Pääsin töiden sivussa Helsinkiin kerrankin hieman väljemmällä
aikataululla, eli ehdin parina iltana käväisemään useammassakin olutkohteessa
edes lyhyen visiitin verran. Saapumisaika osui parahiksi yksiin iltapurtavan metsästyksen
kanssa, joten ohjastin spåraseni kohti Pien-imperiumin Sörnäisten toimipistettä,
Pien Brewpubia. Paikka oli tiistain alkuillasta sopuisan rauhallinen, mutta
tunnelma oli sen verran intiimi, että jätin kuvatallenteiden ottamisen oman pöytäni
antimiin, vaikka olutkaapin väriloisto ja pubin tunnelma olisi ansainnut tallennetuksi tullakin.
Tässä se nyt on, ensi kertaa mestoilla.
Tiskillä passin vilautus, kuten etelän reissuilla kuuluukin
ja ankara pohtiminen juomavalinnan kanssa. Järkeilin kuitenkin, että tämä
lienee harvoja mahdollisuuksia vähään aikaan testata Pienen oman nyrkkipajan
tuotantoa, joten päädyin heidän lopulta varsin veikeään tulkintaan
vasenkätisten West Coast IPAsta.
Illallisen virkaa toimitti pitkään kutkutellut
New Haven -tyylinen apizza. Tunnustelunomaisena valintana nappasin listalta
margheritan, joka toimittikin asiansa hyvin. Ehkä oman Oonin napolaiskyhäelmä
on edelleen enemmän omaan makuun, mutta rapsapohjainen apizza oli ehdottomasti
jotain sen suuntaista, mitä vaimo on pizzauunista kotonakin välillä toivonut. Pitänee
vähän perehtyä aiheeseen siis, etenkin kun ruoka-juoma -kombo pelasi minusta yhteen
jopa paremmin, kuin osastensa summa. Eli hyvinkin hyvin.
Leftorium oli tosiaan hyvin veikeän oloinen tapaus. Alkuun en
tahtonut oikein päästä sen juonesta kiinni ollenkaan. Arvuuttelin päissäni
tusinan verran nyansseja, jotka eivät lopulta oikein onnistuneet selittämään
maku- ja tuoksumaailman jännää yhdistelmää, joka toisaalta mehevöitti ja paksunti
tunnelmaa läsnäolollaan, vaikka yleisilme kuiva ja napakkaan päin kallellaan
selvästi olikin. Hanalistauksen infoteksti asian lopulta paljasti ja yhdisti aromien palaset
oikeiden termien kanssa kohdilleen. Appelsiini ja hunajameloni. Jännä kombo kypsän
aprikoosisella pedillä, greippisen sitrusmaisissa raameissa.
Ensikosketus apizzaan.
Oluen
tarkempiin spekseihin näkyy lukeutuvan Mosaic- ja Citra-vetoinen humalrunko,
jota Simcoen, Cascaden, Nelson Sauvinin ja Amarillon yhdistelmä kuivahumaloinnin
(19g/l) muodossa täydentää. Mallaspuolella Weyermann’sin Pilsneriä ja väriä
korostavaa Munichia. Erikseen näkyy mainitun, ettei reseptiikkaan sisälly tyyliin
yleisesti yhdistettyä caramaltia.
Me emme ole koskaan käyttäneet
Cara-mallasta West Coasteissamme, ja olemme huomanneet saman trendin myös
kyseisen oluttyylin edelläkävijöiden resepteissä Californian seudulla.
Ymmärrämme syyt, juotavuus on etusijalla!
IBUja olueen kertyy maireat 120 yksikköä ja lajiin on panimon
ennakkopuheiden mukaisesti paneuduttu kunnolla, aivan veden muokkaamista myöten. Aromimaailma
on omaan makuun vähän turhan poikkeava eli huomaan häpeäkseni olevani sitä
kansaa, joka suosii samanmakuista utu-IPAa eri etiketein varusteltuna ja hätkähtää
heti lajityypin odotusarvojen muokkaamista. Leftorium on tosinaan West Coast
IPA, mutta modernin sameana, Pien-väen ennakkoluulottomalla asenteella. Tykkäsin, muttei hiponut hekumapistettäni.
