Kaksi nostoa: Fuller's London Porter & India Pale Ale

Alkoa, sen asemaa ja valikoimaa tulee parjattua varsin usein, mutta on myös tilanteita joissa pökäleellä on kultareunus – noin niin kuin hivenen siistittyä kansankieltä käyttäen. Kapeasta valikoimasta löytyy nimittäin muutamia klassikoita, tyylilajiensa peruskiviä ja tasalaatuisuuden symboleita, joita voi hyvällä omalla tunnolla suositella kaikkien aiheesta kiinnostuneiden testattavaksi. Lontoolaisen Fuller’sin tuotanto kuuluu tähän kastiin. Siinä missä vehnäoluiden ja erinäisten lager-tyylien kohdalla puhun germaanisesta laadukkuudesta, täyttää Fuller’sin tuotekirjo samat saappaat perusvarmojen brittityylien kohdalla. Esimerkiksi Fuller’s ESB on vakiinnuttanut paikkansa vahvan bitterin kantaisänä ja oluena, johon muita tyylilajin edustajia aina verrataan.

Länsi-Lontoon Chiswickillä on pitkä panimohistoria, joka juontaa juurensa aina 1600-luvulle. Panimoperinne elää edelleen vahvana ja näyttää tekevän sitä jatkossakin – sen verran hyvissä käsissä Chiswickin alueen olutmaine nimittäin tällä hetkellä on. Edelleen yksityisomistuksessa toimiva Fuller’s on ollut olemassa aina vuodesta 1845 lähtien, joten näkemystä oluen valmistuksesta löytyy jo pitkälti yli sadan vuoden ajalta. Koska ESB on jo tässäkin blogissa kertaalleen käsitelty, ajattelin ottaa esittelyyn panimon kaksi muuta tunnustuksen ansaitsevaa tuotetta. Kaksikko kuvastaa mielestäni perusvarmojen otteiden arvoa arvaamatonta - verrattaen matalasta vahvuudestaan huolimatta kumpikin tarjoilee aukotonta, syvää ja tunnelmallista makumaailmaa ryhdikkäällä, laatua uhkuvalla otteella... Se jos mikä on kaunista. Fuller's London Porter ja India Pale Ale:

Mökillä, takan ääressä tai vaikka ihan kotisohvalla...

London Porter vakuutti ummikon aikoinaan kertalaakista ja on omissa kirjoissani edelleen varsin korkealle arvostettu olut.  Kyseessä on mielestäni oivallinen esimerkki rehdistä brittiportterista ilman suurempia kikkailuita saati kommervenkkejä – se yksinkertaisesti toimii kaikessa rehellisyydessään ja paahteisessa tunnelmassaan. Hieno olut, joka on näin syksyn saapuessa enemmän kuin kohdillaan…

India Pale Ale on olut, joka ei välttämättä paljon puhuttujen IPA-hipstereiden ja humalanhörppijöiden makupalettiin istu. Brittiläisiin Fugles-, Goldings- ja Target-humalalajikkeisiin luottava IPA on tasapainoinen, peribrittiläistä tunnelmaa kauniisti esittelevä ja makunystyröitä hyväilevä olut pähkinäisen kuivalla, miellyttävän maltaisella sävytyksellä varustettuna. Ei suurta aromien ilotulitusta, ei tropiikkiin haikailevaa nuoruuden intoa – vain kokemukseen nojaavaa arvokkuutta, kartanon hämärtyvään puutarhaan laskeutuvaa rauhallisuutta elegantilla purevuudella ja varmuudella.

Loistavia oluita molemmat. Niin mauiltaan kuin tunnelmaltaankin. Siksipä mökillä ne nautiskelin… Taas…

London Porter

Fuller's London Porter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti

Tummanruskea, valoa vasten punertava porter. Tuoksultaan mainio. Kahvista paahteisuutta, kohtalaista suklaata sekä vienoa salmiakkia. Taustalla on myös paahtuneen limppuista makeutta sekä vienoa siirappisuutta.

Maku on oikein puhutteleva. Runsasta, kahvisen paahteista mallasta, miellyttävää suklaata. Mukana on tuhtia limppuisuutta sekä siirappista leivänkuorisuutta. Oikein runsas, syvänmakuinen ja nautinnollinen.

Tuomio: Runsas, paahteinen ja monella tapaa syvä lontoolaisportteri. Oikein hieno, suoranainen klassikko.

Pisteet: 39/50

India Pale Ale

Fuller's India Pale Ale

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti

Rusehtavankeltainen, valkealla vaahdolla varustettu britti-IPA. Tuoksussa karamellista, hieman leipäistä maltaisuutta, kuivattua, rusinaista hedelmäisyyttä sekä kuivahkoa pähkinäisyyttä. Puumaista kuivuutta, sitruksista pirteyttä sekä kukkaisyrttistä katkeruutta.

