Brooklyn Special Effects IPA

Brooklyn Special Effects IPA

• Tyyli: Alkoholiton IPA
• Alk.%: 0,4
• Panimo: Brooklyn Brewery (Kirin Holdings), Brooklyn, New York, USA

Brooklynin jo pari vuotta markkinoilla ollut kuivahumaloitu Special Effects Hoppy Lager on ollut yksi perheemme luottovakioista Laitilan holittomien Kukkojen ohella, kun kepeän virkistävää ja olemattomin prosentein varustettua mallasjuomaa on kaupasta kotiin kannettu. Trendin suunta näkyy jatkavan nousuaan, joten nyt erikoisefektejä löytyy kaupoista kaksin kappalein, kun Special Effects IPA teki seuraa hieman tummemmalle lagerkaimalleen.

Cascadella, Citralla, Mosaicilla ja Amarillolla humaloitu 0,4-prosenttinen IPA onkin kaksikosta se suunmukaisempi eli toimii erittäinkin hyvin moneen käyttötarkoitukseen. Ei makeutta, ei sivujuonteita ja jotenkin selkeämpi esitys, kuin edelleen varsin hyvänä vaihtoehtona pitämäni Hoppy Lager. Kuivahumaloitu, sitrusvetoinen ja napakkakin esitys vaikuttaa erittäin tasapainoiselta ja puhdaspiirteiseltä, sopivasti myös trooppisempaakin aromia tarjoilevalta kokonaisuudelta.

Brooklyn Special Effects IPA

Sameahko, vaaleankeltainen, jopa haalea ja kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on sitrusvetoinen, kepeä ja raikas. Yrttisyyttä, kevyttä trooppisuutta.

Maku on myös sitrussävyihin kallellaan. Nyt myös greippiä ja limen kuorta, mutta myös vaaleaa tropiikin hedelmäisyyttä löytyy. Melko kevyenä toki. Kepeys ja raikkaus kuvaavat oluen olemusta muutoinkin aika osuvasti - hyvässä mielessä tässä kohtaa. Aromaattista, kuivaa ja pirteän sitruksista menoa. Toimiva lisä holittomien tarjontaan.

Brooklyn Special Effects

Brooklyn Special Effects

• Tyyli: Alkoholiton olut (Kuivahumaloitu lager)
• Alk.%: 0,4
• Panimo: Brooklyn Brewery (Kirin Holdings), Brooklyn, New York, USA

Brooklynin 0,4-prosenttinen Special Effects on kerännyt sen verran paljon kehuvia kommentteja, että piti itsekin ottaa testiin. Holittomia tuli taas kesän mittaan kulutettua hyvä liuta, mutta vaihtelutaajuus eri tuotteiden välillä on jäänyt muutamien kokeilun jälkeen aika vähäiseksi. Tarjolla kun on edelleen aika paljon ylimakeita vierrejuomia, mutta Hoppy Lageriksi tyypitetty, Citralla ja Amarillolla kuivahumaloitu erikoisefektiä ylitti kiinnostuskynnyksen.

Oluen minimaalinen, mutta makuun jo selkeää ryhtiä yleensä tuova vahvuus on toki siinä kintaalla, että kehtaako tuotetta alkoholittomana oluena esitellä. Suositella sitä joka tapauksessa kehtaa, sillä vaikka alku melko makealla liu’ulla liikkeelle lähteekin, tekee loppua kohden esiin nouseva havuisuus, mäntyisyys ja sopiva katkeruus ihmeitä kokonaisuulle. Varsin toimiva esitys siis ja otettaneen maistoon uudemmankin kerran.

Brooklyn Special Effects

Punakanruskea, yllättävän runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on melko mieto, makeahko, leipäinen ja pihkainen. Vähän metallinenkin.

Maku on parempi, edelleen vähän vierteisen makea, kuten holittomat yleensäkin. Mutta brooklynläinen tarjoaa muutakin. Mukava on leipäisempääkin otetta, pihkaa, kevyempää havua ja mausteisuuttakin. Makumaailma on aika runsas ja suht tasapainoinenkin, ainakin lajikirjon yleistuntemuksiin verraten. Makeus on äitelintä aivan alussa, lopussa sitä myös esiintyy, mutta vähäisemmin. Melkos toimiva paketti.

