Keväinen Helsinki: Perho, Pien, Stadin Panimo ja Panema

Pari pientä pysähdystä keväisessä Helsingissä.

Keväinen kaveriporukan kokoontuminen vei kellaristinkin pitkästä aikaa taas pääkaupunkiseudulle. Pikainen piipahdus pääpitäjän keskustassa tarjosi mahdollisuuden myös yhteen tai kahteen tarkoin harkittuun pysähdykseen ennen virallista sosialisointia ja sovittua iltaohjelmaa.

Retki alkoi pikamarssilla Kampin kellarista kohti Etu-Töölöä ja Helsingin vanhinta toiminnassa olevaa panimoa, Perhoa. Ravintolakoulu Perhon oma olutverstas oli nimittäin laittanut edellispäivänä myyntiin pienen 90:n pullon kokoisen erän jyhkeää ohraviiniä, eikä siellä olekaan vielä aiemmin tullut käytyä.

Nälkäkin olisi ollut, mutta nyt oli aikaa vain pikaiseen pyörähdykseen olutkaapin ja kassan kautta eteenpäin. Hintalappua en tuotteelle löytänyt, mutta kuitti ilmoitti kahden pullon yhteissummaksi maltilliset kymmenen euroa. Vitonen hyvin pienen panimon lähes minimaalisen erän kymppiprossaisesta barley winestä oli kyllä positiivinen yllätys.

Perho julkaisi sopivasti visiitin alla muhkean Barley Winen. Vain 90 pulloa tuli myyntiin.

Mihis sit? No Pieneen. Vähän seudulla asioivana ajattelin, ettei tuota kohdetta ole syytä tai kovin kannattavaakaan sivuuttaa. Hyvä sijainti ja parin vuoden takaisen visiittini jälkeen kovasti vahvistunut konsepti oli pakko päästä kokemaan. Eikä tarvinnut pettyä.

Paikka oli perjantain loppuiltapäivästä vielä sopivan rauhallinen, mikä helpotti laajan kylmäkaappivalikoiman läpikäyntiä ja pääpomo-Erkin työnteon häiriköintiä. Aiemmin samalla viikolla hyllytetty Rollover oli ainut varma etukäteistärppi, mutta muutoin mukaan lähtevän valikoiman pitäminen kohtuullisuuden rajoissa oli odotetun haastavaa. Valikoima oli jopa parempi, mitä olin ajatellut.

Pienen kylmäkaapit tursuavat rahojani huutavia kuriositeettejä.

Paikan päällä nautittava osasto on kateutta gerättävän kovalla tasolla.

Aikaa oli myös matkan ensimmäiselle virvokkeelle, joksi valikoin vakuuttavan Brew By Numbersin 65/03 DDH IPAn. Sain myös maistiaisen juuri hanaan laitetusta Evil Twin NYC:n ja Root + Branch Brewingin The Nomadic Approach To Reinventing the Wheel. Edition 2 –kollabosta. Tähän en kookosta vierastavana olisi ilman suostuttelua tohtinut tarttua, mutta yllättävän hyvin kookoshiutaleilla ja laktoosilla varusteltu DIPA lopulta toimi.

Maistellessa oli hyvää aikaa tarkastella viereisen, vain paikan päällä nautittavia oluita tarjoilleen kaapin (eli yli 5,5%) juomavaihtoehtoja. De Camin maut jäivät meneillään olevasta Geuze-sarjasta puuttumaan, mutta nyt ei ollut aikaa paikata tilannetta.

Mukaan napattavien oluiden kaapitkin tuli käytyä pieteetillä läpi ja kyllähän se ilahduttaa kun lauteilla näkee Whiplashin, BBNo:n, Stigbergetsin, Brewskin, Brekerietin, Evil Twin NYC:n ja Wylamin kaltaisia panimoita. Ja jopa törkyisen tuoreena! Oispa meilläkin...

Brew By Numbers 65/03 DDH IPA

6,8% / Pisteet: 40/50

Samea, kuten pitääkin. Tuoksu on tosi hedelmäinen, runsaan trooppinen ja linjanmukainen. Greippiäkin on ilmassa, mikä elävöittää tuoksua.

