Sahtipaja x Superstition The Helm of Awe

Sahtipaja x Superstition The Helm of Awe

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 12,2
• Panimot: Sahtipaja, Sätilä, Ruotsi / Superstition Meadery, Prescott, Arizona, USA

Ruotsin oma Sahtipaja on jostain syystä kiehtonut mieltäni oikeastaan ”aina”, vaikkei nuo harvat kohtaamiset olekaan mitään mieleenpainuvia tai oikeastaan maistuviakaan koskaan olleet. Pienen näytepaketin bonuspulloksi lykätty Sahtipajan ja jenkkiläisen Superstition Meaderyn vahvanlainen Imperial Stout jatkoi tuota harmillisen kehnojen kokemusten sarjaa.

The Helm Of Awe on hunajalla maustettu Imperial Stout, joka on viettänyt aikaa myös punaviinitynnyrin syvyyksissä. Viikinkimytologiasta nimensä ja etikettisymbolinsa kaivavalta oluelta olisi mielellään odotellut hyvinkin tunnelmarikasta ja suunmukaista iltaseuraa, mutta harmillisen ohkainen suutuntuma, alkoholilla kyllästetty maku ja muutoinkin yksipuolinen olemus saivat harmistumaan lasin äärellä toden teolla.

Etiketin käkkäräsmboli on tosiaan vanhan norjan Ægishjálmrinä (johdetaan muuten myös norskipanimona tunnetusta Ægiristä, meren jumalasta) tunnettu merkki, joka on ilmeisesti yksi mystisimmistä ja voimakkaimmista norjalaisen mytologian symboleista. Sen taustat tuntuvat hieman vaihtelevan lähteistä riippuen, mutta joka tapauksessa sen kantajaa kuvataan voittamattomaksi ja vihollisissa suurta kunnioitusta, pelkoa herättäväksi vastukseksi.

Sahtipaja x Superstition The Helm of Awe

Sysimusta, olemattoman vaahtorinkulan nostava olut. Tuoksu on aika rujo. Alkuun, kauempaa tuntuu tervaiselta, lähempää enempi salmiakkivinegretteltä. Tarkempi tarkastelu paljastaa tunnelmia paremmin, mutten silti hurmaannu. Punaviinitynnyri on suuressa roolissa, mutta myös hunajaa löytyy. Vähän portviinimäinen kombo, ohuempi vain.

Maku karistaa portviinihaaveet välittömästi. Alkoholi tulee ovella ensimmäiseksi vastaan. Punaviinitynnyrin punakasta, nielua lämmittävästä tunnelmasta pidän, mutta tausta ei oikein tarjoa tarvittavaa tukea ja syvyyttä. Ohkainen suutuntuma, alkoholin katku ja lopulta varsin yksipuolinen makumaailma teettävät melkoisen mahalaskun. Harmi, speksit antoivat odottaa jotain muuta.

Pisteet: 24/50

Sahtipaja Mead Barrel Aged OoyB Cider

Ruotsalaisen Sahtipajan tekemiset ovat mielenkiintoista seurattavaa. Hapanoluiden, tynnyriversiointien ja meadien sekaan mahtuu myös erinäisiä siiderieriä, joista ainakin tämä OoyB on ollut Pienenkin valikoimissa. Verkostahan näitä myös löytyy ja sieltä tämäkin erikoisuus on aikanaan hankittu. Nimensä mukaisesti kyseinen siideri on kypsynyt Mead-tynnyrissä, jossa on aiemmin majaillut panimon oma Out of the Blue –mead.

Aidon siiderin leimaa ei kotimainen etujärjestö tuotokselle antaisi, sillä omenamehun lisäksi sen valmistuksessa on käytetty vettä. Kaiken kaikkiaan hyvin erikoinen ja epätasapainoinen elämys, joka jäi lopulta juomatta.

Sahtipaja Mead Barrel Aged OoyB Cider

Omenaisen keltainen, kevyen utuinen siideri. Tuoksussa on makeahkon omenan ja hunajan ohella myös epämiellyttävää viininkumimaista karamellisuutta. Jännä.

Maussa tuo piirre korostuu ja omenaisuuskin on hieman liuotinmaista. Sanamuodot antavat ehkä turhan koruttoman kuvan, sillä virhemauista tuskin lienee kyse. Tynnyrin voimakas vaikutus ei osu yhteen omien makumieltymysten kanssa ja nyanssien muovaamat mielikuvat yhdistyvät aika ikäviin esimerkkeihin. Taustalla vaniljaa, valjua hunajaa ja aidompaa omenaa mukavan happamalla otteella. Jonkinlainen halpa marmeladi tästä tulee mieleen. Jos sekään aihetta yhtään selventää.

Ei mene alas.

Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini

Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 8,9
• Panimo: Sahtipaja, Sätila, Ruotsi

Ensikosketus hämäläistaustaisen Timo Krjukoffin taidonnäytteisiin tuli otettua pari vuotta sitten Harry’sin hanikoiden ääressä. Tuolloin lasin täytti kevyt, mutta maistuva session IPA, mutta nyt tarjolla olisi vähän ryhdikkäämpää menoa. Panimoa ja sen taustoja tuli esiteltyä lyhyesti tuon Almost Samen yhteydessä, mutta kertaus lienee opintojen äiti.

Ypäjältä länsinaapuriin 80-luvun alussa hitsarin hommiin muuttanut Krjukoff on jättänyt nuo hommat jo taakseen, mutta jatkaa käsityöperinteiden ylläpitoa maltaisin voimin. Sivutoimena valmistuvat oluterät edustavat miehen itsensä mukaan sellaisia tyylejä, joita kukaan muu ei halua valmistaa. Nyttemmin Sahtipajankin harrastamat berliner weisset ja muut hapanoluet ovat tosin nousseet jonkinasteiseksi trendiksi, mutta kyllähän sätilalaispanimon tuotekirjoa silti melko omaperäisenä voi edelleen pitää.

Vaikka ensikosketus tulikin ”yleismaailmallisen” session IPAn kautta, on panimon pääpaino hunajasimojen, moninaisten tynnyrikypsytettyjen oluiden sekä erinäisin marjoin tai hedelmin maustettujen hapanoluiden suunnalla. Tarjontaan kuuluu myös siidereitä, joita on tuotu myös Suomeen mm. Pien-kaupan valikoimiin. Hämäläisten juurien velvoittama sahtiperinnekin jatkaa eloaan Ruotisissa, mutta panimon päätuotteisiin jalo perinnejuoma ei kuulu. Esimerkiksi Tallinn Craft Beer Weekendissä panimon tiskillä oli tarjolla raikasta berliner weissea, tuhteja imperial stouteja, tynnyrikypsytettyä barley wineä sekä omenapiirakan makuista simaa.

Aiemmin kirjoittelin, että pienestä tuotannosta riittää levikkiä lähinnä lähialueen ravintolamyyntiin, mutta todellisuudessa kotikylän kuppiloita eivät innovatiiviset ja kokeilevat maut tunnu kiinnostavan. Ruotsissa Sahtipajan tuotteita löytyy byrokratian välttelyn vuoksi ainoastaan valikoiduista, suurempien olutkeskittymien olutravintoloista. Valtaosa tuotannosta päätyy kuitenkin myyntiin ja vientä onkin aina Sveitsistä Islantiin Amerikan kasvavaa kysyntää unohtamatta. Oluttaustaa kohta 60-vuotiaalla Krjukoffilla on aina opiskeluaikojen kaljauutekokeiluista lähtien, mutta varsinainen mallasjuomien harrastaminen on hieman tuoreempaa sorttia. Mies on ollut lähes alusta lähtien osakkaana myös Duggesin toiminnassa. Päätoimialan muistelisin kuitenkin nykyisin olevan turvallisuus- tai IT-puolella…

Tällä kertaa haaviini jäi puolivahva, puoli vuotta Babushka Maria –tynnyreissä kypsynyt Mallasviini eli barley wine. Vahvuutta on tosiaan hitusen alle yhdeksän prosenttia, eli lajin saati panimon tuhdeimmasta tuotoksesta ei ole kyse – ei oikeastaan lähimainkaan. Vähän ohkainen kokonaisuus lopulta olikin, mikä usein tuntuu nousevan ensiajatukseksi näissä tynnyröidyissä, runsaan mallasvetoisuuden ”isoissa oluissa”, joiden vahvuus on jätetty enemmän tai vähemmän alle kymmenen prosentin. Potentiaalia kyllä löytyy, mutta kovasti sitä ryhtiä saisi jostain kertyä lisää. Eittämättä kova pettymys.

Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini

Marjaisan ruskea, aavistuksen punertava ja todella niukasti vaahtoava olut. Tuoksu on syvä, vaniljainen, portviinimäinen ja vahvasti tynnyrinkaikuinen. Maalasvetoinen tuoksu on hivenen imeltynyt, kypsää, kuivattua hedelmää ilmentävä mutta paikoin myös suklainen, ehkä aavistuksen paahtunutkin.

Maku jättää syvyyden ja runsauden puolesta vajaaksi. Paahtuneen, jopa pinttyneen siirappista mallasta, portviinimäistä marjaisuutta, vaniljaa, tynnyrin sävyjä ja mukavaa lämpöä. Lupaavan alun jälkeen tulee kuitenkin suvantovaihe. Syvyys puuttuu, runsas alku lässähtää ja makukin tuntuu haalistuvan. Lopussa ryhti hieman palaa, mutta lopulta käteen jää portviinimäinen siirappisuus vaniljan katkulla. Sääli.

Tuomio: Potentiaalinen, lopulta kovin vajaaksi jäävä kokonaisuus.

Pisteet: 25/50