Heikompia hirvittää: Brooklyn Black Ops

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Brooklyn Brewery, Brooklyn, New York, USA

Arvostusta herättävä, jylhä näky!

No ei varsinaisesti hirvitä, vaikkei sitä aivan jokapäivä olutpullosta lähes kolmeakymppiä maksakaan – sen mielekkyydestä puhumattakaan. Mutta mistä tässä nyt taas oikein tohistaan?

Vuosi 2013 julistettiin parisen viikkoa sitten päättyneeksi, joten juhlan kunniaksi kaivelin kellarin perältä tarkoin varjellun, paristakin syystä oikeaa hetkeä odottamaan säästellyn brooklyniläisen imperial stoutin. Ehkä se määräävin syy pullon jemmailuun oli sen hinta, joka kipusi (jopa Alkon asteikolla) melko lailla kauas sinne kipurajojen yläpuolelle – onhan lähes 27€ olutpullosta suuri summa rahaa, riippumatta siitä onko pullo pakattu isoon vai pieneen pulloon. Mikä siinä sitten niin kovasti maksaa? Black Ops on vuodesta 2008 saakka valmistettu vuosittainen erikoiserä, jota ei virallisesti ole olemassakaan – näin väittää sekä panimon nettisivut kuin myös pullon kylki. Tätä mysteeristä imperial stoutia on kypsytelty nelisen kuukautta vanhoissa bourbontynnyreissä jonka jälkeen se on pullotettu perinteiseen kuohuviinityyliin, eli tyystin ilman hiilihappoja. Pulloon on ennen korkittamista lisätty shamppanjahiivaa, joten oluen hiilihapot ovat pullokäymisen tuotosta. Olut siis kehittyy elämänsä varrella jatkuvasti, mutta sen kummemmin en kypsytyspotentiaalista uskalla lähteä arvuuttelemaan – kypsyttelyhän on muutoinkin hieman makuasia.

Mysteerinestettä...

Alkoon tullut Black Ops on siis vuosikertaa 2012 ja sitä valmistettiin tiettävästi 12.000-pullon erä, josta Suomeen päätyi kymmenesosa – ihan nohevaa toimintaa Alkolta siis tässä suhteessa. Mielestäni sen pakkaus on varsin tyylikäs ja arvokkaan puhutteleva – mustaa jyhkeyttä ei suuremmin ole lähdetty kullan kimalteella pilaamaan, sillä tuota mauttomuutta löytyy ainostaan korkin suojuksesta, jossa se ei liiemmin häiritsemään onneksi pääse. Ostin viime keväänä vain yhden pullollisen, sillä yksinkertaisesti en vain voi uskoa sen täyttävän hinnan asettamia odotuksia. Siitä huolimatta olisin kokenut suurta katumusta, mikä tuote olisi osaltani hyllyyn jäänyt. Ihan sydäntä raastaa tämä harrastamisen raadollisuus… Päätös kuitenkin piti eli tuote tuli hankittua ja nyt vihdoin korkattua. Sisällöstä vielä sen verran, että tähän tyylikkääseen shamppanjapulloon on säilötty taikalientä, joka valmistettu Maris Otter-, kristalli-, Weyerman Wheat-, pilsner-, suklaa- ja mustamaltaista, paahdetusta ohrasta, Willamette- ja East Kent Goldings-humalista sekä vedestä ja shamppanjahiivasta. Avaan korkin kädet vapisten, kaadan oluen hitaasti lasiin ja syvennyn etiketin painettuun sanaan…

“Brooklyn Black Ops does not exist. However, if it did exist, it would be a robust stout concocted by the Brooklyn brewing team under cover of secrecy and hidden from everyone else at the brewery. Supposedly, "Black Ops" was aged for four months in bourbon barrels, bottled flat, and re-fermented with Champagne yeast, creating big chocolate and coffee flavors with a rich underpinning of vanilla-like oak notes. They say there are only 1000 cases. We have no idea what they’re talking about.”

