Hofbräu München Oktoberfestbier

• Tyyli: Oktoberfest / Märzen
• Alk.%: 6,3
• Panimo: Staatliches Hofbräuhaus München, München, Saksa

Puuhommia sateensuojassa...

Käsittelyssä Alkon Oktoberfest-valikoiman kolmas olut ja nelikon ensimmäinen saksalaisedustaja. Hofbräu kuuluu niihin kuuteen panimoon, joilla on lupa tarjoilla oluitaan kyseisessä tapahtumassa. Itse pidän panimoa hyvänä esimerkkinä saksalaisesta, perusvarmojen oluiden valmistusperinteestä. Suuria hekumoita sen tuotteet eivät tarjoa, mutta laadukasta, tasaista ja aina maistuvaa olutta HB-merkityn korkin alta tuppaa löytymään. Alkon valikoimista onkin tässä kesä aikana tullut poimittua panimon Schwarze Weisse sekä Dunkel, jotka kumpainenkin on varsin suositeltavia, makuisia perusoluita sarjoissaan. Tämä Baijerin lahja olutmaailmalle lähti mukaan syksyiselle kesälomareissulle maaseudun rauhaan, jossa se palkitsikin harmaan mökkipuuhastelupäivän vilvoittamalla janoista oluen ystävää rakoliiterin rauhassa.

Hofbräu München Oktoberfestbier

Kirkas, kullankeltainen ja kauniin puhdas olut. Tuoksultaan perusvarmaa saksalaista lager-tekemistä: vaaleaa, keskirunsasta maltaisuutta, jossa kevyttä karamellista makeuttakin sekä melko tuntuvaa, ruohoista humalointia – hieman voinen sivujuonne. Tuoksu on suht voimaisa, mutta melko ohut ja terävä. Maultaan vaalean maltainen, ehkä hieman makeahko. Ruohoista humalointia on joukossa keskirunsaalla kädellä – hieman kärkäs ja suht runsaan hiilihappopitoinen. Ruohoisen  terävä jälkimaku on melko pitkä ja voimakas – ehdottomasti oluen parasta antia. Läsnä oleva makeus pehmentää maisemaa  hieman, mutta jää valitettavan ohkaiseksi pyyhkäisyksi. Myös alkoholi on tunnistettavasti maussa läsnä eikä muutoin ihan mukiin menevä lagerkokonaisuus pääse oikeuksiinsa. Vuosi sitten olin merkannut papereihin viitteitä pahvisuudesta, joka tällä kertaa onneksi loistaa poissaolollaan – virhemakuja ei etanolin lisäksi löydy. Oktoberfest olutta, eipä sen ihmeempiä…

Pisteet: 28/50

 

Hofbräu München Schwarze Weisse

• Tyyli: Dunkelweizen
• Alk.%: 5,1
• Panimo: Staatliches Hofbräuhaus München, München, Saksa

Syksyn korvilla Alkoon on saapunut kolmin kappalein Baijerin osavaltion omistaman, perinteikkääksikin kehuttavan Hofbräu Münchenin oluita. Heinäkuun puolella otin varaslähdön syksyyn panimon tumman lagerin voimin, nyt vuorossa on tumman puhuvaa vehnäolutta. Kolmantena tuotteena kaapista löytyy vielä Hofbräun Oktoberfest-olut, mutta tuon aika koittaa sitten myöhemmässä vaiheessa. Tarkempaa triviaa panimosta ja sen historiasta kannattaa käydä lukemassa Hofbräu Dunkelin yhteydestä – itse oluena se edusti laadukasta, perinteistä saksalaista laatutyötä tummien lagerien saralla. Nyt lasissa oleva vehnä onkin itselleni uusi tuttavuus, mutta uskoisin senkin tarjoavan hyvän olutkokemuksen tumman vehnäoluen perusteiden varjolla. Suuria makuelämyksiä se tuskin tulee tarjoamaan, mutta hyvälle perusoluelle on aina tilaa valikoimissa.  

