HIISI Harjun Kettu Red Wheat Ale

HIISI Harjun Kettu Red Wheat Ale

• Tyyli: Wheat Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
• Muuta: JJK:n kannattaryhmä Harjun Poikien olut

Ensihavainnot Harjun Ketun kolmannesta sukupolvesta on jo saatu ja onhan sitä jo ehditty odottamaankin. En itseasiassa ollut edes varma, onko koko hanketta tänä vuonna lähdetty toteuttamaan. Olihan sitä ja näin sen pitääkin olla. Paikallisseura JJK:n vannoutunut kannattajaryhmä Harjun Pojat ja HIISI tuovat yhdessä jalkapallokulttuuria Harjun katsomonurkan ohella myös paikallisten oluen ystävien laseihin ja tässä yhdistelmässä on jotain todella kaunista. Kiva, että yhteistyö jatkuu liiganousun jälkeen maistuvissa merkeissä.

Ensikerran Harjun Kettu pääsi irti viikko sitten pelatussa JJK – KuPS matsissa, josta savolaispikkuserkut taistelivat kyynerpäätaktiikalla pisteen kotiinviemisiksi. Kotiyleisölle selkeä pettymys, mutta onneksi on olutta. Ottelutapahtumien lisäksi punakettua löytyy myös alueen ruokakaupoista (ainakin Citymarketit, Mestarin Herkku ja Länsiväylä) ja varmaan jonkinmoisella levikillä myös ravitsemusliikkeistä. Jokunen laatikollinen jalkapallo- ja kannattajakulttuuria toimitettiin myös pääkaupunkiseudulle eli pienpanimo-olutkauppa Pienen molempiin toimipisteisiin.

Ensimmäinen kettuolut oli tyyliltään jenkkihumaloitu ja rukiinen Red Ale, kun viime vuonna tyylisuunta oli vaihtunut Red Saisoniin. Tänä vuonna tiskiin iskettiin Red Wheat Ale ja mielestäni tässä on onnistuttu hyvin, vaikka katsomoon sopisi hyvin puhdaspiirteisempikin lajiedustaja raikkaan vaaleassa kuosissa. Teemasta halutaan toki pitää kiinni ja se on hyvä. Ja niin on olutkin.

Cascadella ja Mandarina Bavarialla humaloitu vehnäale on odotetusti varsin humalavetoinen, mutta punertavaa värimaailmaa mukaan tuova mallaspuolikin on esillä kohtalaisen hyvin ja vaikuttaa etenkin suutuntumaan ryhdittävästi. Aiemman Kettu-kaksikon ruis on tällä kertaa jätetty pois, eikä se tyyliin kovin iloisesti olisi istunutkaan... Ensi vuonna sitten taas takaisin rukiiseen kantaan vaikka roggenbieren muodossa?

Mä kiipeän katsomoon Harjun, tutut ystävät siellä mä nään.

Kun Harjun Kettu kääntyy vehnäolueksi, lopputuloksena on freshi, rapsakasti humaloitu - ja tietysti punertava - olut amerikkalaistyyliin. Cascade- ja Mandarina Bavaria -humalat antavat oluelle tenhoavan, sitruksisen aromin.

HIISI Harjun Kettu Red Wheat Ale

Punertavan oranssi, ehkä kevyen ruskeakin. Hämärähkössä valossa hieman kuraisenkin näköinen, mutta valoa vasten se paljastaa todellisen kauneutensa. Sameakin on, vaahdoltaan komea. Tuoksu on hyvin sitrusvetoinen, kevyen trooppinen mutta myös maltaista paksuutta esittelevä. Vaalea runko ei nenään sen suuremmin tuoksu, mutta sen vaaleahkon viljavassa, pyöreähkön ranskanleipäisessä ja hennon makeassa vakaudessa on jollain tapaa tuhti tunnelma. Sellainen fiilis. Humalavetoisesti kuitenkin mennään ja hyvä niin.

