Vehniän Juhannussahti 2019

Vehniän Juhannussahti 2019

Keskikesän juhla saapui tänä vuonna odottavissa tunnelmissa. Pelko muutamia viikkoja aiemmin koetun mäkäräisinvaasion vakiintumisesta pysyvämmäksi olotilaksi hämärsi aikomuksia maaseudun rauhaan paluuseen lähes yhtä pitkälle, mitä päiväkin vielä jaksoi pidentyä. Mutta pakkohan se oli lähteä kokemaan, olihan Vehniältä toimitettu taas sahtiakin evääksi – eikä se juhannussahti samalta pientaloalueen takapihalla maistu, vaikka kuinka maalaiskylänä sitä pitäisikin.

Mikko tosiaan huuteli tuossa jokunen aika sitten, että sahtia olisi juhannukseksi tuloillaan. Perinteinen kuriiriketju toi arvotuotteen kätteni ulottuville ja odottavan ajan pitkäksi tehnyt juhannussuunnitelmien kanssa jahkaileminen sai uutta virtaa taakseen. Edellisestä sahtierästä onkin jo jonkin verran aikaa, mutta juhlasahti olikin sitten sitäkin tömäkämpää ja varmasti kantavaa tavaraa alusta loppuun. 9,1-prosenttiseksi nostatettu mallasjuoma onkin sieltä Vehniällä valmistettujen sahtien vahvimmasta päästä ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa vahvuus oli kyllä käännetty, noh, vahvuudeksi.

Sahti on valmistettu Mikon vanhassa pihasaunassa. Normaalisti eräkoko on noin 50litraa, mutta ryhdikkäämmän olomuodon myötä saanti putosi nyt seitsemällä tuosta. Reseptiikkaan sisältyy 25kg sahtimallasta, 1,5kg ruismallasta, hiven katajaa ja tietenkin hiivaa. Humalalajike vaihtui saantiongelmien vuoksi Perlestä Hallertau Hersbruckeriin, mutta tuohon homma ei ainakaan maun puolella kaatunut. Erinomaista!

Vehniän Juhannussahti 2019

Rusehtava, samean keltainen sahti. Tuoksussa neilikkaista mausteisuutta, toffeista leivoksisuutta ja hienoista hedelmää, muttei suoranaista banaania. Myös vahvuus nousee nenään, muttei häiritsevästi. Jyhkeää ja voimakasta.

Maku on hieno ja vahva. Melko makea aloitus tarjoaa toffeista mallasta, leivoksisuutta ja kevyttä banaanisuutta. Loppumaku kuitenkin kuivuu kohtalaisen paljon alkoholin katkun, runsaahkon mausteisuuden ja neilikkaisuuden noustessa päärooliin. Huulet hieman tahmaantuvat, nielua polttelee hitusen ja mieli rentoutuu. Oivallinen juhannusnektari.

Mikkeller x Kihoskh Saison Sally

Mikkeller x Kihoskh Saison Sally

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,8
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte,Belgia
• Valmistuttaja: Kihoskh, Kööpenhamina, Tanska

Saison Sally on yksi olutkauppa Kihoskhin ja maailmanmainetta niittävän Mikkellerin yhteistyön hedelmistä. Kaupan valikoimista löytyykin reilu kourallinen sille nimenomaisesta valmistettuja oluita Brown Alesta Saisoniin ja samean suloiseen NEIPAan. Ne kustantavat kolmenkymmenen Tanskan kruunun verran (n. 4€) potulta, mutta vielä muutaman päivän ajan niitä voi saada kaupanpäällisinä Kihoskhin Suomeen toimittavasta verkkokaupasta tilattuna:

Valikoi haluamasi oluet ostoskoriin ja siirry maksamaan. Kirjoita tilauksen kommenttikenttään ”Olutkellari&KIHOSHK” ja kaksi Kihoskh x Mikkeller -olutta ilmaantuu postissa toimitettavan olutpaketin mukana ovellesi. Lisätietoja löytyy linkin takaa ja muista, että koodi on voimassa kesäkuun loppuun saakka:

Etukoodi Kihoskh-verkkokauppaan - Kesäkuu 2019

Itse otin testiin erehdyttävää Mustang Sallyn henkeä etiketissään esittelevän kesäoluen, Saison Sallyn. Kandisokeria ja appelsiinin kuorta (1%) reseptiikassaan kantava, vähän jyhkeämmän ja ennakkoluulottoman tyylisuunnan sesoonlinjaa edustava olut osuikin makuhermoon jopa odotuksia paremmin ja täytyykin rehdisti todeta, ettei kaupan omaa oluttasarjaa ole ylenkatsominen. Vakuuttavaa menoa ja tietty teemakin nostattaa omaa fiilistään. Biisisuosituksia en ole tavannut jakaa, enkä jaa nytkään, mutta eihän tässä liene kuin yksi vaihtoehto.

Mikkeller x Kihoskh Saison Sally

Mikkeller x Kihoskh Saison Sally

Vaaleanlainen, hieman usvava ja valkean, lasin rajoja koettelevan vaahdon nostava olut. Tuoksu on mainio. Kukkava, sitruksinen ja yrttinen humalointi astuu ensimmäisenä esiin. Rustiikkinen vehnärunko sekä tuttu, voimakas mausteisuus täydentävät melko runsaankin makumaailman. Ei siis se raikkain duponttyyppinen veto, vaan varsin oivallinen jämäkämmän pään versiointi.