Maultaan hyvin brittimäinen IPA. Karamellistä, ei silti ylettömän makeaa maltaisuutta, kuivahkoa pähkinää ja kohtalaista puumaisuutta. Kuivattua, aprikoosia hedelmää, kevyttä mausteisuutta sekä yrttistä purevuutta sitruksisen happamalla vivahteella. Melko runsas, hiilihapoiltaan kohtalaisen terävä.

Tuomio: Perusvarma, mallaspuolta hyvin esittelevä, sopivan pureva ja pähkinäinen britti-IPA. Mainio lajinsa edustaja.

Pisteet: 37/50

Weihenstephaner Korbinian

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,4
• Panimo: Bayerische Staatsbrauerei Weihenstephan, Freising, Saksa

Alkon oluthyllyn lager-päässä tulee harvoin vietettyä aikaa, mutta nyt valikoimaan nostetun Weihenstephaner Korbinianin kohdalla on tehtävä poikkeus. Ronskin maltainen, jyhkeärunkoinen ja syksyisen syvä doppelbock on juuri niitä syysiltojen sulostuttajia, joita odottaa innolla saapuvaksi jo hyvissä ajoin elokuun loppupuoliskolla. Tokihan neljän ja puolen euron hintalappu melko karulta saksalaisesta lagerista tuntuu, mutta yksittäisostos Korbinianin kohdalla kyllä kannattaa. 

Tummiin ohra- ja cara-maltaisiin sekä Hallertauer Taurus- ja Hallertauer Tradition –humaliin luottava olut tältä ikiaikaiselta panimolta on sulaa nautittavuutta ja hidasta soljuvuutta rohkean jyhkeällä 7,4%:n vahvuudella. Hitaasti nautiskeltava tunnelman rentouttaja joka nauttii iltahämärän kynttilämerestä…

Weihenstephaner Korbinian

Tummanruskea, valoa vasten punertava olut kauniilla vaahtokerroksella. Tuoksu toimii, se on syvä, limppuisen maltainen ja melko makea. Sopivasti paahdetta, kaakaomaista suklaisuutta, tiivistä siirappia ja kuivatun luumuista tummuutta.

Mausta löytyy rusehtavaa tummuutta hyvällä syvyydellä. Tumman limppuista, imeltyneen siirappista maltaisuutta, hieman suklaata ja keskitummaa paahteisuutta. Yleisilme on pehmeä, soljuvan syvä ja puhutteleva mutta lopussa myös kevyesti yrttisempää purevuutta tarjoileva. Kuivattuja luumuja löytyy taaempaa, samoin varsin kevyeksi jäävää pähkinäistä kuivuutta.

Tuomio: Korbinianin makeus jakanee mielipiteitä mutta juuri tällaiset rehdin maltaiset ja syvät maut puhuttelevat näin syksyn pimeissä illoissa. Mainio olut!

Pisteet: 39/50

Alahovin Pale Ale & IPA

Savon tuliaisia...

Kuopion Vaajasalossa toimiva Alahovin Viinitila on maamme vanhimpia viinitiloja ja saarella päätettiin pari vuotta sitten laajentaa toimintaa myös pienimuotoiseen oluen valmistukseen. Olutkellarin hankintaosasto saunoi loppukesästä Savonmailla ja tuolta retkeltä Keski-Suomeen tuli tuliaisia kahden ennalta maistamattoman oluen muodossa. Mukana tuli myös viime kesänä testissä ollutta Vanhan Tornin Tummaa, joka tuolloin osoittautui varsin hyväksi brown aleksi. Tällä kertaa kuitenkin pureudutaan session IPAn ja pale alen makuihin.

Alahovin Pale Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Alahovin Viinitila, Kortejoki, Suomi

Aloitetaan Alahovin Pale Alesta. Joutsen-merkitty, Tahkon logoakin kantava olut istahtaa kauppavahvuisten American Pale Alejen kastiin. Rungosta löytyy ripaus vehnää, humalista ei ole tietoa. 

Alahovin Pale Ale

Vaalea, väriltään viljavan keltainen, hienoisen samea ja erittäin kauniilla, todella riittoisalla ja runsaalla vaahtokerroksella varustettu savolaisolut. Tuoksu on varsin hyvä, hieman kepeä, mutta sitä myöten virkistävä. Sitruksista särmää, muutoinkin ihan mukavasti tropiikin hedelmäisyyttä mutta myös kotoisampaa metsän kaikua löytyy mäntyisenä tuulahduksena. Hienoista makeutta, kevyttä keksisyyttä.

Maultaan melko helposti lähestyttävä, sellainen ”kansan pale ale”. Laatupuoli on kunnossa, eikä mauissakaan valittamisen sijaa ole. Vaalean hedelmäinen rintama on hyvin edustettuna melko kepeäksi jäävässä tunnelmassa. Sitrushedelmäinen purenta on hieman appelsiiniin kallellaan, mutta mukana on myös vienoa mäntyä sekä yrttistäkin särmää. Runko on vaalea, hieman vehnäisen pyöreä mutta samalla kepeän harsomainen.

Tuomio: Helposti lähestyttävä, kesäisen hedelmäinen ja hillitty APA viinitilan panimopuolelta. 

