Näytetään tekstit, joissa on tunniste Biergarten. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Biergarten. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. elokuuta 2022

Koulun Boris Orlo Pilsener

Panimoravintola Koulu

Turun kesäillassa tarjoutui vielä tilaisuus pienelle itsensä sivistämiselle eli askel alkoi viettää kohti Koulun penkkiä. Sisäpihan tunnelmallinen biergarten on tunnelmassaan aivan omaa luokkaansa ja vetääkin aina puoleensa näillä harvinaisilla vierailuilla. Niin näemmä nytkin.

Kävelin sujuvasti hanalistan ohi, mutta tiskillä avattiin sanallisesti hanatarjonnan antia. Koulun vehnäolutta en muista maistaneeni, mutta päädyin nyt valinnassani panimomestari Boris Orlon mukaan nimettyyn Pilsiin – maistamatta kun oli sekin ja tyyli jotenkin sopi tuohon hetkeen mainiosti.

Satunnaista ”kesäkoulua” on tullut harjoitettua harrastuneisuusaikana muutamia kertoja ja yleensä oppitunnin pituus on jäänyt reiluun kolmevarttiseen eli yhteen puolen litran tuopposeen. Otanta panimon tekemisiin on siis melko ohkainen, mutta rohkenen silti kehaista Koulun lagerosaamista, joka ei pettänyt tälläkään kertaa.

Orlon nimikkopilsua mainostetaan lisämääreellä ”rapsakka”, mitä se tietyllä tapaa ehkä onkin, kuten jo oluen tyylilajikin antaa odottaa. Tyylin sisällä purenta ei kummemmin erottuvaa tasoa ole ja sitä voisi omaan makuun olla enemmänkin – ei sillä, etteikö se jo tällaisenaankin soiva peli olisi. Ehkä tuo lisämaininta on laitettu ”tavallista turistia” silmällä pitäen, sillä kyllähän tämä selvästi perushellesiä runsaammin rapisee. Oli miten oli, Koulussa on aina ilo käydä ja tämä taika piti kutinsa tälläkin kertaa.  


Portti ja kyltti

Boris Orlo Pilsener

Vaaleaa, hitusen utuista olutta valkealla, todella kestävällä vaahdolla. Tuoksu on hyvä. Melko maltillinen mutta miellyttävä joka tapauksessa. Ruohoinen, hieman yrttinen ja ehkä aavistuksen hedelmäinenkin humalointi saa taakseen kuivan, mutta pehmyen mallasrungon.

Maku toimii. Se ei ole tyylin rapeimmasta päästä, vaan maltaisuuskin saa tuoda esiin kevyttä pyöreyttään. Ruohoinen, hieman yrttinen humalointi on kuitenkin pääosassa ja saa lopussa alleen myös kevyttä mannerhedelmäisyyttä. Mallasta tosiaan löytyy, mutta tuhdiksi tunnelma ei silti äidy.

Mukava paketti vaaleaa maltaisuutta ja jalohumalaista tanssahtelua. Kestäisi rapeampaakin otetta, mutta eipä tässä turhan valittamisen sijaa kyllä tarjoilla. Rapsakkaa on ja makumaailma on kunnossa. Toimii.

Pisteet: 36/50

maanantai 17. elokuuta 2015

Paluu Koulun penkille



Takaportin kautta Koulun penkille...

Suomen Turku… Entinen pääkaupunkimme on aina mielenkiintoinen matkakohde. Karkeasti arvioiden sinne eksyy suunnilleen joka toinen vuosi, mutta aina sen kesäinen kauneus jaksaa yllättää. Aurajoen ympäristö vanhoine rakennuksineen on kuin pieni pala Eurooppaa sateisessa Suomen kesässä ja aika meneekin niskat kipeänä talojen kattoja ja seiniä ihastellessa. Vaikka kaupungissa on tullut tasaisesti käytyä pienestä pitäen, ei siihen silti ole oikein päässyt sisään. En tiedä Turusta juuri mitään. Paitsi Koulun...

