Mad Hopper Berry B. Goode

Mad Hopper Berry B. Goode

• Tyyli: Sour Ale
  
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Mad Hopper Brewing Co., Helsinki, Suomi

Neljäs maisteluun saatu Mad Hopperi kaartaa humalatarhoihin suuntautuneen kiertoajelun jälkeen marjametsän puolelle. Berry B. Goode esittelee mukavan mehukasta sourmenoa, jossa pääosaan on nostettu mustikka- ja vadelmasadon anti. Marjaisaa menoa on täydennetty vaniljan ja merisuolan voimin. Humalina keitossa toimivat Magnum ja Sorachi Ace, mallaspuolelta löytyy myös vehnää ja kauraa. Toimivaa on meno myös täällä sourpuolella.

This sour presents a harmony between yeast and lactic acid. Blueberry and raspberry puree is added at the end of fermentation to give this brew a finish that is balanced with sea salt. Whole vanilla pods were then added during aging to round out the flavors on this amazing brew!

Mad Hopper Berry B. Goode

Syvänpunainen olut kaatuu lasiin kuin mehumaijasta laskien. Vaaleanpunainen vaahto kertoo juoman todellisen luonteen. Tuoksussa vuorottelee vahvan mustikkainen ja vadelmainen marjaisuus. Happamuutta lähinnä marjaisassa muodossa, hieman myös vaniljaa.

Maku tuo mieleen mummon marjamehut. Napakan happamana vain. Vastapainona on kohtalaista pyöreyttä sekä pehmeää vaniljaisuutta. Mustikka ja vadelma vetävät pääosan vahvalla otteella. Runsas, soljuva... Tosi marjaisa ja mainio Sour.

Pisteet: 37/50

Hailuodon Gose

Hailuodon Gose

• Tyyli: Gose
• Alk.%: 4,3
• Panimo: Hailuodon Panimo, Hailuoto, Suomi

Hailuoto taitaa lagereiden salat, mutta kuinka on suloisen suolaisen Gosen laita? Hailuodon Gose on nykytyylinmukaisesti korianterilla ja merisuolalla maustettu, hapahko vehnäolut. Koska panimo luottaa luomun voimaan, on myös korianteri ja jännästi merisuolakin luomuleimattua.

Itse olut ei minusta Goslarin suunnan tarjontaan kovin voimakkaasti vertaudu, vaikka ajan mittaan suolaisuus esiin pääseekin. Etiketin lupaama määritelmä hapahkosta vehnäoluesta täyttyy hienosti ja vahvuuteen nähden lasissa on taas kerran mukavan runsasta ja tasapainoista nautintoainetta. Tämän hailuotolaiset tuntuvat hanskaavan äärimmäisen hienosti, sillä vaikka valtaosa oluista varsin mietoja onkin ollut, on niistä irronnut makua ja tunnelmaa kuin vahvemmistakin tuotteista ikään.

Hailuodon Gose

Vaalean meripihkainen, hivenen utuinen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on mukavan runsas, aika jämäkkäkin. Elokuinen vehnäisyys tuntuu auringossa hivenen paahtuneeltakin, mukana on vienoa maltaan makeutta ja aika mallaspuolisena tuoksu itseään muutoinkin esittelee. Korianterista yrttisyyttä löytyy raikkauden takeeksi, Gosemaailma ei suoranaisesti nenään tunnu vaan kevyesti spesiaalilta vehnältä tämä lähinnä tuoksuu. Ihan hyvältä joka tapauksessa.

Maku... No etiketissä seisova ”hapahko vehnäolut” pitää hyvin kutinsa. Tai no hapantahan tämä ei tunnu oikeastaan lainkaan olevan, vaikka takaa hieman suolaisen sitruksisesti kaikuukin. Punertava, ei-niin-viljavan vaalea väritys myös maistuu selvästi. Vahvuuteen nähden melko rungokas, jämäkkä ja syvääkin makujen kerroksellisuutta tarjoileva vehnänen, missä kevyt korianteri antaa tuoreella yrttisyydelle ja kuivahkolle mausteisuudelle kasvot.

Maltaan puolella on taas hieman paahtunutta, paahtoleipäistä vehnävyyttä, kevyttä makeutta ja yleistä, pellon laidassa kököttävän myllyrakennuksen täydentämän maalaismaiseman rustiikkisuutta. Suolaisuus muuten tikuttelee kieltä jälkimaun puolella. Aluksi sitä ei edes noteerannut, mutta ajan mittaan ilmiö tuntuu varsin selvänä, joskaan ei valtoimenaan tohottavana.

Gosena vähän niin ja näin, vehnäoluena herkullinen ja monipuolinen. En valita, juon ja nautin.

Pisteet: 34/50