Westerbottens Snöan

Westerbottens Snöan

•  Tyyli: Wee Heavy
• Alk.%: 7,4
• Panimo: Westerbottens Bryggeri, Sävar, Ruotsi

Bock'sin panimopuodista löytyi vino pino ruotsalaisen Westerbotterns Bryggerin tuotteita, joista valikoin koriini tyylinä aina kiinnostavan skottialen vahvemman version. Vahvuutta oluella on 7,4% ja se ilmeisesti poikkeaa panimon normaalisti hieman kevyemmästä linjasta. Nimensä olut on saanut Järnäsin edustalla sijaitsevan Snoan-saaren mukaan. Panimo itsehän sijaitsee vähän pohjoisempana, Uumajan yläpuolella.

Snoanilla on ilmeisesti varsin rikasta linnustoa ja nättiä luontoa, mikä onkin mielestäni aina hyvä syy tribuuttioluelle.

Westerbottens Snöan

Punertavanruskea, syksyisen näköinen olut. Tuoksu on tumman hedelmäinen, luumuinen ja imeltyneen limppuinen.  Kevyesti paahtuneen siirappinen, imeltyneen leipäinen ja tumman hedelmäinen. Jälkimaussa hieman ruskean sokerinkin tuntua. Alkoholin lämpöä ja kevyt mausteisuus tasapainottaa makeutta. Varsin mukava syysolut.

Pisteet: 37/50

Olarin Wee Doze

Olarin Wee Doze

• Tyyli: Wee Heavy
  
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Runsaspiirteinen skottiale on mitä tunnelmallisin oluttyyli, joka jää turhan herkästi ohraviinien ynnä muiden vahvempien juhla-alejen varjoon. Olarin Panimolla puute on onneksi huomattu ja nyt pääsin itsekin testaamaan jyhkeää Wee Dozea.

Wee Doze on 10,5-prosenttinen Wee Heavy, jonka suussa sulavassa makumaailmassa vuorottelee syvä, imeltynyt maltaisuus sekä kypsän hedelmäiset ja tummat sävyt.

Olarin Wee Doze

Punakanruskea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on hyvin rusinainen, kypsän luumuinen ja lämmin. Kevyttä mausteisuutta, imeltyneen limppuista maltaisuutta.

Maku on lämmin ja maltainen, kypsää kuivaluumua ja rusinaa henkivä. Imeltynyttä limppua, mausteisuutta ja puumaisuutta. Ei imeltyneisyydestään huolimatta liioitellun makea tai imelä. Runsas ja suht hidasliikkeinen olut rauhalliseen illan istumiseen. Oivallinen tunnelma.

Pisteet: 40/50

Sori Pareto 2017 Port Wine BA

Sori Pareto 2017 Port Wine BA

• Tyyli: Wee Heavy
• Alk.%: 11,5
• Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro

Omaa olutkellaria on tullut tässä tasaisen tappavaan tahtiin tyhjenneltyä ja sieltähän on löytynyt niin sanotusti vähän kaikenlaista. Erityisen kovasti mieltä lämmitti tämän joltain Tallinnan reissulta rahdatun sorilaisen löytäminen ja lasiin kaataminen.

Vuosilukemaa 2017 tunnustava vintageherkku edustaa jyhkeän Pareto-kaksikon portviinitynnyröityä versiota. Tuolla vuosilukemallahan on olemassa myös saman oluen Macallan-tynnyröityä verrokkia. Pohjatyylinä toimii skottisävyinen Wee Heavy ja luomuksella on vahvuutta maireat 11,5%.

Kellarista kaivetulla oluella on tosiaan ikää jo useita vuosia, mutta eipä tuo tuntunut menoa haittaavan. Uskoakseni tämän pullon unohtaminen ei ole tuotteelle hallaa tehnyt tai ainakin lopputulema on edelleen todella herkullinen.

Portugalilaisessa portviinitynnyrissä vuoden verran istunut vuosikerta-Pareto on sekoiteltu Sorin massiivisen tynnyrivaraston parhaimmista astioista, joten suunmyötäinen hekumointi ei suinkaan ole sattumalta syntynyt vahinkolaukaus. 

Nimensä ja etiketin jäävuoren huippu -teemankin olut on saanut Pareton periaatteen mukaan ja ehkä se sopiikin tällaiseen tynnyröinnin vaikutuksesta kovasti innoitusta ammentavan oluen kohdalle. Periaatteen mukaan 80% ilmiön seurauksista johtuu 20%:sta syitä. Tynnyrihän on komponenttina melko pieni osa oluen valmistukseen käytettyä reseptiikaa ja välineistöä, mutta muokkaa lopputuotteen ominaismakua hyvin runsaalla kädellä. Sen läsnäolo on kokoaan huomattavasti suurempivaikutteinen, kuten Paretonkin periaatteen ajatus on.

Sori Pareto 2017 Port Wine BA

Tummanlaisen ruskea, vähän punertavakin. Vaahtoa nousee kohtalaisesti. Portviini ja tammi dominoivat tuoksua kauniilla tavalla. Alta löytyy yrttisyyttä, tummahkon leipäistä mallasta ja mausteisuutta. Kanervaista mausteisuutta, kevyttä hunajaisuutta ja punertavaa marjaisuutta... Tai no, portviinihän jo mainittiinkin. Todella hieno tuoksu.

