Tuju Kalmanakka

Tuju Kalmanakka

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 9,5
• Panimo: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi 

Arkadiasta löytyi Tujun jenkkityylin ohraviiniä. Harmillisen vähän vastaan tuleva tyyli, jota siemailisin viileään vuodenaikaan mielellään vähän useamminkin. Vahvuutta kokonaisuudelta löytyy 9,5-prosentin verran humalkärryn ollessa Centennialin, Chinookin ja Columbuksen vetovastuulla. Kyllähän tässä on kaikenkaikkiaan suunmukainen ja tyylipuhdas suuren maailman Barley Wine kyseessä.

Tuju Kalmanakka

Kuparinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa karamellista maltaisuutta, greippisyyttä ja lämpöä. Havuja ja hedelmää.

Maku on hieno. Karamellinen runko saa ylleen havuisen ja sitrusgreippisen tuulahduksen. Tai oikeammin puhurin. Hedelmää, lämpöä, lopussa greippistä katkeruutta. Hyvä ohraviini jenkkivedolla.

Pisteet: 41/50 

Tuju Jalkapuu Belgian Golden Ale

Tuju Jalkapuu Belgian Golden Ale

• Tyyli: Belgian Golden Ale
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi 

Kävin vuosikausien tauon jälkeen ihmettelemässä Arkadian Alkon valikoimaa ja kyllähän tuolla aika laaja kirjo erinäisiä kuriositeetteja edelleen esillä on. Tujun ysipinnainen belgiesitys Jalkapuu on jäänyt vielä itseltä testaamatta, joten korjasin virheen heti ensikohtaamisella. Tämän tölkitteen (5/25) humalvalinnaksi ilmoitetaan Motueka. Oluelle on olemassa myös Tripleliin taittuva serkus, Hirsipuu.

Tuju Jalkapuu Belgian Golden Ale

Kaunis, vaaleankeltainen ja utuinen olut nätillä vaahtokukalla. Tuoksu on aika aromaattinen, myös tuttua belgitunnelmaa vaaleiden hedelmäestereiden ja mausteisuuden muodossa.

Maku toimii. Vaaleaa menoa niin rungon kuin käymisaromienkin puolella. Hedelmää, ehkä vähän banaaniakin. Runsautta, ei ylettömästi makeutta mutta pyöreyttä kylläkin. Lopussa mausteisuus, yrttisyys ja neilikka pelaavat yhteen. Kovin miellyttävää juotavaa.

Pisteet: 40/50

Kellarista: Nøgne Ø Red Horizon 3. edition

Nøgne Ø Red Horizon 3. edition

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 12,5
• Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja

Vuosien mittaan paisunutta kellaria on tullut tässä hiljaksiin tyhjenneltyä ja mukavia yllätysten hetkiä onkin tullut vastaan, kun esiin on noussut sinne tyystin unohtuneita arvojuomia. Norjalaispanimon jo melko pitkähköä Horizon-saagaakin on näköjään tullut aikanaan laitettua jonkin verran talteen ja esimerkiksi tätä punaisen sarjan kolmatta painosta en ole tuoreena koskaan maistanutkaan.

Horizonien Red-sarja sai alkunsa nøgneläisten innostuttua Sake-juomista. Ilmeisesti panimolla on ihan täysveriset vermeetkin japanilaisjuoman valmistusta varten ja jossain vaiheessa Japanista tuotua sakehiivaa keksittiin käyttää myös oluen valmistukseen. Tämä kolmoseditioni on hankittu aikanaan Alkon Arkadian toimipisteen valikoimista, mutta jäänyt jostain syystä ”odottelemaan parempia päiviä”. Esiin kaivamani pullo on pullotettu 20. joulukuuta 2011 ja sen parasta ennen –päiväyskin vilahti ohi vajaa vuosi sitten. Täysin kuranttia tavaraa tämä kuitenkin edelleen on ja kovinkin herkullinen tapaus kaiken kaikkiaan.