Listoilta ja olutkaapista olisi löytynyt maisteltavaa pidemmäksikin toviksi, mutta kello painoi päälle. Tein illallisen päälle pienen kävelyretken Stadin Panimon olutpuotiin, jonne ehdin vielä ulosmyynnin puitteissa. Haikailemaani American Barley Wineä ei enää tarjolla ollut, mutta panimon muuta tuotantoa tuli hamstrattua useamman pullon verran.
Pien Brewing Leftorium
Kevyen utuava, kauniin keltainen olut lasiin sovitetulla vaahdolla. Tuoksu on
kypsän aprikoosinen, jopa korostetusti. Mukana jännää kiivisyyttä, kypsää
sitrusta ja havua. Alkuun melko mehevä ja vähän hilloinenkin, jos viinitermejä
väärin käytetään, mutta pian kuivemmaksi ja aromirikkaammaksi asettuva. Joku
tuoksussa kuitenkin paksuntaa olemusta, mutten saa siitä kiinni.
Maku on aprikoosinen, edelleen suht kypsässä muodossa. Muuta tropiikin hedelmää
tukena, sitrusta mausteena, taustalla havua. Lopussa greipinsärmää kohtalaisen mukavan
katkeron muodossa. Samalla tuntuma tuntuu kuivuvan ja kypsyyden muhkeus
tasaantuu kaivatusti. Makua on, osa vähän karkaa hervottomuuksiin, kun en oikein
pääse juonen päälle. Mutta sitten...
*vilkaisu
olutlistan kuvaukseen*
Hunajameloni ja appelsiini! Myönnän, että lunttasin nuo hanalistasta, mutta oli
pakko. Ei ihan se parhaiten omaan suuhun istuva kombo, mutta yllättäen homma
järkevöityy. Tai selkeytyy. Olut on hyvä, mauiltaan erittäin runsas ja
perinteisestä länsirannikkoilusta poikkeava, mitä pitää hetki sulatella ja
selvitellä. Runsas ja kypsä, silti suht napakka ja kuiva. Paranee loppua kohden
ja on loppuunsa varsin hyvä. Ei silti iske omaan sweet spottiin
aromikombollaan.
Ensimmäisen uutiskatsauksen jälkeen aurinko ehti hädin tuskin
katoamaan taivaarannan taa, kun jo olisi ollut uutta uutisoitavaa kotimaan
kamaralta. Tämänkertainen yhteenveto kokoaakin yhteen muutaman viime päivien
isomman uutisen sekä pari muuta nostoa lähinnä kotimaasta. Panimokartalla ei parissa
viikossa suuria muutoksia ehtinyt tapahtumaan, mutta se yksikin on jo itsessään
aika mehukas. Tässä tämänkertaiset tarinoinnit:
Fiskarsissa valmistetaan olutta jatkossa UDF:n omistuksessa.
Uniq Drinks laajentaa toimintaansa panimo- ja
tislaamotuotteiden valmistukseen
Uniq Drinks Finland pääsee Olutkellarin otsikoihin jo
toistamiseen. Vain päivä ensimmäisen uutiskatsauksen jälkeen ilmoille nimittäin
pamahti Suomen oloissa kohtalaisen harvinainen omistusjärjestely: Suomenlinnan
Panimo, Fiskarsin Panimo sekä Noita Winery ja Ägräs Distillery siirtyvät
alkoholijuomien maahantuontia ja jakelua harjoittavan Uniq Drinksin omistukseen.
Uutta kokonaisuutta johtamaan tulee aiemmin Kyrö Distilleryn myyntijohtajana
vaikuttanut Mikko Ali-Melkkilä
UDF:n omistavalla Heino-konsernilla oli jo ennestään
omistusosuus Suomenlinnan Panimosta. Entistä hanakampi mukaantulo
valmistusmarkkinoille nähdään molemminpuolisena etuna. Panimot ja tislaamo
pääsevät hyödyntämään Uniq Drinksin kattavaa ja tehokasta jakeluverkostoa, kun
taas UDF vahvistaa asemaansa entistä monipuolisempana juomatalona kotimaisten
pientoimijoiden omistuksen myötä. Fiskarsista myös vahvistetaan, ettei
järjestely tule vaikuttamaan yritysten henkilöstön toimenkuviin ja
taustaorganisaation vahvistuminen vapauttaa resursseja myös toiminnan
kehitykseen.
