Hiisi Hanssin Jukka - Pullollinen suomalaista ilmailuhistoriaa!

• Tyyli: Höyryolut / Steam Beer / California Common
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
• Muuta: Ilmasotakoulun Killan tilausolut

Tällä kertaa lasiini kaatui pullollinen suomalaista ilmailuhistoriaa… Hanssin Jukka on Hiisin valmistama höyryolut, joka lainaa nimensä eläkevuosiaan viettävältä Ilmavoimien Douglas DC-2 –kuljetuskoneelta. Pitkän historian omaava kone on lähtöisin USAsta, jossa se valmistettiin KLM-lentoyhtiön käyttötarkoituksia mukaillen vuonna 1935. Talvisodan syttyessä kone kuitenkin kulkeutui Ruotsin kautta Suomeen, hieman paremmin sotakäyttöön muunneltuna. Myös alkuperäinen nimi Den Haan (Kukko) muutettiin kotoisampaan muotoon ja ilmeisesti tämä nykyinen nimi viittaa härmäläiseen puukkojunkkariin nimeltä Juha Antinpoika Leskenantti eli ”Anssin Jukka”. Ilmavoimia Jukka sitten palveli vuoteen 1955 saakka, jonka jälkeen se onnistui sivuuttamaan romutuspäätöksen ja päätyi kahvilaksi Hämeenlinnaan. Pitkään palvellut kone hoiti kahvilan virkaa parin vuosikymmenen ajan, tarkemmin sanottuna vuodet 1959-1981. Karjalan lennoston Kilta järjesti kansalaiskeräyksen koneen museoimiseksi ja vielä samaisena vuonna 1981 Jukka kuljetettiin Jyväskylän Tikkakoskelle, Ilmavoimien varaston suojiin. Siellä kone sitten nökötti ja rapistui aina vuoteen 2011 saakka, jolloin Ilmasotakoulun Kilta päätti ehostaa sen entiseen loistoonsa. Yli viisikymmentä käsiparia ja 150.000 euroa myöhemmin entisaikojen loisto on vihdoin saatu palautettua ja kone on viimeistelty täyteen esittelykuntoon – se jos mikä on vähintäänkin oluen arvoinen suoritus!

Hanssin Jukka kahvilana Hämeenlinnassa (kuva: Ilmasotakoulun Kilta)

Ja oluttahan on! Ilmasotakoulun Kilta nimittäin laittoi paikallispanimon asialle ja näin hienon koneen historiaa kunnioittaen valmistui sen nimeä kantava höyryolut. Hiisin Mika kertoilee oluen taustoista seuraavasti:

Koko homma lähti nimenomaan Ilmasotakoulun Killan aloitteesta. Jarmo Alanko masinoi heidän päästään pallon liikkeelle ja meillähän sitten innostuttiin ajatuksesta.  

Tarkoituksena on nostaa esiin etupäässä suurin Killan projekti eli Hanssin Jukka. Onhan Jukka kuitenkin palanen suomalaista historiaa. Eikä pelkästään sotaisaa menneisyyttä, vaan useimmille se muistuu kuitenkin mieleen erikoisena kahviona Hämeenlinnasta. Alunperin matkustajakoneeksi rakennettu, sitten mukana sotatoimissa ja myöhemmin taas kaiken kansan palveluksessa.

Koneella on alkujuuret Kaliforniassa, joten oluen tyyli Steam Beer löytyi osuvasti sitä kautta. Onhan höyryolut tyylinä itsekin lähtöisin samalta alueelta. Koneen rikas historia vaati myös mielestämme monipuolisen oluen.

Killan jäsenistön kanssa hiomme makuprofiilin kuntoon yhteismaistelussa ennen kuin teimme ensimmäisen varsinaisen erän Jukkaa. 

Kilta kaitsee Hanssin Jukka- nimeä, joten aivan jokaiseen projektiin he eivät nimeä myöskään luovuta käyttöön. Meidän hatunnosto Killan työlle on konetta kunnioittavan oluen tekeminen.