Barley Wineksi tyypitetty, 12,5-prosenttinen olut on valmistettu sakehiiva no.9:llä ja sen ilmoitetut IBU-arvot kohoavat sataan. Pulloni on 3. editionin ensimmäistä erää (#742), enkä ole varma, onko toista edes koskaan valmistettu. Red Horizon 2. editionin ensierän numero on nimittäin #741, eli nämä kaksi on keitelty peräperää kypsymään ja ensijulkaisutkin taisivat tapahtua Horizoneille poikkeuksellisesti samana vuonna – olisiko ollut 2012…

Nøgne Ø Red Horizon 3. edition

Punertavan ruskea, vaalean mahonkinen olut olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on runsaan maltainen, liköörisen rusinainen ja muutoinkin vahvan kuivahedelmäinen. Keskitumma maltaisuus on osin limppuista, osin leivosmaista, vaalean siirappista. Hunajaa ja sitruksista virettä. Maltainen ja makea, muttei silti imelä.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Lämmöntunne nousee esiin oikeastaan heti kättelyssä. Runsas rusinaisuus, kypsä kuivahedelmäisyys sekä syvä, vaaleahko ja limppuisen imeltynyt maltaisuus koostavat maun rungon. Mukana mandariinimaista sitrushedelmää, kevyttä mausteenpotkua ja melko runsasta katkeroa. Lämpö korostuu jälkimaussa.

Suutuntuma on miellyttävän soljuva. Se yhdistettynä lämpöön ja rusinaiseen makeuteen saa aikaan ylevän, jylhän olutelämyksen. Päiväyksen paukkumisesta huolimatta moitteettomassa ja maistuvassa kunnossa.

Tuomio: Maltaan mahtia ja kuivahedelmää tursuava arvo-olut.

Pisteet: 42/50

La Trappe Quadrupel Oak Aged Batch #14

La Trappe Quadrupel Oak Aged Batch #14

• Tyyli: Quadrupel
• Alk.%: 10,0
• Panimo: La Trappe Trappist - Abdij O.L.V. Koningshoeven (Bavaria), Berkel-Enschot, Hollanti

Oli tuossa jokin hetki sitten puhetta kaverin kanssa oluiden tynnyrikypsytyksestä. Olen itse melko perso BA-jälkiliitteisille, muhkeille olutesityksille, joskin melko usein oluen arvoa monessa suhteessa nostava käsittely aikaansaa hienoisia pettymyksen tuntemuksia kypsytyksen käännyttyä alkuperäistä, taidokasta käsityönäytettä vastaan. Yksi selkeimmistä kauneusvirheistä tynnyritoiminnassa on omia makunystyröitä vastaan taisteleva konjakkitynnyreiden käyttö, joka kääntää suupielet alaspäin käytännössä olut toisensa jälkeen. Väite on toki melko hataralla pohjalla sinällään, sillä melko olen muutaman konjakkihudin myötä ryhtynyt aika tehokkaasti välttelemään ko. tyyliin kypsytettyjä tuotteita.

Kaivelin hieman arvioarkistoja ja sieltä löytyikin tämä mielessäni vähän sinne päin menevä esimerkki ylläkuvatusta ilmiöstä. Hollantilaisen Koningshoevenin trappistivirtuoosien valmistana La Trappe Quadrupel on ollut perusmuodossaan aina hyvin toimiva ja omakohtaisesti tärkeä quadrupeleiden edustaja. Sen vuodesta 2009 lähtien tynnyröityjä versiointeja on ollut Suomessakin saatavilla ja omalle kohdalle näistä on luonnollisesti osunut vain tuo vuoden 2014 keväällä Arkadiaan tuotu erä numero 14, joka oli tietty konjakin vaikutuksen alainen. Olut on sekoitus Limousine-tammesta valmistettujen konjakkitynnyreiden (Cognac finish) (82%), uudesta tammesta veisteltyjen astioiden (11%) sekä akaasiatynnyreiden (7%) sisällä muhineista quadrupel eristä. Vaikka tästä kombinaatiosta on kelpo olut kokoon raavittu, ei se mielestäni nouse perusversionsa rinnalle - ikäähän arvioitavalla oluella on toki useampi vuosi, mutta vähän nihkeät mietteet nousivat pintaan vuosi-pari takaperin kun ohimennen kaverin lasista maistelin.

