 |
| Siren Origin Story Imperial Stout |
En rehellisesti osaa sanoa, lasketaanko Sireniä brittipanimoiden haippirinkiin lukeutuvien toimijoiden joukkoon, mutta omakohtaisesti sen tekemiset ovat aina kyllä jossain määrin kiinnostaneet. Ei se ehkä sitä suurinta vautsivau-tuntemusta koskaan ole kohdallani nostattanut, mutta jotenkin readingiläiset ovat onnistuneet kampeamaan itselleen paikkansa olutkellaristin sydämen sopukoissa. Olihan se ”aikanaan” yksi ensimmäisistä modernimman pään brittitekijöistä, joiden oluita ehätin maistamaan.
Otin nyt esittelyyn pari tummemman päädyn kokonaisuutta, jotka olen tässä talvikauden aikana hajanaisesti lasiini kaatanut. Kumpikin purkki on peräisin Kihoskhin varastoista, mutta lienevät jo puhtaaksikirjoittamisen aikaan sieltä ehtyneet.
Ensiksi pureudutaan melko kerroksellisesti kasattuun Origin Story Imperial Stoutiin, jonka kymmenprosenttiseen runkoon on saatu sulautettua peräti kahtakymmentä eri mallaslaatua. Määrä hieman jo hirvittää, sillä useinhan kaikkien värien sekoittamisen lopputulemana on lähinnä harmautta. Kolmeen erilaiseen tammiastiaan kypsymään jätettyä kokonaisuutta kehutaan panimon kunnianhimoisimmaksi suoritukseksi koskaan.
Näkökulma on oikeastaan varsin ihailtava, sillä kyseessä on kuitenkin ”ihan tavallisista” olutraaka-aineista kokoon parsittu suoritus, eikä mikään nykymittareita väräyttelevä esanssismoothie-viriltelmä. Kaunis tarina, mutta johonkin tässä näppäryydessä on kuitenkin kompastuttu, eikä lopputulos onnistu ”ihan kivaa” tasoa ylemmille määritelmille nousemaan.
 |
Siren Origin Story Imperial StoutImperial Stout / 10,0% |
Sysimusta olut kaatuu lasiin lasin reunoja hieman tahmaten hyväillen. Kuohuista muodostuu ruskeahkoa, melko kevyttä mutta peittävää vaahtoa, joka odotellessa tiivistyy renkaaksi lasin reunaan. Runsas tuoksu tarjoilee tummaa paahtunutta maltaisuutta, tummaa suklaata sekä reunemmilla tiivistyessään siirappimaisen lakritsisista tuntua. Ihan kiva, odotuksissa oli ehkä hieman mehevämpi meno.
Maku on monipuolisempi ja runsaampi. Paahteinen, kevyen kahvinen, runsaamman suklainen puoli kietoo mukaansa, mutta toisaalta esiin nouseva, liköörisempi salmiakkisuus suuntaa menoa vähemmän omien mieltymysten suuntaan. Ei kehno, eikä häiritsevä, mutta maistuvuudestaan huolimatta ei ihan huippuherkku.
Jälkimaku kääntyy pitkässä hännässään toki taas suklaan puoleen, mutta välissä koettu alkoholin lämmön, soljuvan lakritsan ja mainitun muotoisen salmiakin kohtaaminen rikkoo alun samettisuuden, jossa voi aistia myös kevyttä puun kaikua.
Huulet tahmaantuvat, rinta lämpenee ja suussa soljuu... Kyllähän tätä ihan mieluusti hörpyttelee. Mutta kuten todettua, ei Sireninkään parasta antia.
Pisteet: 33/50
----
 |
Siren Rum & Maple Wood Broken Dream Twisted Breakfast StoutBreakfast Stout / 6,5% |
Toisena tummasävyisenä sireniläisenä lasiin kaatui hienoisesti twistattua aamupalastouttia. Oluen perusversio upposi viitisen vuotta sitten erittäin hienosti, eikä tämä pikkuisen leikittelevämpi Rum & Maple Wood -versiokaan pöllömmäksi osoittaudu.
Twistiä on siis mukana, kuten oluen pitkä nimiselostuskin kertoo. 6,5-prosenttinen Stout saa mukavaa pyöreyttä laktoosista ja paahteisten sävyjen tukipilariksi on lisätty annos suklaata. Suurempaa roolia makumaailman iloittelussa on kuitenkin annettu vaahtepuutynnyrin sekä Quater Horse -paahtimon rommitynnyröityjen kahvipapujen liittoumalle.
 |
| Siren Rum & Maple Wood Broken Dream Twisted Breakfast Stout |
Varsin tummanruskea olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on kauniin paahtunut, tumman suklainen ja kahvinen. Mainio.
Maku on niinikään mainio. Kahvin osuus on mittava, mikä itselleni toimii erinomaisesti. Paahtunutta mallasta, tummaa suklaata. Mitäpä sitä muutakaan kaipaa. Sopivaa pyöreyttä tuntuu löytyvän mukavasti sekä makumaailman taustalta, että kielen päältäkin. Ei sillä, etteikö näistä aineksista vähän ryhdikkäämpääkin tekoa olevaa luonnosta mielellään maistelisi, mutta vallan kaunis oluthan se näinkin jo on.
Pisteet: 38/50
