BrewDog Abstrakt AB:19

Abstraktia menoa olutkulttuurin saralla...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 13,1
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDogin tuotteiden kulutus on jostain syystä laskenut radikaalisti ja tähän aina aika ajoin havahtuessani, on lasiin hamuttava jotain uutta ja kujeilevaa. Skotlannin koirapanimohan oli joskus kovinkin punk, mutta onko se sitä enää? Kyllähän se on, muttei ehkä niin räikeästi ja toiminta on saanut uhon ohelle vähän vakavampaakin pohjaa – ainakin näin hyvin epämääräisesti seurattuna… 

Isoja oluita syntyy edelleen ja näistä hyvänä esimerkkinä toimii isojen ja vähän ylitse lyövienkin oluiden Abstarct-sarja, jonka yhdeksästoista leikittely toimii tämän päivän teemana. Yksi pullo saapui kesällä kaverini matkassa Arkadiasta ja täytyy todeta, että rapeaan parinkympin hintaan myyty olut tuntui nettiselailun perusteella olevan harvinaisenkin kilpailukykyinen hankinta ”suoraan” Alkosta hankittuna.

AB:19 on saanut tyylimäärityksekseen imperial saison ja leikkisästi voisi joku vääräleuka double imperial saisoniksikin tituleerata. Ja minähän tituleeraan. Olut on nimittäin sekoitettu panimon kahdesta tynnyrikypsytetystä imperial saisonista – Black Jacquesista ja Everyday Anarchystä. Musta ja punainen saisonmaailma sekoittuvat kauniiksi, jopa intensiiviseksi kokonaisuudeksi, joka toimii kieltämättä huumaavalla tavalla. Tynnyrisaisonien blendauksen jälkeen koko komeus on muhinut vielä rommitynnyreissä, mikä luonnollisesti antaa näytökselle sen viimeisen silauksen.

Erä (10 047 pulloa) tuli julki jo viime vuoden marraskuussa, mutta mihinkäpä tämän vahvuinen (13,1%) nektari vajaassa vuodessa karkaisi… Päinvastoin, uskoisin.

BrewDog Abstrakt AB:19

Todella tummanruskea, melko niukkavaahtoinen olut kaatuu lasiin verkkaisen arvokkaasti. Tuoksu on odotetun voimakas, syvä ja todella intensiivinen. Tumma, kuivattu viikunaisuus ja luumumaisuus saa seurakseen kevyen, joskin itsepintaisen suklaan aromin sekä salmiakkisen liköörimäisyyden. Tummia vivahteita on useita ja kokonaisuus on lämmin, elegantti ja arvokkaanoloinen. Punaviinimäinen, portviiniinkin viittaava punertava lämpö tuo tynnyrivaikutelman rinnalle miellyttävää sävykkyyttä. Loppuliu'ussa on jännää, itselleni seesamöljyn mieleentuovaa, kuivahkoa ja rusehtavaa soljuvuutta. Vakuuttava tuoksu kaiken kaikkiaan.

Myös maku on voimakas, monivivahteinen ja syvä. Tummaa, ruskeaa kuivahedelmää viikunat, luumut ja kirsikat etupäässä. Tynnyristä saadaan tyylikästä vaniljaa sekä rommirusinaisuutta, joka toimii tumman ja voimakasmakuisen punaviinin marjaisuuden ja ronskin lämmittävyyden kanssa. Lopussa tiivistä salmiakkia, seesamia tällä kertaa siemeninä mutta myös suklaista, toffeistakin maltaisuutta. Soljuu suussa, tahmaa huulet ja lämmittää mielen. Hidasta nautittavaa...

Tuomio: Voimakas, tyylikäs ja arvokas olut. Tynnyri, tummat hedelmät ja monet muut... Kaunis kokonaisuus. 

Pisteet: 41/50

Banoffeen janoon: BrewDog Abstrakt AB:14

• Tyyli: Weizenbock
• Alk.%: 10,2
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Abstrakt-sarja

Tällä kertaa maistoon astui skottipanimo BrewDogin Abstrakt-sarjan neljästoista tuotos. Tällä hetkellä viisitoista toinen toistaan hauskemmin twistein valmistettua olutta sisältävä erikoispainosbrändi tarjoilee maistajalleen uusia innovaatioita sulautettuna ylilyötyihin raaka-ainetestailuihin ja runsaisiin makuihin. Abstrakt 14 on tähän mennessä laajimmin valmistettu erikoiserä, jonka pullomäärä hivuttelee jo kymmenentuhannen rajapyykkiä. Nousujohteisen eräkokomuutossarjan kuitenkin katkaisi jo markkinoille saapunut Abstrakt 15 - Salt Caramel Pop Corn Imperial Ale, joka maltillisti pullomääränsä reiluun kahdeksaan tuhanteen.

