Pienen Kuukauden Erikoiserät – Kotimaisen olutkaupan mahdollisuudet

Mitä jos näitä Mikkellerin Baghavenin rustiikkisia maalaisalejakin saisi normaaliin tapaan kivijalkakaupasta täällä meilläkin?

Alustus: Pienen väki antoi allekirjoittaneelle tilaisuuden kokeilla, miltä suomalainen olutkauppa tuntuisi, näyttäisi ja ennenkaikkea maistuisi, mikäli sitä ei rajoitettaisi niin paljon. Sain hypisteltäväkseni ison läjän tuoreita olutuutuuksia, joista vain osaa saa Pienkin myydä ulos puodistaan. Entä jos nämä kaikki saisikin ulkomaisten verkkokauppojen sijaan hakea kotimaisesta kivijalkakaupasta? Oluet ovat jo Suomessa, mutta vähittäismyyntiin niitä ei saa laskea, eikä Alkosta niitä tule löytymään.

Varoitus: juttu sisältää tuotesijoittelua ja ilmaista olutta.

---

Pien on yksi viime vuosien näkyvimpiä yksittäisiä olutalan ja -valikoimien kehittäjiä Suomessa. Intiimistä, uraauurtavasta olutpuodista kuriositeettien maahantuojaksi, olutkaupaksi ja moderniksi tap roomiksi parissa vuodessa kasvanut yritys on jotain, mitä Suomessa oli jo pidemmän aikaa kaipailtu. Sen aktiivinen verkostoituminen ja pienerien tarjolle saattaminen on myös osaltaan tuonut esiin alkoholilainsäädäntömme korjausta vaativia kompastuskiviä.

Pienen omatuonti käsittää kirjoitushetkellä kolmetoista europanimoa, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän aiemmin Suomesta saamattomia toimijoita. Kesän myötä talli laajenee myös Atlantin taakse, mistä lähtee ensimmäiset suoratuontierät piakkoin kohti Suomea. Valikoimaan tuo leveyttä ja yllätyksellisyyttä myös tiivis yhteistyö eri tukkureiden kanssa, mikä mahdollistaa nopeastikin hupenevien kertaerien saamisen meidänkin ihasteltaviksi.

Emme etsi uusia panimoita niiden joukosta joita jo tuodaan, vaan etsimme ne uusimmat ja mielenkiintoisimmat. – Erkki Häme, Pien

Lokakuussa auenneessa myymälässämme on ehtinyt pyörähtämään 259 kotimaista ja 288 ulkomaista kauppavahvaa nimikettä. Vahvempia pullo- ja tölkkituotteita on kaapeissamme vilahtanut jo tasan 200 erilaista.– Erkki Häme, Pien

Maahantuotuja nimikkeitä maahantuontimme osalta on yhteensä jo yli 800 erilaista. – Erkki Häme, Pien

Pientä, kuten muitakin Suomessa olutta kaupittelevia tahoja kuitenkin sitoo tarkoin rajattu ja eurooppalaisittain tiukka alkoholilainsäädäntö. Yli 5,5-prosenttisten tuotteiden vähittäismyyntimonopoli on Alkon hallussa, jolloin ”kaupparajan” ylittävien maahantuontien jää Pienessäkin kaksi myyntikanavaa: oman tap roomin anniskelutiski tai jälleenmyynti muille olutravintoloille.

Kuvio iskee myös kotimaiseen tuotantoon, vaikka ulosmyyntioikeus paikallista helpotusta pienimille panimoille antoikin. Ilmapiiri ei varsinaisesti kannusta panimoita kehittämään yli 5,5% oluita suuremmassa mittakaavassa, kun taas juuri ne tuotteet olisivat erityisen kysyttyjä vientimarkkinoilla.

Kaikki neljä kuuluvat esillä olevaan Pienen erikoiserä-tempaukseen. Vasemmanpuoleiset saat ostaa kaupasta mukaan, oikealla olevat sallitaan vain paikanpäällä nautittaviksi.

"Tanskalaisia" erikoisuuksia rinta rinnan.

