After tasting: Hopping Brewsters Warthog IPA, Ægir Mai Helles Bock ja Widmer Brothers Upheaval IPA

BrewDog-maisteluiden jälkeen ajattelin tehdä pienen kartoituksen Harry’sin muusta valikoimasta. Ennalta tuntematon pöytäseurueeni yhtyi after tastingin tarpeellisuuteen, joten mikäs siinä hetki pidempään istuskellessa ja juttuja jauhaessa. Ensimmäisestä olutuhrista ei ollut epäilystäkään, sillä olin jo tullessa pannut merkille kylmäkoskelaisen Hopping Brewstersin sikamaisen lentokonehanalätkän. Vaikka kyseessä on suht tuore ja yllättävänkin vähän kohuttu pienpanimo, olen pannut merkille että sen edustajistoa on melko hyvin ollut esillä Jyväskylänkin seudulla. Panimon ensimmäisiin itse valmistettuihin oluisiin lukeutuvan Powder Monkeyn maistelin kevemmällä blogistikollega-Mika Laitisen kanssa tehdyn kaupunkikierroksen yhteydessä…

 Warthog IPA

Hopping Brewsters Warthog IPA siis laskeutui hanasta lasini täytteeksi. Viisi ja puoli prosenttista, täyttä IPAa lasin täydeltä. Reittausblogin kesäreissun perusteella EBUja olisi ehkä hieman kevytrunkoiseenkin olueen saatu maistuvat 100-yksikköä, joten purevuutta pitäisi löytyä tuntuvastikin. Hanalätkässä komeilee pahkasian ja taistelulentokoneen risteymä. Kone lienee viittaus 70-luvulla ensilentonsa tehneen A-10 Thunderbolt II-hävittäjään, joka oli jenkkiarmeijan ensimmäinen maataisteluiden tukemiseen tarkoitettu lentokone. Sen uraa uurtava suunnitelutyö mahdollisti ketterän toiminnan hitaissa nopeuksissa, mikä lisäsi sen osumatarkkuutta pienempiinkin maaleihin. Kone oli myös suunniteltu teknisiltä osiltaan helposti korjattavaksi, sillä sen polttoainesäiliöt jo moottorit olivat keskenään identtisiä – näin varaosia oli helpommin saatavilla eikä sovitteluun kulunut turhaan aikaa. Koneen lempinimi oli pahkasika – Warthog – mutta sen tarinasta on olemassa useampiakin selityksiä/teorioita. Yleisin veikkaus nimelle tulee koneen hieman kömpelönkin näköisestä ja epätavallisesta ulkomuodosta, mutta myös sen kantama seitsenputkinen General Electric GAU-8 Avenger-konetykki (30mm) soveltuu perusteluiden raameihin matalan ja sian röhkimistä muistuttavan äänensä vuoksi. Mene ja tiedä, mutta Hopping Brewstersin ulkoiseen imagoon keskittynyt jaosto on hienosti käyttänyt molemmat tarinat hyödykseen ja näinpä Warthog-oluen tunnuksena komeileekin pahkasikaprofiilinen taistelulentokone.

Lentävä pahkasika-IPA

Hopping Brewsters Warthog IPA 

• Hopping Brewsters, Kylmäkoski, Suomi / India Pale Ale / 5,0%
• Pisteet: 36/50

Rusehtava, makumaailmaltaan mukavan rapea IPA. Tuoretta greippiä, kevyttä pihkaa sekä sitruksen kuorta. Rungosta löytyy tiraus intensiivistä, imeltynyttä karamellia joka ei kuitenkaan tuo itseään liikaa esille - myös hentoa rusinaa. Jälkimaku on pitkä, runsas ja syvä: pihkaa, greippiä ja yleisen rapeaa tunnelmaa. Humalointi ei tosissaan jää statistin rooliin.