Yrityskauppojen myötä Uniq Drinksin juomaportfolio saa
vahvaa kotimaista leveyttä maahantuontitarjonnan oheen. Vuonna 2006 toimintansa
aloittanut UDF on osa jo vuodesta 1899 lähtien toiminutta, perheomisteista
Heino-konsernia. Sen maahantuontiin kuuluu mm. Fuller’sin ja Ayingerin
perinteikkäät laatupanimot.
Fiskarsin Panimo on jo muutaman vuoden ajan tehnyt
vakuuttavaa jälkeä belgi-, hapan- ja villihiivaoluiden saralla sekä Noita
Wineryn toimintaan kytkeytyvien viini- ja oluthybridien puolella. Se on myös
yksi harvoja real alen valmistajia Suomessa. Suomenlinna taas kuuluu maamme vanhimpien
pienpanimoiden joukkoon, liittäen oman, laajasti eri oluttyylejä käsittävän
valikoimansa entistä vahvemmin osaksi konsernin portfoliota. Noita Wineryn myötä mukaan
integroituu myös Fiskarsissa valmistettavat alkuviinit ja Ägräs tarjoaa
listoille osaamistaan mm. ginin ja akvavitin muodossa.
Paavolassa tapahtuu taas. (Kuva: Paavolan Oluthylly / Jani Mahkonen)
Paavolan Sommeliere avasi ovensa
Lahtelainen Paavolan
Citymarket on ollut Olutkellarinkin otsikoissa jo moneen kertaan, kiitos
kaupasta löytyvän Powered by Pien -olutkaapin ja lahtelaisen olutkulttuurin
varmaotteisen ohjastajan Teemu Lahtisen valikoimien eteen tekemien panostusten.
Tällä kertaa nousun otsikoihin takaa kaupan oman olut- ja viinibaari
Sommelieren avaaminen janoiselle kansalle. Konseptia hierottiin avattavaksi
alun perin jo keväällä, mutta sattuneesta syystä sen lanseeraus siirtyi
loppukesälle.
Paavolan katon alle rakentunut
olohuone aloitti toimintansa elokuun lopulla. Sen viinivalikoiman rakentamisesta
vastaa pitkän linjan ammattilainen Päivi Parkkola, jolla on taustaa muun muassa
ravintola Roux’n ja Bistro Popotin sommelierina. Olutpuolen mestarointi on
jätetty itseoikeutetusti Lahden oman Teemu Lahtisen kontolle ja laatu kulkee
rintarinnan kaupan olutkaappien tason kanssa – toki ravintolakonseptin mukanaan
tuomien vapauksien myötä isommaksi skaalautuen.
Sommelieren
oluttarjonta rakentuukin laatutuotteista tunnettujen maahantuojien, kuten
Pienen, Imbibe Internationalin sekä Alcoluxin varaan, joihin myös kaupan
puolella on ollut kova luotto. Myös Pikkulinnun edesottamuksia ja kotimaan
kärkipanimoiden uutuuksia tarkkaillaan herkeämättä mastokaupungin katujen
varjoista.
Tuotteiden saralla valikoimiin
kuuluu nosteessa olevien venäläispanimoiden makuja, trendioluita Brittien
suunnalta sekä Unkarin, Saksan, Tanskan ja Norjan kärkitekijöiden antimia. Eikä
olutravintola olisi paikka eikä mikään ilman jatkuvaa Lambic-tarjontaa, jota
heti kärkeen edustaa laatupanimo 3Fonteinen. Muutoinkin meno vaikuttaa varsin
modernilta ja turhia selittelemättömältä: ”mehustelua ja hillostelua, eli
modernia IPA:a sekä hapanolutta. Imperial stouteja unohtamatta”, kuuluu
tekijänsä luonnehdinta.
Sommelieren valikoimiin
pääsee tutustumaan myös ohjatusti osallistumalla pitkin syksyä järjestettäviin
Maista Paavola -tastinkeihin. Tarkempaan olutlistaan voi tutustua mm. Untappdin kautta: Paavolan Oluthylly / Sommeliere.