Pienen kaltaisia, laajan valikoiman olutkauppoja löytyy mm. Tallinnasta ja Tanskasta, eikä niitä ulosmyyntirajoitukset kosketa. Lisäksi verkkokauppojen kautta saa tilattua ne samat oluet kotiovelle, mitä Pienkin maahan tuo, muttei voi ulosmyydä edes toimipisteeltään. Suomalainen kuluttaja joutuukin suuntaamaan katseensa Viron lautoille, ulkomaisiin verkkokauppoihin ja jopa Ruotsin Systembolagetiin, jonka hinnat ja valikoimat ovat suomalaista virkaveljeään selvästi suotuisammalla tasolla. Kotimaisten panimoiden oluita ei toki verkosta saa, mutta Alko auttaa tässä kohtaa jo jonkin verran.

Alkolle olut on kuitenkin hyvin marginaalinen myyntiartikkeli ja valikoiman kiinnostavimmat tuotteet löytyvät usein tukkureille avoimemman tilausvalikoiman puolelta sekä kotimaisista tuotteista, joita niitäkään ei läheskään kaikilta panimoilta ole saatavilla.

Joka kuun ensimmäisenä torstaina julkaistavat, muutaman oluen mittaiset kuukauden erikoiserät ovat tuorein tapa elvyttää Alkon valikoiman kiinnostavuutta, mutta ainakin henkilökohtaisesti näen koko ajatuksen jo valmiiksi vanhanaikaisena konseptina – paikoin hyvistä esiintyjistä huolimatta. Muutama teemoitettu uutuus, joihin usein lukeutuu jo ”vanhoja tuttuja” on vähittäismyyntiä yksin hallinoivalta taholta yksinkertaisesti aivan liian vaatimaton ja ennen kaikkea kankea esitys.

Alkon toukokuun erikoiserä sukeltaa sameiden IPOjen maailmaan. Tarjolla onkin varsin toimivaa tavaraa, eikä tekstin tarkoitus ole näitä oluita tai panimoja vastaan taistellakaan. Enemmän ja joustavammin olisi vain parempi kaikille ja siinä Alkolle olisi hyvä olla vaihtoehtoisiakin kanavia.

Pien halusikin herätellä keskustelua siitä, millaista kotimainen olutkauppa voisi olla, mikäli sitä ihan aikuisten oikeasti vapautettaisiin kahleistaan. Uusi, kertaluontoinen Pienen kuukauden erikoiserät -tapahtuma esittelee 24:n kateutta herättävän oluen voimin pienen, yksityisen olutkaupan palvelupotentiaalia ja -valmiuksia.

Lista onkin erittäin herkullinen, vaikka käsittääkin vain osan koko kuukauden uutuuksista.  Toukokuussa valikoimiin on tullut reilut parikymmentä muutakin  mallasjuomaa ja kesäkuullekin povataan 50-60 uuden tuotteen rantautumista, joista osa jää luonnollisesti vain anniskelutarjoiluun.

Tapetilla olevan erikoiserän sisältöä voi ihastella alapuolisen kuvan voimin ja koko olutlista löytyy tapahtuman Facebook-sivulta.

Sain koettavakseni 21/24 tapahtuman oluista ja kuva kieltämättä vastaa verkkokaupasta hankittua, hartaasti viikon ajan odotettua kokonaisuutta. Olisihan tällaiselle käyttöä ihan paikallisesta kivijalasta ostettunakin.

”Tapahtuman ideana on näyttää, millaisiin erikoiseriin yksityinen pullokauppa pystyy.”

Kuriositeetteja ja harrastajien suosimien tekijöiden tuotteita vilisevän tarjonnan vahvuutena on myös tuoreus. Sopimuspanimoiden tuotteet lähtevät kohti Suomea käytännössä niin pian kuin suinkin ja esimerkiksi jenkkimarkkinoilta olutta toimittavat tukkukumppanit lähettävät panimotuoreet tuotteet viikon sisällä siitä, kun ne heidän varastoihinsa ovat saapuneet. Suomeen saavuttuaan oluet laitetaan tarjolle pikimmiten, eikä niitä jemmailla varastoihin ilman erikseen sovittua syytä, kuten tap takeoveria tai muuta tapahtumaa varten. Eteenpäin myytävät oluterät myös pyritään myymään mahdollisimman kattavasti jo ennakkoon turhan seisottamisen minimoiseksi.