Maku antaa vähän raikkaampaa kuvaa itsestään. Runko jää tuoksua selvemmin taustalle jättäen tilaa suht napakalle humalan ja mausteisuuden rintamalle. Yrttiä, kukkaisuutta, sitrusta... aika voimakasta ja terävää menoa. Jälkimaku on pitkä, sitruunankuorinen, voikukkainen ja ruohoinen. Katkeranpuoleinen ja runsas. Onpas mukavan jytäkkä Saison. Todella hyvä!

Pisteet: 38/50

Lounasretki Plevnaan

Yhden pysähdyksen taktiikalle aika optimi valinta.

Työhommat kuljettivat minut pitkästä aikaa Tampereen suuntaan, missä ei olekaan useampaan vuoteen tullut käväistyä. Ihan ajan kanssa tehdystä visiitistä on sitäkin kauemmin, eikä tälläkään kertaa muutamaa tunteroista pidempään ehtinyt viihtymään. Vähäistä kanssakäymistä onkin tullut tässä pohdittua, sillä Mansesterihan on oikeastaan aika lähellä Jyväskylää ja selvästi helpoiten saavutettavissa oleva isompi kaupunki muutoinkin. Pitäisi vain ottaa asiaksi joku kerta…

Aikaa keskustan sykkeen tunnusteluun oli nytkin kutakuinkin lounaan verran, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja sattuipa sijaintinikin tukemaan ajatusta sopivasti. Plevnaan siis, viime kerrasta kun on kulunut se kuusi-seitsemän vuotta. Kuluneen ajanjakson suurin muutos panimoravintolan toiminnassa taitaa olla portaikon viereen ”noussut” panimopuoti, mistä Koskipanimon koko sen hetkinen tuotanto on ostettavissa kotiinviemisiksi. Muutoin interiööri ja aina niin kutsuva baaritiski ovat pitäneet varman linjansa, jonka ääreen voisi istua vähän pidemmällekin lounaalle.

Alkoholilain positiivisin muutos yhdessä kuvassa.

Siperian kutsu on kova.

Repullinen tamperelaisia.

Ensin kuitenkin tuliaiset. Siperian kanssa piti olla tarkkana, sillä 3,90€ pullohinnalla mopo olisi voinut hyvinkin karata lapasesta. Maltoin kuitenkin mieleni, mikä jo kotimatkalla alkoi harmittamaan. Mukaan lähti myös takavuosien helteisiltä Helsingin reissuilta erityisen hyvin Smörre IPAn kanssa mieleen jäänyt, hanasta lasketun helmeilevänä hurmannut Severin Extra I.P.A., hyväksi havaittu WeizenBock sekä vielä maistamaton James Savuolut.

Ulosmyyntivapaudesta nauttimisen jälkeen olikin hyvä hetki istahtaa hetkeksi aloilleen ja täyttää repun ohella myös energiatarpeita. Plevnan kaksikiekkoinen vuohenjuustosalaatti ja sen alkupalana tarjoiltu pinaattikeitto tekivät tehtävänsä moitteettomasti – vaikka keitto aika suolaista olikin. 

Ruokaillessa oli myös hyvää aikaa töllötellä panimoravintolan yksityiskohtia sekä oluttarjontaa baaritiskin yläpuoliselta liitutaulurivistöltä tutkien. Katon rajaan nostetut, pienehköt Plevna-tynnyrit ja puiset, vanhahtavat loossit sopivat rouheaan tehdasmiljööseen hyvin, enkä ehkä osaisi kuvitella tätä panimoravintolaa uutuuttaan kiiltävässä, modernissa oloasussa. Jonkin verran näkyi kaupungissa maisemat muuttuneen, mutta Plevna on pitänyt pintansa veden virratessa koskessa. Hyvä niin, sinne on aina mukava palata.

Lounassalaatti

Good ol' Plevna

Alkoholilain pienten uudistusten kenties suurin ja matkatessa selvimmin esille noussut muutos on panimoiden ulosmyyntioikeus, jota on tullut aina tilaisuuden kohdalle sattuessa hyödynnettyä. Edellisellä Tampereen reissulla Siperia jäi panimoravintolan kanssa taakseni, mutta nyt tuota klassikkoa saa jo kantaa mukaankin. Pieni, mutta todella tärkeä ja oikeastaan täysin järkiperäinen muutos parempaan. Takaisin talsiessa harmittelin, että kauppahallin pullokauppa Flinda jää odottamaan parempaa väliä tutustumiseen. Katsotaan sitä sitten vaikka syyskuussa Suomi – Kreikka -matsin yhteydessä…

Harmaanlainen päivä tarjosi lyhyellekin kävelyllä ihmeteltävää...

Tammerkoskeakaan en ole koskaan päästä päähän kävellyt. En kävellyt nytkään. Pitäisi kyllä.

Kukkaloistoa punatiilen ja tumman veden hallitsemassa maisemassa.