Ensimmäinen erä oli menestys ja myi nopeasti loppuun. Eikä sitä päästy vielä Hämeenlinnaan asti viemään, joka oli tavoitteena. Joten uusi ja suurempi erä on luvassa, kunhan sopiva väli löydetään sille tuotannossamme.

Jukka ehostettuna kesäauringossa (kuva: Puolustusvoimat)

Vanha Jukka sai siis arvoisensa oluen ja näillä näkymin itse koneen matka jatkuu lähiaikoina Jyväskylästä takaisin Hämeenlinnaan. Tikkakosken Ilmailumuseon vapaat lattia-alat ovat nimittäin niin kortilla, ettei konetta saada näytteille ilman miljoonien remonttia. Sopiva sijoituspaikka onkin ollut hakusessa ja esimerkiksi Tuurilla seilaava kyläkauppias Vesa Keskinen ilmaisi aiemmin kiinnostuksensa koneen esille ottamiseen, mutta tuo yhteistyön kipinä kuitenkin lopulta kariuitui. Kauppakeskus Tuulosen suunnalta sen sijaan on annettu vihreää valoa. Hämeenlinnan siirtoa on mukana juonimassa myös innokas ilmailuharrastaja, Lammin Sahdin omistava Pekka Kääriäinen joka myötävaikuttaa aiheeseen Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa. Ehkäpä Hanssin Jukka saa tulevaisuudessa myös nimikkosahtinsakin. Ken tietää… Lammin Sahdin ulosmyyntipistehän sijaitsee niin ikään Tuulosen katon alla, joten ilmailunähtävyyttä jatkossa ihailevan on näppärä täydentää myös sahtivarastojaan samalla reissulla.

Jatkoa oluelle on siis luvassa ja levikkiäkin ilmeisesti ollaan laajentamassa mm. Hämeenlinnankin suuntaan. Panimon olutmestarilta tiedustelin myös hieman oluen reseptiikkaa ja ilmeisesti pitkälti maistuvan Harjun Höyryn linjoilla on eteenpäin lähdetty. Mallaspohja on hieman vaalentunut ja aromipuolta on voimistettu Cascaden ja Willametten voimin… 

Hanssin Jukan entisöintiin voit tutustua Ilmasotakoulun Killan aiheesta kertovan reportaasin myötä – melkoisen savotan on talkooväki saanut kunnialla hoidettua:

DC 2 "HANSSIN - JUKAN" UUSI KUORIUTUMINEN

Hiisi Hanssin Jukka

Kirkas, oranssisen keltainen olut joka vaahtoaa kumpupilvien lailla. Tuoksultaan perusvarma, toimivan oloinen, melko mieto kuitenkin. Mallaspohjaltaan olut varsin neutraali ja sitruksen vivahteinen, hieman ruohoisa aromikkuus saa hyvin jalansijaa yltymättä kuitenkaan mahdottoman voimakkaaksi. Raikas ja nenään sopivasti osuva.

Maultaan hieman rotevampi, mutta myös kauniisti pureva. Mallaspohja on edelleen vaalea, melko neutraali, ehkä hivenen viljainen. Aromaattista sitruksen pirteyttä, runsaampaa ruohoista purentaa ja raikkautta, ehkä ohut siivu kevyttä mausteisuuttakin. Keskirunsas, raikkaan oloinen ja oikein tasapainoinen – hieman hedelmäinen sivujuonne antaa mukavasti puhtia kokonaisuuteen.

Tuomio: Perusvarma, mukavan aromattinen höyryolut, joka omaa myös miellyttävää purevuutta. Tasapainoinen, loppuunsa melko rauhallisesti leikittelevä kokonaisuus, jolle uskoisi käyttöä löytyvän melko laajastikin – ehkä kevyen ruokajuoman, saunan vilvoittelun ja raikkaan rentoutumisen lääkkeenä omimmillaan.

Pisteet: 32/50

Savonsukuista jenkkivibaa Rautalammilla: Morton's Steam Beer

Herra Morton ohjastaa höyryjyrää...