Cool Head muuttaa Helsinkiin
Kun mietiskelin olutuutisten koostamisen järkevyyttä,
epäilin josko järkeviä aiheita kuitenkaan aivan kuukausitasolla riittäisi.
Näyttäisi siltä, että olin tämän suhteen aika rajusti hakoteillä.
Elokuulle on mahtunut monenlaista ilmoitusta jo ihan
kotimaan pienpanimoiden suunnilta. Jos Uniq Drinksin panimokaupat olivat iso
asia skenessä, ei Tuusulasta kuulu yhtään sen vaatimattomampia uutisia: jo
pidempään uusia ja keskeisemmin sijoitettuja tiloja etsinyt Cool Head Brew saa
uuden kodin trooppisesta ympäristöstä.
Jo useamman vuoden tyhjillään ollut, poikkeusellinen Viikin
Gardenia muuntautuu panimon uudeksi kodiksi. Trooppiseksi talvipuutarhaksi
rakennettu lasijulkisivuinen 1447m2 päärakennus tulee majoittamaan panimotilan
lisäksi suurella ulkoterassilla varustettua panimoravintolaa ja saunaosastoa.
Etenkin kesäaikaan panimolla on tarkoitus järjestää myös erilaisia tapahtumia.
Cool Head pääsee muuttamaan tiloihin keväällä 2021.
Cool Head pitää pään kylmänä ja muuttaa trooppiseen ympäristöön.
Pien Brewing sai luvat oluen valmistukseen
Edellisissä uutisissa spekuloitiin Kallioon jo oman
brewpubinsa avanneen Pienen oman panimon käynnistelyllä. Elokuun alussa Erkki
Häme väläytteli toivetta lupien saamiseksi syyskuun aikana, mutta viranomainen
oli tällä kertaa ajatusta nopeampi liikkeissään ja luvat Pien Brewingille
lätkäistiin käteen jo 24. elokuuta.
Samalla Pien tuli ulos rahoituskampanjansa kanssa, jonka
tuotoilla hankitaan panimolle huippuluokan Leibinger Canvas
-tölkityslaitteisto. Normaaleista rahoitusmalleista poiketen Pienen ohjelma
tarjoaa aika paljonkin uuden panimon ja panimobaarin ympärille keskittyvää
toimintaa. Pienthusiast-ohjelmaan ja sen eri hintaisiin tasoihin voi tutustua
Pienen kotisivuilla.
”Me tarvitsemme teidän apuanne rakentaaksemme tästä
Suomen ensimmäisen kansainvälisen modernin hypepanimon.”
Pyynikki etsii lisäkapasiteettia kasvulleen ulkomailta
Pyynikin olutmestari Tuomas Pere kertoo Fun! Tampereen
radiohaastattelussa panimon etsivän uusia lääkkeitä alati kasvavan kysynnän
kattamiseksi. Tällä hetkellä viiteentoista maahan tuotteitaan vievän yrityksen
kapasiteetti Tampereen Tesomalla alkaa olla tapissaan. Keittolaitteisto taipuisi
tarvittaessa jopa 10 miljoonan litran vuosituotantoon, mutta pullonkaulan
litramäärille aiheuttaa tilusten fyysinen kapasiteetti – panimon pihalle
vastikään tilattu 50 000-litrainen kypsytystankki tulee olemaan lajinsa viimeinen,
joka tontille enää saadaan mahtumaan. Panimolla onkin suunnattu katseet entistä
tiukemmin ulkomaille.
Uusia rajat ylittäviä yhteistyökuviota on Peren mukaan
viritteillä jatkuvasti ja syksyä vasten vientiponnistelut tulevat uusien
yhteistyöprojektien myötä vain kasvamaan. Omaa tarinaansa kertoo jo sekin, että
esimerkiksi suosittua Mosaic Lageria saadaan tällä hetkellä tuotettua noin
puolet todellisesta kysynnästä. Vientimarkkinoita onkin aikomus lähteä
ruokkimaan Euroopasta käsin, mitä varten panimo etsii aktiivisesti sopivaa sijoituskohdetta.
Neuvotteluja ulkomaisen panimon ostamiseksi käydään par’aikaa ja toteutuessaan
suunnitelma mahdollistaisi vientimarkkinoiden palvelemisen ulkomaisen,
EU-alueella sijaitsevan tuotantolaitoksen kautta.