Maku on sitten helpommin kuvailtavissa. Sitrus taasen päävärinä, sekalaista hedelmää kevyemmin, lopussa hitunen myös yrttiä ja napakkaa greippiä. Hyvää jenkkivetoa, jos se ei nyt liian kakstuhattakymppiä ole niin sanoa. Rungossa on oma pyöreytensä, mutta kokonaisuus pysyy kesäisen raikkaana, rapeana ja muutoinkin hyvin Harjun tunnelmaan istuvana. Ryhtiä löytyy, lähinnä vaalean leipäisenä, paikoin keksimäisenä ja hiukkasen rustiikkisena maltaisuutena, joka kieltämättä kuvastaa hyvin oluen värimaailmaa. Hyvä olut, viime vuodesta on menty taas eteenpäin.

Tuomio: Vehnäkettu on purevalla päällä ja rymistelee läpi kauden vakaalla pohjalla kesäiltojen huumassa.

Pisteet: 33/50

Ja Harjun Pojille tsemiä puulaakipeleihin. Maali ois kiva…

Harjun Kettu Red Saison

Kettu on taasen pesiytynyt takapihalle, mutta tulee olemaan tuttu näky myös Harjulla...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 4,5
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi 

"Mä kiipeän katsomoon Harjun, tutut ystävät siellä mä nään..."

Meripihkaisen punertava, raikkaan aromikas belgivaikutteinen saison. Oluessa käytetyt Cascade- ja Jarrylo-humalat antavat oluelle sitruksis-hedelmäisen aromikruunun.

Tänäkin kesänä myös vieraskannattajille tarjotaan mahdollisuus lähteä Harjulta hyvä maku suussa. Pisteitähän ei kettupaitojen kotistadionilta ole tapana ollut matkalaisille lahjoitella, mutta ehkäpä Harjun Poikien oma olut tarjoaa pienen hilpeyden tunteen tappionkin hetkellä?

Paikallispanimo HIISI on jälleen valjastettu punaturkkisen pelioluen kätilöksi ja viimevuotisen, purevan ja punertavan red alen saagaa jatkaa rukiinen ja hedelmäinen Harjun Kettu Red Saison. Olut julkaistiin voitokkaan kotiavauksen yhteydessä pari viikkoa sitten ja sitä löytyy läpi kesän Harjun stadionilta JJK:n matsien yhteydessä. Myös paikalliset kauppiaat ovat tarjonneet ketulle kodin. Kannattaa siis kurkkia murkinaostoksilla myös oluthyllyn suuntaan.

Ommuute komeat uudet korkit HIISIllä...

Harjun Kettu Red Saison

Punertava, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on hauska. Rukiilla on siinä selkeä osansa ja hieman rouhea, reunoiltaan makea maltaisuus toimii hyvin hedelmäisen, punertavan ja hivenen yrttisen tunnun kanssa. Saisonvibaa ei tietty ihan hirvittävästi ilmoilla ole mutta kyllä senkin tuolta voi kaivella. Ehkä tuo punertava ulkomuotokin vähän aisteja onnistuu hämmentämään.

Maultaan hyvä ja jotenkin mielikuvat laukkaavat Harjun vastakastellun ruohikon äärelle. Rukiinen kaiku on vahva, samoin hiivasta nouseva mausteisuus ja hyvin esillä oleva, hivenen sitrusvivahteinen hedelmäisyys. Mielenkiintoisesti rye red saison -tyylisuunnastaan huolimatta helposti lähestyttävä, äärikokemuksia välttelevä ja tasapainoinen. Salakavalasti makeutta, eikä saison ehkä ensimmäinen arvaukseni sokkona olisi. Belgiaan sen kuitenkin sijoittaisin… Maistuva joka tapauksessa ja pelitilanteisiin hyvin sopiva.

Tuomio: Edellistä Harjun Kettua mielenkiintoisempi, mutta samalla helpommin lähestyttävämpi. Purevuus näkyy vaihtuneen viekkaudeksi ja kyllähän sekin ketun luonteen laatuun sopii. Hyvä peliolut.