Pullollinen banoffea?

Nyt arvioissa oleva Abstrakt 14 on itselleni vasta toinen AB:-tuttavuus, ensimmäinen maisto oli erälukua numero kuusi ja tuo kyseinen autonkuminen black IPA löytyi tuolloin Arkadian erikoisvalikoimasta.  Tällä kertaa tyylilajiksi on valikoitunut kutkuttava Oak Aged Imperial Weizenbock, jota kehutaan vähintäänkin mielenkiintoisesti hyvin banoffeemaiseksi elämykseksi: ” As close to bannoffee pie as a beer can taste. Seriously” . Imelä banaani-toffee-piiras tosin ei mielikuviltaan kovin kauaksi makeimmista weizenbockeista heitä, joten sinällään luonnehdinta voinee pitääkin paikkansa. Parempi puoliskoni tekeekin ehkä parasta banoffea, mitä maa päällään kantaa, mutta onhan se kieltämättä aika imelä ilmestys. Herääkin kysymys, haluaako oluensa todella maistuvan ajoittain jopa haastavan imelältä jälkiruokatortulta..? No pakkohan se ainakin testata on!

Eli ranskalaisten tammilastujen kanssa lillutettua vahvaa vehnäbockia olisi tarjolla. Humalia vähän sieltä täältä: Simcoeta Jenkeistä, Saazia Tshekeistä ja Bramling Crossia Briteistä. En tarkemmin tiedä, miksi juuri ranskalaset lastut kelpasivat, mutta ilmeisesti ainakaan viinintekijöille ei ole se ja sama, että käytetäänkö tynnyreissä ranskalaista vaiko amerikkalaista tammea…

BrewDog Abstrakt AB:14

Punertava, toffeen ruskea olut kohtalaisella vaahtokerroksella. Tuoksun ensivaikutelma on paahtuneen imelä banaanilikööri, mutta hiljalleen runsaasta tunnelmasta paljastuu myös muita ulottuvuuksia. Banaaninen toffeisuus on kieltämättä vahvoilla, mutta suoranaisen imelää se ei siltikään ole – tästä pitää huolen uunipaahdetun pinttynyt vivahde, joka kumpuaa mainitun makeuden takaa. Hieman hiivaa, rinnalla kevyen yrttistä mausteisuutta sekä alkoholin lämpöä. Puoliksi liköörimäinen, tuhti ja tuntuva – makeamman koulukunnan edustaja ehdottomasti.

Kauaksi tuoksusta ei makukaan ehtine. Lopun pinttynyt karamellisuus saa seurakseen suun takaosia kutittelevan katkeron purennan, joka ei kuitenkaan äidy liiallisuuksiin – vahvimmillaan se onkin pitkähkössä jälkimaussa. Markkinointipuheissa mainittu banoffee ei tosiaankaan ole kaukana, ainakaan mikäli tutkitaan maun banaanista, hennosti paahtuneen toffeen värittämää puoliskoa. Osuva vertaus – tuohon ei oikein löydy lisättävää. Banoffee ei kuitenkaan ole yksiselitteinen Abstraktin määritelmä, siitä pitävät huolen mainittu katkeron kutkuttelu, mutta myös hiivasta kumpuava mausteinen yrttisyys. Alkoholi lämmittää ja rotevoittaa tunnelmaa tehden siitä jopa jokseenkin arvokkaan tuntuisen. Liikkeiltään hidas, kielen päällä soljuvan pehmeä – makeushan tässä varmasti jakava tekijä on…

Tuomio: Paahtuneen toffeisen banaaniliköörin ja banoffeen sekoitus, josta löytyy tiettyä arvokkuutta, mutta varmasti myös mielipiteitä jakavaa imelää makuisuuttakin. Runsas ja pehmeä, makeanlainen jälkiruoka jo ihan sellaisenaan… Banoffeen seurana hampaat varmasti sulaisivat suuhun. Hyvää on – tästä huolimatta!

Pisteet: 38/50