Brooklyn Black Ops

Yön musta, käytännössä täysin läpitunkematon olut jonka laskeutuminen pullosta lasiin tapahtuu soljuvan hitaasti. Vaahtoa tuossa samettisessa tapahtumassa muodostuu varsin runsain mitoin, luoden arvokkaan kruunun tälle jylhän näköiselle oluelle! Paahteisessa, varsin suklaan sävyttämässä tuoksussa on runsaasti tammista tunnelmaa, bourbonviskitynnyrin kypsytykseen tuoma lisäpanostus ei siis jää epäselväksi. Hyvä tujaus vaniljaa, mutta myös yllättävän ohkaista aromien syvyyttä halkovaa alkoholin tuntua. Hiljalleen taustalta nousee myös tummaa, kypsää hedelmäisyyttä sekä kuumennetun fariinisokerin imeltynyttä pinttyneisyyttä, samoin ehkä hieman yrttistäkin suoraviivaisuutta. Kerroksellisuudesta huolimatta olisin odottanut hieman tujakampaa otetta heti tuoksusta lähtien. 

Maussa tynnyröinti on entistä selkeämmin esillä. Bourbonviski, varsin kukkea vaniljaisuus sekä tynnyrin kumiseva tunnelma valloittavat suun, mutta saavat etenkin jälkimakuun seurakseen ikävän alkoholin poltteen, joka leikittelee mukavuusalueen rajamailla voimakkuudellaan. Tuntuma on melko kevyt, eikä paahteinen, tumman suklaan kyllästämä maltaisuus pääse maunkaan puolella oikein edukseen esiintymään. Pinttynyttä siirapin imelyyttä löytyy terävänä sivujuonteena, myös tummasta hedelmäisyydestä henkivä vire mausta löytyy. Maun loppupuoliskolla on hentoisen yrttistä puraisua, katkerot tuntuvat olevan keskirunsaan alapuolella, mutta saavat lisäpontta alkoholin purennasta. Jälkimakuun mahtuu pehmentävää lakritsia mutta myös miellyttävää kahvin paahdettakin. Suutuntuma on tosiaan jopa ohkaisen tuntuinen, mikä johtunee käytetystä shamppanjahiivasta. Uskoisin myös mausta nousevan kevyen vihreyden olevan peräisin juurikin tuolta hiivan puolelta – hämäristä muistikuvista kaivettuna siinä on pitkälti kuohujuoman kaikua olemassa.  Nostetaan silti vielä esiin se, mikä tätä hallitsee – eli bourbon… Siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta se lienee tarkoituskin. Pidän tuosta piirteestä, mutten ole aivan varma pidänkö tarpeeksi.

Mauiltaan varsin rikas, hyvän makuinen olut joka kuitenkin voisi lunastaa suuremmat kehut ilman tuota tynnyröintiä. Vastasiko se odotuksia? Tähän on vastattava myöntävästi, sillä en alunperinkään odottanut sen lunastavan hinnan asettamia vaatimuksia. Hyvä ja laadukas olut, jonka potentiaalin tiedostan täysin – tälle on varmasti rakastajansa. Omaan makuun ei välttämättä aivan nappitapaus, voimakas bourbonaromi vaatii seurakseen hieman pehmeyttä miellyttääkseen herkkiä makunystyröitäni. Black Ops on kokemus, jota ei suinkaan voisi luonnehtia turhaksi makumatkaksi. Se on laadukas ja omassa kastissaan toimiva –kuivemman puoleinen tynnyröity imperial stout…

Pisteet: 37/50

Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter (vs. Sinebrychoff Porter)

• Tyyli: Imperial / Strong Porter
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi

"Koffin" kaksikko...

