Päijänne-menu

Menu Päijänteen rantaviivoja mukaillen?
(kuva: visitpaijanne.fi)

Päijänne-menu, mikä se sellainen on? Ei kai sille mitään virallista määritelmää ole olemassakaan, mutta ajatus pulpahti mieleeni eräänä aamuna: miksei jokin ravintola tarjoaisi vaikkapa viiden tai kuuden ruokalajin annoskokonaisuutta, joka rakentuu Päijänteen ja sen ympäristön raaka-aineiden ympärille.

Oikeastaan idea lähti liikkeelle ajatuksesta saman alueen juomatuottajien tarjontaan luottavista olut- ja viiniseteistä, joita illallisensa kylkeen voisi ravintolassa tilata. Tekijöitähän ei suuren järven rantamilla tungokseksi asti riitä, mutta silti niin viini- kuin olutpuolikin olisi helposti katettavissa. Toki ajatuksen idea syventyisi ja järkevöityisi, mikäli ruokapuolikin noudattelisi samaa määritelmää.

Lautaselle?

Eli… Järvikalahan olisi itsestään selvä raaka-aineaitta, jota menun tulisi melko laajasti hyödyntää. Voisi jopa harkita, että listoja olisi valittavana kaksi: toinen järven antimille, toinen sen rantojen tarjoamisille. Päijänteessä elää kolmisenkymmentä kalalajia sekä mm. täplärapuja. Maallinen tarjonta sen sijaan vaihtelee sen mukaan, kuinka kauaksi rantaviivasta halutaan mennä. Tarjonta on joka tapauksessa monipuolista ja ohjenuorana voisi toimia kyseisen järven kanssa rantaviivaa omaavien kuntien alueet. Näin mukaan saataisiin leivonmäkeläisen Jukolan Juuston herkut sekä juustolan isännän sahtivierre.

Järvestä siis ahventa, muikkua, kuoretta ja madetta, rannoilta eri tilojen ylämaankarjaa sun muuta rotulihaa, karitsaa ja riistaa sekä vihreitä arvoja, kuten härkäpapuja, villiyrttejä ja perinteisiä pellonantimia. Vaihtoehtoja pelkästään pohjoispäässä on lukuisia eikä tarjonta tiettävästi kapene eteläpuolisellakaan alueella.

Luonnonantimia ja maaseudun helmiä alueen yrittäjien palstoilta ja luonnosta.

 

Laseihin?

Juomatuottajien lista onkin sitten helposti koostettavissa. Oluellisesta annista vastaavat jyväksyläläinen, tilausoluitakin mieluusti rakenteleva HIISI sekä Vääksyn kananavan tuntumassa vaikuttava Kanavan Panimo. Molemmat vakuuttavia alan osaajia.

Viinisettiä sen sijaan voisi rakentaa jämsäläisen Uusi-Yijälän Viinitilan sekä Kalkkisten palkitun Pihamaan Viinitilan makujen ympärille. Uusi-Yijälän pienimuotoinen viinituotanto keskittyy kokonaan tilaviinien valmistukseen, mutta Pihamaan katalogista voisi nostaa esiin myös esimerkiksi alkumaljaksi sopivia kuohuviinejä, jälkiruokia tapailevia likööreitä sekä ruokahalua herätteleviä tisleitä, kuten mansikkapontikkaa. Pihamaan limonadeista, mehuista ja kuohujuomista saisi kasaan myös alkoholittomia vaihtoehtoja. Tilan aidot siiderit sopisivat myös olutlistan elävöittäjiksi.

Pienpanimoinnostuksen lomassa kasvanut pienpaahtimotoimintakin kannattaa huomioida, sillä jo Jyväskylästäkin löytyy kaksi paikallispaahtimoa: Paahtimo Papu ja Punainen Kirahvi, jotka tarjoavat hyviä vaihtoehtoja jälkiruokapöytään.

Päijänteen vaikutuspiiriä hieman venyttämällä mukaan saataisiin myös Lahden Teerenpeli oluineen, tislaamotuotteineen ja siidereineen… En pistäisi tätä laajennusmahdollisuutta lainkaan pahana asiana.

HIISIn suolainen kesäherkku makeavetisen järven rannalla.

Missä sitten?

Siinäpä onkin hyvä kysymys. Itse tietty liputtaisin jyväskyläläisravintoloiden puolesta ihan jo oman sijaintini takia, mutta myös väestömäärän vuoksi. Kesäaikaan joku pienempikin kuntakeskus varmasti toimisi ja miksei jonkinlainen maakuntavetoinen pop up –ravintolakin voisi ajatusta kehittää.

Jyväskylästä mieleen tulisivat lähiruoan kanssa muutoinkin hyvää työtä tekevä Harmooni sekä Vesilinna. Myös Himoksen alueen ravintoloille ajatus voisi sopia sesonkiaikaan hyvin, etenkin kun Uusi-Yijäläkin siinä kyljessä sijaitsee. Viinitilan oma Patapirtti-ravintola oli listallani myös.

Sellaisia ajatelmia näin orastavan talven porteilla… Jatketaan makustelua ja annetaan ideoiden muhia.

Olutkellarin häikäisevät olutideat

Pohjimmiltani olen Exceliä ihmisen tärkeimpänä selviytymistyökaluna pitävä insinööri. Vastapainoksi systemaattiselle, ihanalle järjestykselle mieleni ajoittain (lähipiirin mukaan kuulemma liian usein) täyttyy huonoista aasinsilloista, ideoista ja vitsintapaisista. Brändi-ideoita, sanaleikkejä ja nimiväännöksiä syntyy usein ja olutaiheisia päähänpistoja olen tuonut julki myös Olutkellarin kautta. Pahoittelen.