Tuoreoluiden kanssa koitamme toki olla mahdollisimman nopeita. Omilta panimoilta ne lähtevät lähes poikkeuksetta 2vk sisällä oluen astioimisesta. – Erkki Häme, Pien

Pienen valikoiman yksi tunnuspiirre onkin erien pienet koot ja sitä myöten nopea liikkuvuus. Halutut erikoiserät loppuvat panimoilta hujauksessa, eikä suuren volyymin vaatimaa jakovaraa usein löydy. Joustava ja liikkeiltään nopea Pien käyttääkin etulyöntiasemaansa ansiokkaasti edukseen, missä apuna toimii tuttujen tukkureiden yhtenäinen verkosto.

Usein halutuimmista oluista saadaan Suomeen asti vain muutama pullo, eikä määrät yleisestikään moniin laatikoihin nouse, mutta ne pienetkin muruset antavat arvokkaan lisän sen hetkiseen tarjontaan. Vähittäismyynnin lainsäädännöllinen rajoittuneisuus on kuitenkin harmillisen suuri kivi kengissämme ja syö pohjaa myös Pienen sekä muiden valikoimien eteen suurta vaivaa näkevien toimijoiden työltä.

Left Handed Giant on itselleni kokonaan uusi tuttavuus, eikä Mikkellerin San Diegon putiikin oluitakaan ihan liikaa ole vastaan tullut. Tai no, Tanskasta niitä on jokunen tullut tilattua...

Suomalaiselle oluenystävälle epäsuotuisa tilanne onkin turhauttava sekä kuluttajan että alan toimijoiden kannalta. Harrastajien suosimat oluttyylit asettuvat luontaisesti kaupparajaa runsaampiin vahvuuksiin, eikä kaikkea voi saada Alkon kautta vaikka halua olisikin. Esimerkiksi IPA ja sen samea NEIPA-serkku nauttivat yli kuuden prosentin lukemista jälkiruokaoluiden päästessä oikeuksiinsa vasta kaksinumeroisia arvoja lähestyttäessä. Näitä saa toki jossain määrin Alkostakin, mutta variaatio ja kiinnostavuus on usein aika kaukana piskuisen Pienen löydöksistä. Toukokuun ”muoti IPAt” taisivatkin käytännössä olla lähes ensimmäiset NEIPA-edustajat monopolin hyllyillä, kun vertailukohteena oleva Pien on samaan aikaan ehtinyt jo teettääkin pari sellaista omaan myyntiin…

Todettakoon nyt vielä, ettei jutun ajatuksena ole varsinainen ristiretki Alkoa vastaan, vaan enemmälti aiheellisen keskustelun ylläpitämisestä vuoden 2019 Suomessa. Muutamista pulloista lähtevien pienerien sijaan kansallisemmin kattaviin ”volyymituotteisiin” keskittyvä ja alati laajentuneen myymäläverkoston omaava ”A-kauppaketju” olisi ja on näet perusvalikoimaltaan (Fullers ESB, Chimay Blue jne.) kannattamisen arvoinen ajatus, joka vain kaipaisi rehtiä kilpailua ja aidosti täydentävää toimintaa rinnalleen. Valikoimaa laajentavaa tukea, sparrausta ja uusien tuulien tehokkaampaa rantauttamista. Pienen ohella roolia olisi tarjolla niin pienpanimoille, tukkureille kuin kauppiaillekin… Tarkoitti se sitten myynnin reilua vapauttamista tai Alkon vähittäismyyntimonopolikakun jakamista yksityisille toimipisteillekin.

Lisätiedot ja valikoiman kuvaukset löytyvät Pienen tapahtumasivulta. Käykää kurkkaan ja käykää myös paikanpäällä. Muualta ei näitä saa. Ainakaan toistaiseksi…

Vapaampi olutkauppa saattaisi näyttää keittiössäsi tältä....

Tai puutarhassasi tältä... Mietippä sitä.

Ja kun niistä muutamien pullojen seteistä kerta oli puhe, niin tässä olisi kolme sellaista.
Nekin kuuluvat 24:n pullon "erikoiserään".
Ensi viikolla homma täydentyy sitten useammalla Omnipollolla. Pienessä siis... Tietenkin.
(kuva: Erkki Häme, Pien)