Moni vaikuttaa olevan aiheesta hieman eri mieltä, sillä La Trappe Quadrupel Oak Aged Batch #14 komeilee Ratebeerissä lajityypin TOP50-listalla viiden muun batch-versiointinsa tapaan. Tämä arvio on kirjoitettu jossain vaiheessa alkutalvea jolloin kesän 2013 pullotteella oli ikää kutakuinkin kolme ja puoli vuotta.

La Trappe Quadrupel Oak Aged Batch #14

Rusinaisen ruskea, syvä ja arvokkaan näköinen. Tuoksu on hyvä, runsas ja pehmeän rusinainen. Tummaa, kypsänä kuivattua hedelmää, tumman karamellista maltaisuutta ja kevyttä mausteen kuivuutta. Alkoholia löytyy jonkin verran, samoin vaniljaa.

Maultaan tuoksua kulmikkaampi. Rusinaista, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä, paahtuneen siirappista maltaisuutta ja lopussa tunnelmaa kuivattavaa mausteisuutta. Alkoholi lämmittää ja hieman jopa maistuu, mutta tasoittuu oluen lämmetessä. Jälkimaku on pitkä, alkuun kuivan pippurinen ja kevyen katkera, mutta lopulta tahmaavan ruskea ja hedelmäisen siirappinen.

Kokonaisuutena syvä, vivahteikas ja toimiva, mutta tuntumaltaan vähän vaisu ja kuivakan alkoholinen. Tynnyri ei tällä kertaa ole onnistunut saamaan peruslaadukkaasta oluesta enempiä tehoja irti – ehkä enemmänkin päinvastoin. Konjakkitynnyröinti ei tosin yleensäkään allekirjoittaneeseen iske, vaan tuo mukaan tympeää, kuivaa tunnelmaansa mikä yleensä alkaa nopeasti tökkimään. Nyt vaikutus jää suhteellisen pieneksi, paikoin selkeämmän tammiseksikin, mutta silti läsnäolevaksi.

Tuomio: Hyvä, joskaan ei perusversionsa tasolle yltävä Quadi. Tynnyröinti ei ole toiminut edukseen vaikka sinällään toimiva olut sieltä on pulloon saatukin.

Pisteet: 38/50

Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout)

Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout)

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 11,2
• Panimo: Founders Brewing Company, Grand Rapids, Michigan, USA

Kentucky Breakfast Stout eli lyhyesti KBS: olut, josta on jo monen monituista kertaa pitänyt kirjailemani, mutta en vain ole saanut sanaista arkkuani aukaistuksi. Nyt, kun useampi maistelu ja muistelu on takanapäin, voidaan sanoa ajan olevan vihdoin kypsä.

KBS on olut, joka nauttii runsasta arvostusta olutharrastajien ja arvostelusivustojen palstoilla – mutta aina näin ei ole ollut. Kun ensimmäiset erät 2000-luvun alussa julkaistiin, ei niitä varsinaisesti revitty käsistä. Panimomestari Jeremy Kosmickin sanoin:

Those 4-packs sat in there, and nobody cared.

Aika ei vielä ollut kypsä ja tynnyri-innostuskin vasta aluillaan. Craft-buumin voimistuttua netin arvostelusivustot aktivoituivat ja sana laadukkaasta, jyhkeästä tynnyrioluesta kiri nopeasti. Tänä päivänä (4/2017) olut on Ratebeerissä maailman 14. parhaiten arvotettu Imperial Stout ja saman sivuston listoilla maailman 16. paras olut. Hiljainen alku oli siis tyyntä myrskyn edellä.

Tynnyrikokeilut aloitettiin sulkemalla panimon toimivaa Breakfast Stoutia kahteen Jack Daniel’s tynnyriin. Panimoväkeä vakuuttaneiden lopputulemien myötä olutta lähdettiin kehittämään nykyiseen, jyhkeään ja vahvempaan muotoon ja kypsytykseen haalittiin tynnyreitä Bourbon Countyn tislaamoilta. 11-prosenttisen oluen tie keitosta pulloon kestää karkeasti sanottuna vuoden verran, sen hakiessa ominaismakuaan pitkän tammikypsytyksen hellässä huomassa. Olut on maustettu useammalla kahvi- ja suklaalaadulla, joten makujen monipuolisuudesta ei ainakaan tummia vivahteita puutu.

