Kotiolut: Jyskän Stjørdalsøl

Jyskän Stjørdalsøl

Jyskän Panimossa on viime aikoina keskitytty ahkerasti muinaisoluiden maailmaan ja nyt niitä päästiin maistelmaan joulupyhien molemmin puolin. Kotimaan sahtiperinteestä kertovan Sahti-kirjan kirjoittajiin lukeutuva olut- ja sahtimoniosaaja Mika Laitinen julkaisi tänä vuonna sahtiaiheisen kirjan myös Amerikan markkinoille ja on tehnyt useamman reissun mm. Norjan puolelle paikallisten perinneoluiden juurten perässä. Tuomaan päivänä tutustuinkin yhteen näiden reissujen innoittamaan tuotokseen, Stjørdalsøliin.

Mika teki jouluksi kolmekin erilaista, sahdinkaltaista norjalaisin perinnehiivoin käytettyä olutta. Stjørdalsølin voimanlähteenä toimii Geiranger-kveik. Kaksi muuta ”kveiksahtia” on käytetty sitrushedelmäistä aromia korostavilla Stalljen- ja Otterdal-kveikeillä, joista Geiranger eroaa makuprofiililtaan selvästi, sillä se tuottaa olueen mallasta, katajaa ja viljaisuutta korostavaa karamellin makua. Stjørdalsøl on myös hyvin savuinen olut, sillä 60%  sen maltaista tulee Stjørdalin alueelta perinteisestä kotimallastamosta, missä maltaat on kuivatettu leppäsavulla. Vajaampi puolisko viljoista koostuu Pilsner-maltaista ja olutta on maustettu sahdin tapaan katajalla. Vierrettä ei keitetä ja sen vahvuus painuu noin seitsemään prosenttiin.

Maltaiden leppäsavuinen aromi on todella runsas ja monipuolinen, mutta huomattavasti esimerkiksi Urbockin pyökkimallasta ”vaaleamman” tuntuista. Todella miellyttävää, mutta samalla luonteikasta. Erittäin mielenkiintoinen ja hitaasti nautittava olut!

Mikan edesottamuksia muinaisoluiden parissa kannattaa seurata hänen ylläpitämänsä Brewing Nordic -sivuston kautta, jossa on tarinaa myös Stjørdaliin suuntautuneesta opintomatkasta:

Commercial Farmhouse Maltsters and Brewers Around Stjørdal

Jyskän Stjørdalsøl

Punertavanruskea, vaahtoakin hieman muodostava olut. Maltainen tuoksu avautuu lämmön myötä. Leppäsavu maalailee aika leveällä pensselillä ja tuo mieleen vanhan rantasaunan savua tupruavan aromin. Hieman makeuttakin, vaikka rustiikkinen maalaistunnelma ehkä kuivaan vähän kääntyykin.

Maku on hieno. Katajainen, pehmeään mutta syvään savuverhoon sukeltava tunnelma antaa alkuun myös karamellisoituneen maltaan makeutta, mutta kuivuu loppua kohden savunkin nostaessa profiiliaan. Lämpö tosin tukevoittaa maltaan makeampaakin puolta, mikä syventää kokemusta entisestään. Jälkimaussa on myös mausteisuutta, lisää katajaa ja monisyistä, puhuttelevaa savuisuutta, joka on tunnistettavasti Urbockia vaaleamman tuntuista. Onpas tunnelmallinen lataus tässä oluessa!