Pisteet: 31/50 

Alahovin IPA

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Alahovin Viinitila, Kortejoki, Suomi

Vihreäetikettinen Alahovin IPA on oletettavasti kaksikosta napakammin humaloitu. Tahkon-merkkiä ei sen kyljestä löydy, mutta edellisestäkin tuttu Joutsen-merkki koristaa senkin ulkoasua. 

Alahovin IPA

Vaaleankeltainen, todella runsaasti vaahtoava olut. Tuoksussa napakkaa ruohoisuutta sitruksisella terällä. Melko iskevä, ei järin moniulotteinen vaan rehellisen rapsakka. Kevyttä hedelmäistä makeutta löytyy, samoin mansikanomaista sivuaromia, jota ilman kokonaisuus olisi oikeinkin virkistävä.

Mausta löytyy samaa ruohikkoisen sitruksista iskevyyttä, joka monen session IPAn tavoin kärsii rungon ajoittaisesta vetisyydestä. Purua kuitenkin riittää ja jälkimaun greippisempi raapaisu säilyy suussa pitkään. Tuoksussa mainittua vaaleaa hedelmäisyyttä löytyy jonkin verran, mansikkakin ilmoittelee itsestään aina välillä. Mukana on myös eräänlaista lagermaista makuisuutta, joka ei tähän olueen kyllä istu. Sääli, alkuun kaikki vaikutti miellyttävän iskevältä.

Tuomio: Hieman tapapainoton ja sivumakuja henkivä session IPA, josta kuitenkin löytyy miellyttävän tiukkaa purevuutta. Valitettavasti täysin puhtain paperein ei liikkeellä olla, melko keskinkertaiseksi kokonaisuus jää.

Pisteet: 26/50

Kotiolut: Torppis Brew Saison

Tällä kertaa kotiolutta saapui pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Torppis Brewn karavaanin kyydissä. Kotipanimon head cheffinä toimiva Ville oli matkalla kohti Savonmaita ja sovimme pikaisen tapaamisen erään jyväskyläläishuoltoaseman pihalle. Sain käsiini pullollisen Villen valmistamaa, tyylikkäästi vironkielellä runoillulla etiketillä varustettua Saisonia. Olut on käynyt testissä myös lahden takana, jossa oman arvionsa tuotteesta antoi Koht-baarin työntekijä. Kansainvälinen kotiolut siis...

Torppis Brew Saison

Punertavan keltainen, tasaisen samea saison omaa runsaan ja erittäin kestävän vaahtokannen. Oikein kaunis. Tuoksu on melko runsas, hieman mausteinen hiivaisuus edellä kulkeva, yrttinen ja sitrusvivahteisen pisteliäs. Päältä jopa kuivan hefemäinen, hiljalleen hieman karamellista, kohtalaisen runsaaksikin osoittautuvaa mallasta esiin päästävä.

Maultaan edelleen runsas, hieman alkoholia henkivä, vahvan oloinen mutta toimiva. Valkopippurimausteinen hiivaisuus on taas hyvin esillä, myös kevyttä rusinahedelmäisyyttä löytyy. Lopussa sitruksista happamuutta sekä hyvin löytyvää korianterista yrttisyyttä. Pohjaltaan melko jämäkkä, aavistuksen karamellinen mutta lopulta kuitenkin melko kuiva kokonaisuus.

Tuomio: Hieman särmikäs, mutta samalla luonteikas saisonin ja vaalean Belgian alen välimaastossa seilaava olut. Korianteria ja mausteita löytyy hyvin, tasapainoisuus on aavistuksen hakusessa.

Tuhdinlainen tunnelma toimii viileässä syysillassa hyvin. Varsin mieluisaa nautittavaa sohvan syvyyksissä.

One Sour Night at Hiisi

One Sour Night at Hiisi

Harvoin jää panimovierailusta näin hapan maku suuhun… Lauantaina kokoonnuimme nimittäin Hiisi-panimolle rentoon illanviettoon, jonka pääaiheena oli Tekkenin ja SuperMario-pelien hakkaaminen pumppukärrypujottelun ohella tarjolle asetettujen hapanoluiden maistelu. Paikalla oli mukavan kokoinen, illan mittaan pääluvultaan hieman elänyt porukka. Illan houstaajina toimivat itseoikeutetusti Hiisin Tatu ja Mikko parempine puoliskoineen sekä panimolla viime aikoina aikaa enemmänkin viettänyt Herrasmies-Topi. Alan vaikuttajia oli paikalla myös Rekolan Panimon Jarin ja Hiisin osakasvahvuuteen vastikään sulautuneen Donut Islandin Mikan muodossa sekä paikallisen Snow Hare-kotipanimon Roberto ja Anni. Makusteluporrasta täydensivät vielä HopHuntersin Jesse ja Joona sekä Huurteinen-blogia kirjoittava Rolle. Rollen mietteet illan kulusta löytyvätkin jo miehen blogista: One sour night – olutmaistajaiset Panimo Hiisillä

Oli makustelujen taustalla ihan oikeakin idea, joka mielestäni oikeuttaa tituleeraamaan tapahtumaa tuotekehitysillaksi. Maisteltavaa oli nimittäin hankittu Hiisin uutta sivuprojektia varten. Panimon nurkassa nököttävä siivousvälinetila on pitkällisen pohdinnan tuloksena päätetty valjastaa hapanolutkokeiluita palvelevaksi verstaaksi a/k/a tiedemies-Tatun leikkihuoneeksi. Tätä silmällä pitäen illan aikana valmistui myös kolmen panimon kollabona tehty pienerä yksinkertaista berliner weisse-vierrettä.