• Tyyli: Höyryolut / Steam Beer / California Common
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
• Muuta: Ravintola Mortonin nimikko-olut 

Pohjois-Savon Rautalammilta ei tekemisen meininkiä puutu, ainakaan jos se ”Emäpitäjän olohuoneesta”, Ravintola Mortonista on kiinni. Morton on kolmen nuoren ja innokkaan (Jarna Kaplas, Iiro Lyytinen ja Petri Virta) yrittäjän vuonna 2010 perustama ravintola, joka on niittänyt mainetta myös kunnan rajojen ulkopuolella. Kehut maistuvista hampurilaisista ovat kiirineet laajalle ja ruuan tarjoamisen lisäksi Morton toimii aktiivisena tapahtumien järjestäjänä – elävää musiikkia on tarjolla hyvällä kattauksella. Toimintaa on ajan mittaan kosiskeltu myös muille paikkakunnille, joten viime kesänä lanseerattiinkin mielenkiintoinen konsepti: merikontteihin rakennettu liikuteltava ravintola! Täksi kesäksi konttiravintoloita avattiin kaksin kappalein, joten Mortonin antimia on Rautalammin lisäksi tarjolla myös Varkaudessa ja Pieksämäellä. Jatkossa on mahdollista, että konttibrändi myös laajenee ja mikäpäs siinä, tämän kaltaista kekseliäisyyttä tässä maassa todella kaivataan.

Kekseliäisyyttä, luovaa hulluutta ja luonnollisesti pienten yrittäjien välistä yhteistyötä…  Näistä aatteista ovatkin nuoret yrittäjät ottaneet kopin jo hyvissä ajoin ja omaa hulluuttaan maltaiden maailmassa harjoittava jyväskyläläispanimo-Hiisi onkin ehtinyt jo jokusen ”emäpitäjä-oluen” valmistamaan. Viimesyksyn Pestuumarkkinoiden teemaolueen pääsin käsiksi hieman pitkäksi venähtäneen mutkan kautta, eikä oluesta arvioita blogiin tullut kirjoiteltua – maistuvaahan tuokin toki oli. Nyt kuitenkin käsissäni on ravintolan nimikko-olut, Morton’s Steam Beer, jonka sain Hiisin Mikolta jokin hetki sitten.

Juttua oluen "sivusta"...

Oluen nimi siis viittaa suoraan itse ravintolaan, joka taasen on saanut nimensä samaisilta Savonmailta sukujuurensa ammentaneen amerikkalaispoliitikko John Mortonin mukaan… Tarina onkin kerrottu ravintolan kotisivuilla ansiokkaasti, joten tässä suora lainaus:

”Ravintolan nimen takana on mielenkiintoinen tositarina miehestä nimeltään John Morton. 1600-luvun alkupuolella paljon savolaisia lähti ruotsin suomalaismetsiin kaskiviljelijöiksi, heidän joukossaan rautalampilainen Martti Marttinen. Myöhemmin 1600-luvun lopulla Marttisen suvun matka jatkui paremman elämän perässä Atlantin yli 'uudelle mantereelle', rantautuen Delawaren osavaltion tienoille. Amerikassa Marttisen sukunimi taipui Mortoniksi.

Yksi suvun jälkeläisistä oli John Morton, Pennsylvanialainen seriffi, farmari ja poliitikko. Hän oli osavaltionsa edustajana kongressissa, kun Yhdysvaltojen itsenäistymisaikeet olivat päivän polttava asia. Tarinan mukaan Morton saapui myöhässä kongressin kokoukseen, jossa itsenäistymisestä oli määrä päättää. Tilanteen ollessa tasan hän sai kuitenkin luvan äänestää ja laittamalla nimensä alle itsenäisyysjulistukseen osaltaan ratkaisi Amerikan Yhdysvaltojen syntymisen.”