Foundersilla on tynnyriprojektejaan varten panimosta erillinen varastotila, joka sijaitsee 25 metriä maan alla, 1890-luvulla toimintansa aloittaneen kipsikaivoksen (toiminta loppui 1943) uumenissa. Vanhaa merenpohjaa nuolevat käytäväverkostot ulottuvat lähes 10 kilometrin matkalle ja tarjoaa kodin alkoholituotteiden varastoijien ohella myös monille muille toimijoille.

Varaston kallioseinustojen oluentäyteinen Jim Beam-, Heaven Hill,- Buffalo Trace- ja Maker's Mark –tynnyreiden rivistö uinuu syvässä hiljaisuudessa, ilmatiiviissä ja kosteusstabiloidussa ympäristössä. Panimon käyttämään luolaston osaan kerrotaan mahtuvan 9000 tynnyriä ja tila onkin käytetty tehokkaasti 53-gallonaisten tammiastioiden määrää laskettavan nykyisin ”tuhansissa kappaleissa”. Panimo ei käytä mitä tahansa puuastioita, mitä käsiinsä saavat, vaan laatu määrää aina tynnyrin entisen asukkaan tasosta lähtien:

My hard and fast rule is: If I don't like the whisky, I don't want the barrel. –Jason Heystek

Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout)

Pitkään lähes saavuttamattomalta tuntuneesta oluesta on Foundersin muutoinkin vahvaksi voimistuneen Suomeenmarssin myötä tullut jo melko ”arkipäiväinen” tuote, sitä kun on saanut Alkosta ja ravintoloista parin viime vuoden aikana jo useampaan otteeseen. Ensimmäinen erä tuli Alkon Arkadian myymälän erikoisvalikoimaan alkukesästä 2015 ja vuotta myöhemmin sitä sai jo tilausvalikoiman kautta muuallekin. Tällä hetkellä sitä löytyy A-marketin hyllystä tuntemattoman kokoisen erikoiserän verran eli jälleennäkemisistä tuntuu tulleen vuosittainen perinne.

Ostin ensimmäiset pulloni tuosta kevään 2015 erästä tavalla, joka ehkä kuvastaa jollain tapaa Alkon aseman ja velvollisuuksien sekä lainsäädäntömme irvokkuutta. Kyseessä oli eräänlainen etäosto, joka ATK:n sijasta tapahtui puhelimen välityksellä. Soitin suoraan Arkadiaan erän tultua myyntiin ja tiedustelin oluiden varaamismahdollisuutta. Pulloja ei kuitenkaan voinut vastikkeetta varata, joten suoritin ostotapahtuman puhelinyhteyden välityksellä: minä luettelin numerorivin Visa-korttini kyljestä ja myyjä naputteli sen kassakoneeseen maksutapahtuman suorittamiseksi. Iltapäivällä kaverini sitten nouti jo maksetut tuotteet ja toi mukanaan Jyväskylään. Oi aikoja, oi tapoja.

Ensimaisto noin kuukausi ostotapahtumasta jätti melko vaisun, kovan ja tasapainottoman kuvan. Seitsemän kuukautta myöhemmin oli jo toinen ääni kellossa kehityksen jatkuessa hyvänä vuoden päästä tapahtuneeseen, kolmanteen maistoon. Useamman, eri ikäisiä näytteitä käsittävän pohdinnan perusteella uskallan tokaista, ettei KBS kulttimaineensa veroiseksi olueksi omissa kirjoissani nouse. Hyvä se on, mutta sekin vaatii aikaa. Nuori olut on vielä varsin tahditon ja tasapainottoman karhea.

