HIISI Peri Cold IPA

HIISI Peri Cold IPA

• Tyyli: Cold IPA
• Alk.%: 7,0
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
  

HIISI herätteli useamman vuoden uinuneen Perin talvihorroksestaan. Alkoihin tässä kevään myötä etsiytyneen oluen olemus ei kuitenkaan ole täysin samanlainen kuin viisi vuotta sitten, joskin perimmäisestä ajatuksesta yhtymäkohtia voi halutessaan hyvin löytääkin.

Juhannukseksi 2017 jakeluun saatettu Perihän oli alunperin Mosaicilla humaloitu India Pale Lager, joka yhdisteli tuon ajan uutta trendihumalaa ja kohtalaisen laajasti esiintynyttä -tyyliäkin. Nyt uudelleenlanseerattu Peri taasen tunnustaa Cold IPA -alatyyliä ja on prosentin verran vahvempaakin, kuin alkuperäis-Peri.

Cold IPA -tyyli soitteli päissäni jotain kelloja, mutta isompaa kosketuspintaa lajiin ei Olutkellaristin muistelmista näkynyt löytyvän. Oluttyylin kuvauksista löytyy useampiakin erilaisia vertauksia, jotka tuntuvat makukokemuksen ja perusteluidensakin myötä pitävän varsin hyvin paikkansa. Ne myös auttavat (ehkä) selventämään oluen olemusta ja taustaakin.

Monin paikoin Cold IPAn ruoditaan olevan West Coast IPAn kehityshaara, joka on saanut vaikutteita jo unohdetuista Brut IPOista. Se vertautuu katkeruudessaan (50-70 IBU) länsirannikon menoon, mutta on rungon keveydeltään ja hennommalta hedelmäisyydeltään lähempänä Brutin maailmankuvaa - ei yhtä kuivapiirteisenä kuitenkaan. Tyyliä voidaan lähestyä myös historiallisemmasta suunnasta ”adjunktilagerin” tai tässä kohtaa tarkemmin sanottuna USAssa kieltolain ympärillä suositun Cream Alen kautta.

Cold IPA poikkeaakin muista India Pale Ale -suvun oluista siinä, että se on yleensä käytetty lager-hiivalla hieman kevyempien Cream Alejen tapaan. Weihenstephanerin 34-70 lager-hiiva näkyy saavan paljon osumia, mutta myös kölsch-hiivat mainitaan. Adjunktilla viitataan tässä kohtaa runkoa keventäviin ainesosiin, kuten riisiin ja maissiin, joista Perissä on käytetty jälkimmäistä. Mallasrunko muutoin rakentuu pitkälti Pilsner-maltaan varaan, eli vaaleaa ja kepeän juotavaa menoa on sitä myöten tarjolla. Perin viileää, jos sallitte.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että Cold IPA on lagerhiivalla käytettyä rapeaa ja suoraviivaista IPAa, jonka runkoa on kevennetty riisillä tai maissilla. Menee ikeniin ja tunnustaa Cold-etuliitettä virkistävyytensä kautta todella hyvin.

HIISI Peri Cold IPA

Kauniin keltainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on napakka ja sitruksisen suoraviivainen. Mukana on myös greippiä ja kevyttä yrttisyyttä.

Maku on tuoksun linjoilla ja puhuttelee kovin. Napakasta kiinni tarraava tunnelma tarjoilee sitruksista menoa yrttisyyden ja lopun greippisen katkeruuden kyllästämänä. Cold IPA onkin aika osuva alanimike tälle oluelle. Se on suoraviivainen, rapea ja napakka kokonaisuus ilman turhaa rönsyilyä. Toki taustalta löytyy pientä aprikoosin pehmeyttä, mikä on aivan aiheellista ja jopa suotavaa.

Tyylikkäästi koottu, asiaankuuluvat palaset mukaansa nostava ja pirteä IPA. Aika rehdin rapeaa menoa, tykkään.

Pisteet: 38/50

Panimoyhtiö X Jaman BBA Wheat Wine

Panimoyhtiö X Jaman BBA Wheat Wine

• Tyyli: Wheat Wine
• Alk.%: 11,5
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä. Suomi

Panimoyhtiö X:n jyhkeä syysuutuustrio oli sen verran runsasprosenttista tavaraa, ettei kolmikkoa tohtinut ihan peräjälkeen lähteä tiputtelemaan. Vähän olisi kyllä tehnyt mieli laittaa Jaman-vehnäviinin kaksi eri versiota rinnakkain ja ihmetellä ääneen, mitä Heaven Hill -tynnyröinti saa aikaan vaalean tyylikkäässä, aika ronskissa oluessa.

Rinnakkain kokeilemattakin tohdin toki todeta, että paljonhan se saa. Aikaan siis. Siinä missä Jamanin tynnyröimätön perusversio jäi hieman toiveita karummaksi, joskin hyvin toimivaksi lämmikkeeksi, nousee heavenhillotettu BBA-versio jo varsin mainioiden oluiden kastiin. Kokonaisuus on edelleen hyvin lämmittävä, tiettyä rouheuttakin sisältävä, mutta tarjoaa myös tasapainoisempaa runsautta kuin tynnyrin rauhasta ammentaen. Vaniljaa, valkoviinimäisyyttä, hennon hunajaista tunnelmaa. Omassa suussa makukirjo tiivistyy jopa tokaj-viinin suuntaan. Aika näyttää, mitä kaikkea aika tuo kaksikkoon tullessaan. Jätin nimittäin varastoon pullot kumpaakin odottelemaan…

Wheat wine, tuo muukalainen, joka sieppaa makunystyrät mennessään. Tuhti, hunajaisen karamellinen ja valkoviinimäinen olut, joka on kuin vieraalta planeetalta. Nauti siemauksin ratkoessasi universumin saloja. Bourbon -tynnyröity versio.