---

Seuraavaksi ryhdyin tutkimaan tiskin takaisia hyllyrivistöjä ja valinnan vaikeus oli suuri. Pitkällisen pohdinnan ja nahkakantiseen kansioon pakatun olutlistauksen selailun päätteeksi päädyin norjalaiseen, vaaleaan maibockiin. ”Huhtikuun bock” on perisaksalainen kevään kausijuoma ja yleensä väriltään talvibockeja vaaleampi. Norjalaispainos kuitenkin kuulosti kosteaan syysiltaan sopivalta, sillä tiskin takaa sitä luonnehdittiin melko makeaksi sekä runsaan maltaiseksi. Tuo yhdistelmä vain kuulostaa tunnelmallisessa syksyn pimeydessä loistavalta vaihtoehdolta.

Vuonna 2007 avattu Ægir vaikuttaa muuten tutustumisen arvoiselta paikalta ja siksipä Norjan matkaajan kannattaa pistää nimi korvan taakse. Kiemuraisen Sognevuonon perältä poikkeavan Aurlandinvuonon pohjukassa sijaitseva Flåmin kylä toimii panimon kotipaikkana. Sen yhteydessä on myös majoitustoimintaa ja parin vuoden ajan paikalla on toiminut myös tislaamo. Flåm sijaitsee luonnonkauniilla paikalla ja vuoristomaisemassa kiemurteleva rautatieyhteys on kuuleman mukaan näkemisen arvoinen – rata nimittäin tekee vuoristotunnelissa täyden silmukan laskeutuessaan vuonon pohjalle.

Ægir Mai Helles Bock

Ægir Mai Helles Bock 

• Ægir Bryggeri, Flåm, Norja / Heller Bock / 6,5%
• Pisteet: 35/50

Oranssin sävyinen, tummahkon keltainen ja samea norjalainen. Varsin makea, jopa hunajainen yleisilme tarjoilee vaaleahkoa, rehtiä maltaisuutta. Kevyttä, raikasta yrttiä sekä hentoa sitrusta Yleisesti ottaen hyvä juotavuus. Ei hassumpi, oikein maistuva heller bock.

---

Tässä vaiheessa olinkin jo kiskomassa takkia niskaani, mutta kuin kohtalon iskusta pöytään ilmestyi portlantlaista IPAa… Hetken tuumittuani kävin vielä yhden vastaavan tiskiltä kipaisemassa – enkä suotta. Humalaa on Upheaval IPAn niskaan kipattu kilo per tynnyri ja lopputulemana EBU-lukema näyttää arvoa 85. Alchemyn, Simcoen, Chinookin, Williametten, Brewer's Goldin ja Nelson Sauvinin valloittama paletti henkii hekumaa alusta loppuun eikä maistajan tässä kohtaa tarvinnut pettyä. Mallasrungosta löytyy myös ripaus vehnää ja ilahduttavasti IPA on myös suodattamaton. Widmer Brothersin tuotteet ovat omalla kohdallani aiemmin olleet melko harvassa ja muistivihkosta löytyi vain Maljassa vastaan tullut, perusvarma Nelson Imperial IPA. Sen yhteydestä löytyy tarinaa myös panimon historiasta…

Widmer Brothers Upheaval IPA

Widmer Brothers Upheaval IPA 

• Widmer Brothers Brewing Company, Portland, USA / India Pale Ale / 7,1%
• Pisteet: 39/50

Samea, rusehtavan tumman keltainen olut. Tuoksu on mitä mainioin - rehtiä sitrusta, greipin tuoreutta. Aijai! Maultaan varsin makoisa: tuoretta, rapeaa greippiä, sitruksista pirskahtelevuutta. Mallasrunko on mauiltaan maltillinen, vaalea mutta riittoisan tukeva. Tyylipuhdas, oikein mainio kokonaisuus. Suoraviivainen, rapea, rehti.