Hofbräu München Schwarze Weisse

Tumman ruskea, kauniin samea ja ihan mukavasti vaahtoava tummempi vehnäolut. Tuoksu on tuttua, perusvarmaa tumman puhuvaa vehnäolutta. Hyvällä linjalla siis kuljetaan. Vehnän seurana on suht tummaa, ylikypsää banaania ja hienoisena sivujuonteena myös muuta kypsää hedelmäisyyttä. Mausteista hiivaisuutta, kevyttä niittykukkien aromia – hyvää keskitasoa ilman häiritseviä juonen käänteitä. Yleisilme tummahko, makean leipäinen ja melko ruokaisa. Myös maun puolella kuljetaan tasapainoista ja laadukasta polkua. Mainitut elementit löytyvät tuoksua voimakkaampina, avautuneina ja miellyttävinä. Tummunutta banaania löytyy riittävän runsaana, myös maustepuoli sointuu melko vahvana ja pelaa kauniisti yhteen hieman happaman vehnäisyyden kanssa. Hienoista yrttisyyttä etenkin maun pohjalla ja jälkimaussa. Jossain määrin leipäisen imelä yleisvaikutelma, ehdottomasti mielikuvat loppukesään ja syksyyn johdatteleva vehnäolut, joka tarjoaa juuri sen mitä pitääkin – ei liikoja hienouksia vaan laadukasta ja tyylipuhdasta tummaa vehnäolutta. Nauttikaa, makustelkaa ja ennenkaikkea antakaa virran viedä…

Pisteet: 34/50

Hofbräu München Dunkel

• Tyyli: Tumma Lager
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Staatliches Hofbräuhaus München, München, Saksa

Dunkel-oluet, toisin sanoen tummat lagerit eivät ehkä sitä suosikkiryhmääni oluissa edusta, mutta löytyy niillekin on omat hetkensä. Loppukesän ja alkusyksyn viilenevät, hämärtyvät illat ovat juurikin ominta aikaa niiden nauttimiseen ja varsinkin tänä vuonna ne tasapainottavat oivallisesti kevään ja kesän ylitsepursuavaa pale ale ja IPA tarjontaa – humala vaihtuu hetkeksi tummaan maltaisuuteen. Tummat lagerit soveltuvat mainiosti ruokajuomiksi, syksyisen mökkisaunottelun jälkeiseen rentoutumiseen takan äärellä ja muutoinkin vien niitä mielelläni luonnon helmaan. Saksalaisen Hofbräun Dunkel tulee lajin alkuperäisiltä sijoilta Baijerista ja se on ollut Alkon valikoimissa tarjolla reilun kuukauden ajan.

Hofbräu (lyh. Hofräuhaus, suom. ”hovipanimo”) München on perustettu jo vuonna 1589 Baijerin herttua Vilhelm V:n toimesta. Tarkoituksena oli kerätä kasaan lisätuloja kassan huvettua mm. kirkkojen rakentamiseen ja hoviväen juopotteluun. HB onkin yksi Münchenin vanhimpia oluthalleja ja sen ensimmäinen olut oli tyyliltään juurikin tumma lager. Oluesta tuli nopeasti varsin suosittua ja seuraavalla vuosisadalla se pelasti kaupungin myös tuholta. 1600-luvun alkupuoliskolla Eurooppaa ravistelleen Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin valloittajakuningas Kustaa II Adolf – Pohjoisen Leijona – jyräsi joukkoinensa kohti Müncheniä aikeinaan polttaa koko kaupunki maan tasalle. Lopulta hän päätti säästää kaupungin, mikäli saisi mukaansa panttivankeja ja 600 000-tynnyriä Hofbräu-panimon olutta. Mielestäni oikein onnistunut kauppa.