Pisteet: 32/50

Harjun Kettu Red Ale

Mä kiipeen katsomoon Harjun, tutut ystävät siellä mä nään…

Harjun Kettu on olut, jota olen salaisesti odotellut saapuvaksi Hiisin alkuajoista lähtien. Sen äärellä yhdistyvät paikallinen jalkapallokulttuuri ja pienpanimo-osaaminen, mutta lopputulos on mielestäni paljon enemmän kuin osiensa summa. Jyväskyläläinen jalkapallo- ja sen ympärille muodostunut kannattajakulttuuri on Suomenkin mittapuulla varsin nuorta eikä kaupungin panimohistoriakaan järin suurta glamouria lukijalleen tarjoile. Silti aina tunnelmallisella Harjulla on viime vuosina taisteltu europelejä myöten ja tällä hetkellä JJK pelaa uudesta noususta oman kylän poikien voimin. Samalla Harjun Pojista on kasvanut suhteellisen lyhyessä ajassa vakavasti otettava ja tunnelmaa niin Harjulle kuin vieraskatsomoihinkin tuova kannattajaryhmä ja paikallinen Hiisi-panimo on parissa vuodessa noussut maan kiinnostavimpien toimijoiden joukkoon.

Läpi otteluiden raikuvien kannatuslaulujen lisäksi Harjun Poikien rekvisiitasta löytyy turkulaisten himoitsemia, tyyliteltyjä lakanoita, customoituja kaulaliinoja ja paitoja, joten miksipäs ei sitten omaa oluttakin. Pari vuotta kyteneen idean toteen tuominen onnistui kätevästi paikallispanimon avustuksella. Tyyliksi valikoitui luonnollisesti kettumaisen punertava Red Ale, jonka makumaailma henkii Harjun mäntymetsäistä tunnelmaa Chinookin ja Simcoe humalien voimin. Omakohtaisesti pidän rukiin lisäämisestä reseptiin, sillä se antaa oluelle miellyttävää ja omaleimaista tunnelmallisuutta joka toiminee mäntyisten aromien kanssa moitteettomasti. Olut tuli myyntiin 5.8.2015 pelatussa JJK – FC Jazz matsissa, mutta Harjun stadionin lisäksi sitä on tarjolla Revolutionin hanassa sekä Mestarin Herkun ja Palokan Citymarketin hyllyissä.

Kettumainen retale...

Olutta valmistui näin alkuun yksi keitto eli rapiat 1200 litraa, mutta tarina saa mahdollisesti jatkoa tulevaisuudessa. Toivotaan näin, sillä kyllähän pelitapahtumaa varten räätälöity, ajatuksella valittu ja huolella valmistettu olut täydentää nautinnon ja antanee katsomossa kävijälle tärkeää lisäarvoa, fiilistä. Viime kauden päätteeksi ikiaikaiselta tuntuva hokema ”JIPPO ei tipu koskaan” osoittautui lopulta pitkää kulutusta kestämättömäksi fraasiksi, joten toivotaan että Harjun Ketun myötä saamme uuden lausuman: ”Kettu ei lopu koskaan”…

Oluen taustoista ja valmistuksesta kannattaa lukaista lisää Maalipotku-blogin puolelta ja Harjun Poikien tarinasta saa hyvin kiinni Torikokous-julkaisun viimevuotisesta jutusta.

Ja kun kuitenkin monikannattaja olutta nauttii (sanoi äiti tai yleisönosasto asiasta mitä tahansa), miksei sitten pantaisi ihan oma olut.

Harjun Kettu Red Ale

Ilmoille kajahtaa terävä, aivastuksen omainen sihahdus. Punertavan ruskea kettu liikkuu hämärtyvässä kesäillassa vuolaasti kuohuen, asettuen hiljalleen aloilleen… Näytös on alkamaisillaan. Orastava pimeys tuo enteilevään iltaan miellyttävää tunnelmaa. Ilmassa leijailee metsäiset, tuoreet ja puhtaat tuoksut. Mäntyisen tuoreet aromit täyttävät ilman kuin Harjun humiseva männikkö ikään. Rukiista maalaisuutta, rehtiä leipää ja syksyistä pihkaa… 

Mielessä kaikuu terävä vihellys, lasi kallistuu ja painopiste vaihtuu. Tunnusteleva, varovainen alku. Hienoisen karamellinen, kevyelti tumma maltaisuus avaa pelin, mutta pitää sen alkuun melko kapeana.  Hiljalleen tempo nousee ja laidoille saadaan leveyttä. Leipäisen rukiinen, hieman mausteisen kuiva linja nousee tukemaan hyökkäystä. Puolivälin jälkeen nopea rytminvaihdos tuo ryhdikkään otteen hallinnasta kevyen pihkaisuuden karvatessa näennäisesti.