 Lieneekin siis osuvaa, että samaa nimeä kantavan oluenkin hengestä löytyy viittaus merten taakse, joskin hieman Pennsylvaniaa pidemmälle mennäänkin. Hyöryoluttyyli syntyi 1800-luvulla Yhdysvalloissa, mutta sen nykyisen, modernimman muodon keulakuvana ja kantaisänä pidetään yleisesti Anchor Steam Beeriä ja vahva Kalifornia-vaikutus tyylistä huokuu muutoinkin. Anchor on nimittäin patentoinut steam beer-nimikkeen käyttöönsä, jonka johdosta höyryoluista käytetään yleisemmin termiä california common. Oluttyylinä se on mielenkiintoinen, sillä kyseinen olut käytetään lagerhiivalla, mutta normaalia korkeammassa lämpötilassa. Ale-hiivojen lämpötiloihin nostettuna lagerhiivakin vapauttaa olueen hedelmäisiä vivahteita säilyttäen kuitenkin lagermaisen raikkauden lopputuloksessa. Yleisesti näiden oluiden vahvuus vaihtelee 4,5-5,5% asteikolla, joten tämä mortonilainen kolkuttelee siellä ylärajoilla. Hiisillähän on jo aiempaakin kokemusta onnistuneesta höyryoluen teosta Harjun Höyryn muodossa. Historian havinaa henkivän oluen runkoon on ohran lisäksi valjastettu myös kauraa ja vehnää.

Morton's Steam Beer

Oranssi, hieman punertava ja rauhallisen tyylikäs olut. Tuoksu on vaalea, vihjailevan hedelmäinen ja vähän nallekarkkisen makeakin. Kukkeaa aromia, ehkä hiven sitrustakin. Ei hassumpi, melko kevyt loppuunsa.

Maultaan varsin mainio. Miellyttävää, vaalean maltaan, kevyen hedelmän ja viininkumin makeuden tarjoamaa pehmeyttä, mutta etenkin lopussa nousevaa kukkaisen tuoretta purevuutta. Sitrusta kevyelti, ehkä kevyttä mausteidenkin kuivahkoa kaikua. Tuntumaltaan sopuisan pyöreä, ei silti kovin tuhti, vaan tyylilleen sopivan raikas ja maut hyvin kantava. Tasapainoinen, varsin maistuva steam beer, jota ehkä leimaa harmittomuus.

Tuomio: Hedelmää, maltaita ja kukkeaa menoa yhdistelevä höyryolut. Ei kuuta taivaalta, mutta eipä sitä pyydettykään. Tasapainoinen ja maittava kokonaisuus.

Pisteet: 33/50

Uutta Hiisiä kaksin kappalein: Palokka Savu-Ukko sekä Harjun Höyry!

Hiisin aloittaminen viime kesänä on toden teolla elävöittänyt Jyväskylän olutelämää ja –kulttuuria. Kulunut viikko tarjosikin uusia makuja kaksin käsin. Torstaina Palokan suunnalta kajahti huuto, että jo perinteeksi muodostunut Palokka-sarja oli saanut uutta väriä tällä kertaa sinertävään asuun puetusta Savu-Ukko-oluesta – myyntipaikkana tuttuun tapaan kaupungin pohjoisin Citymarket. Perjantaina sosiaalinen media tiedotti keskusta-alueen kolmesta K-Marketista löytyvän Harjun Höyry-nimistä höyryolutta, steam beeriä. Litroja myyntiin kertyi alkuun vain viisisataa kumpaistakin, joten kysyntä syönee tarjonnan varsin nopeasti pois. Molemmathan piti luonnollisesti kipaista hakemassa maistoon ja häiriköinpä hieman panimon väkeäkin oluiden taustoja tiedustellen.Savua ja höyryä on joka tapauksessa siis tarjolla... paikallisesti tottakai!

Palokka Savu-Ukko

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Seitsemäs Palokka!

Seitsemäs Palokka-veljes näki siis vihdoin päivänvalon ja tuo valo kuulti pakkasilman verhoaman utuisen horisontin takaa. Paukkuva pakkanen ja valkea maa eivät tulokasta silti lannistaneet, onhan Savu-Ukko talven lapsi. Sydäntalveen sopivaksi keitelty savuolut on laadittu runsaan tuntuiseksi, tummankupariseksi lämmittäjäksi jossa ei maltaita suotta säästellä. Savuisuutensa Ukko saa paikallisesta ohrasta, jotka myös lähialueen leipureille raaka-aineita savustava taitaja on pehmeällä savun kosketuksella maustanut.