Laitoin aikanaan mietteitä ylös yhdeksän kuukautta pullossa kypsyneen oluen ääreltä ja tein tänä keväänä saman noin kolmikuisen pullon kohdalla. Ensimmäinen arvio on vuoden 2015 erästä, jälkimmäinen vuoden 2016 joulukuun erästä. Välihuomiona sanottakoon, että KBS:n virallinen julkaisuajankohta Amerikassa on joka vuoden huhtikuu, mutta nykyisin ohjelmaan kuuluu myös vientierän pullottaminen syyspuolella. Aikanaan Arkadiaan tullut erä oli tuota ”aitoa” Amerikan kevät-erää, mutta nyt tullut erikoiserä kuuluu export-sarjaan.

9kk ikäinen (2015 erä)

Sysimusta, beigellä vaahdolla kruunattu olut seisoo jyhkeänä betonisella pöytätasolla. Se valui lasiinsa varsin arvokkaasti, eikä uskottavuus hälvene tarkemmankaan tarkastelun alla. On kerrassaan komea olut.

Tuoksultaan tuhti, vaniljaisen aallon kyllästämä, kahvinen, vahvan paahtomaltainen ja tumman hedelmäinenkin. Löytyy yrttiä, samoin salmiakkia sekä melko runsasta suklaatakin. Syvä, monivivahteinen ja jyhkeyttä tehokkaasti ilmentävä.

Maultaan tuoksun kaltainen: syvä, runsas ja hyvin puhutteleva. Vaniljainen tunnelma on tuoksuakin vahvempana läsnä, mutta myös kahvinen paahteisuus on nostanut profiiliaan ja tuonut mukaansa vähän palanutta kitkeryyttäkin. Tummaa suklaata, mukavaa pähkinäisyyttä sekä tummaa hedelmäisyyttä. Ehkä vähän kirsikkaakin, lopussa myös lakritsia. Jälkimaun porteilla sopivaa katkeroa sekä pientä alkoholin potkua. Alun samettisesta soljuvuudesta huolimatta vähän kuivakka ja kulmikas. Jälkimaussa kaikuu bourbontynnyri, kahvinen paahteisuus ja tumma suklaa…

Tuntumaltaan pyöreä, mutta voisi olla tukevampikin. Suurieleinen tämä joka tapauksessa on, sopivan matalahiilihappoinen ja vähän tahmaavakin…

Tuomio: Runsaan kahvinen, suklainen ja selkeä bourbonmainen imperial stout. Jyhkeä, mahtipontinen ja vakuuttava – mutta vaikka ymmärrän mistä kaikki maine on peräisin, ei silti omassa suussa se maistuvin lajinsa edustaja. Hemmetin hyvä silti, ei sitä voi kieltää…

Pisteet: 40/50

3kk ikäinen (talvi 2016)

Musta, rusehtavan vaahdon nostava olut. Syvä ja monisyinen tuoksu kertoo viettelevää tarinaa. Runsas lataus tummaa suklaata, espressomaista paahteisuutta, paahtomaltaisuutta, mokkaa, kuivakakkua, kypsää hedelmää sekä vaniljantäyteistä bourbonia. Vähän myös nahkaa, suklaan seassa kaakaota...

Maultaan kahvisempi suklaan heräillessä lämmön myötä. Vaniljaa on mukana läpi maun eikä bourbonleima jää huomaamatta. Paahtunut maltaisuus tuo mukaan myös kuivakakkuisuutta, toisaalta tiukan siirappikyllästettyä limppuisuutta. Alkoholi paistaa jonkin verran läpi liköörisenä lämpönä, eikä mokkainen, paikoin samettinenkin maku tunnu löytävän syvintä tasapainoaan. 

Lopussa kohtalaista katkeroa, jälkimaussa kahvia, kuivaa suklaata ja lämpöä. Voimakas maku on monipuolinen, joskaan ei tuoksun syvyyteen ylläkään. Onhan tämä hyvä, mutta kauneusvirheet vievät uskoa kulttileimaan. Omaan makuun toimii vähän kypsemmässä iässä.

Tuomio: Monipuolinen ja runsas kultti-IS, joka hakee tasapainoaan. Hyvä, muttei paras. Tasoittuu onneksi ajan myötä.

Pisteet: 37/50