Saksalaista tunnelmaa

Muita mielenkiintoisia vahvistettuja ja vahvistamattomia tarinoita panimon historiasta löytyy melkoisesti. Esimerkiksi panimon läheisyydessä asunut säveltäjälahjakkuus Mozart kertoo kirjoittamassaan runossa saaneensa lisävoimia ”lähipubinsa” tunnelmasta antiikin Kreikkaan sijoittuvan Idomeneo-oopperan säveltämiseen. Myös itse Leninin kerrotaan käyneen Hofbräulla säännöllisesti oluella hänen asuessaan Münchenissä ennen Ensimmäistä maailmansotaa. Oluthalli joutui myöhemmin myös politiikan pelinappulaksi Münchenin kommunistisen hallituksen perustettua pääpaikkansa sen tiloihin. Mm. vuonna 1920 Adolf Hitler piti ensimmäisen kokouksensa Kansallissosialistien kanssa rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Paikasta tulikin yksi Natsi-puolueen tukikohdista ja neuvonpitopaikoista tuohon aikaan. Myös John F. Kennedyn kerrotaan vierailleen panimolla, samoin maanmiehensä George H. W. Bushin. Esimerkiksi Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaissotilaat veivät sadoittain HB-logolla varustettuja tuoppeja tuliaisiksi kotimaahansa – HB olikin tuohon aikaan yksi kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Sittemmin Hofbräuhauseja on avattu ympäri maailman aina Australiaa ja USAa myöten, mutta Münchenistä löytyy se alkuperäinen, värikkään historia omaava, nykyisin jo suureksi nähtävyydeksi muodostunut oluthalli. Panimo on nykyisin Baijerin osavaltion omistuksessa.

Nykyisin tarjolla oleva Dunkel on vahvuudeltaan 5,5% ja sen valmistukseen on käytetty tummia (60%) ja vaaleita (28%) ohramaltaita sekä karamellimaltaita (12%), humalapuolta taas hallinnoi Hallertauer Magnum- ja Perle-lajikkeet. Alkon hinta tänä päivänä on jo monopoliaseman törkeän väärinkäytön määritelmän täyttävä 4,14€/0,5l.

Hofbräu München Dunkel

Tumman ruskea, valoa vasten punertava olut ihan kauniilla, keskirunsaalla ja suht kestävällä vaahdolla. Tuoksultaan suht mieto. Vahvimmin hommaa vie luonnollisesti hieman paahteinen tumma maltaisuus, josta löytyy sopivasti lempeää, siirappista makeutta ja leipäistä otetta. Maltaalle ei juurikaan löydy haastajaa, mutta pienempien aromien kirjosta löytyy muun muassa hentoa pähkinää, jopa tummaa hedelmää ja pieni henkäys yrttejä. Maku kulkee tyylinsä kultaista keskitietä ollen hyvä esimerkki tasapainoisesta ja laadullisesti hyvästä saksalaisesta dunkel-oluesta. Hienoudet on hiottu pois, mutta jäljellä jäävä osuus sisältää juuri sen minkä pitääkin. Tumma, hienoisen paahteinen maltaisuus pitää sisällään tuoksustakin tutun, sopivan kevyen siirappisen makeuden ja hieman kevyemmän leipäisyyden. Pähkinää esiintyy hienoisena kuivuutena, yrttisyys taas hoitaa peliin pientä raikkautta. Hedelmäpuoli on kuivattua sorttia, lähinnä rusinaa, luumua jne. Makeus ei alkuun tunnu kovinkaan vahvana, mutta hiljalleen se ottaa otetta kokonaisuudesta. Suutuntuma hieman ohkainen, makeuden ansiosta silti tahmaava ja mielestäni ihan riittävä. Perusvarmaa dunkelia, jossa aika sopiva annos myös makeutta – paahde puoli voisi olla asteen tujumpaa. Yhtä kaikki, sopuisa ja laadukas esimerkki saksalaisesta osaamisesta, varmaa perustekemistä ilman ylimääräistä säätöä.  Suosittelen etenkin liharuokien kaveriksi, syysillan rentouttajaksi.

Pisteet: 33/50