Suomenlinnan Nordic Chaos

Suomenlinnan Nordic Chaos

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%:9,5
• Panimot: Suomenlinnan Panimo, Fiskars, Suomi /  Marble Beers Ltd., Manchester, Englanti
  

Alkujaan Suomenlinnan Panimon ja Englannin Mansesta ponnistavan Marblen yhteiskeittona luotu Nordic Chaos ilmestyi Alkon valikoimiin kelien viilettyä. 9,5-prosenttinen Imperial Stout hakee pientä lisäsävyä rukiin käytöstä sekä kveik-hiivalla käymisestä. Humaliksi on valittu Chinook ja Cascade.

Varsin hyväähän tämä on, mutta ruis-kveik -version lisäksi Suokilta toivoisi myös ihan ”peruslinjan” imppiä näytille. Panimo kun osoittaa varsin väkevää kykeneväisyyttä kevyempilinjaisten paahdeoluiden, kuten Helsinki Portterin ja Boije Dry Stoutin, muodossa.

Ei siis mitään pois Nordic Chaosilta, näitä saisi vain tehdä enemmänkin, kun peli tuntuu kulkevan.

Suomenlinnan Nordic Chaos

Tummanpuhuva, paksun beigenvärisen vaahdon kruunaama olut. Tuoksu on hyvin paahtomaltainen, tummansuklainen ja luumuinen. Hieman yrttiä, hieman imeltynyttäkin tuntua.

Maku on runsas ja hyvä. Paahtomaltainen pääväri tarjoilee myös suklaisuutta sekä kypsää luumuisuutta. Lopussa tiukkaa kahvia, myös yrttisyyttä ja katkeruutta. Taustalta paljastuu imeltynyttä rukiisuutta ja mausteisuutta. Aika vivahteikas paketti. Tykkään.

Pisteet: 38/50

Fiskarsin Risukka Riesling Sour

Fiskarsin Risukka Riesling Sour

• Tyyli: Sour Ale
  
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars, Suomi

Fiskarsin Panimon pikkutölkkejä osuu silmiin suhteellisen harvoin, mutta Risukka Riesling Sourin nappasin kesällä testiin heti ensispottaamisella. Noita Wineryn kanssa yhteistyössä tehty raikas ja pirskahteleva kesäsour hyödyntää nimensä mukaisesti noitalaisten tuoreita riesling-rypäleitä ja -mehua.

Pilsnermaltaan ja kauran varaan rakennetun oluen Hallertau Blanc -humalointi tukee rypäleiden viinimäistä sävykkyyttä. Olut on käytetty sekä kveik-hiivalla että rypäleiden omilla villihiivoilla. Kokonaisuutena hyvin onnistunut ja tyylikäs ”viinisour”.

Fiskarsin Risukka Riesling Sour

Vaaleankeltainen, kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on kirpsakan valkoviinimäinen, sitrusvivahteinen ja kevyelti hedelmäinen.

Maku on mainio. Hyvin odotusten mukainen ja kesäinen. Kirpeää sitruksisuutta, selkeää valkoviinimäisyyttä. Mukavan kuiva, pirskahteleva ja raikas. Jälkimaussa sitruksisen viinimäisyyden lisäksi aprikoosin kuorta ja muutakin kevythedelmäisyyttä. Ei silti liian viinimäinen, tunnistaa mallasjuomaksi. Tämä on kehu. Toimii hienosti.

Pisteet: 37/50

Naïlo Antigravity Kveik IPA

Naïlo Antigravity Kveik IPA

• Tyyli: Kveik IPA
  
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Naïlo Brewing Co., Oulu, Suomi

Naïlon vossattu antigravitaatio IPA jatkaa oikeastaan siitä tasosta, minne Flower Dust meidät jätti. Hyvää menoa on siis tarjolla. Kveikki-IPAa ei ihan kamalasti ole lasiin tullut kaadeltua, kun hiiva osuu mielikuviini paremmin sahtimaisiin maalaisoluisiin käytettynä. Tai siis niiden käyttäjänä. Norjan Vossista kerätty maatiaishiivakanta antaa toki oman kivan panoksensa myös humalapommituksiin, mistä Antigravity toimii varsin hyvänä esimerkkinä.