Eli savuolutta olisi taasen tarjolla Palokan suunnalla ja ainakin syksyinen versiointi maittoi itselleni mainiosti. Tummaa, talven varalle pantua olutta, johon olutmestari Tatu kertoo hakeneensa vahvuuteen nähden mahdollisimman tukevaa tuntumaa. Raaka-aineista löytyy ohran lisäksi myös ruista, mutta savuisuus on siis peräisin paikallisesti tuotetusta, niinikään paikallisesti savustetusta savuohrasta! Makuspekseiksi minulle kerrottiin pot still-viskit ja villalanka – ”sillein hyvällä tapaa”… Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Oman runoni (anteeksi muuten siitä) lisäksi, myös pullon kyljestä löytyy lyhyt tarina joka virittää maistajan oikeaan tunnelmaan:

”Mies istuu pirtissään rauhallisesti vuoleskellen. Seuranaan hänellä on oman pellon rukiista tehty, savuinen ja maltainen oluensa. Palokkalaisia tietysti molemmat.” 

Palokka Savu-Ukko

Tasainen, tumman kuparinen ja hennon samea palokkalainen kaatuu lasiin muodostaen parisenttisen, melko kestävää laatua olevan vaahtokerroksen. Tuoksussa savu hieman piilottelee ja onkin läsnä hieman turpeisenkin henkäyksen kautta – joskin hyvin tunnistettavaa sen aromi kuitenkin on. Rukiin käyttö pääsääntöisesti toimii itselleni ja se tuokin kokonaisuuteen miellyttävää rouheutta, mutta tukee myös  leipäistä makeuden alkulähdettä. Joukosta löytyy makeutta kevyemmin myös hedelmäisessä muodossa, mutta pääsuunta on ehdottomasti maltillisen savuiseen, ehkä turpeenomaista maanläheisyyttä henkivään mallasherkkuun.

Myös maussa savuisuus on varsin hillittyä, mutta nousee esiin salakavalasti poskia hipoen. Miellyttävän maltainen kokonaisuus henkii sekä rehdin limppuista makeutta että maanläheisempää turvesuon tunnelmaakin. Etäinen kaiku viskien jylhään maailmaan tästä siis löytyy – lopussa suuta nipistävät myös sopivan maltilliset katkerot ja jostain vain kaivan esiin myös kevyttä hedelmäisyyttäkin. Miellyttävästi ruskeaan maltaisuuteen nojaava, hennosti savuisuutta lävitseen päästävä paikallisolut, joka saa tarvittavaa potkua rukiin käytöstä, mutta myös keskitäyteläiseksi yltävästä rungostansakin. Savua olisin toivonut hiukan lisää, se tuskin olisi maltaan roolia juurikaan näivettänyt. Joka tapauksessa makumaailmaltaan talveen sopiva mallasherkku, josta ei vahvuutensa puolesta varsinaiseksi winter-warmeriksi ole. Toimii silti pahimpaan pakkaseen ja jokunen pullo tätä tulee lisää varmasti haettuakin! 

Pisteet: 35/50

Harjun Höyry

• Tyyli: Höyryolut / Steam Beer / California Common
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Harjun Höyry taasen on tilaustyönä keskusta-alueen kolmelle K-kauppiaalle tehty erikoiserä. Olutta on saatavilla vain kolmesta K-Marketista; Kauppahallista, Ruokavinkistä sekä Kympistä. Tilausoluet eivät ole Hiisille mikään outo juttu, näitähän tuntuu valmistuvan aina vähän väliä jonnekin suunnalle. Tällä kertaa tarkkojen speksien sijaan panimo sai täyden luoton ja vapaat kädet valmistaa ”jotain mielenkiintoista, mutta helppoa juotavaa”. California common eli höyryolut on Hiisin Tatulle mieluisa oluttyyli, jota hän on myös haikaillut päästä valmistamaan. Nyt kun vapaat kädet tarjosivat siihen mahdollisuuden, päätettiin Heinämäessä tarttua tuumasta toimeen. 