Suomen suurimman ravintolapanimon viihtyisä biergarten kutsuu luokseen lähes poikkeuksetta kaupungissa käytäessä. Oluellisesti Koulu ei missään nimessä ole Turun kiinnostavimpien paikkojen huipulla, mutta viihtyisä ympäristö ja ihan näppärä ruokalista omien perusvarmojen oluiden ohella luovat yhdessä kiinnostavan ja kiehtovan kokonaisuuden. Vastaavaa biergarten-tunnelmaa on harvoin Suomessa tarjolla…

Kesälomalla tuli taasen piipahdettua pikaisesti Turun suunnalla. Kyseessä oli perhematka, eli oluellinen painotus jäi lähinnä Kupittaan kulmille tehtyihin tuliaisostoksiin. Ruokaa on perheen kuitenkin matkallakin saatava, joten Koulun portteja tuli yhtenä iltana käytyä kolkuttelemassa. Siinä missä Aurajoen rannat vaipuvat talojen varjoihin hyvissä ajoin iltapäivällä, riittää Koulun sisäpihalle valoa vielä kohtalaisen pitkälle iltaan. Pihan perältä löytyy lapsille leikkipaikka ja ruokalistalta hiillostettua merilohta superjunnun särvittäväksi. Tämä oli hyvä valinta ja oikeastaan eräänlainen perinteiden luonnollinen jatkumo, sillä omatkin vanhempani ovat minut Koulun pihalle aikoinaan syömään tuoneet.

Panimo Burgeri
Lasten hiillostettu merilohi
Lasten listan lohiannos oli hyvä, kooltaan pienen aikuisenkin ruokkiva ja teki kauppansa hyvällä prosentilla. Lisukeketsupin idea jäi vähän epäselväksi, mutta senhän sai helposti sivuun. Itse päädyin matkapäivän päätteeksi helppoon ja (huonosta kuvasta huolimatta) maistuvaan Panimon burgeriin… Juomaksi olin ajatellut Koulun vehnäolutta, joka oli valitettavasti myyty jo loppuun siltä viikolta. Sain pikaisen läpikäynnin panimon omista tuotteista ja päädyin ystävällisen asiakaspalvelijan johdattamana Koulun Juhla-Auraan.

Paikalla oli muitakin lapsiperheitä, jotka tuntuivat järjestään olevan enemmän tai vähemmän turisteja. Ääntä riitti kesäillassa ihan mukavasti, mutta pihan suuri koko tarjoaa myös hiljaisuutta arvostaville nautiskelijoille tarvittavan rauhan. Lapset on kuitenkin otettu hienosti huomioon liukumäkeä ja hiekkalaatikkoa myöten, joten puitteet olivat kaikin puolin kiiteltävässä kunnossa. Jokunen naakka tosin kärkkyi aurinkovarjojen suojissa apetta, mutta olipahan junnullekin hieman eläimellistä ihmeteltävää ruokailun oheen.

Hanavalikoimaa...
Juhla-Auraa ruuan kaveriksi...

Koulun Juhla-Aura
Alk.%: 5,2 / Tyyli: Pilsener / Pisteet: 31/50


Koulun Juhla-Aura on Hartwallin Mika Mäkelän ja Turun Panimo Oy:n (aka Panimoravintola Koulun) Teija Tuovinen-Laihon yhteistyössä kehittämä vaalea, suodatettu pils. Se pohjautuu ensimmäistä kertaa vuonna 1885 valmistuneen alkuperäisen Aura-oluen reseptiin ja ainakin ravintolahenkilökunnan mukaan ainoana erona alkuperäiseen on eri hiivan käyttö. Raaka-aineista löytyy Northern Brewer- ja Saaz-humalia rungon rakentuessa pilsner-maltaan varaan. Juhla-Aura julkaistiin Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi 2011 eikä sitä tule sekoittaa Hartwallin Aura-nimiseen olueen.

Koulun Juhla-Aura
Aura on kauniin kesäinen, oljenkeltainen ja kohtalaisen runsasvaahtoinen. Maku on miellyttävän runsas, sopivan ronskisti puraiseva. Vaaleaa, viljaisaa ja tuntumaltaan melko pyöreää mallasta, ei juuri makeutta. Purenta on tuoreen ruohoista, hivenen yrttistä ja pitkälle kantavaa. Kesäisen katkera, hyvää juuri tähän tilanteeseen.

Ilta Koulun pihalla sujui siis mainiosti ja juniorillekin riitti tekemistä leikkipaikan ja pihaa rajaavan tiiliseinän ihmettelyn merkeissä. Biergartenin tunnelma on rento ja välitön eikä tarjonnassakaan ole valittamista. Perusvarmaa ja helposti lähestyttävää ruokaa ja samanmittaista oluttarjontaa. Suhteeni Kouluun kuvastanee hyvin minua Turun tuntijana. Vaikka paikka on tuttu monelta visiitiltä, en koskaan ole astunut rakennuksen ovesta sisään. Pihan kutsu on aina vienyt voiton ja jotenkin tuntuu, että Turussa paistaa aina aurinko. Talvisin ei kaupungissa tosin ole koskaan tullut vierailtua mutta kesäkaupunkejahan nämä kaikki tuntuvat Suomessa muutoinkin olevan.

Ensi kertaan taas,
J-P