---

Tästä olikin hyvä lähteä tallustamaan kohti kotia. BrewDog-tasting oli jo aiemmin mainittuun tapaan todella onnistunut ja maistuva, mutta hyvä maku jäi tästä after tastingistakin. Kiitokset kanssamakustelijoille seurasta. Harvoin olutmaistelun suun puhdistajana käytetään Cavaa, mutta hyvinhän se tarkoitukseensa toimi…

Kippis,

J-P

Paikalliskierros Maltaisen kanssa: pöydässä Plevna, Hopping Brewsters,Eskilstuna Ölkultur, Thornbridge & Anderson Valley

Tiistai oli säätyypiltään aurinkoinen ja lämmin, joten mikäs sen parempi järjestää pienimuotoinen paikallisten olutblogistien kokoontuminen. Seuraa allekirjoittaneelle teki Maltainen-olutblogistakin tunnettu, kotiolutvirtuoosiksi tituleerattu paikallislegenda Mika Laitinen. Ei mitään sen vakavampaa – vain hyvää olutta ja pientä jutustelua, hyvähän se on paikallisestikin hieman verkostoitua. Logistisen etumatkan ansiosta ehdin odotellessani perehtymään hieman syvällisemmin myös Harry’sin hanatarjontaan ja tamperelaisen Plevnan tujummin humaloitu Amarillo Weizen sai kunnian päästä hieman tarkempaan syyniin kesäillan alkumetreillä:  

Plevnan Amarillo Weizen

Tyyli: Hefeweizen / Alk.%: 5,0 / Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

Plevnan Amarillo Weizen

Ulkomuodoltaan tasaisen samea, utuisen keltainen olut joka saa myös rusehtavan oranssia sävymaailmaa kylkeensä. Vaahtopää on melko tiivis, märänkin näköinen ja vajoaa hiljalleen pinnan alle. Ihan sopuisan kesäjuoman näköinen – ei hassumpi alku. 

Jenkkityyppaus käy selväksi heti maun alkumetreiltä lähtien. Sitruksen kuorimainen, hedelmäistä happamuutta uhkuva purenta melko voimaisaa, joskin banaanin suhteellisen kapea-alainen osallistuminen osiltaan pönkittääkin humaloinnin tehokkuutta – ehkä aromipuolelta sitten odottelin enemmän näyttöjä. Hedelmäisyyttä on muutoin kohtalaisen ohuelti, joskin vaaleaa, ananaksen sävytteistä tuntua ilmoilla onkin. Hiivasta nouseva mausteisuus pilkahtelee alkuun vaihtelevalla voimakkuudella, mutta nousee melko vahvaan rooliin etenkin maun loppupuoliskolla tuoden kuivattavaa tukea sitrusgreippiselle purennalle – ajoittain maustepuoli tuntuukin olevan se vahvempi osapuoli, sillä neilikkainen yrttisyys sekä kukkaisa terävyys pelaavat enemmän sen pussiin. Vaalea ja riisuttu, joskin melko runsasmakuinen vehnärunko on hieman odotettua kevyempi, mutta takaa näin ollen juoman kesäisen olemuksen toimivuuden – hetken odottelun jälkeen sekin kyllä saa ihan hyvää otetta touhusta… Banaanin ja ehkä pehmeämmän mallaspuolen profiilin nostaminen toisivat varmasti hieman lisäulottuvuuksia ja kaivattua pehmeyttä juomaan, mutta liekö tuolla turhan suuri vaikutus oluen luonteeseen sitten…

Tuomio: Vaalea, melko raikas sekä melko pureva kesäajan vehnä Tampesterista. Sitruksinen happamuus, vaalean vehnäisä taustatyö ja mausteiden korostama neilikkainen yrttisyys korostuvat tässä vehnäoluessa, jossa on kyllä loistavaa potentiaalia. Ei ehkä itselleni THE kesävehnä, mutta kohtaamme varmasti myös uudelleen…

Pisteet: 36/50

---

Puolivälissä Mika jo liittyikin seuraani, joten sen kummempaa reittausta ei illan aikana enää harrastettu – muutama olut tuli jaettua ja keskustelu soljui sekä niiden ympärillä että myös oikeastaan kaikessa muussakin mahdollisessa. Alta löytyy lyhyet mietteet muutamista oluista:

Hopping Brewsters Powder Monkey APA

Tyyli: American Pale Ale / Alk.%: 6,2 / Panimo: Hopping Brewsters, Kylmäkoski, Suomi

Pirkanmaalaispanimon tuotteita on siis valunut myös Jyväskylään ja Harry’sin hanasta löytyi tumman puhuvaa american pale alea. Uusi tulokas pienpanimoskeneen ja sitä myöten myös omaan maistettujen panimoiden listaukseen. Hanalätkässä panimon logo on melko pienellä, joten ensikatsauksella ei olut silmään sattunut… Aihetta käytiin sitten oikein porukalla ihmettelemässä ja löytyihän se vihdoin, kun kädestä pitäen näytettiin.

