Olutblogisessiot vol. 2 – Jalkapallo-oluiden pyöreä maailma

Kettuperheen emuu

Kotimaisten, harrastusmuotoisesti internetiä täyttävien olutkynäilijöiden olutblogisessioiden kakkososan aiheena on olut ja penkkiurheilu. Allekirjoittanut otti Tuopillisen heittämästä pallosta huolimattoman kopin ja päätyi session vetäjäksi – näin menee Olutkellarinkin yhteispostausneitsyys parin vuoden tahattoman välttelyn jälkeen. Oma panokseni otantaan on kahden rakkaan aihepiirin yhteenliittymä, joka on viime vuosina voimistunut pienpanimotoiminnan kasvun myötä:

Kotimaiset jalkapallo-oluet

Kuuluuko olut katsomoon? Ei ainakaan, mikäli lainsäädäntöä tarkastellaan. Aihe nousee esiin aina aika ajoin ja täytyy myöntää, että eri osapuolilla on hyviä perusteita näkemyksilleen. Ymmärrän siis osaltaan katsomoiden anniskelukiellon, mutten sitä nykymuotoisen totalitäärisenä kuitenkaan kannata. Mieluustihan sen mallasjuoman nauttimisen soisi tapahtuvan pelinseuraamisen yhteydessä, puoliajan anniskelukarsinatungoksen ja kiireen sijaan.

Anniskelupaikassa alkoholijuomia saa anniskella ainoastaan lupaviranomaisen hyväksymällä anniskelualueella, jossa valvonta voidaan tehokkaasti järjestää. Anniskelualueeksi ei saa hyväksyä urheilu-, liikunta-, musiikki- tai muun niihin verrattavan tapahtuman yleistä katsomotilaa. - Alkoholilaki 4. luku 21 c § (30.8.2002/764)

Tänään kuitenkin pureudutaan käytäntöjen sijaan itse tuotteeseen yhdistämällä kaksi kovin kaunista asiaa: olut ja jalkapallo. Suomessa on 2010-luvun pienpanimobuumin myötä valmistettu jo lukuisia kauppias-, kaupunginosa-, bändi-, brändi- ja tiesmitä paikallisoluita, mutta myös urheiluseurat ja niiden sidosryhmät ovat teettäneet pienpanimoilla omia mallasjuomiaan. Eritoten vehreiden nurmien äärellä tähän on lähdetty kohtalaisen hyvin mukaan, mikä tekee värin tunnustamisesta entistä maistuvampaa.

Kultahumua saarilta...
(Kuva: Stallhagen / K-Ruoka)

Lahi alea...
(Kuva: FC Lahti)

Teerenpeli taitaa sekä pyöreän että soikean pallon salat.
(Kuva: Teerenpeli)

Customoidut seuraoluet ovat mukavaa vaihtelua ottelutapahtumissa varsin usein näkyville suurbrändien peruslagereille. Tuotekirjoa ei voi vielä järin laajaksi kutsua, mutta kehitystä tuntuu tapahtuvan kausi toisensa jälkeen ja myös pienempien alasarjajoukkueiden tuotteita tuntuu olevan paikallisessa levikissä yllättävän paljon. Ei runsaasti, mutta yllättävän paljon.

Ja on niitä seuraoluita Veikkausliigassakin nähty. Teerenpeli on mestaroinut FC Lahdelle kaksikin olutta (FC Lahti Ale ja Kölssi), HIISIn ja JJK:n kannattajaryhmä Harjun Poikien yhteistyö kattaa jo kolmiosaisen Harjun Kettu –olutsarjan ja Stallhagen valmisti toissa kauden päätteeksi IFK Marianhammnin kunniaksi Stallhagen Guld -mestaruusoluen. 

On muuten merkille pantavaa, ettei esimerkiksi Tampereella tai Kuopiossa ole nähty mahdollisuutta lähteä yhteistyöhön kaupungeissa vaikuttavien pienpanimoiden kanssa - niitä kun molemmista useampikin löytyy... Terveiset siis Ilveksen ja kupsukoiden suuntaan.

Harjun Ketut lienevät pisin seuraolutsarja Suomessa...

Ja ensi kesänä saataneen lisää... Toivottavasti.

Ykkösessä Harjun Kettu saanee ensi kesänä jo neljännen jäsenen, oululaisen Sonnisaaren ja AC Oulun oletettavasti täydentäessä omaa kahden Navy Blue –satsin perinnettään. Oulussa olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, millaisen oluen Tervarit olisivat mahdollisesti saaneet, mikäli jalkapallokartalla vielä vaikuttaisivat... 