Laajennusaikeiden konkretisoituminen vapauttaisi Tampereen
kapasiteettiä kotimaan tarpeisiin ja panimolla onkin aikeissa lanseerata uusia
tuotteita vielä tälle vuodelle. Uutena tuoteryhmänä tarjolle on tulossa
alkoholittomat oluet.
Kulmakippola toimii
pienpanimoiden outlettina
Momentin Restaurants avasi elokuun puolivälissä uuden
olutravintolan Pursimiehenkadulle Punavuoreen. Vuoden mittaiseksi pop upiksi
mainostettu Kulmakippola toimii paitsi olutravintolana, myös kotimaisten
pienpanimoiden outlet-myymälänä.
Koronakevään jälkeen syntynyt idea on lyhykäisyydessään
seuraava: panimoilta jää enemmän tai vähemmän olutta varastoon pölyttymään ja
niiden kohtaloksi normaalisti koituisi lopulta viemäri. Poikkeuksellisen
kevään ja kesänkin jäljiltä tilanne on monilla toimijoilla tavallista
hankalampi, mutta Kulmakippolan kokeilu antaa apuja pahimpaan pinteeseen: se
ostaa ”ylijäämäoluet” panimoilta sopuisaan hintaan ja myy ne samalla
periaatteella eteenpäin kuluttajille. Näin hävikkiä vältetään eikä panimotkaan
joudu kuittaamaan loppueristä tappioita tililleen.
Skottipanimo BrewDogilta ei into kehitystyön suhteen tunnu
loppuvan, vaikka panimo on joillekin harrastajiston edustajille kuulemma jo
liian suureksi kasvanutkin. Karavaani kuitenkin jatkaa kulkuaan ja seuraava
askel onkin varsin kannatettava, josta toivon mukaan tulee myös kannustava esimerkki
panimoalan muille toimijoille. En osaa sanoa, onko BrewDog kuitenkaan alansa ensimmäinen*,
mutta ainakaan sen näkyvyydestä ei haittaa ole.
BrewDog tosiaan ilmoitti tavoittelevansa hiilinegatiivisuutta
koko yrityksensä osalta. Hiilineutraaliushan on jo aika yleinen termi alalla
kuin alalla, mutta Skotlannissa tavoitellaan miinusmerkkistä hiilijalanjälkeä -
tarkemmin sanottuna tavoitteena on sitoa kaksinkertainen määrä hiiltä, kuin
mitä yrityksen toiminta kaikkinensa vapauttaa.
Yhtenä kulmakivenä mittavassa hankkeessa toimii Loch
Lomondin pohjoispuolelle istutettava BrewDog Forest. Kahdeksan neliökilometrin
kokoiselle, aiemmin lihakarjan laidunmaana toimineelle alueelle istutetaan
miljoona puuta. Metsähanke on yksi saarivaltakunnan suurimmista pitkään aikaan.
Paikalle perustetaan myös BrewDog Campsite, jonka myötä biodiversiteettiä
laajentava metsäalue otetaan myös hyödyllisteen virkistyskäyttöön. Hankkeen kokonaispanostuksen
lasketaan nousevan jopa 30 miljoonaan puntaan.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun BrewDog on mukana
ilmastotalkoissa. Sen panimot ja ravintolat käyttävät tuulivoimaa ja panimoprosessien
sivutuotteet hyödynnetään biokaasun lähteenä. Ja on ilmastoasioiden eteen
oluttakin tehty. Piakkoin markkinoille tuodaan olut, jonka valmistuksessa on käytetty
ylijäämäleipää. Ideaahan on hyödynnetty jo Suomessakin Vaasan Ruispalojen
hävikistä valmistetun Wasted-oluen muodossa ja käsittääkseni myös Panimoyhtiö X:ltä
on vastaavaa ideaa hyödyntävä olut tuloillaan.
BrewDoghan herätteli keskustelua jo pari vuotta sitten Make Earth Great Again -oluen myötä ja tuoreet panostukset ovatkin luontevaa jatkumoa
kehityksen suhteen..
*ilmeisesti on, ainakin mitä useamman mantereen alueella
operoiviin toimijoihin tulee.
