Whiplash Dubbel Drop

Whiplash Dubbel Drop

• Tyyli: Dubbel
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Whiplash, Dublin, Irlanti

Parin viikon takainen iltakävely Lahden hiljaisilla kaduilla johdatteli kuin varkain Loviisankadun varrelle, josta löytyy kaupungin craft-tarjontaa osaltaan pystyssä pidättelevä Tirra. Tartuin amatöörin ottein pullomallisiin ovenkahvoihin ja tupsahdin keskellä torstai-illan karaoketapahtumaa, kunnes muistin, että yläkerran crafttaivas aukenee vallan toisen uksen takaa. Pikasiirtymä takaisin kadulle ja käsi oikeaan kahvaan kiinni.

Tirrassa näkee somesta tuttuja.

Portaikon yläpäästä löytyvä tiski tarjoilee pikasilmäyksellä ihan kohtalaisen olutvalikoiman. Päädyin sen enempiä tutkimatta irlantilaisen mehupanimon dubbeliin, sillä koleahko ilta kaipasi jotain tummempisävyistä ja pehmeää seurakseen. Varsin hienostihan trendikkäämpään tekemiseen keskittyvältä panimolta tuntuu belgisävytkin onnekseni luonnistuvan.

Dubbel Drop on 7,5-prosenttinen, kohtalaisen makea (muttei yltiöpäisen imelä) dubbeli, joka on oluttyylinä vähän sellainen helposti unohtuva, mutta kohdalle ja kohdalleen osuessaan hyvinkin miellyttävä tunnelmantuottaja. Runsasmakuinen ja mukavasti hupeneva kokonaisuus toimi tilanteessa varsin hienosti. Poistuessani hymähdin jo ennen korona-aikaa purkkiin sullotulle Bönthöö-Teemun kuvajaiselle. Siellä se portaikon yläritsillä edelleen maailman menoa tarkkailee, vaikka eloperäinen esikuvansa Päijät-Hämeen pölyt jaloistaan onkin jo karistanut…

Whiplash Dubbel Drop

Punertavan ruskea ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksussa kypsää belgihedelmää, toffeista maltaisuutta, rusinaa ja jopa pientä limppuisuutta.

Maku on oikein hyvä. Imelä, muttei yltiömakea tunnelma tarjoilee kypsää belgihedelmää, rusinaa, toffeisuutta ja imeltynyttä, hieman saaristolimppuistakin tunnelmaa. Lopussa mausteisuutta, kevyttä katkeroa myös. Pehmeä, muttei ylettömän soljuva tai tahmea. Hyvin tasapainossa, makua riittää muttei turhan raskasta kuitenkaan.

Pisteet: 37/50

Panimoyhtiö X Xperimental Series: Dubbel Mysli

Panimoyhtiö X Xperimental Series: Dubbel Mysli

• Tyyli: Dubbel
  
• Alk.%: 7,3
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä, Suomi

Äksän koekeitoissa on tutkittu hieman tummempiakin belgisävyjä, mikä onkin ollut Suomen oloissa hiemana harvinaisempaa. Ydympien quadien summuiden sijaan tutkimuskohteeksi on otettu Dubbel, joka on saanut runkoonsa myös hedelmämysliä ja sokeria – kuin aamupalan konsanaan. Sinällään lisämääre kuulostaa tyylin makumaailmaan soveltuvalta ja varmasti sitä onkin, mutta kokonaisuuden alta tuntuu nousevan hieman kotikaljamaistakin tunnelmaa, mikä tuskin on ollut päällimmäinen ajatus olutta koostettaessa.

Belgityylejä on aina mukava nähdä kotimaan tekijöiden kavalkaadissa, mutta tällä kertaa tuote vaatinee vielä lisäviilausta vuolaiden kehujen aikaansaamiseksi. Sehän tämän koekeittosarjan idea taitaa ollakin.

Panimoyhtiö X Xperimental Series: Dubbel Mysli

Punakanruskea olut kevyellä vaahdolla. Tuoksu on kypsän kuivahedelmäinen, paahtuneen sokerinen ja kevyelti toffeinenkin.