Mäntyisen tuore, metsäisen kutsuva linja on iskenyt alkuun varsin laiskasti, tyytyen lähinnä ohjailemaan peliä leveämmälle, koettaen ajoittain horjuttaa tasapainoa terävin pistoin. Se on siten saanut ryhmitettyä itsensä asemiin ja kesken maltaisen painostuksen ajoitettu vastahyökkäys kääntää pelin päälaelleen. Mallasjoukko jää nopeasti jälkeen, vaikka pientä jalansijaa sille jääkin. Mäntyinen kärki irtaantuu melko vaivattomasti rukiisen tunnelmallisuuden ja pihkan käydessä omaa taistoaan taaempana. Viimeistely on kliininen, terävä ja teknisesti puhdas. Lippu pysyy alhaalla, kädet nousevat pitkään, raikkaan rapeaan tuuletukseen - pureva tuuli halkoo Harjun männikkoä...

Hyviä makuja. Aitoja makuja. Ja näin…

Harjun Kettu on erittäin onnistunut ”kannattajaolut”. Se on makumaailmansa puolesta mukavan ennakkoluuloton, mauiltaan reilu muttei nousse ylitsepääsemättömäksi karikoksi tottumattomampaan huulilla. Ruis sopii tämänkaltaiseen, keskisuomalaiseen metsään mielikuvia vievän mäntyiseen tunnelmaan mainiosti ja siksipä kokonaisuus on varsin palkitseva. Riittävästi makua, sopivasti vivahteikkuutta ja sellaista tommikarimaista luonteikkuutta.

Kesyksi sitä ei pidä luulla, kettu nimitäin puree varsin ennakkoluulottomasti. Se on petoeläin, jolle kukoiksi puketuneet kanarialinnut ovat vain suupaloja… Teitä on varoitettu!

Uutta Hiisiä kaksin kappalein: Palokka Savu-Ukko sekä Harjun Höyry!

Hiisin aloittaminen viime kesänä on toden teolla elävöittänyt Jyväskylän olutelämää ja –kulttuuria. Kulunut viikko tarjosikin uusia makuja kaksin käsin. Torstaina Palokan suunnalta kajahti huuto, että jo perinteeksi muodostunut Palokka-sarja oli saanut uutta väriä tällä kertaa sinertävään asuun puetusta Savu-Ukko-oluesta – myyntipaikkana tuttuun tapaan kaupungin pohjoisin Citymarket. Perjantaina sosiaalinen media tiedotti keskusta-alueen kolmesta K-Marketista löytyvän Harjun Höyry-nimistä höyryolutta, steam beeriä. Litroja myyntiin kertyi alkuun vain viisisataa kumpaistakin, joten kysyntä syönee tarjonnan varsin nopeasti pois. Molemmathan piti luonnollisesti kipaista hakemassa maistoon ja häiriköinpä hieman panimon väkeäkin oluiden taustoja tiedustellen.Savua ja höyryä on joka tapauksessa siis tarjolla... paikallisesti tottakai!

Palokka Savu-Ukko

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Seitsemäs Palokka!

Seitsemäs Palokka-veljes näki siis vihdoin päivänvalon ja tuo valo kuulti pakkasilman verhoaman utuisen horisontin takaa. Paukkuva pakkanen ja valkea maa eivät tulokasta silti lannistaneet, onhan Savu-Ukko talven lapsi. Sydäntalveen sopivaksi keitelty savuolut on laadittu runsaan tuntuiseksi, tummankupariseksi lämmittäjäksi jossa ei maltaita suotta säästellä. Savuisuutensa Ukko saa paikallisesta ohrasta, jotka myös lähialueen leipureille raaka-aineita savustava taitaja on pehmeällä savun kosketuksella maustanut.