Illan mittaan maistelluista hapanoluista koottiin talteen sopivimmat pullon pohjat, jotka laitettiin kasvamaan ja taistelemaan keskinäisestä valta-asemasta berliner weissen vierteestä napattuun kasvualustaan. Kasvatusalustoja tehtiin lopulta kaksi, sillä myös kuuluisa Fantôme Saisonin hiivakanta haluttiin ottaa tarkempaan tarkasteluun jatkoa ajatellen. Oluen teko ja hiivanäytteiden jatkokäsittely kuuluivat lähinnä panimo-osaajien työnkuvaan meidän muiden auttaessa välttämättömimmässä eli pullon pohjien tuottamisessa. Siis oluen juomisessa.

Ilta eteni rennoissa tunnelmissa oheisviihdykkeiden ja jutustelun äärellä. Välillä käytiin kiertelemässä vähän panimon puolella ja katsasteltiin Hiisin uusia suunnitelmia sekä tulevia tuotteita. Alkumaljaksi tarjottu, Helsingin Ølhuseja varten tehty Peach Please upposi kuin veitsi voihin aurinkoisen syyspäivän päätteeksi ja keräsi ylistystä myös muilta maistajilta. 

Hiisi Peach Please

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 5,7
• Info: Helsingin Ølhus –ravintoloiden oma olut
• Pisteet: 38/50

Herrasmiespanimon ”Bretta” IPAsta tutulla Saccharomyces Trois –hiivalla aateloitu saison on ryyditetty persikkasoseella ja muotihumalilla (ainakin Mosaicia siinä oli) eikä kokonaisuutta voi kuin kehua. Ipamainen farmhouse ale toimi moitteettomasti ja siinä tulikin pohdiskeltua, että tätähän pitäisi saada hanatavaraksi ihan kesäiselle kotiterassillekin. Kannattaa kipaista Ølhuseihin maistamaan!

Hedelmäinen, persikkaa hyvin esille tuova kokonaisuus. Aurinkoiseen ja melko lämpimään syyspäivään istutettuna oluen juotavuus on pelottavan hyvällä tasolla, eikä terassiolosuhteissa lasin tyhjentymistä tarvitsisi kauaa odotella. Melko nopeasti se tuntuu hupenevan sisätiloissakin… Lopussa esiin nouseva, kuivahkon pippurinen hiivaisuus yhdessä voimakkaamman, pääosin greipinsävyisen puristuksen kanssa kuitenkin rouheuttaa kokonaisuutta sopivasti toppuutellen pahinta hörpöttelyä. Tämä on hyvä. Hedelmäpuolelta löytyy runsaan persikan lisäksi aprikoosimaista tropiikin vaaleutta ja täydentää kauniisti erittäin onnistuneen, jokaisella tasolla puhuttelevan oluen. Oi kunpa vielä olisi kesää jäljellä…

Illan aikana ehdittiin maistamaan myös muita Hiisin uutuuksia, kuten puolukkaista ruissaisonia:

Hiisi / Donut Island Harvest Moon

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 5,3
• Pisteet: 31/50

Tuoretta saisonia oli tehty myös Donut Islandin kanssa ja trooppisen kesätuulen sijasta tarjolla oli maalaisempaa, pohjolan syksyyn ehkä paremmin sopivaa antia. Sadonkorjuuhenkinen Harvest Moon on kauden värejä kantava ruis-puolukka-farmhouse ale, jonka valmistukseen on käytetty muhkeat 30kg Kaskeinmarjan puolukoita. Kokonaiserä on kooltaan 1500 litraa ja levikkiä pitäisi tällä hetkellä olla jo ainakin Helsingin seudulla. Ruista löytyy rungosta kolmanneksen verran…

Aika runsas, ehkä vähän raskaskin kokonaisuus. Punertava, hieman hapan marjaisuus lienee peräisin puolukasta, myös rukiin läsnäolon huomaa hyvin. Saisonin pisteliäs terävyys ikään kuin häviää kaiken alle, eikä mausteisempaakaan puristusta toivotulla tasolle tunnu löytyvän. Toki tuota mausteista hiivaisuutta löytyy jonkin verran lopusta suoraviivaisen kuivuuden teesein, mutta jotenkin vain parhaat aseet tuntuu lopputuloksesta riisutun. Ehkä tuo rukiisuus on se mikä ei tässä onnistu puhuttelemaan – puolukan tarjonta sen sijaan vaikuttaa mielenkiintoiselta vaikka se melko dominoivana happamuuden vivahteena tuntuu olevankin. Pitäisi varmaan testata sateisena syysiltana hitaan pohdiskelun yhteydessä niin olisi olosuhteet varmasti paremmin kohdillaan...

