- Tyyli: Imperial Stout
- Alk.%: 13,1
- Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
- Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia
Joulun alla pieni osa Alkon hyllymetreistä hävisi
kirjaimellisesti mustan aukon vaikutuksesta. Mikkellerin jyhkeä, kahvilla,
vanilja- ja cassonadesokerilla sekä hunajalla tuunattu imperial stout nimittäin
iskeytyi talven kunniaksi valikoimiin. Minulla on jossain kellarin perukoilla
useamman vuoden ikäinen pullo Mikkeller Blackia, joka on oikeastaan puolivahingossa
unohtunut sinne. Black on the strongest
beer in Scandinavia ja muistaakseni oman pulloni vahvuus huitelee siellä
16,5% hujakoilla.
Nyt kuitenkin maistellaan samaisen panimon Black Holea. Se
on ”kevennetty” versio Blackista, vahvuudeltaan vaivaiseen 13,1%:iin jäävä
imperial stout. Mausteaineiden lisäksi oluen valmistuksessa on käytetty muun
muassa suklaa- ja savumaltaita, paahdettua ohraa ja kaurahiutaleita. Melko
töpäkästä humaloinnista vastaavat Simcoe- ja Amarillo-lajikkeet. Oikeastaan
maistelu suoritettiin jo joulun välipäivinä, kuten hämyisen kuvan rekvisiitasta
voi päätelläkin.
 |
| Mikkeller Black Hole |
Käytännössä täysin musta olut ruskealla vaahdolla. Aika
jyhkeän oloista tavaraa... Tuoksun runsas greippisyys on melko pistävää, jopa
autonkumista kitkeryyttä henkivää. Tumma tunnelmaisuus pysyttelee taaempana
paahtuneen maltaisuuden ja kahvin aromikkuuden teesein.
Myös maussa on läpitunkevaa greippisyyttä, joka autonkumin sijaan esittäytyy
hieman raakana, kuoren rapeana kitkeryytenä. Ominaisuus ei leimaavuudestaan
huolimatta varasta näyttämöä täysin. Kahvinen, paahteisen maltainen puoli
tasapainottaa tunnelmaa soljuvan syvän olemuksensa myötä. Hieman tahmaavaa
makeutta, ehkä vienoa mausteistakin särmää... Myös alkoholi lämmittää. Tuntumaltaan runsas, kevyen öljymäinen mutta toisaalta kohtalaisilla
hiilihapoilla hieman särjetty.
Tuomio: Kitkerän greippinen, hennommin paahteinen imperial stout taustan
siirappisella makeudella terästettynä. Ei oma suosikki vaikka kiehtova onkin.
Pisteet: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti