Dugges / Stillwater Mango Mango Mango

Dugges / Stillwater Mango Mango Mango

• Tyyli: Sour / Wild Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimot: Dugges Bryggeri, Landvetter, Ruotsi / Stillwater Artisanal, Baltimore, Maryland, USA

Harry’sin hanoista löytyi joku hetki sitten ytimekkäällä toistotehosteella nimetty, ruotsalaisamerikkailainen kollabokeitto. Kauppavahvuinen Mango Mango Mango on valmistettu Göteborgin lentokenttälähiössä majailevan Duggesin laitteilla kehutun jenkkivierailijan eli Stillwater Artisanalin yhtyessä prosessiin. Kumppanuksia yhdisti yhteinen halu hyödyntää mehevää mangohedelmää oluen valmistuksessa ja näimpä ruotsalaisten esiin nostama idea sai yksimielistä vastakaikua vastapuolelta.

Olut lukeutuu Duggesin trooppisen tunnelmaisiin Tropic Seriesin tuotteisiin. Mukana on hyvä lataus aromipuolen humalaleikittelyä ainakin Mosaicin voimin, joskin rehti hedelmäisyys vaikuttaa niskan päällä kokonasuudessa olevan. Ripaus happamuutta, vaaleaa kesäisyyttä ja pirteää menoa… Siinäpä se. Kevyiden kesäjuomien rynnistys saison- ja sour-tyylien suunnalta on nyt IN ja tästä minä tykkään. Vahvuus istuu kirpeille mauille huomattavasti paremmin kuin sessioitaville IPA-virityksille, joissa on toki omat puolensa. Nyt makuhermot on kuitenkin suovempia soureille, goseille, lichteneille, kevyille saisoneille sekä niiden erikoisille virityksille. MangoMangoMango löytyy myös Systembolagetin valikoimista nippasen päälle kolmen euron pullohintaan. Ostaisin pois, jos saisin.

It might sound like an echo, but it’s not. This collaboration with Stillwater Artisanal explores the true depth of Mango flavor. Three layers of taste and aroma from fruit and hops. Go Mango! If you’re going to put fruit in a beer, there’s no better fruit to use then mango. At least that’s what Magnus here at Dugges Bryggeri says. So, when there was time for another Dugges x Stillwater Artisanal collaboration, Magnus posed the idea of a mango beer to Brian of Stillwater. Turns out, Brian had the same idea about mango and beer as Magnus. So, we set out to do a mango solo!

To make it a sour was a no-brainer. We’ve got nothing but love for our sour collaborations so far, and we wanted to continue exploring that. Said and done, with mango flavor from two types of mango fruit and from mosaic hops we did it. Mango, mango, mango!

Dugges / Stillwater Mango Mango Mango

Utuinen, haalea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on miedohko, vaaleaa hedelmää tuoreessa sekä happamassa muodossa antava. Noh, mangomangomango... Sen kyllä huomaa.

Maku on kuin piristävän hapanta mangoa särpisi. Vaaleaa hedelmää, mukana kevyttä makeutta ja karamellistakin katkua. Happamuus antaa napakkuutta ja nahkeaksikin kääntyvä kokonaisuus tarjoaa paikoin myös mukavan virkeää tunnelmaa, jossa on mukana myös vaaleaa marjaisuutta ja pensasmaista lehtevyyttä. Sitrustakin, sekä kuorena että kirpeytenä. Nyt on kiva. Ei happamuudessaan kovinkaan hyökkäävä, vaan sellainen kesäterassin kepeä ja pirteä tunnelman kohottaja. Osuu maaliinsa aika mukavasti.

Pisteet: 35/50

Brekeriet / To Øl / Stillwater Scanium

Kolmen kovan kombo...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,0
• Panimot: Brekeriet, Landskrona, Ruotsi / To Øl, Kööpenhamina, Tanska / Stillwater Artisanal, Baltimore, Maryland, USA

Ruotsalainen Brekeriet on tullut tässä kesän mittaan tutuksi jo useamman oluen verran eikä menosta voi olla kuin mielissään. Panimon taustoja ja tarkoitusperiä tuli avattua jo heidän maistuvan Saisonin yhteydessä:

Brekeriet on kolmen veljeksen – Fredrik, Christian ja André Ekin – vuonna 2012 perustama panimo. Kolmikko aloitti toiminnan oluen maahantuonnilla kahta vuotta aikaisemmin, mutta päätavoitteena oli alusta lähtien laajentaa jossain vaiheessa panimotoiminnan puolelle. Ensimmäiset vuodet olutta valmistettiin Malmön lähellä, pienessä Djurslövin kylässä, mutta viime keväänä Brekeriet muutti suurempien tilojen perässä Landskronan kaupunkiin. 

Brekerietiä voi hyvällä omallatunnolla tituleerata Ruotsin villeimmäksi panimoksi. Se käyttää kaikki oluensa pelkkien villihiivojen ja bakteerien voimin sekä käyttää kypsytyksessä usein avokätisesti erinäisiä marjoja ja hedelmiä.

Aiemmin olen pitäytynyt landskronalaisten ”perusvalikoimassa”, enemmän tai vähemmän jatkuvassa tuotannossa olevissa Wild Bunch –oluissa, mutta nyt lasiin valikoitui kokeellisemman (ja selkeästi hinnakkaamman) Sour Patch –kirjon edustaja, joka on ollut kielen päällä jo keväästä lähtien.

Scanium on kolmen kovan – Brekerietin sekä kahden modernin kiertolaisen eli tanskalaisen To Ølin ja USAssa vaikuttavan Still Water Artisanalin – yhteisvedos. Olut on valmistettu Landskronassa hieman ennen kevään 2015 Copenhagen Beer Celebrationia ja se laskettiin markkinoille tämän vuoden puolella. Pullon kylki kertoo oleellisen: A rustic, complex and tart old style saison fermented in three sweet wine barrels for ten months. Ja koska Brekeriellä on pantu, ei liene saisonhiivoja joukkoon heitetty. Pitihän se testata.

Brekeriet / To Øl / Stillwater Scanium

Vaalea, kevyesti vaahtoava ja pirteän oloinen olut. Tuoksultaan sitruunainen hapan, tamminen ja kuivan hedelmäinen, vähän valkoviinimäiseen tapaan. Kevyttä, mutta tunnistettavaa hiivaisuutta, ehkä hiven vaaleaa marjaisuuttakin. Melko voimakas, pirtsakka ja rapsakka.

Onpas kuiva, kirpakka ja hapan yhdistelmä. Ei mitään näistä yltiöpäisissä määrin, mutta kombinaationa aika tehokas paketti. Sitrusmaista kirpeyttä, yleisen vaaleaa tunnelmaa ja valkoviinimäistä, kuivaa ja kirpeää marjaisuutta. Tynnyri tuntuu hyvin ja tuo mukaan selvän, puisen, ehkä tammisen ja vähän makean vaniljaisen lisänsä. Sitruksella on kaverina rehdimmän maitohappobakteeristakin tunnelmaa, vähän vihertävän omenaisessa muodossa. Lopussa kevyttä lämpöä, selvempää mausteisuutta sekä kukkaisaa yleistuntua.

Tuntumaltaan suuta kuivattava, vaaleanpuhuva ja kirpeän pirteä. Pienet, mutta tehokkaat hiilihapot täydentävät tehokkaan kokemuksen. Johan on...

Tuomio: Kutkuttava, erilainen ja haastavakin Saison. Tätä osasi vähän odottaa eikä lopputulema hassumpi olekaan. Tykkäsin.

Pisteet: 38/50

Omnipollo Fatamorgana

Etiopiaan kumartavaa auringonnousun olutta ruotsalaisvoimin USAssa valmistettuna...

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Omnipollo, Tukholma, Ruotsi
• Pantu: Pub Dog Brewing Company, Westminster, Maryland, USA

Auringonnousun olutta… Omnipollon kaksikko on tällä kertaa matkannut aina Atlantin toiselle laidalle totutumman Euroopan kiertelyn sijaan. Marylandin Westminsterissä sijaitseva Pub Dog Brewing Company on tällä kertaa toiminut oluen valmistaneena panimona ja kun valtameren takaisessa craft-kulttuurissa kerta ollaan, lienee double IPA tyylilajina melko selviö.

Fatamorgana luottaa ronskiin kuivahumalointiin:  Dry-hopped twice with Columbus, Centennial & Citra for maximum enjoyment ja sen saisonmaisen kuivan, rapean olomuodon inspiraationa toimii perustajajäsen Henok Fentien kotimaa, Etiopia.  

My parents came from Ethiopia to Sweden in the '70’s and got two kids. Me and my brother.

Over the years I have gone down to Ethiopia many times, partly to seek my roots but also to experience the wild nature that this incredible country has to offer. A memory that is particularly vivid to me was a time when I – in the middle of the dry savannah landscape – suddenly stumble into a patch of palm tree jungle within which an oasis was hidden.

This is the place where the work with Omnipollo Fatamorgana takes off.

Pullon taustoja...

Omnipollo Fatamorgana

Hauskan näköinen olut kaikessa ananasmehumaisessa, sameassa keltaisuudessaan. Vaahdoltaan saippuaista, häviävän kuplaisaa.

Tuoksu on voimakas, toimiva, viiltävä ja rapea. Runsaasti greippistä sitrushedelmäisyyttä tuoreella otteella, myös havuista raikkautta löytyy. Trooppinen hedelmäisyys on melko vaaleaa, hajanaisemmin leijailevaa mutta vahvaa. Voimakkaasti nuuhkiessa myös vienoa pihkaisuutta sekä aromaattista makeutta löytyy. Hienoa!

Maultaan mainio. Rungosta löytyy hieman vehnäistä pyöreyttä, mutta muutoin mallaspuoli antaa kaikessa vaaleudessaa hyvin tilaa humalan esiinmarssille. Heti alusta saakka potkivaa greippisyyttä, lopussa tunnelmaan oman lisänsä tuovaa tuoretta havuisuutta. Pitkä, varsin katkera – jopa voikukkaisen tuoreeseen kitkeryyteen verrattavaa greipin raakuutta. Matkaan mahtuu myös vaaleaa, tuoksua harsomaisempaa tropiikin hedelmää, ehkä hieman puunrunkoon kuivahtaneen pihkan tuulahdustakin. Tuntumaltaan keskirunsas, kuivaksi katkeroitu, hitusen hapantakin väriä henkivä kokonaisuus. Varsin pureva, ronskin aromaattinen.

Tuomio: Johan nyt! Riisutun suoraviivainen, runsaan humaloitu ja selkeitä värejä viestivä double IPA. Katkera, aromaattinen, kuiva – raa’an greippinen, havuinen, vaalea… Yksinkertainen, konstikas, selkeä, haastava… Hienoa!

Pisteet: 39/50

Omnipollo / Stillwater Schiuma Party

Brettainen viinitynnyrisaison...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,8
• Panimo: Omnipollo, Tukholma, Ruotsi / Stillwater Artisanal, Baltimore, Maryland, USA
• Pantu: Brouwerij De Molen, Bodegraven, Hollanti

Kevät tuli ja lumikin melkein suli. Tai sulelee pikku hiljaa kun vettä tulee taivaan täydeltä. Kaivelin jokin aika sitten kaapistani pitkästä aikaa Omnipollon makuja maisteluun. Schiuma Party – ”vaahtobileet” – on valmistettu Hollannissa De Molenin tykönä yhteistyössä Stillwater Artisanalin takaa löytyvän Brian Strumken kanssa. Tämä brettainen saison on kypsynyt nelisen kuukautta viinitynnereissä ennen pullotusta. Olutkellari epäilee vahvasti käytetyn nimenomaan valkoviinitynnyreitä, tai siltä se ainakin tuntuisi. Olkoot tämä postaus pieni auringon pilkahdus harmaaseen kevätpäivään.

Omnipollo / Stillwater Schiuma Party

Ilman hiivoja raikkaan näköinen, oljenkeltainen olut reippaalla, valkealla vaahdolla. Hiivat mukaan ja matkaan tulee värin tummuutta, hentoa punaa ja elävää sameutta. Tuoksu on hekumallinen! Ensimmäisenä nenään iskee tamminen, melko voimakas valkoviini, joskaan voimakkain piirre se ei olekaan… Belgihiivaakin löytyy, mutta tallimainen bretta vie tätä peliä. Jännän ”puhdas” sen yleisilme kuitenkin on, kenties liiankin? Yleisilmeltään hapan, vaalea, hedelmäinen...vähän pirskahtelevakin, mutta lopulta suht kuiva. Viinitynnyri tuntuu ja bretta puhuu – hienosti tasapainossa kaikki elementit. Nyt on kyllä kohdillaan!

Maultaan varsin vakuuttava, ehkei aivan niin runsas kuin tuoksu kuitenkaan. Alusta loppuun mukavan hapan, viimein hieman sitruksisen hedelmäinenkin. Alussa tammisen valkoviinimäisiä piirteitä löytyy runsaasti, mutta brettainen noste vie kokonaisuuden lopulta maaliinsa. Valkopippurista mausteisuutta, vaalea hedelmäisyyttä sekä viljavan kevyttä maltaisuutta. Kesäisiä sävyjä isolla pensselillä, runsaasti luonnetta ja sopivaa, muttei liian ylilyövää kulmikkuuttakin.

Tuomio: Suorastaan hekumallinen kokonaisuus, joka tarjoilee saisonin ja tynnyrin tunnelmaa kalskahtavan valkoviinin parhaat puolet brettaisella viimeistelyllä varustettuna. Monipuolinen ja –käyttöinen olut aina kesäisestä terassi-istunnosta ruokapöytään ja maaliskuun räntäsateeseen.

Pisteet: 41/50

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

• Tyyli: Vaalea Lager
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Flying Dog Brewery, Frederick, Maryland, USA

Marylandin ylpeyden, Flying Dog Breweryn sessiolager on rantautunut Suomeen. Omani bongasin Keljon Citymarketista ja eihän tuota voinut hyllyyn jättää pölyttymään. Myös UnderDogin etiketti on vahvasti gonzo-vaikutteinen, kuten panimon muidenkin tuotteiden. Taiteellisen ulkomuodon taustoista (ja sen mukanaan tuomista ongelmista Suomessa) sekä panimosta kirjoittelin jo aiemmin Gonzo Imperial Porterin yhteydessä. Panimon antamien speksien mukaan UnderDogin on valmistettu vehnä-, ruis- ja cara-pils-maltaista saksalaisen hiivan avulla. Humalointi on hoidettu Perle- ja Goldings-lajikkeilla. Ruokasuosituksena käytännössä kaikki kevyempi, kesäinen ruoka aina vaaleista lihoista kevyempiin juustoihin, äyriäisiin ja salaatteihin. Tästäpä siis vinkki korvan taakse, kun mökkimenúita suunnittelette! Tai no, maistetaanpas ensin.

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

Oljenkeltainen, hieman samea lager-olut. Vaahtoa se muodostaa suhteellisen niukasti. Tuoksu melko maltillinen. Vahviten aistittavissa on ruohoista, osittain kukkaista humalointia. Vaalea mallaspohja on aavistuksen makeaa, mukana myös jonkin verran hedelmäistä makeutta. Maku on varsin mainio, hienon makuisa suhteessa valtavirtaan. Toki tuo ei sinällään mitään yltiöpäistä ole, mutta ainakin humalointi on selkeästi aistittavissa. Se on tuoksun tapaan ruohoista, hitusen yrttistä ja kukkaista. Hienoinen sitruksen puraisu tuntuu myös, etenkin jälkimaussa jossa myös tuoreen ruohon happamuutta. Mallaspohja on vaaleaa, aavistuksen makeaa ja keksimäistä. Lisäksi mausta löytyy ripaus hedelmäistä makeutta, mutta kyllä tuo katkeroiden happamuus yhdessä hiilihappojen kanssa tekevät oluesta mukavasti kieltä kipristelevän. Jälkimaussa on selkeä greippinen katkeruus. Suutuntuma on jokseenkin yläkanttiin prosentteihin verrattaessa, ihan mukava siis. Eipä hassumpi lagerjuoma rapakon takaa. Kyllä tämän kanssa kelpaa kevyttä tai tulista ruokaa parittaa, terassilla istua tai muuten vaan oleilla. Potentiaalia löytyy, katkeroita voisi napsun verran olla enemmän, nytkin tosin tunnistettavissa. Kiva, suht sopivissa määrin katkeroitu lager.

Pisteet: 32/50

 

Flying Dog Gonzo Imperial Porter

• Tyyli: Imperial/Strong Porter
• Alk.%: 9,2
• Panimo: Flying Dog Brewery, Frederick, Maryland, USA

Pitkän lauantaipäivän päätteeksi päätin korkata pitkästä aikaa amerikkalaispanimo Flying Doggin tuotoksen ja kaapista valikoitui muutoinkin mielenkiintoinen Gonzo Imperial Porter. Oluen taustalta löytyy myös erikoinen tarina suomalaisesta puuhastelun kulttuurista.