Illan panonäytös...

Panimolaitteiden luota siirryttiin peliohjainten ja runsaanlaisen herkkupöydän ääreen. Illanviettoon istuvan sormisyötävän lisäksi Jari oli tuonut Fiskarsista todella maistuvia makupaloja vastikään perustetun Fiskarsin Juustolan tuotekehityslinjastolta. Juustolan taustalta löytyy useampia osakkaita, joiden joukkoon kuuluvat mm. Jari itse sekä Mathildedalin Kyläpanimon oluenpanija Tuomo Holm. Tarjolla oli paria eri juustolaatua hieman erilaisilla kypsytysajoilla sekä yksi oluellakin harjattu vedos. Joukossa oli muutama todellinen spesiaalimaistiainen, sillä osaa juustoista ei ole mahdollista edes myydä eteenpäin lainsäädännön vuoksi. Ranskalaisen juustomestarin ylistämä kypsytysluola kun ei täytä kliinisen teollisuustilan määritelmiä. Mukavaa kuitenkin, että autenttisempia olosuhteita Fiskarsissa testaillaan, vaikka melkolailla omaksi iloksi se tapahtuukin. Juustolan toimintaan kannattaa ehdottomasti tutustua!

Fiskarsin Juustolan antia...

Hiljalleen myös happamia makuja saatiin tarjolle ja täytyy heti kärkeen todeta, että taso oli kova, joskin selviä eroja löytyikin. Joukkomaistelua tulee harvemmin harrastettua ja kyllähän suuren porukan kanssa maistelussa on etunsa. Pienet maisteluannokset mahdollistavat suuremman nimikemäärän läpikäynnin ja tarjoaa samalla hyvän vertailupohjan useamman tuotteen kesken. Tämänkin otannan perusteella tuli todettua, että hapanoluiden maailma on todella monipuolinen ja vaikka tarjonta vain pariin päätyyliin keskittyikin, ei yhtään toisensa kaltaista makua vastaan tullut. Virallisessa maistelussa kävi seuraavat oluet:

• Westbrook Mr. Chipper
• Brouwerij De Ranke Cuvée de Ranke
• Brasserie Cantillon Gueuze 100% Lambic Bio
• Liefmans Cuvée Brut
• Lost Abbey Red Poppy Ale
• Mikkeller HUES
• Almanac Farmers Reserve Strawberry
• Fantôme Saison
• High Water Le Petit Diablotin
• Orval
• To Øl Likeweisse (Director’s Cut)
• Rodenbach Caractère Rouge

Näiden lisäksi väliin mahtui Roberton ja Annin Nelson Sauvinilla humaloitu Snow Hare Brewingin brettainen saison, joka oli viime syksynä tarjolla myös ensimmäisessä Kotioluttapaamisessa. Vajaassa vuodessa matkaan oli tullut samanlaista rusinaisuutta kuin kypsyneessä Orvallissakin ja tunnelma oli muutoinkin miellyttävän kirpakka ja potkiva. Oikein mainio ja teeman mukainen olut. Epävirallisemmasta osuudesta löytyi vielä Herramiespanimon sahtia, Mikan purevan rapsakkaa IPAa ja Jarin mielenkiintoista IPA-lager-blendiä sekä Hiisin omaa antia…

Kirjoittelin uusista tuttavuuksista ja aiemmin arvioimattomista oluista hieman muistiinpanoja. Aivan kaikkien pullojen jaolle en ennättänyt, mutta tässä läpikäyntiä lasissa käyneistä:

Westbrook Mr. Chipper

• Tyyli: Sour Red / Brown
• Alk.%: 6,8
• Panimo: Westbrook Brewing, Mt. Pleasant, South Carolina, USA
• Pisteet: 42/50

Eteläcarolinalaisen Westbrookin Mr. Chipper osoittautui todelliseksi timantiksi. Flanderin alueen olutperinteitä mukaileva jenkkisouri on kypsynyt punaviinitynnyreissä kaksi ja puoli vuotta ennen maailmalle lähtöään. Mielenkiintoinen panimo muutoinkin...

Tuoksu on puhutteleva, sellainen toffeisen parfyyminen, punertavan marjainen. Todella elegantti, runsas… Myös mausta löytyy toffeisen parfyymista, melko tukevan maltaisaa tunnelmaa soljuvalla tuntumalla ja punertavalla sävykkyydellä. Punaviinimäistä tuntua, samoin miellyttävää tynnyrietikkaisuutta hyvällä karaktäärillä, jossa on hitunen vaniljaista aromia matkassa. Melko syvä, rauhallinen ja vivahteikas. Erittäin tyylikäs kokonaisuus!

Liefmans Cuvée Brut (2014)

• Tyyli: Flemish Red
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Liefmans (Duvel-Moortgat), Oudenaarde, Belgia
• Pisteet: 39/50

Alkonkin jouluvalikoimista tuttu, punertavaan paperikääröön piilotettu kirsikkasouri. Cuvée Brutia valmistetaan vain heinäkuussa, jonka jälkeen se saa kypsyä useamman vuoden ajan satokauden kirsikoiden kanssa. Valmis olut on sekoitus eri-ikäisiä vuosikertoja (yleensä 1,5-3 vuotta vanhoja) ja on varsin laadukas lajinsa edustaja. Lauantaina se myös erottui edukseen tiukassa seurassa.

Jouluinen, kirsikkaisen marjainen ja jollain tapaa tunnelmallisen glögimäinen – happamammalla makumaailmalla tosin. Hapan rutistus ei ole kovinkaan päälle käyvää, vaan se toimii mainiona, hyvin esillä olevana tasapainottavana leikkurina kokonaisuudessa. Yleisesti olut on mukavan jämäkkärunkoinen, mallaspuolen tarjoillessa tummassa tunnelmassaan syvää toffeen sävykkyyttä. Toimii erittäin hyvin!

Lost Abbey Red Poppy Ale

• Tyyli: Sour Red / Brown
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Port Brewing Co / The Lost Abbey, San Marcos, Kalifornia USA
  
• Pisteet: 35/50

Lost Abbeyn flaamilaisen alen juuria mukaileva olut omaa suurta symboliikkaa. Punainen unikko on panimon kotikontujen eli Kalifornian virallinen kukka, mutta yleinen nähtävyys myös Flanderin alueella. En tiedä, onko taustalla vielä jokin yhteys ”In Flanders Fields”-runoon ja ensimmäisen maailmansodan punaunikkoiseen symboliikkaan. Voi hyvinkin olla... Kuusi kuukautta tammitynnyreissä kypsynyt Red Poppy Ale on myös eräänlainen kunnianosoitus Belgian olutperinteille.

Kuivan valkoviinimäinen, hieman raa’an metsämansikkainen, runsaan kirsikkainen ja kohtalaisen ärhäkästi päälle käyvä. Hiilihapot ovat varsin terävällä tasolla, suussa etenkin alkuun lähinnä poreilevaa kuplivuutta aiheuttavia – kirsikkaisuus puolestaan on todella hapanta… Toffeisen vivahteen sävyttämä maltaisuus jää hieman taaemmaksi, silti sopivan läsnä olevaksi ja tukevaksi. Tynnyrin maku on hieman suurempana elementtinä matkassa, mikä kieltämättä toimii. Kokonaisuus on kuitenkin omaan makuun turhan kipakka, raa’an marjaisa ja höntyilevän rauhaton. Yleisesti varsin hyvä, silti pienoinen pettymys…

Mikkeller HUES

• Tyyli: Lambic - Gueuze
  
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia
• Pisteet: 35/50

Kultainen tynnyri toi äkkiseltään vilkaistuna mieleen OLVIn logon, mutta iisalmelaisesta oluesta ei lopulta kuitenkaan ollut kyse. Kyseessä Mikkellerin De Proefin avustuksella loihtima unkarilaisissa tammitynnyreissä kypsynyt gueuze...

Melko suoraviivainen, hyvin hapan ja valkoviinimäinen. Kuiva, hieman omenainen ja kevyen tynnyrimäinen. Kokonaisuus tuntuu hieman riisutulta, yksioikoiselta ja sitä myöten kysymyksiä paljon jättävältä. Varsin hyvä, ei kuitenkaan suuremmin sykähdyttävä. Hapanta menoa tämä ainakin tarjoaa…

Almanac Farmers Reserve Strawberry

• Tyyli: Sour / Wild Ale
  
• Alk.%:
• Panimo: Almanac Beer Company, San Francisco, Kalifornia, USA
• Pantu: Hermitage Brewing Company, San Jose, Kalifornia, USA
• Pisteet: 32/50

Almanacin Our Farm To Barrel -sarjaan kuuluva olut on kasvattanut makuprofiiliaan tammisissa valkoviinitynnyreissä tapahtuvan kypsymisen muodossa. Tynnyrit on vuorattu Santa Cruzin vuoristossa kasvavilla mansikoilla, jotka luovuttavat makuun oman panoksensa...

Aluksi tarjolla on hieman etukäteen poimitun, satokauden ensimmäisen mansikan suuhun jättämä, hapokkaan kirpakka tuntuma. Viheromenainen etikkaisuus valtaa alaa nopeasti valkoviinimäisen tunnelman vallitessa sen kumppanina alusta loppuun. Mansikkaisuus jää vähän statistin rooliin, etikka ja valkoviini puhuvat tässä paneelissa…

Fantôme Saison

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Brasserie Fantôme, Soy-Erezée, Belgia
  
• Pisteet: 37/50

"Nectar of the Gods" on sanonta, jota käytetään Fantômen hekumalliseksi kehutusta saisonista. Panimon koko tuotanto on yleisestikin suuressa arvossa eikä suotta, onhan taso vähintäänkin vakuuttavaa ja todella varmaotteista. Myös panimon hiivakanta tuntuu kiinnostavan ja ilmeisesti ainut tapa päästä siihen käsiksi on kasvattaa se itse.