Sinebrychoff on kahdesta muusta maamme suurpanimosta poiketen panostanut salkkulagervalikoimansa lisäksi myös maistuvampiin oluisiin. Ehkä parhaiten yritys luoda jotain myös olutta maun takia nauttiville konkretisoituu tässä uutuustuotteessa: amerikkalaisen Brooklyn Breweryn kanssa yhteistyössä valmistettuun kollaboraatio-olueen. Two Tree Porter saa innoituksensa Sinebrychoffin tunnustusta keränneestä Porterista, jota onkin käytetty tämän uutuusoluen runkona. Erotuksena näiden kahden välillä on mm. se, että Two Tree Porter on esikuvastaan poiketen täysmallasolut ja se on maustettu amerikkalaisella vaahterasiirapilla sekä hämeenkyröläisellä kuusenkerkkäuutteella. Oluen valmistuksesta vastaavat yhdessä panimostarit Tapio Kangas-Heiska ja Garrett Oliver. Varsinaista kaksintaistelua en näille lähtenyt tekemään, vaan päätin pitää päähuomioni Two Tree Porterissa – Sinebrychoff Porterin toki otin siihen viereen referenssiolueksi, johon löytyneitä makuja lähdin peilaamaan. Luvassa siis mannerten välisen yhteistyöoluen, Two Tree Portterin arvio ja yhteenveto vertailusta alkuperäistuotteeseen…

Porterit rinnakkain...

Two Tree Porter on tumman puhuva, lähes musta kollaboraatio-olut beigellä, suht kestoisalla vaahdolla. Tuoksultaan varsin paahteinen, maitokahvisen hapan ja melko kuiva – ehkä kevyesti tumman suklainen. Maultaan tuo on ihan miellyttävän maittava, muttei aivan huippuunsa hiotun herkullinen kokonaisuus. Pätevää tekemistä siitä huolimatta, mutta eritoten maun alku puolisko painiskelee hieman ohuuden kanssa. Melko runsasta paahteisuutta, mustaa kahvia sekä kevyesti laktoosinomaista happamuutta. Kuivahkoa, tummaa suklaata, hentoa hedelmäisyyttä ja ripaus salmiakin suolaisuutta, joka toimii oivallisesti keskirunsaan katkeron puraisun kera. Kuusenkerkän osuus on melko varovainen, tuskin sitä tietämättään tuolta hakisikaan – loppupuolen reunustavaa aromia lukuun ottamatta oletetun piilotettu komponentti. Vaahterasiirappi sen sijaan antaa olueen pikantin, tummuneen siirappisen makean loppuliu’un – hyvää tukea salmiakin ja katkeron harmonialle.

Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter

Normi-Porter on kaksikosta yllättäen pyöreämpi, miellyttävämpi ja pehmeämpi tapaus. Se vie nimiinsä samettisen suklaisen osuuden katkeroiden mennessä oikeastaan tasan. Kumpaakin olutta vaivaa liiallinen hiilihappopitoisuus, mikä leikkaa nautinnosta syvyyttä liian tehokkaalla kädellä. Jos on perus-Porter näistä se pehmeämpi, omaa kollaboraatio-versio vivahteikkaamman makukirjon – tietynlainen, ikävästi taustalla väijyvä tuntuman ohuus verottaa muutoin ihan tasapainoista pakettia. Two Tree Porterin jälkimaussa tapahtuva profiilin nostaminen pelastaa paljon ja jättää suuhun oikein miellyttävän makukirjon. Ilman tuota olisi tunnelma ollut alusta loppuun hieman laimea…

Pisteet:

• Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter 36/50
• Sinebrychoff Porter 38/50

Normi-Porter vetää tässä taistossa pidemmän korren ollen kaksikosta tasapainoisempi ja mielestäni onnistuneempi erityisesti kokonaisuutena. Two Tree Porter ei häviä huonolle, eikä häviä paljon – oikein mieluisa suurpanimouutuus valikoimiimme. Vastaavanlaista rohkeutta ja rehellistä tutkimusmatkaa mukavuusalueen ulkopuolelle toivoisi näkevän isommilta panimoilta huomattavasti useammin – kyllä sielläkin osataan, tässä on hyvä esimerkki siitä!