Maku on suht makea. On kypsää, makeaa kuivahedelmää, paahtunutta sokerisuutta ja lopussa mausteisuutta. Pientä lämpöäkin nousee jälkimakuun. Takaa nousee kevyttä kotikaljamaisuuttakin, mikä ei liene ehkä aiottu elementti maussa. Hiomista kaipaa vielä, mutta sitä varten tämä sarja on tehtykin.

Pisteet: 28/50

Alkon Jouluoluet 2021: Fiskars Luostarin Talvipolku

Fiskars Luostarin Talvipolku

• Tyyli: Dubbel
• Alk.%: 6,7
• Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars, Suomi

Ruukkipanimon talvibelginen panostus Alkon jouluolutkattauksessa nousi ennakkoon yhdeksi kiintoisimmista tuotteista ja lopulta yhdeksi harvoista koriini napatuista sesonkioluista. Aivan ensilaukaisuun olut ei jostain syystä ehtinyt, mutta tuli tarjolle ennen joulua kumminkin.

Belgi Dubbeliksi tölkin kyljen mukaan tunnustautuva olut on monessa mielessä kiinnostava tapaus. Kotimaisia belgejä ei tosiaan kamalasti tarjolla ole ja dubbel on siinäkin sarjassa kai jonkinlaisen alivähemmistön edustaja. Ei välttämättä se minunkaan suosikkityylini tuolta maaperältä ole, vaikka kyllähän hyvä dubbel aina sattumanvaraisen tripelin kiinnostavuudessa pesee. Lisäksi kosketukset Fiskarsin Panimon oluisiin ovat jääneet viimevuosina melko vähäisiksi, joten hyvä nosto siinäkin mielessä. Lisätään tähän vielä toive Munkintien saattamisesta Alkon jakeluun. Sitä olen tässä hiljalleen alkanut kaipailemaan…

Munkintien sijaan nyt on alla Luostarin Talvipolku. Luostaria ei Fiskarsista taida löytyä, mutta kylän hiljaisten talviraittien tunnelmaan tällä kyllä pääsee oivallisesti. Oma suuni löysi oluesta aika paljonkin paahtuneita sävyjä, mitä dubbeleihin ei yleensä oikein tule mielikuvissa liitettyä. Samoja sävyjä näkyy löydetyn myös vertaisarvioissa, mutta rivien välistä tulkiten niiden runsauden suhteen löytyy hajontaa. Itselleni makumaailma ei kuitenkaan tunnu vertautuvan suoraan dubbeliin sen tunnusomaisempien vivahteiden jäädessä hieman varjoihin, vaan jonkinlaisena yleisempänä talvioluena tämän nautiskelin. Väliäpä sillä, hyvältä maistuu.

Fiskars Luostarin Talvipolku

Meripihkanruskea, reunoiltaan nätin punertava olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa kevyttä paahteisuutta, suklaata ja tummaa, hieman imeltynyttä maltaisuutta. Kypsää kuivahedelmäisyyttä, mukavaa pehmeyttä ja luumuisuuttakin.

Maku on tuoksun linjoilla, runsaammin paahtuneena ja suklaisena kuitenkin. Taaempana lämmön myötä nousevaa kuivahedelmäisyyttä, kevyttä siirappisuutta ja yleistä imeltyneisyyttä. Kovin makeaksi meno ei kuitenkaan koidu, mikä vähän yllättääkin. Tyylissä harvemmin esiintyvä, joskin yllättävän toimiva paahteisuus on aika kuivaa, samoin siihen liitoksissa oleva suklaisuus ja kevyt lämpökin hillitsee imeltyneisyyttä. Tuntuma voisi napsun soljuvampi ehkä olla, mutta pahemmin en siitä tohdi jäädä nurisemaan.

Kokonaisuutena oivallinen talviolut, joka henkii sellaista talven lumisen, postikorttimaisen kylänraitin tai maalaistien iltahämyistä tunnelmaa pakkasen paukkuessa ympäristössä. Tykkäsin.

Pisteet: 37/50