Olut maistuu myös Satakunnan suunnan Kakkosessa ja Vitosessa: Musan Salaman kaksi Metsäpirtti-olutta on teetetty paikallisen Beer Hunter’sin tykönä, mistä myös vitosdivarin Harjavallan Pallo Pale Ale oli lähtöisin.

Tampereella elvytetty, tällä hetkellä Kakkosen tasolla vahvaa nousua tekevä Tampere United löi hynttyyt yhteen Pyynikin Käsityöläispanimon kanssa ja pari muutakin saman sarjatason seuraa hakee maltaista lisäpotkua omien oluiden muodossa: Lappeenrannan PEPO luottaa Waahto Breweryn osaamiseen ja maistuvaa yhteistyötä on toteutettu myös KTP:n ja Takatalo & Tompurin toimesta.

Metsäpirtin Woima sai kesällä seuraajan Metsäpirtin Wehnästä
(Kuva: Metsäpirtin Woima)

(Kuva: KTP)

(Kuva: Tamu)

Oululaista yhteistyötä

(Kuva: AC Oulu)

Perinteikäs helsinkiläisseura HPS:kin sai 100-vuotisjuhlaoluen* ja on näitä varmasti muitakin, mutta paikalliset, pienen saatavuuden erät saati etikettioluet menevät toisinaan ohi tutkan. Muistelisin että Huuhkaja-kannattajienkin nimikko-olutta nähtiin pari vuotta takaperin ja aikalaismuisteloiden mukaan Jämsänkosken Ilves lanseerasi oman Bilkku III-div. oluen** jo vuonna 1993.

Väriä tunnustavia oluita useammin seurat kuitenkin solmivat yhteistyösopimuksia suurempien panimotoimijoiden kanssa ja etenkin Euro-kentillä vuorottelevat usein tutut brändit Heinekenistä Carlsbergiin ja Bayernin Paulaneriin. Kotomaassa kiekkopuolen hifkinpunainen KOFF ja maajoukkueen Karjala-kytkös lienevät ne selvimmät esimerkit, mutta kyllähän vain nuo paikallisten toimijoiden keskinäiset hedelmät enemmän mieltä lämmittävät.

(Kuva: PEPO)

(Kuva: HPS)

(Kuva: HaPo)

Save the Crew

Tuore, isomman mittakaavan uutinen tuli vastikään merten takaa Amerikasta, missä skottipanimo BrewDog rakentaa imperiumiaan uuden panimoyksikön voimin. Punkpanimo rakensi Columbukseen tuliterän, taalamaan markkinoita palvelemaan tarkoitetun verstaan.

(Kuva: BrewDog)

Kun tieto kaupungin jalkapalloylpeys Columbus Crewn toiminnan siirtämisestä toisaalle saavutti kansan, ei panimolla jääty odottamaan uhkakuvan toteutumista omalla painollaan. Isältä pojalle siirtyvään seurauskollisuuteen, juurekkuuteen ja perinteisiin tottuneet skotit eivät jääneet toimettomiksi, vaan käynnistivät oman kampanjan, jonka tuotot käytetään joukkuetoiminnan jatkamisen hyväksi. Projektiin kuuluu olennaisena osana uusi Crew Brew Golden Ale, jonka tuotot ohjataan Save the Crew -liikkeen kassaan. Maistuvaa vaikuttamista, joka varmasti myös huomataan.

We were pretty devastated when we heard than Columbus might be losing the Crew. This city, the area, the people of Columbus and the Crew fans need Columbus’ amazing soccer team to stay right here. And we want to do all we can to help ensure that happens.

*HPS Vihreä Satavuotinen Juhlaolut lienee etikettiversio Sorin Red Alert Session Red IPAsta.
**Olikohan tuo JIlveksen tuote kaupallinen ja jos oli, niin lieni jonkin brändin etikettiversio?

HIISI Harjun Kettu Red Wheat Ale

HIISI Harjun Kettu Red Wheat Ale

• Tyyli: Wheat Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
• Muuta: JJK:n kannattaryhmä Harjun Poikien olut

Ensihavainnot Harjun Ketun kolmannesta sukupolvesta on jo saatu ja onhan sitä jo ehditty odottamaankin. En itseasiassa ollut edes varma, onko koko hanketta tänä vuonna lähdetty toteuttamaan. Olihan sitä ja näin sen pitääkin olla. Paikallisseura JJK:n vannoutunut kannattajaryhmä Harjun Pojat ja HIISI tuovat yhdessä jalkapallokulttuuria Harjun katsomonurkan ohella myös paikallisten oluen ystävien laseihin ja tässä yhdistelmässä on jotain todella kaunista. Kiva, että yhteistyö jatkuu liiganousun jälkeen maistuvissa merkeissä.