Eli savuolutta olisi taasen tarjolla Palokan suunnalla ja ainakin syksyinen versiointi maittoi itselleni mainiosti. Tummaa, talven varalle pantua olutta, johon olutmestari Tatu kertoo hakeneensa vahvuuteen nähden mahdollisimman tukevaa tuntumaa. Raaka-aineista löytyy ohran lisäksi myös ruista, mutta savuisuus on siis peräisin paikallisesti tuotetusta, niinikään paikallisesti savustetusta savuohrasta! Makuspekseiksi minulle kerrottiin pot still-viskit ja villalanka – ”sillein hyvällä tapaa”… Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Oman runoni (anteeksi muuten siitä) lisäksi, myös pullon kyljestä löytyy lyhyt tarina joka virittää maistajan oikeaan tunnelmaan:

”Mies istuu pirtissään rauhallisesti vuoleskellen. Seuranaan hänellä on oman pellon rukiista tehty, savuinen ja maltainen oluensa. Palokkalaisia tietysti molemmat.” 

Palokka Savu-Ukko

Tasainen, tumman kuparinen ja hennon samea palokkalainen kaatuu lasiin muodostaen parisenttisen, melko kestävää laatua olevan vaahtokerroksen. Tuoksussa savu hieman piilottelee ja onkin läsnä hieman turpeisenkin henkäyksen kautta – joskin hyvin tunnistettavaa sen aromi kuitenkin on. Rukiin käyttö pääsääntöisesti toimii itselleni ja se tuokin kokonaisuuteen miellyttävää rouheutta, mutta tukee myös  leipäistä makeuden alkulähdettä. Joukosta löytyy makeutta kevyemmin myös hedelmäisessä muodossa, mutta pääsuunta on ehdottomasti maltillisen savuiseen, ehkä turpeenomaista maanläheisyyttä henkivään mallasherkkuun.

Myös maussa savuisuus on varsin hillittyä, mutta nousee esiin salakavalasti poskia hipoen. Miellyttävän maltainen kokonaisuus henkii sekä rehdin limppuista makeutta että maanläheisempää turvesuon tunnelmaakin. Etäinen kaiku viskien jylhään maailmaan tästä siis löytyy – lopussa suuta nipistävät myös sopivan maltilliset katkerot ja jostain vain kaivan esiin myös kevyttä hedelmäisyyttäkin. Miellyttävästi ruskeaan maltaisuuteen nojaava, hennosti savuisuutta lävitseen päästävä paikallisolut, joka saa tarvittavaa potkua rukiin käytöstä, mutta myös keskitäyteläiseksi yltävästä rungostansakin. Savua olisin toivonut hiukan lisää, se tuskin olisi maltaan roolia juurikaan näivettänyt. Joka tapauksessa makumaailmaltaan talveen sopiva mallasherkku, josta ei vahvuutensa puolesta varsinaiseksi winter-warmeriksi ole. Toimii silti pahimpaan pakkaseen ja jokunen pullo tätä tulee lisää varmasti haettuakin! 

Pisteet: 35/50

Harjun Höyry

• Tyyli: Höyryolut / Steam Beer / California Common
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Harjun Höyry taasen on tilaustyönä keskusta-alueen kolmelle K-kauppiaalle tehty erikoiserä. Olutta on saatavilla vain kolmesta K-Marketista; Kauppahallista, Ruokavinkistä sekä Kympistä. Tilausoluet eivät ole Hiisille mikään outo juttu, näitähän tuntuu valmistuvan aina vähän väliä jonnekin suunnalle. Tällä kertaa tarkkojen speksien sijaan panimo sai täyden luoton ja vapaat kädet valmistaa ”jotain mielenkiintoista, mutta helppoa juotavaa”. California common eli höyryolut on Hiisin Tatulle mieluisa oluttyyli, jota hän on myös haikaillut päästä valmistamaan. Nyt kun vapaat kädet tarjosivat siihen mahdollisuuden, päätettiin Heinämäessä tarttua tuumasta toimeen. 