Maku vastaa tuoksun kutsuun. Tamminen tynnyrin kaiku soi vahvana, imeltynyt ja tummahko mallas sukeltaa portviinin lämmittävään syleilyyn yrttisen kanervamausteisuuden taustoittaessa etenkin jälkimakua. Huulia tahmaava tuntuma ei ole ylettömän syvä, mutta sopii tunnelmaan melko hyvin. Lämpöä, monisyistä makukirjoa ja syystunnelmointiin sovitettua taikuutta toimivassa ja tasapainoisessa paketissa. Hieno olut!

Pisteet: 42/50

Founders Dirty Bastard

• Tyyli: Scotch Ale
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Founders Brewing Company, Grand Rapids, Michigan, USA

Foundersin ponteva skottiale näyttää hiljalleen hupenevan olemattomiin Alkon valikoimista ja omankin korteni olen tuohon kekoon kantanut muutamien pullojen voimin. Ensikosketus nyt arvioitavana olevaan olueen sain kolmisen vuotta sitten varsin kirpeänä helmikuun päivänä. Brick’sissä oli alkanut jonkin sorttiset American-viikot, joten pitihän tarjonta työpäivän päätteeksi käydä tarkastamassa. Pakkasta oli rapiat kolmekymmentä astetta, mutta toppahuosut tungin reppuun pyörämatkan ajaksi, koska eihän oluelle sovi kahisevissa housuissa lähteä ja kaikenmaailman välihousutkin kuuluvat lähinnä ulkoliikuntavarustukseen… Reisiä nipistellen saavuin punaisen tiilitalon lämpöön ja tarjonnasta houkettelevimmalta kuulosti samainen, 8,5-prosenttinen scotch ale, jonka nimikin oli melko iskevä. Voinetkin arvata, että olut maittoi ja ennen kaikkea lämmitti, mutta tuota taikaa löytyy Dirty Bastardin kohdalta edelleen…

Dirty Bastardin tyylilajiksi on Ratebeerissä annettu scotch ale, joskin vahvuus huomioiden strong-etuliitekään ei kaukaa liippaisi. Twistiä tyylijaotteluun tuo myös Foundersin olueen iskemä humalointi, joka nostaa EBU-lukeman viiteenkymmeneen eli silkkaa maltaan mahtia ei suinkaan ole tarjolla - skottialeilta kun näin yleensä sopisi odottaa… Noh, eipä siinä, jenkki mikä skotti, sopivalla purennalla varustettuna.

Founders Dirty Bastard

Kohtalaisen tumma, punertavan marjaista kajastusta henkivä, maalatun ruskea olut, jonka valkea vaahto liukuu tiiviinä kerroksena sen öljymäisen verkkaisella pinnalla. Tuoksu on runsas, pehmeä ja miellyttävä – myös rentoa kuivuutta esiintyy. Makeutta löytyy niin tumman karamellisen maltaan kuin kypsän, kuivatun hedelmäisyyden muodossa. Hienoisen limppuinen, kypsyneen rusinainen sekä hyvin hillityn paahtunut – ehkä myös punertavan marjainen. Tuoksuna melko tuhdin oloinen.... Oikein mukava. Brittien barley wine-strong ale-akseli vaikuttaisi tuoksun perusteella vahvalta sukulaissielulta…

Maultaan hieman kulmikkaampi ja ennen kaikkea purevampi, joskin tuhtia maltaisuutta löytyy pohjalta mukavasti. Rusinaista kuivahedelmää, toffeista mallasta ja kevyttä leipäisyyttä. Vivahteikas maku sisältää paljon pieniä elementtejä, kuten punertavaa puutarhamarjaisuutta sekä marjamarmeladia, hentoa suklaan kuivuutta, paahtunutta siirappisuutta sekä kevyttä, vaniljan sävyttämää heinikkoa. Myös yleisemmin paahtunutta henkeä löytyy taustalta, humalointi sen sijaan on varsin mukavassa roolissa. Se leikkaakin muutoin nahkean pehmyttä tunnelmaa tuoreen kukanvarren, kevyen mutta tiiviin sitruksen sekä yleishedelmäisen ja puumaisen purennan voimin. Tuore, hivenen vihertävä ja pitkään, katkeraan loppuun tahdittava. Alkoholi lämmittää, mutta tuo myös rauhoittavaa arvokkuutta makumaailmaan. Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, hidas ja hitusen tahmaava. Makeus ikään kuin hieman piilottelee, mutta sitäkin kyllä löytyy…

Tuomio: Hieno, moniulotteinen ja arvokas skottiale, joka kantaa matkassaan vahvoja viitteitä saarivaltakunnan barley wine/strong ale-tyylilajien jyhkeästä maltaisuudesta. Humalointi on voimaisaa ja leikkaakin kuivuudenkin elementtejä esittelevän pehmeyden verhoa napakasti.

Hieno tribuutti jenkeiltä, maistuva scotch ale kerrassaan!

Pisteet: 38/50