Panimoyhtiö X Jaman BBA Wheat Wine

Vaaleanlainen, sameahko ja hieman hitaanlaisesti valuva olut kevyellä vaahdolla. Tuoksu on alkuun pääosin vaniljainen, alta luvatun pyöreän hunajainen. Lämpö nostaa mukaan kevyttä valkoviinimäisyyttä ja hieman runsaampaa mausteisuutta. Aika tyylikäs.

Maku nojaa tuoksun teeseihin, mutta on syvempi ja monipuolisempi. Vaniljainen bourbon hallitsee makukuvaa, mutta mukana on myös hunajaista pehmeyttä sekä luvattua valkoviinimäisyyttä. Itseasiassa tuosta kaksikosta tulee mieleen kevyt tokajiviinimäisyys. Sen alle nuo ehkä niputtaisinkin. Mausteisuutta, alkoholin lämpöä, kevyttä hedelmäisyyttä. Aika jyhkeä ja tyylikäs. Tykkään normiversiota enemmän. 

Pisteet: 39/50

Panimoyhtiö X Jaman Wheat Wine

Panimoyhtiö X Jaman Wheat Wine

• Tyyli: Wheat Wine
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä. Suomi

Panimoyhtiö X lykkäsi pari viikkoa sitten hyllyynsä kolme aika jyhevää ilmestystä, joita piti luonnollisesti lähteä paikan päälle ihmettelemään. Tarjolla oli kaikuja tynnyreistä, tarinoita jännistä mallaskattauksista ja tuulahduksia vähän harvinaisemmista oluttyyleistäkin. Kovin montaa Wheat Winea ei nimittäin ole vielä lasiini kaatunut ja nyt niitä sai paikallispanimon kaupasta kaksin kappalein.

Nappasinkin koko kattauksen kerralla mukaan, sillä näitä ei ilmeisesti aivan kamalia määriä tarjolle tule. Vehnäviinin kaksi ilmentymää koostuivat Jamanin ”naturellista” sekä sen Heaven Hillin bourbon tynnyrissä piilotelleesta versioinnista. Kolmas ryhdikäs uutuus oli bourbon-tynnyröity Imperial Stout nimeltään Delirium. Hassu nimi, mistähän lie tullut…

Päätin aloittaa Jaman Wheat Winen perusversiosta. Sen rungosta löytyykin aikamoinen kattaus erinäisiä viljelykasveja, sillä raaka-ainelistaukseen on nostettu ohran ja vehnän ohella myös kauraa, spelttiä, maissia ja ruista. Sen verran monenlaista heinää löytyy, että tyylilaji voisi olla myös Hay Wine.

Jaman esitellään meille hunajaisena, tuhtina ja valkoviinimäisenä oluena. Tuhtius ja valkoviini ei välttämättä se ensimmäinen päähän nouseva yhteenliittymä kesäisen rieslinglasin äärellä ole, mutta sopii tämän oluen kohdalla kyllä oivasti yksiin. Makumatkalla nimittäin kuljetaan melko vahvoissa valkoviinimäisissä tunnelmissa ja vaikkei oluen olemus ehkä sinne syvimpiin runsauden syövereihin ylläkään, ei makua tai tunnelmaa jää uupumaan. Luvattu hunajaisuus ei ole soljuvaa, vaan pikemminkin taustavärinä matkassa notkuvaa ja paikoin voisi luulla, että oluessa on mausteena vaaleita rypäleitä tai vastaavia. Ostin näitä kaksi, sillä ajattelin ajan tekevän oluelle omia taikojaan. Ehkä sitä toivomaani pyöreyttäkin sinne odottelun myötä ilmaantuisi.

Wheat wine, tuo muukalainen, joka sieppaa makunystyrät mennessään. Tuhti, hunajaisen karamellinen ja valkoviinimäinen olut, joka on kuin vieraalta planeetalta. Nauti siemauksin ratkoessasi universumin saloja.

Panimoyhtiö X Jaman Wheat Wine

Vaaleahkonkeltainen, melko kevytvaahtoinen ja utuinen olut. Tuoksu on hennon hunajainen, kevyen mausteinen vaalean hedelmäinen ja hyvin vaalean rypälemäinen. Valkoviinimäisiä piirteitä tosiaan, kuten luvattiinkin.

Maku myötäilee tuoksua. Aika kuiva, valkoviinimäisyys edellä mennään. Hieman alkoholin lämpöä muttei haittaavaa makua. Ei edes jälkimaussa, jossa pientä poltettakin tavataan. Lämpö avaa tunnelmaa. Pyöreää hunajaisuuttakin löytyy, mutta kuivahkon tätä silti pidän. Kevyttä hedelmää, lopussa mausteisuutta. Ei yllä aivan toivottuihin runsauksiin. Mielenkiintoinen ja aika tyylikäs siitä huolimatta. Toinen pullo menee vielä varastoon odottelemaan.

Pisteet: 37/50