Höyryolut tyylinä on peräisin USAn länsirannikolta jo 1800-luvulta saakka. Nykymuotoisen, modernin hyöryoluen esikuvana pidetään Ancor Steam Beeriä, jota on ollut saatavilla myös Alkon valikoimissa. Anchor on myös panimona rekisteröinyt termin steam beer (1981), jonka vuoksi höyryoluiden yleisnimenä tunnetaankin california common… Oluttyyli on siitä kiehtova, että se valmistetaan lager-hiivalla, mutta käytetään  paremmin pintahiivaoluelle sopivissa korkeammissa lämpötiloissa. Näin saadaan yhdistettyä lagerin maistuva maltaisuus sekä ale-oluiden hedelmäinen vivahteikkuus. Yleisesti ko. oluiden vahvuus asettuu välille 4,5-5,5%, joten Jyväskylän keskustaa varjostavan sorakumpareen, Harjun nimikko-olut sattuu haarukkaan juuri sopivasti.

Harjun Höyry on Hiisille siinä mielessä ehkä hieman epätyypillinen olut, että se on melko tyylipuhdas lajinsa edustaja. Se on vaalea olut, jossa humalointi on sekä katkero- että aromipuolella hoidettu Northern Brewer-lajikkeella. Pienenä twistinä joukkoon on kuitenkin lisätty ripaus Williamettea ja hiivana on käytetty legendaarista Cry Havoc-hiivakantaa, joka soveltuu ominaisuuksiltaan sekä lager- että ale-oluiden valmistukseen. Mitä tahansa hyllyltä löytynyttä lager-hiivaa  oluen tekoon ei siis ole käytetty! Etikettiä komistaa siis yhdessä Jyväsjärven kanssa kaupungin ruutukaava-alueen rajaava jääkautinen kerrosmuodostelma, ytimekkäästi Harjuksi nimetty virkistysalue ja sen lakea komistava Vesilinna. Etiketistä tekee muista erottuvaksi sen ehkä jopa messuesitemäinen ulkomuoto, mikä kieltämättä toimii varsin hyvin – tokihan kuvaan olisi voinut mahduttaa myös kaupungin urheilu-mekan, Harjun stadionin valoineen (ja nälkäisen kettulauman)... Joka tapauksessa mielenkiintoinen uutuus – höyryolutta ei liian usein kohdille satu, kotimaisista edustajista puhumattakaan! Olutmestarin kommentit oluesta kuuluivat muuten seuraavasti:

”Lopputulos oli omaan makuun pehmeän maltainen, muttei ylitäyteläinen, vaan raikas jano- tai vaikka saunajuoma.” 

Harjun Höyry

Hennon utuinen, kullan keltainen olut oranssilla vivahteella. Vaahtoa se muodostaa alkuun ihan miellyttävän näköisen kerroksen, jolla ei kovin pitkä elämän kaari kuitenkaan ole. Tuoksu on suhteellisen hillitty, joskin yleisvaikutelma on varsin miellyttävä ja toimiva. Makeahko, vaalea maltaisuus saa seurakseen jopa nallekarkkista hedelmäisyyttä – trooppiseen suuntaan tunnelmassa mennään noin muutoinkin, aprikoosi-mango-persikka-linja tekee hyvää työtä. Maussa mennään asteen-pari raikkaampaan suuntaan, joskin eksoottinen hedelmäisyys pysyy visusti mukana.  Tuoksun linjoilla hedelmäkattauksessa mennään, mutta mallaspuolelta ei makeutta aivan tuoksun tavoin enää nouse. Humalointi on nostanut päätään ja onkin omimmillaan suht runsaassa jälkimaussa. Se rikkoo sopivan purevana hedelmäisyyden verkkoa tuoden joukkoon rapeaa yrttistä aromia sekoitettuna villin niittykasvuston tuoreuteen. Tuntumaltaan oikein sopiva, suhteellisen raikas ja vaaleaa keveyttä uhkuva olut makua unohtamatta. Mutkaton, riittävän pureva ja hyvän makuinen olut – saunaan, kaveriksi tai kevyeen naposteluun! K-kauppiaat, read my lips: tilatkaahan toinenkin satsi valmistumaan!

Pisteet: 35/50