Maku on hieman terävämpi, edelleen hedelmäinen ja greipin sävyttämä. Lopetus on yllättävän napakka, mikä mielestäni myös toimii. Tropiikkia niin pehmeän leijuvassa kuin hieman kulmikkaammassa ja kirpeämmässäkin muodossa. On hyvä.

---

Evil Twin NYC X Root + Branch Brewing:
The Nomadic Approach To Reinventing the Wheel. Edition 2

8,5% / Pisteet: 38/50

Edellistäkin sameampi ja haaleampi, vaaleankeltainen olut. Tuoksu on jännä: trooppista hedelmää ja pehmeää kookosta. Mangosose ja aprikoosi tulee päällimmäisenä hedelmistä mieleen.

 Maku on oikeastaan aika pirun hyvä, jopa näin kookosta vierastavan mielestä. Pehmeä kookos on läsnä joka puolella ja sekoittuu milloin hedelmäsalaatin ja mangososeen, milloin sitrushedelmien joukkoon. Eikä tämä loppuunsa edes kovin kiero ole.

Makukombo toimii hyvin, mutta omaksi suursuosikiksi on vielä matkaa. Aika lähellä huippua silti.

Nätit hanat ja maistuvat hanajuomat.

Pienen eväskori...

Sitten olikin jo aika hypätä oransseille penkeille ja eksyä Redin sokkeloihin. Kuudeksi oli varattu Stadin Panimon kierros, joten ehdittiin yksille Redin Oluthuone Haaviin ennen Social Burger Jointin ruumista täyttävää makuelämystä. 

Haavi vaikutti ihan peruskivalta ja sopivan hämyiseltä after work –paikalta kohtalaisella olutvalikoimalla terästettynä. Itse päädyin tuttuun ja turvalliseen Saison de Randonneuriin. Social Burger Jointin eväs lunasti mehevät odotukset ja oli tähän väliin pitkää päivää asiallisen jämäkkä energialisä, joka sai vaivattomuudestaan ison kiitoksen.

Mufloni Saison de Randonneur

Panimokierros oli mielenkiintoinen. Oluen valmistuksen perusjutut käytiin tietty läpi ja panimon tarinastakin kuultiin kehujen säestyksellä aika kattavasti. Toiminnan, eritoten panimobaarin puitteethan ovat mitä mainioimmat, sillä vanhan rakennuksen tunnelma sopii hienosti oluiden rauhalliseen siemailuun ja turinointiin. Viereisen lambic-kaapin läsnäolo ei tunnelmaa tietty heikennä. 17 000€ aikanaan maksaneeseen tuulikaappiin pykätystä panimopuodista tuli myös muutama kotiinvieminen ostettua.

Tekevän osaston tiiveys sen sijaan hieman yllätti, samoin kuin keittolaitteiston rouhea luonne: mäskäys hoidetaan käsipelillä kahdessa 500-litraisessa hernekeittokattilassa ja vierre keitetään isommassa puuropadassa. Ne taisivat olla entistä puolustusvoimien tavaraa, mutta hop cannonin virkaa toimittaneen pontikkapannun alkuperää ei avattu – oletan sen siis olevan omia peruja (vitsivitsi).

Laajenemisen varaa ei suojellussa rakennuksessa oikeastaan ole, mutta aika hyvin tuo pienikin tila oli saatu hyödynnettyä ilman isomman tilanahtauden tuntua. Siltä se ainakin näin työsuoritusten ulkopuolisena aikana vaikutti. StaPan tuotelinja on joka tapauksessa ollut aina aika moderni, joten laitteiden rustiikkisuus yllätti ja samalla nostatti arvostusta entisestään. Rehtiä.

Stadin Panimo ja sen symppis baari löytyvät tämän varmaan tuhat kiloa painavan ovikaksikon takaa.

XX Bitter ja pari muuta.

Belgipainotteinen kaappiduo houkutteli kovasti. Eritoten "omatuontiin" eli Ultimatorin tiimiin kuuluvat Cantillonit.

Panimon tarinasta löytyi ihan mielenkiintoisia tiedonmurusia. Tuon taannoisen Olvi-jupakan lopullinen jälkipuinti jäi itseltäkin aikanaan epäselväksi, mutta kierroksella asia avattiin mukavan avoimesti. Apua saatiin lopulta myös verottajalta ja kuvion muoto on nykyään seuraavanlainen:

• Stadin Panimon Suvilahdessa toimiva nyrkkipaja on oma, verotuksellisia pienpanimohuojennuksia asiaankuuluvasti saava yksikkö, jonka vuosituotanto on noin 150 000 litraa.

