Lounasretki Plevnaan

Yhden pysähdyksen taktiikalle aika optimi valinta.

Työhommat kuljettivat minut pitkästä aikaa Tampereen suuntaan, missä ei olekaan useampaan vuoteen tullut käväistyä. Ihan ajan kanssa tehdystä visiitistä on sitäkin kauemmin, eikä tälläkään kertaa muutamaa tunteroista pidempään ehtinyt viihtymään. Vähäistä kanssakäymistä onkin tullut tässä pohdittua, sillä Mansesterihan on oikeastaan aika lähellä Jyväskylää ja selvästi helpoiten saavutettavissa oleva isompi kaupunki muutoinkin. Pitäisi vain ottaa asiaksi joku kerta…

Aikaa keskustan sykkeen tunnusteluun oli nytkin kutakuinkin lounaan verran, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja sattuipa sijaintinikin tukemaan ajatusta sopivasti. Plevnaan siis, viime kerrasta kun on kulunut se kuusi-seitsemän vuotta. Kuluneen ajanjakson suurin muutos panimoravintolan toiminnassa taitaa olla portaikon viereen ”noussut” panimopuoti, mistä Koskipanimon koko sen hetkinen tuotanto on ostettavissa kotiinviemisiksi. Muutoin interiööri ja aina niin kutsuva baaritiski ovat pitäneet varman linjansa, jonka ääreen voisi istua vähän pidemmällekin lounaalle.

Alkoholilain positiivisin muutos yhdessä kuvassa.

Siperian kutsu on kova.

Repullinen tamperelaisia.

Ensin kuitenkin tuliaiset. Siperian kanssa piti olla tarkkana, sillä 3,90€ pullohinnalla mopo olisi voinut hyvinkin karata lapasesta. Maltoin kuitenkin mieleni, mikä jo kotimatkalla alkoi harmittamaan. Mukaan lähti myös takavuosien helteisiltä Helsingin reissuilta erityisen hyvin Smörre IPAn kanssa mieleen jäänyt, hanasta lasketun helmeilevänä hurmannut Severin Extra I.P.A., hyväksi havaittu WeizenBock sekä vielä maistamaton James Savuolut.

Ulosmyyntivapaudesta nauttimisen jälkeen olikin hyvä hetki istahtaa hetkeksi aloilleen ja täyttää repun ohella myös energiatarpeita. Plevnan kaksikiekkoinen vuohenjuustosalaatti ja sen alkupalana tarjoiltu pinaattikeitto tekivät tehtävänsä moitteettomasti – vaikka keitto aika suolaista olikin. 

Ruokaillessa oli myös hyvää aikaa töllötellä panimoravintolan yksityiskohtia sekä oluttarjontaa baaritiskin yläpuoliselta liitutaulurivistöltä tutkien. Katon rajaan nostetut, pienehköt Plevna-tynnyrit ja puiset, vanhahtavat loossit sopivat rouheaan tehdasmiljööseen hyvin, enkä ehkä osaisi kuvitella tätä panimoravintolaa uutuuttaan kiiltävässä, modernissa oloasussa. Jonkin verran näkyi kaupungissa maisemat muuttuneen, mutta Plevna on pitänyt pintansa veden virratessa koskessa. Hyvä niin, sinne on aina mukava palata.

Lounassalaatti

Good ol' Plevna

Alkoholilain pienten uudistusten kenties suurin ja matkatessa selvimmin esille noussut muutos on panimoiden ulosmyyntioikeus, jota on tullut aina tilaisuuden kohdalle sattuessa hyödynnettyä. Edellisellä Tampereen reissulla Siperia jäi panimoravintolan kanssa taakseni, mutta nyt tuota klassikkoa saa jo kantaa mukaankin. Pieni, mutta todella tärkeä ja oikeastaan täysin järkiperäinen muutos parempaan. Takaisin talsiessa harmittelin, että kauppahallin pullokauppa Flinda jää odottamaan parempaa väliä tutustumiseen. Katsotaan sitä sitten vaikka syyskuussa Suomi – Kreikka -matsin yhteydessä…

Harmaanlainen päivä tarjosi lyhyellekin kävelyllä ihmeteltävää...

Tammerkoskeakaan en ole koskaan päästä päähän kävellyt. En kävellyt nytkään. Pitäisi kyllä.

Kukkaloistoa punatiilen ja tumman veden hallitsemassa maisemassa.