Hiisihän tarttui jokin aika sitten ideoimaani, tällä hetkellä pinnalla olevia humalalajikkeita esittelevän sarjan ideaan (ks. kuva), mutta jostain syystä projektista ei vielä suuremmin ole tiedotettu. Syynä lienee muotihumalten suuri suosio, eli jälleenmyyjien varastot ilmeisesti on koluttu tyhjiksi eikä tavaraa ole vielä Hiisille saatu toimitettua. Tai sitten työryhmä vielä pohtii kuumeisesti oluelle soitettavan soittolistan sisältöä. Ken tietää…

Single hop-sarja otti tuulta alleen välittömästi... Tai sitten ei...

Ideoita on virinnyt tuonkin jälkeen ja ajattelin tähän väliin esitellä hieman uusia ajatuksia, joita panimot saavat vapaasti ottaa käyttöön – eli hieman kevyempää sanailua vaihteeksi. Tämä ei ole vakavaa ja vitsit ovat suorastaan huonoja. Sinua on siis varoitettu.

Ensimmäisen esittelen idean tumman puhuvasta, paahteisesta oluesta, jonka nimeksi sopisi Harry Porter. Nimihän ei varsinaisesti ainutlaatuinen ole ja Ratebeerkin tunnistaa hyvän liudan J. K. Rowlingin velhosaagan päähenkilön nimeä lainaavia oluita. Olemassa olevien Harry-oluiden ulkoasut ja etikettimaailma on kuitenkin harmillisen ideaköyhää ja painottuu yksinomaan hieman vanhahtavan kaikuisen velhoaiheen mukana raahaamiseen. Hienosti toteutettuja teoksia nuo toki ovat ja yksi suosikeistani onkin Great Lakes Brewinging yrmeä taikapadan hämmentäjä. Ilmeisesti tekijänoikeudet estävät oluiden suoremman linkittämisen mainittuun kirjasaagaan..? Ajatukseni oli kuitenkin jalostaa juoman brändäys uudelle tasolle – oikeastaan kahdenkin eri lähestymistavan voimin.

Komea on tämäkin, mutta hieman liian
ennalta-arvattava.

Harry Porter – hipster edition

Miltä kuulostaisi raikkaan ulkoilmeen saanut Harry Porter, jonka etiketissä seikkalisi ylisuuriin, pyöreäsankaisiin silmälaseihin sonnustautunut, muodikkaan parrakas nuorukainen. Nykyajan Harry voisi hyvinkin sulautua boheemin Kööpenhaminan katukuvaan pillifarkkujen ja ironisen villapaitansa turvin. Mielessäni onkin jo panimo, jonka tyyliin tuote voisi sopia…

Harry Porter – ”Olympiaportteri”

Urheilun juhlaa… Ravistellaan fantasiakirjallisuuden kaiku kertaheitolla pois Harryn harteilta ja kunnioitetaan oluella jo aikaa sitten edesmennyttä olympiavoittajaa! Yhdysvaltalainen Harry Porter vei korkeushypyssä kultaa jännittävien vaiheiden jälkeen Lontoossa kisavuonna 1908. Taakse jäi kahden sentin turvin kolmikko Géo André (FRA), István Somodi (HUN) ja Con Leahy (GBR) Harryn ylitettyä ainoana 190cm:n korkeus. Tämä oli myös uusi Olympiaennätys! Mestarin 135-vuotispäiväkin lähenee, joten tässä olisi hieno tilaisuus muistoja nostattavan oluen valmistukseen – porterhan sopisi tyylilajiksi mitä parhaiten Lontoo-kytköksenkin vuoksi. Mielestäni Harry on portterinsa ansainnut.

Uusi olympiaennätys on aina oluen arvoinen suoritus!

Ideointityö jatkuu musiikkiteemalla. Maailmasta löytyy varmasti oluita, joiden inspiraatio on lähtenyt musiikin vaikutuksesta. Itse pidän tarinoista oluiden takana ja arvostan kokonaisuuksia joissa juuret on niin sanotusti tuotu oluen muassa ilmi. Tästä sitten kumpusi seuraavanlainen olutidea, jälleen kerran kahtena kappaleena:

Gangsta Rap Made Me Do It

Mikä olisikaan katu-uskottavampi olut, kuin Ice Cuben tahtiin alkunsa saaneen resepti-ideoinnin lopputuotos? Kokonaisuus viimeisteltäisiin soittamalla koko panoprosessin ja kypsytyksen ajan tyylinmukaista musiikkia esimerkiksi kultaiselta 90-luvulta. Oluen tyylilajia en tällä kertaa määritä, antaa musiikin viedä ja määrätä oluen suunta.

Gangsta Rap Made Me Do It Eisbock

Tarina olisi muutoin sama kuin yllä, mutta soitettava musiikki valikoituisi yksinomaan Ice Cuben ja Ice-T:n levyiltä. Tuloksena luonnollisesti hekumallinen eisbock...

Ideoita on toki moneen lähtöön, mutta nämä sain tällä kertaa muotoiduksi "paperille". Tekstin yksi tarkoitus oli muistuttaa, ettei "se" ole aina niin vakavaa, mutta myös antaa virikeitä leikittelyyn. Tokko kukaan näistä onkeensa ottaa, mutta mukavaa jos ideat herättävät uusia ideoita.

Kippis!

J-P