• Tölkkipakattuja, edelleen Olvilla tehtäviä oluita valmistetaan erillisen panimoyrityksen toimesta. Vaikka tuotanto on suunnilleen samaiset 150 000 litraa/vuosi, maksetaan tölkkituotteista täydet olutverot. Näitä litroja ei siis lasketa Stadin Panimon lukuihin, vaan ne ynnätään yksiin Olvin koko tuotannon kanssa, minkä johdosta pienpanimoalennuksia ei niihin tule.

Kierroksella maisteltiin Amber-etuliitteitä vieroksuvallekin maistuvaa Red Alea sekä suoraan tankista laskettua greipinkuori-IPAa eli todella tuorekuosista Gasometeriä. Tai näin se muistaakseni yhdessä todettiin olleen. Kierrokseen kuului myös neljän oluen tasting-setti, jonka sisällöstä löytyy tarkempaa sanailua kuvista.

Stadin Panimo Hazy Amber Ale

5,6% / Pisteet: 33/50

Punakan maltainen ja kypsän hedelmäinen olut kivalla sitruslisällä ja vienolla mausteisuudella. Mallasta on, samoin suuhunsopivaa kepeyttä, mutta myös aromaattisuuttakin. Mukavan helppo, mutta maukas.

--

Stadin Panimo American IPA

 5,5% / Pisteet: 34/50

Katkero edellä. Ei turhemmin aromaattisuutta sitrusta lukuunottamatta. Selkeä ja suoraviivainen, kuiva ja napakkaa. Aika hyvä.
---

Stadin Panimo French Saison

 6,0% / Pisteet: 32/50

Täysin kirkas. Mausteisuutta, kohtalaisen sitrukasta humalaa ja melko kuiva lopetus. Kaksijakoinen. Oluena toimiva, mutta aika kaukana huippusaisonista. Liian kliininen ollakseen täyspätevä sesoon...

---

Stadin Panimo Savuruis Portteri

6,5% / Pisteet: 31/50

Yllättävän ohut ja savua vahvemmin turvetta antava. Ei kehno, mutta erilainen kuin muistin ja odotin. Joskus pitänyt tästä paljonkin, mutta tuntuu jäävän jalkoihin näiden vaaleampienkin kanssa.

Illan lopuksi käytiin katsomassa vielä Paneman tarjontaa.

Tästä listasta valikoitui 2,8%:nen, samea ja hurmaava Northern Lights.

Ennen illan melko aikaista päättämistä käveltiin vielä katsastamaan Paneman tarjontaa. Hanasta valikoitui kevyt mutta maittava Whiplashin Northern Lights, jonka turvin oli mukava ihmetellä varsin eläväisen olutravintolan pimenevää perjantai-iltaa. Aika täyttä oli kymmenen maissa, mutta sekaan sopi vielä hyvin. Tänne pitää palata vielä ajan kanssa, mutta tällä kertaa oli jo aika suoria Vantaan kulmille lauantain kaverikokoontumista vartomaan.

---

Lauantaina ei sen suurempia hienouksia nähty, vaan pääpaino oli hyvässä porukassa ja asiaankuuluvissa aktiviteeteissä. Erikoisuudeksi laskettaneen kaverille neljä-viisi vuotta sitten hankkimamme St. Feuillien Tripel -lekan korkkaus. BBE oli mennyt umpeen jo kaksi vuotta sitten ja pulloa oli säilytetty suht valoissa paikassa sekä huoneenlämmössä. Korkin alta kuitenkin paljastui hyvin pehmeänlinjainen, kauniisti suuhun sulava, vaalea ja keväinen belgi ale. Tuoretta tuotetta en ole aikoihin maistanut, mutta muistelisin sen olevan hieman kärkäs ja viinainenkin, joten kyllähän tämä oli huikeaa edistystä.

Aika oli tehnyt kolmelitraiselle pullotteelle erittäin hyvää.

Espooon hallintokorttelin anniskeludiscosta löytyi Pisseä.
Oli ihan jees, UG:n tekemää. Ei tästä sen enempiä, lystiä oli. Ympäristö ehkä "hitusen" epämukavuusalueella....