja hypensä ansainneelta toimijalta. 
A big, dirty, jammy banger rocking at you with Malted Maris Otter, Wheat, Oats and then hit with Vic Secret and Chinook in the Whirlpool. Fermented on London Ale III – a bigger bodied, silkier affair altogether than the usual mix mash of DIPA yeasts. Then dry hopped with Vic and Chinook again, and again, and again until it was banged it into kegs and cans. What you get is heavy grapefruit, apricot jam, spruce and melons with a big but silky body that lashes your tastebuds out of it with soft bitterness and intense ripe fruit and a mellow roundness from the abv.
Whiplahs kuuluu tosiaan Pien-puodin maahantuontikoneiston hedelmiin, jota pitäisi rantautua maahan tasaiseen tahtiin jatkossakin. Maistettavat tölkit sain maahantuojalta, Swoonia löytynee hyvin varustelluista anniskeluliikkeistä - veikkaisin, että lähinnä hesoissa...

Whiplash Swoon

Rolloveria hieman tummempi, silti vaaleankeltainen, sameudessaan hedelmäisen näköinen ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on hedelmäinen, muttei vallattoman ylitsevyöryvä. Sitrusta ja hedelmälihaisaa greippisyyttä, yleistä, sekavampaa trooppisuutta. Passion tulee mieleen, samoin aprikoosi. Hieman odottavat fiilikset on, mutta lupaavalta vaikuttaa.

Maku on hieno. Syvää trooppisuutta kypsän puhuvansa ja hedelmälihaisen runsaana tarjontana. Tutut kärsimyshedelmät, passionit, papaijat ja aprikoosit pyörivät kielen päällä takaa tulevan sitruksen leikitellessä hampaillaan. Lopussa puristus on jo raaemman greippistä, sopivan rouheaa tähän väliin. Puristusote voisi toki tiukempikin olla eli peräkärryssä olisi vielä tilaa, mutta sivalluksessa on silti hyvää luonnetta kelpo kuorman tarpeiksi.

Alkupuoliskoltaan hyvin mehumainen, lopussa keskirunsaan napakka olut. Hieno tuote.

Pisteet: 38/50

Laitilan Kukko IPA

Laitilan Kukko IPA

Laitila on ollut uutuuksien suhteen ahkera tänä keväänä ja muun muassa vanha Kukko IPA on saanut rinnalleen hieman päivitetyn version. Panimon toimittaman paketin infolehtisen perusteella voisi olettaa, että aiempi 4,7-prosenttinen versio poistuu tämän uuden kaupparajan myötäisen 5,5-prosenttisen tieltä. Se ainakin olisi ihan ymmärrettävä päätös.

Kukko IPA ei edusta lajityypin vaaleinta tai raikkainta osastoa, vaan hieman tummanlainen runko antaa värin lisäksi myös makua juomaan. Maltaina toimivat Pale Ale, Vienna, Melanoid, Cara Plus 10 ja Caramel 150, humalina taasen perushyvät Columbus, Centennial ja Amarillo. Olut on myös gluteeniton.

Laitilan Kukko IPA
Varsin oranssinen, runsaan ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksussa on kohtalainen annos karamellista maltaisuutta, kypsää hedelmäisyyttä ja vienoa pähkinää. Sitruksinen raikkaus, kevyt yrttisyys. Siinä pari hyvää lisäväriä palettiin. Mallas siis painaa, mutta peräkärry kestänee sen. Aika tuo mukaan myös appelsiiniä.

Maku. Se on ihan kiva. Mallasta löytyy taas melko paljon: karamellia ja paahtoleipää siis. Sitruksinen aalto huuhtoo tuoksun pehmeää ja kypsää hedelmäkerrosta sopivasti puraisten sekä raikkautta tuoden. Matkassa kevyttä yrttiä, kukkaisuutta ja ehkä ruohoakin. Takapotku on edelleen sitruksinen, jälkimaussa lisäksi tuota ruohoa ja pähkinäistä tuntua, kukanvartista kitkeryyttä. Aromaattisuus on aika vaimealla tasolla. Suurin iloittelu jää selvästi puuttumaan.

Ihan kiva, hieman brittihenkinen, mutta ehkä enemmän värinsä mukaista maltaisuutta ilmentävä jenkkiviritys kumminkin. Ei kaikkein raikkain esitys tällä kertaa. 

Enemmän IPA kuin Nokian uutuus, muttei oman IPA- tutkan päätaajuuksilla tyylikartalla. Oluena varsin kelpo, mutta tokko löytyy toistuvasti ostoskorista.

Pisteet: 30/50