Kirpakka, melko runsailla hiilihapoilla varustettu, varsin vaaleaa sävymaailmaa esittelevä saison. Sitrusmaista kirpeyttä, lajityypille ominaista happamuutta ja vaaleaa hedelmäisyyttä. Maku kantaa pitkään ja sille antaa sopivaa luonteikkuutta valkopippurisen hiivainen puolisko, joka täydentää monivivahteisen tyylikkään kokonaisuuden. Erittäin oivallinen, ei kuitenkaan hypeensä täysin vastaava olut. Suositeltava joka tapauksessa.

High Water Le Petit Diablotin

• Tyyli: Sour / Wild Ale
• Alk.%:
• Panimo: High Water Brewing, Pittsburg, Kalifornia, USA
• Pantu: Drakes Brewing Company, San Leandro, Kalifornia, USA
  
• Pisteet: 40/50

High Waterin pikku pahoilainen on mielenkiintoinen tuttavuus. Sen pohjana toimii kolme vuotta tammisissa viinitynnyreissä kypsynyt, Brettanomyces-, Pediococcus- sekä Lactobacillus-kantojen muovaama hapanoluterä, johon on ennen pullotusta sulautettu jonkin verran myös nuorempaa tavaraa. Oman silauksensa makuun tuo paikallisesta sadosta puristettu hapankirsikka- ja kranaattiomenamehu.

Valkoviinimäinen, omenaisen etikkainen ja granaattiomenaakin hyvin esille nostava. Vaalea, vihertävän hapan tunnelmaa peittää alleen kirsikkaisen marjaisuuden hyvin alleen ja jäljelle jääkin lähinnä vain punertavaa taustakajoa. Kyllä sillä selkeä paikka paletissa kuitenkin on, mutta voimakkuus ei aivan riitä haastamaan muuta kirjoa. Todella hyvä ja toimiva olut! 

To Øl Likeweisse (Director’s Cut)

• Tyyli: Sour / Wild Ale
• Alk.%: 10,5
• Panimo: To Øl, Kööpenhamina,Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia
• Pisteet: 32/50

Tämä mahtipontisesti Imperial Berliner Weisseksi tituleerattu olut on ronskisti joka asteella ylöspäin skaalattu versiointi panimon aiemmasta, rennolla kädellä humaloidusta Likeweisse-berliineristä. Tällä kertaa runkoa on lajityypillisen 3,8%:n sijaan lähes kolminkertainen määrä eikä muissakaan spekseissä varmaankaan ole jarruteltu. Director's Cut on muun muassa kuivahumaloitu Motuekalla ja Citralla...

Varsin hapan, huomattavasti normiberlineriä rungokkaampi olut. Punertava, hieman omenaviinietikkainen ja tuhdin maitohappoinen puoli edelle kuljetaan eikä tarjolla oikein muuta olekaan. Todella yksioikoinen, runsaan hapan ”berliineri” pyöreähköllä mallasrungolla. Ei järin puhutteleva, joskin melko monipuolista happamuuden kirjoa tarjoaakin.

Illan työt tuli tehtyä ja ovien sulkemisen aikaan lopputulos näytti tältä. Siinäpä Tatulle työnsarkaa!

Maisteluiden perusteella talteen valikoitui kuuden oluen pohjasakat, joista oman astiansa sai jo aiemmin mainittu Fantôme Saison. Hieman isomman maljan jakavat illan päätähdeksi noussut Westbrook Mr. Chipper, intensiivisen hapan ja hyökkäävä Brouwerij De Ranke Cuvée de Ranke, kovassa seurassa yllättänyt Liefmans Cuvée Brut, Lost Abbey Red Poppy Ale ja hurmaava Rodenbach Caractère Rouge. Siinä missä itse keskityin oluiden makumaailmaan ja kokonaisuuteen, arvioi panimon raati hiivan mahdollista käytettävyyttä tai oikeastaan sitä, halutaanko minkäkin oluen karaktääri mukaan projektin. Seula oli tiukka. 

Maullisesti illan kuningas oli tosiaan ensimmäisenä maistettu Westbrook Mr. Chipper, joka sai todellisen haastajan vasta viimeisestä, kestosuosikin maineesta nauttivasta Rodenbach Caractère Rougesta. Myös High Water Le Petit Diablotin puhutteli syvästi ja Liefmans Cuvée Brut nousi mainitunlaisesti esiin neljäntenä tärppinä.

Ilta oli maistuva ja monin puolin antoisa, mutta mikä tärkeintä se mahdollisti omalta pieneltä osaltaan uuden mielenkiintoisen projektin alun Hiisille. Olisihan tuo varmasti ilman meitäkin käyntiin saatu, mutta mukavahan se on porukalla puuhata hyvän asian varjolla.  Mikäli hiivanäytteistä ei jostain syystä valmista tule, ilmoittaudun mieluusti vapaaehtoiseksi uuteen "urakkaan".

