Maku Väkipyörä Bitter

Maku Väkipyörä Bitter

• Tyyli: Best Bitter
• Alk.%: 4,4
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Maku laittoi syksyn kunniaksi vähän leveämmän näyteboksin tulemaan. Mukana oli useampikin kaupassa vastaan tullut ”tuo pitäs maistaa” -olut, joten toimitus osui varsin hyvin osoitteeseensa. Ehkä tunsin myös pienen piston sydämessäni, mutta toisaalta nykymaailmassa alkaa pienpanimotarjontaakin olemaan jo siinä määrin, ettei kaikkea mieltä kutkuttavaa yksinkertaisesti vain pysty, ehdi ja henno testiin ottaa.

Väkipyörä Bitter ei kuitenkaan ihan kamalan vanha tuote ole ja taisin itse törmätä siihen ensikertaa Bierkkalan oluttaivaan käytävillä. Perusbrittien tarjontaa ei kovinkaan runsaaksi voi nykyisellään sanoa ja kotimaisten tekijöiden käsistä niitä tulee sitäkin nihkeämmin saataville. Yksi syy voi toki olla sekin, ettei brittiyylien onnistumisprosentti meikäläisittäin aivan kamalan mairitteleva ole ollutkaan.

Tuusulassa ylämaanhärkää on kuitenkin päätetty ottaa sarvista ja näin on syntynyt miedohko Väkipyörä Bitter. Magnumilla, Challengerilla ja East Kent Goldingilla humaloitu, 4,4-prosenttinen brittibitter kuulostaa paperilla kepeän tunnelmalliselta ja tuoksu enteilikin lähestulkoon täysosumaa. Makupuoli sen sijaan jää vaatimattomammaksi ja sitä parasta brittitunnelmaa ei näin purkkiin saada. Ei kehno, muttei isommin sykähdytäkään.

Mallaspuolelta löytyy Pale Ale-, Vienna-, Caramel 100- ja Caramel 150 -laatuja sekä sokeria.

Väkipyörä Bitter on hiilivaunu nousemassa kaivoskuilusta. Musta pöly värjää kasvojen uurteet hien valuessa pitkin ihoa ja kelmeä lyhdynvalo kajastaa tunnelin perällä hakkujen kalkkeessa. Keltainen lintu sirkuttaa vielä. Nähdään illalla paikallisessa!

Maku Väkipyörä Bitter

Kuparinen, hieman samea olut valkealla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä, hyvin brittitunnelmainen. Toffeista maltaisuutta, kuivakakkuisuutta ja kuivaa hedelmäisyyttä. Hieman imeltynyt, yrttinen, tasapainoinen.

Maku on tuoksua suorempi, rujompi ja ohkaisempikin. Terävät hiilihapot ohentavat makua ja tuntumaa, mutta tuttuja elementtejä sieltä edelleen on löydettävissä. Maltaisuus on ehkä hillitymmän karamellista, eikä niin imeltynyttä. Kuivahedelmäinen tausta, yrttinen lopetus, hienoista marjaisuuttakin.

Kepeä britti, ei sinällään hassumpi, mutta tuoksu antoi odottaa enemmänkin. Ihan jees, mutta omakohtainen tutustuminen jää varmaankin tähän näytekokeiluun.

Pisteet: 30/50