Flying Dog Brewery sijaitsee tällä hetkellä USA:n itäosassa, tarkemmin Frederickin kaupungissa Marylandin osavaltiossa. Alun perin panimo perustettiin panimoravintolana Coloradon Aspeniin ja se olikin ensimmäinen osavaltiossa avattu panimo viimeiseen sataan vuoteen (vuonna 1990). Suosio ajoi panimon laajennuskannalle ja vain neljä vuotta myöhemmin toiminta siirtyikin Denveriin. 2006 Flying Dog osti Frederick Brewing Companyn ja siirsi panimotoimintansa nykysijoilleen Marylandiin.

Idea panimon nimestä on kuulemma lähtöisin toisen perustajan, George Stranahanin vuorikiipeilymatkalta K2-vuorelle 1983. Urakan jälkeen vuorikiipeilyseurue oli palannut vuorelta majapaikkaan paikkaamaan kesken matkan loppuneen alkoholin janoansa. Tilan, jossa maittava malja nautittiin, seinällä komeili öljymaalaus joka kuvasi jonkinlaista lentävää, ilmassa olevaa koiraa. ”Flying dog” jäi sanayhdistelmänä Georgen mieleen ja päätyi lopulta hänen Richard McIntyren kanssa perustaman panimon nimeen.

Flying Dog Gonzo Imperial Porter

Gonzo on tyyliltään nimensä mukaisesti Imperial Porter, jonka tekemisessä on käytetty Warrior-, Northern Brewer- ja Cascade-humalia 85 IBU:n edestä. Olut on jokunen vuosi sitten kerännyt myös muutaman palkinnon:

• Great American Beer Festival 2009, #1 Imperial Stout-sarja
• World Beer Cup 2008, #1 American Style Imperial Stout-sarja
• Euro Beer Star 2008, #2 Porter-sarja

Oluen nimessä esiintyvä ”Gonzo” on journalismin muoto, joka yhdistää faktaa ja fiktiota korostaen kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia. Fiktion ja faktan sekä kirjoittajan ja päähenkilön rajat hävitetään, lisäksi esille tuodaan hyvin pieniä, näennäisiä pikkuseikkoja. Tyylin isänä pidetään amerikkalaista Hunter Stockton Thompsonia, jonka kenties tunnetuin teos on kulttimainettakin nauttiva Fear and Loathing in Las Vegas. Flying Doggin oluiden etikettien gonzo-tyylinen visuaalinen ilme on peräisin Thompsonin teosten kuvittajan, gonzotaiteilija Ralph Steadmanin kynästä. Kyseinen Gonzo Imperial Porter on tehty panimon perustajajäsen-Stranahanin naapurin, itsemurhaan elämänsä päättäneen Hunter S. Thompsonin muistoksi (1937-2005).

Steadmanin tuotoksia voi käydä ihmettelemässä Artsy-projektin taiteellisessa aarreaitassa. Artsy on näppärä, eri taidelajien ja taiteilijoiden teoksia yhteenkokoava, verkossa toimiva kokoelma, jonka ajatuksena on tehdä taiteen kuluttamisesta ja siihen tutustumisesta aiempaa helpompaa, ns. matalan kynnyksen toimintaa. Arkistoista löytyy myös Gonzo-oluen etiketistä tuttu hahmo. Katso lisää:

Artsy : Ralph Steadman

Valvira pelasti suomalaiset Gonzon vaaroilta!

Oluen tarina Suomessa saa surullisia, jopa jo huvittaviakin piirteitä. Gonzo kolkutteli jo Alkon valikoiman ovia vuonna 2009, mutta viime hetkellä valpas suojelijamme Valvira puuttui peliin. Alla lainaus maahantuojan vastaanottamasta sähköpostiviestistä:

"Valviran arvion mukaan kyseistä juomapakkausta voidaan pitää kiellettyä tupakkamainontaa sisältävänä sekä erityisesti nuoria ja lapsia kiinnostavana ja siksi kyseisen juoman markkinoinnin voidaan katsoa muodostuvan alkoholilain mainontasääntöjen vastaiseksi."