Kiitoksia järjestäjille ja kaikille läsnäolleille!

Weird Beard Black Perle

Yarrrr....

• Tyyli: Sweet Stout
• Alk.%: 3,8
• Panimo: Weird Beard, Ealing, Englanti

“When you get to that time of day when that cup of hot coffee is no longer the answer, and you need something with a little extra kick, plait your bear, stick on your eye patch and grab a Black Perle. This milk stout is chock full of roasty malts, milk sugar, hopped with hand full’s of perle plundered from the unsuspecting and aged on a chest full of Zamorana coffee beans.

Drink with your bacon and eggs in the morning or somebody else’s oysters; free your inner pirate, argh.”

Kahvioluiden kanssa olen mukavuusalueellani. Monesti olutkansa tuntuu jakaantuvan kahtia kahvimaustettujen stoutien kohdalla ja onhan se kieltämättä totta, että kahvin paahteisuus yleensä peittää maltaiden paahdearomin alleen melko tehokkaasti. Paahde kuitenkin puree, oli sitten kyse aidon maltaisesta tai kahvisesta lisäpanoksesta. Ryhdikkään paahteiset stoutit, portterit ja kahvioluet muuten opettivat minut aikanaan kahvinjuontiin, ihan näin välihuomiona (taas) kerrottakoon…

Weird Beard on parrakas laatupanimo Suur-Lontoon Ealingista. Uuden aallon brittiosaamista tarjoileva, yleisesti pidetty ja arvostettu toimija kiehtoo tarjonnallaan ollen oikeastaan aina niin sanotusti varma valinta. Poikkeusta tähän menestyksekkääseen juoneen ei tee myöskään tämä ennakkoon hieman epäillyttävä, vain 3,8%:nen sweet stout joka on maustettu ronskilla annoksella nicaragualaista kahvia. Tästä samaisesta oluesta on tehty myös tuhdimpi versio, 8,6%:nen Double Perle joka oli samalla myös panimon sadas oluterä.

Taustatarinaa...

Alkuperäinen Black Perle syntyi arkisen sattuman kautta. Panimolla oli suunnitelmissa stoutin lisääminen vakiovalikoimaan, mutta reseptiikkaa ei oltu hiottu vielä sen pidemmällä. Eräänä päivänä toinen perustajista, Bryan, nautiskeli Perlellä humaloitua IPAa, jota hänen maitoa vihaava vaimonsa luonnehti ”ikävän maitomaiseksi”. Kun syötetty ajatus iskostui Bryanin mieleen, pystyi hänkin poimimaan etäisen maitovivahteen kyseisen oluen mausta. Idea lähti jalostumaan ja lopulta suunniteltu stout muuttui kahvilla maustetuksi milk stoutiksi – ilmeisesti jokunen aasin silta aamukahvista ja sen sellaisesta siihen kuitenkin tarvittiin… Black Perle on tarinaan sopivasti humaloitu Perlellä, mikä nousee hienosti esiin myös hienoiselta Pirates of the Caribbean –plagiaatilta maistuvasta nimestä.

”It is a stout, so black, and it is single hopped with Perle, although this isn't always pronounces as in pearl, but it is close enough (to not get sued). This is now sounding very much like a ship from a well known film, and I'm sure everyone out there likes the classic pirate, don't they?”

Oluesta aiottiin muuten alun perin 4,5%:sta, mutta tuolloisella laitteistolla oli takana vasta kaksi keittoa, ei kolmaskaan aivan rutiinilla mennyt. Hieman kevyempää tuli mitä piti ja myöhemmissäkin erissä on pyöritty 3,7-4,5%:n välimaastossa…

Weird Beard Black Perle

Musta, runsaan ja kestävän, ruskeahkon vaahdon nostattava olut. Tuoksu on runsaan kahvinen, hieman makea ja paahteinen. Ehkä kevyttä, tummaa ja kuivaa suklaatakin löytyy hieman. Todella miellyttävä aromi...

Ja kahvioluiden ystävä ei jää kylmäksi maun puolellakaan... Matalasta vahvuudestaan huolimatta oluesta ei löydy aukkoja saati makujen vetisyyttä. Suutuntuma toki jää kylmän aamukahvin tasolle, mutta toimii ilman ylettömän paksua öljymäisyyttäkin ihmeellisen hyvin.

Runsasta, tummaksi paahdettua kahvisuutta, sopivasti taustalla häilyvää laktoosista makeutta sekä paahteista maltaisuutta. Kuivahko, tumma suklaa on hyvin esillä ja viimeistelee kokonaisuuden. Oikein hyvä!

Tuomio: Vahvuudeltaan kevyt, mauiltaan runsas kahviolut kahvioluiden ystäville. Todella positiivinen yllätys, hieno olut.

Pisteet: 36/50