Höyryolut tyylinä on peräisin USAn länsirannikolta jo 1800-luvulta saakka. Nykymuotoisen, modernin hyöryoluen esikuvana pidetään Ancor Steam Beeriä, jota on ollut saatavilla myös Alkon valikoimissa. Anchor on myös panimona rekisteröinyt termin steam beer (1981), jonka vuoksi höyryoluiden yleisnimenä tunnetaankin california common… Oluttyyli on siitä kiehtova, että se valmistetaan lager-hiivalla, mutta käytetään  paremmin pintahiivaoluelle sopivissa korkeammissa lämpötiloissa. Näin saadaan yhdistettyä lagerin maistuva maltaisuus sekä ale-oluiden hedelmäinen vivahteikkuus. Yleisesti ko. oluiden vahvuus asettuu välille 4,5-5,5%, joten Jyväskylän keskustaa varjostavan sorakumpareen, Harjun nimikko-olut sattuu haarukkaan juuri sopivasti.

Harjun Höyry on Hiisille siinä mielessä ehkä hieman epätyypillinen olut, että se on melko tyylipuhdas lajinsa edustaja. Se on vaalea olut, jossa humalointi on sekä katkero- että aromipuolella hoidettu Northern Brewer-lajikkeella. Pienenä twistinä joukkoon on kuitenkin lisätty ripaus Williamettea ja hiivana on käytetty legendaarista Cry Havoc-hiivakantaa, joka soveltuu ominaisuuksiltaan sekä lager- että ale-oluiden valmistukseen. Mitä tahansa hyllyltä löytynyttä lager-hiivaa  oluen tekoon ei siis ole käytetty! Etikettiä komistaa siis yhdessä Jyväsjärven kanssa kaupungin ruutukaava-alueen rajaava jääkautinen kerrosmuodostelma, ytimekkäästi Harjuksi nimetty virkistysalue ja sen lakea komistava Vesilinna. Etiketistä tekee muista erottuvaksi sen ehkä jopa messuesitemäinen ulkomuoto, mikä kieltämättä toimii varsin hyvin – tokihan kuvaan olisi voinut mahduttaa myös kaupungin urheilu-mekan, Harjun stadionin valoineen (ja nälkäisen kettulauman)... Joka tapauksessa mielenkiintoinen uutuus – höyryolutta ei liian usein kohdille satu, kotimaisista edustajista puhumattakaan! Olutmestarin kommentit oluesta kuuluivat muuten seuraavasti:

”Lopputulos oli omaan makuun pehmeän maltainen, muttei ylitäyteläinen, vaan raikas jano- tai vaikka saunajuoma.” 

Harjun Höyry

Hennon utuinen, kullan keltainen olut oranssilla vivahteella. Vaahtoa se muodostaa alkuun ihan miellyttävän näköisen kerroksen, jolla ei kovin pitkä elämän kaari kuitenkaan ole. Tuoksu on suhteellisen hillitty, joskin yleisvaikutelma on varsin miellyttävä ja toimiva. Makeahko, vaalea maltaisuus saa seurakseen jopa nallekarkkista hedelmäisyyttä – trooppiseen suuntaan tunnelmassa mennään noin muutoinkin, aprikoosi-mango-persikka-linja tekee hyvää työtä. Maussa mennään asteen-pari raikkaampaan suuntaan, joskin eksoottinen hedelmäisyys pysyy visusti mukana.  Tuoksun linjoilla hedelmäkattauksessa mennään, mutta mallaspuolelta ei makeutta aivan tuoksun tavoin enää nouse. Humalointi on nostanut päätään ja onkin omimmillaan suht runsaassa jälkimaussa. Se rikkoo sopivan purevana hedelmäisyyden verkkoa tuoden joukkoon rapeaa yrttistä aromia sekoitettuna villin niittykasvuston tuoreuteen. Tuntumaltaan oikein sopiva, suhteellisen raikas ja vaaleaa keveyttä uhkuva olut makua unohtamatta. Mutkaton, riittävän pureva ja hyvän makuinen olut – saunaan, kaveriksi tai kevyeen naposteluun! K-kauppiaat, read my lips: tilatkaahan toinenkin satsi valmistumaan!

Pisteet: 35/50