 |
| Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa |
- Tyyli: Traditional Ale / Gruit Ale
- Alk.%: 5,6
- Panimot: Fiskarsin Panimo (Rekolan Panimo), Fiskars, Suomi / HIISI, Jyväskylä, Suomi
Vast’ikään Fiskarsoituneen Rekolan Panimon ja HIISIn Kaksi
Kotia –olutsarjan humalaton versio on kiehtonut jo pidemmän aikaa, joten ostopäätös
oli käytännössä jo valmiiksi tehty kun olut vihdoin saatiin Alkon
tilausvalikoimaan. Pakurilla, pujolla, siankärsämöllä, mesiangervolla, apilalla
ja kanervalla maustettua gruit alea on tituleerattu leikkisästi myös Suomi-lambiciksi
ja vaikka se jokusen olutaktiivin päätä tuntui hieman kiristävän, on se
mielestäni ihan hauskasti haettu määritelmä.
Puhdaspiirteiseksi lambiciksi Vailla Humalaa kukaan tuskin
vakavissaan on väittämässä, vaan näen nimityksen lunastavan kannuksiaan siihen
liittyvän, lokaatiollisenkin perinteikkyyden suunnalta. Ehkä hiukan ohuesti,
mutta kansallisromanttisesti ajatellen ihan riittävän aiheellisesti. Voisihan
se toisinkin olla muotoiltu, mutta tähän hätään minulla ei ole parempaa
ajatusta ”alaotsikosta” heittää. Sitäkin voi toki pohtia, onko moiselle edes
tarvetta, mutta hyvähän se puhtaasta pohjolan luonnosta innoitusta hakevalle,
sinällään spesiaalille oluelle on hieman lisänäkyvyyttä tarjota.
Ja siinä samassa ollaankin sillä kuuluisalla aasin sillalla.
Kollaboraatiokeiton maustekirjo edustaa perinteisten, luonnossamme esiintyvien
villiyrttien ja –kasvien tarjontaa. Niiden kautta historialliseen oluttyyliin
on saatu vahva Suomen kesän lataus, joka suuntaa sen tarjoaman tunnelman
onnistuneesti härmäläisen mökkitien varteen – aivan kuin se siellä olisi aina
ollutkin. Pieni, mutta maistuva palanen Gruit-saagaa on Vailla Humalan myötä lunastettu
yöttömän yön valaiseman suomalaisen mielenmaiseman peiliksi, joten pieni
kansallishengen kohotus ja leikkisä brändäys ovat ihan paikallaan.
Olemme saaneet viime vuosina seurata kotimaisten
villiyrttien ja muiden luonnonantimien nousua käsityöjuomien tähtitaivaalle
pientislaamoidemme palkittujen ginien ja muiden arvojuomien kantavina voimina.
Yrtti-innostus ja hortoilubuumi eivät rajoitu enää vain lautasille, vaan ne
täyttävät nyt myös lasimme. Kotimaisia Gruitteja sekä muita yrttimaustettuja
oluitakin on saatavilla jo muutamia, enkä liene kauhean väärässä, mikäli
uskallan väittää niitä valmistettavan jatkossakin.
Voimajuoma on muutoinkin ollut keväällä kova sana. Tässäpä olisi oiva sellainen. Suoranaista superfoodia ja hyvää jatkoa parin vuoden takaiselle Testowittille.
 |
| Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa |
Kellertävän oranssinen, samea ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksussa
sitrushenkistä kirpeää happamuutta, runsasta yrttisyyttä ja muutoinkin tuoreen
korsiniityn muhjottua katkua. Yksittäistä maustekasvia en tuoksusta osaisi
nimetä, mutta se johtunee lähinnä omasta yleissivistyksen puutteesta. Tai no
pakuri kyllä puskee hyvin esiin kun vähän pyörittelee ja saatanpa tässä
muistella, miltä se pujo oikeastaan tuoksuikaan. Sivistystaso nousee olutlasi
kädessä eksponentiaalisesti. Hyvä hyvä. Maanläheinen lienee huono sana, mutta
sellainen maalaismaisen tunnelmarikas, villiyrttinen henki on tuoksussa
vahvana.
Maussa mennään tuoksun teesein. Kirpakan hapan,
sitruskuorisen mielikuvan piirtävä tausta luo hyvän pohjan yrttirunsaalle
niittytunnelmalle. Pienikuplaiset, pisteliäät hiilihapot tukevat vaikutusta ja
vaikkei humalaa mukana olekaan, on lopetus mukavan napakasti purevan tuntuinen.
Pakuria löytyy ensimmäisenä, mutta se ei peitä kaikkea alleen. Mukana on
kukkeampaakin, jopa parfyymin sfääreihin nousevaa aromaattisuutta ja erinäistä
makuheinää vaikuttaa löytyvän joka nurkan takaa. Hemmetin kesäinen ja luonnon
äärelle mökkirantaan kutsuva kokonaisuus.
Tuomio: Pohjolan makuihin sonnustautunut villiyrttiale
mukavan kirpakalla tunnelmalla höystettynä.
Pisteet: 38/50
Tätä maistellessa jään pohtimaan, kuinka suopursu
keitoksessa mahtaisi toimia? Eihän sitä varmaan paljon tarvitsisi (koska
lievästi myrkyllinen ja voimakas), mutta josko ripaus ihan mielenkiinnon
vuoksi.