Ongelman pääkohtana on siis etiketissä esiintyvä, Hunter S. Thompsonia esittävä pääkallopäinen ruumis, jolla on kädessään savuke. Tämä katsottiin vahvasti nuoriin, erityisesti alaikäisiin vetoavaksi tupakkamainonnaksi. Tuomio on absurdi jo siitä syystä, että etiketti on kuulemma suunniteltu yhteistyössä sikäläisten liittovaltion tupakanvastaisten virastojen (CSI ja DIPA) kanssa ja luurangon perimmäisenä ajatuksena on muistuttaa hyvän oluen nauttijaa pitkäaikaisen tupakoinnin vaaroista. Eihän tuo heppu kieltämättä kovin eloisalta näytä, mutta liekkö hassunhauska piirtotapa osasyynä tuomioon. Sitä en sitten tiedä, miksei sitä savuketta voinut sitten peittää sillä perinteisellä, jokaiseen olutpulloon läntättävällä ”Sisältää ohramallasta”-tarralla?

Tässäkö olisi tilanteen korjaaja!?

Nuorten suojeleminen on toki tärkeää, joissain tapauksissa välttämätöntä toimintaa, mutta välillä tuntuu että näitä asioita hoidetaan ajoittain hyvin ailahtelevasti. Esimerkiksi aikuisille suunnatussa piirrossarja Simpsoneissa massatuotettua ja mautonta teollisuusbulkkia parodisoiva Duff-olut joutui Suomessa pannaan, koska nuoret voisivat liittää sen ko. sarjaan. Moni silti muistanee Sinebrychoffin Fingerpori Bissen ja hieman tuoreemman Olvin Wagner-oluen sekä näiden longdrink- ja siideri-versiot kauppojen hyllyiltä. Näissä ei ilmeisesti vastaavaa vaaraa ole, sillä ilmeisesti laskettiin sen varaan, ettei nykynuoriso lue sanomalehtien sarjakuvia? Ja toisaalta, vaikka vaara olisikin todellinen, meillähän on aiheeseen liittyvät lait myyntiin ja välittämiseen liittyvistä ikärajoisa ja rajoituksista. Eikö vain..?

Ja takaisin tupakkariippuvuutta aiheuttavaan Gonzoon. Huomasinpa tuossa hauskan yksityiskohdan, pienen muutoksen pullon ulkonäössä verrattuna parin vuoden takaiseen ensikohtaamiseen. Muistelin, että etiketistä löytyisi useasti itsenikin lainaama Hunter S. Thompsonin lausahdus “Good people drink good beer.”, joka on peräisin Fear and Loathing in Las Vegas-kirjasta. Aikani pulloa pyöriteltyäni havaitsin, että tuo julkea tekstin pätkä on etiketistä poistettu. Lisäksi ruumis on menettänyt puhekykynsä näiden parin vuoden aikana, sillä sen ennen rempseästi toteama ”OK! Let’s Party!”-lausahdus on niin ikään mystisesti kadonnut.

Siinä hieman tavallista pidempi alustus tälle oluelle, joka lieneekin tässä vaiheessa saavuttanut optimaalisen lämpötilan. Maistetaanpas tätä kiellettyä ja addiktoivaa demonien nektaria. Onneksi meiltä ei kotoa tupakkaa löydy ja kaupatkin ovat jo kiinni, joten on riskit minimoitu…

Ruumis ei enää puhu, myös slogan on
kadonnut...

Sysimusta olut melko niukalla, beigellä vaahdolla. Tuoksussa tummaa paahteisuutta, tummaa suklaata ja salmiakkia. Humalaa tunnistettavasti, hitunen karamellista makeutta ja kahvia.

Maultaan varsin mainio tapaus. Runsasta kahvin paahteisuutta, joka on syvää ja moniulotteista salmiakinomaisen suolaisuuden sekä lakritsin vivahtein. Runsaat katkerot tuovat oman lisävärinsä sitrushedelmäisenä, hieman havuisena katkeruutena, myös hitunen muita eksoottisia hedelmiä löytyy sopasta mutta melko ohueksi niiden osuus jää. Se onkin ehkä suurin miinus, jos jotain pitää etsiä.

Jälkimaku on pitkä ja sitrushedelmäisen katkera, myös paahde säilyy pitkään. Suutuntuma on suhteellisen öljymäinen toisin sanoen mukavan paksu. Runsaat maut saavat siis tarvittavaa tukea myös rungolta. Hieno, syvä ja tumma makunautinto runsaalla katkerolla maustettuna.

Ensiluokkainen Imperial Porter ja kunnianosoitus, jollaisen toivoisin itsekin saavani kun aika vihdoin jättää. Niin ja tupakkaa ei silti tee mieli.

Pisteet: 39/50