Ensikerran Harjun Kettu pääsi irti viikko sitten pelatussa JJK – KuPS matsissa, josta savolaispikkuserkut taistelivat kyynerpäätaktiikalla pisteen kotiinviemisiksi. Kotiyleisölle selkeä pettymys, mutta onneksi on olutta. Ottelutapahtumien lisäksi punakettua löytyy myös alueen ruokakaupoista (ainakin Citymarketit, Mestarin Herkku ja Länsiväylä) ja varmaan jonkinmoisella levikillä myös ravitsemusliikkeistä. Jokunen laatikollinen jalkapallo- ja kannattajakulttuuria toimitettiin myös pääkaupunkiseudulle eli pienpanimo-olutkauppa Pienen molempiin toimipisteisiin.

Ensimmäinen kettuolut oli tyyliltään jenkkihumaloitu ja rukiinen Red Ale, kun viime vuonna tyylisuunta oli vaihtunut Red Saisoniin. Tänä vuonna tiskiin iskettiin Red Wheat Ale ja mielestäni tässä on onnistuttu hyvin, vaikka katsomoon sopisi hyvin puhdaspiirteisempikin lajiedustaja raikkaan vaaleassa kuosissa. Teemasta halutaan toki pitää kiinni ja se on hyvä. Ja niin on olutkin.

Cascadella ja Mandarina Bavarialla humaloitu vehnäale on odotetusti varsin humalavetoinen, mutta punertavaa värimaailmaa mukaan tuova mallaspuolikin on esillä kohtalaisen hyvin ja vaikuttaa etenkin suutuntumaan ryhdittävästi. Aiemman Kettu-kaksikon ruis on tällä kertaa jätetty pois, eikä se tyyliin kovin iloisesti olisi istunutkaan... Ensi vuonna sitten taas takaisin rukiiseen kantaan vaikka roggenbieren muodossa?

Mä kiipeän katsomoon Harjun, tutut ystävät siellä mä nään.

Kun Harjun Kettu kääntyy vehnäolueksi, lopputuloksena on freshi, rapsakasti humaloitu - ja tietysti punertava - olut amerikkalaistyyliin. Cascade- ja Mandarina Bavaria -humalat antavat oluelle tenhoavan, sitruksisen aromin.

HIISI Harjun Kettu Red Wheat Ale

Punertavan oranssi, ehkä kevyen ruskeakin. Hämärähkössä valossa hieman kuraisenkin näköinen, mutta valoa vasten se paljastaa todellisen kauneutensa. Sameakin on, vaahdoltaan komea. Tuoksu on hyvin sitrusvetoinen, kevyen trooppinen mutta myös maltaista paksuutta esittelevä. Vaalea runko ei nenään sen suuremmin tuoksu, mutta sen vaaleahkon viljavassa, pyöreähkön ranskanleipäisessä ja hennon makeassa vakaudessa on jollain tapaa tuhti tunnelma. Sellainen fiilis. Humalavetoisesti kuitenkin mennään ja hyvä niin.

Maku on sitten helpommin kuvailtavissa. Sitrus taasen päävärinä, sekalaista hedelmää kevyemmin, lopussa hitunen myös yrttiä ja napakkaa greippiä. Hyvää jenkkivetoa, jos se ei nyt liian kakstuhattakymppiä ole niin sanoa. Rungossa on oma pyöreytensä, mutta kokonaisuus pysyy kesäisen raikkaana, rapeana ja muutoinkin hyvin Harjun tunnelmaan istuvana. Ryhtiä löytyy, lähinnä vaalean leipäisenä, paikoin keksimäisenä ja hiukkasen rustiikkisena maltaisuutena, joka kieltämättä kuvastaa hyvin oluen värimaailmaa. Hyvä olut, viime vuodesta on menty taas eteenpäin.

Tuomio: Vehnäkettu on purevalla päällä ja rymistelee läpi kauden vakaalla pohjalla kesäiltojen huumassa.

Pisteet: 33/50

Ja Harjun Pojille tsemiä puulaakipeleihin. Maali ois kiva…