Raikasta menoa pienellä lisämausteella ryyditettynä on tähänkin purkkiin näet saatu.  Sameaa, trooppista, vähän valkoviinimäistä… Siinäpä hyvää linjaa jatkavan oululaistulokkaan tarjonta tämän oluen osalta. Rungossa kauraa, sinkkuilevana humalana itselle uutta Taihekea.

Naïlo Antigravity Kveik IPA

Samea, hedelmäisen keltainen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on sitruksen hedelmälihaa ja kuorta tarjoava, trooppinen ja vähän vaalean marjainenkin, ehkä rypäleisen oloinen sekä hienoisen mausteinen.  

Maku on hyvä. Varsin kuiva, hieman kuitenkin trooppisen mehevä, ei silti suoranaisen mehuinen. Mangoa, aprikoosia ja isompi lataus tuoksussakin mainittuja sitrushedelmän osia. Kuivassa lopussa mausteisuutta ja edelleen jotain vaaleaa marja- tai valkoviinistä rypäleisyyttä. Melko runsas ja maistuva. 

Hyvältä vaikuttaa Naïlon meno.

Pisteet: 37/50

Kotiolut: Jyskän Stalljensøl

Jyskän Stalljensøl

Jyskän Panimon toinen jouluksi kotiinsaatu kveiksahti poikkesi aiemmin esitellystä Stjørdalsølistä melko paljon. Siinä missä stjördis tarjoili leppäsavuisen leveää ja karamellistakin sahtimaisuutta, nitoutuu Stallien kveikillä käytetty, savumaltaaton versio enemmän vaalean maltaisen ja sitrusvivahteisen makumaailman ympärille.

Stalljensølin rungosta löytyy pilsner-, wiener- ja kaljamallasta, vierrettä ei ole keitetty ja oluen teossa on käytetty humalan lisäksi katajaa. Vahvuutta sille kertyy n. 7% ja siitä on tehty myös toinen versio Otterdal kveikin voimin. Alla Mikan antamaa selontekoa oluen taustoista ja käytetyn perinnehiivan alkuperästä:

Sahtityyppinen olut norjalaisten perinnehiivojen, kveikien testaukseen. Oluet on käytetty tavalla, joka tuottaa voimakkaat käymisaromit. Stalljen kveik (S) ja Otterdal kveik (O) tuovat runsaasti sitrushedelmien aromeja. Molemmat hiivat ovat Hornindalin alueelta ja saatu suoraan paikalliselta maalaisoluen valmistajalta. Hiivojen alkuperäiset omistajat asuvat noin 10 km etäisyydellä toisistaan, joten käymisaromit ovat melko samanlaiset, mutta silti tunnistettavan erilaiset.

Stalljensøl on pantu marraskuun alussa ja se suositeltiin nauttimaan joulun aikaan. Sitruksiset tunnelmat olivat lupausten mukaisesti hyvin esillä, mikä vaati aika paljon totuttelua allekirjoittaneen kohdalla, sillä ne dominoivat muutoin tutumman, etenkin maun alussa makean maltaisen ja sahdinkaltaisen oluen yleisilmettä. Mielenkiintoinen kokeilu, josta ei omaa suosikkisuuntausta kuitenkaan tullut. 

Jyskän Stalljensøl

Tummahkon oranssi olut hienoisella kuplapinnoitteella. Tuoksussa on aika paljon sitruksista hedelmäisyyttä, hentoa karamellisuutta ja mausteisuutta. Sitrus antaa tuoksulle aika raikkaan ja keventävän leiman. Aika jännä, ei äkkiseltään kovinkaan sahtimainen.

Maussa on tutumpaa tunnelmaa karamellisen maltaisuuden, mausteisuuden ja kevyen yrttisyyden muodossa. Sitruksiset käymisaromit ovat edelleen läsnä ja en niistä tässä yhteydessä kamalasti välitä. Etenkin jälkimaun mausteiden ja kirpeän sitruksen yhteenliittymä vaatii vähän sulattelua. Alkupuoli on tutumpaa, toffeista ja melko pyöreänkin maltaan menoa, loppupuoli antaa enemmän tilaa hiivan tuomalle twistille. Jännä ja mielenkiintoinen kokeilu, jonka maku ei omaan suuhun kuitenkaan istu.