Hopping Brewsters Powder Monkey APA

Perus-APAksi melko tumma, oikeastaan brittihenkisesti haalean ruskea olut.  Tummaa mallasta on siis joukkoon laitettu ainakin värin vuoksi. Ei ehkä omaan makuun se täysosuma, joskin hyvää tekemistä tuoreen panimon ensimmäisiksi tuotteiksi. Mallaspuolella orastaa hienoinen imeltyneen ja paahtuneen siirapin makeus, joka tuo tuntuun jonkin verran limppuista vivahdetta. Pääpaino on kuitenkin greippisellä katkerohumaloinnilla – aromipuoli oli melkolailla vaisun oloinen. Etäinen kaiku vähän purevampiin bittereihin – ainakin mielikuvat johdattavat itseni sumuisten saarten suuntaan, greipistä huolimatta. Ehkä ulkomuotokin vaikuttaa asiaan… Ei kuitenkaan hassumpi olut. Tästä on hyvä jatkaa.

---

Harry’sin terassilta siirryimme koti yläkaupunkia ja sisätiloihin, eli Vihreä Haltiatar oli seuraava osoite. Muutama pullo tuli jaettua ja mahtuipa joukkoon yksi siiderikin…

Eskilstuna Imperial Stout

Tyyli: Imperial Stout / Alk.%: 9,0 / Panimo: Eskilstuna Ölkultur, Eskilstuna, Ruotsi

Tämänkään ruotsalaispanimon tuotteisiin en aikaisemmin ole päässyt tutustumaan, mutta mitä nyt sosiaalista mediaa ja olutravintoloiden tiedottamista olen seuraillut, on eskilstunalaisten oluita alkanut hiljalleen rantautumaan myös Suomeen. Tyylikkään yksinkertainen etiketti ja ennakkoon kiinnostava sisältö – valinta oli selviö.

Eskilstuna Imperial Stout

Suurta hekumaa ei pullon sisältö kuitenkaan onnistunut tarjoilemaan, joskin hyvällä tapaa perustavanlaatuinen imperial stout korkin alta kuoriutuikin. Sopivasti kaikkea, ei kuitenkaan liikaa mitään – tummaa paahdetta, hieman kuivaa, tummaa suklaisuutta ja melko kevyt humaloinnin osuus. Suutuntumalta vahvuutta ei yhdeksään prosenttiin olisi tullut veikattua. Mutkaton, selkeä ja suoraviivainen – toisin sanoen oluella on hyvä juotavuus. Suositan testaamaan, mikäli tuntikausien intensiivistä siemailua ei halua harrastaa – mutkattomampi, silti maistuva ja hyvälaatuinen olut. Ei moitittavaa...

---

Thornbridge Hall Double Scotch Ale Whiskey Barrel Aged

Tyyli: Scotch Ale / Alk.%: 8,5 / Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti

Thornbridgen panimo valmistaa maistuvia, niin sanotusti suuria oluita. Vastaan tulleet Courage RIS, Imperial Oatmeal Stout sekä paljon puhuttu Bracia eivät ainakaan ole kylmäksi jättäneet. Skottialet taasen ovat hieman harvinaisempia tuttavuuksia ja tutun logon näyttäydyttyä piti tilaisuuteen tarttua. Koukkuhan se tästäkin löytyy, tupla-skottia on nimittäin kypsytelty vuoden päivät Auchentoshan skottiviskitynnyreissä… Jälleen yksi suuri olut laatupanimolta?

Thornbridge Hall Double Scotch Ale Whiskey Barrel Aged

No ei varsinaisesti. Hienoinen pettymys verrattuna panimon yleiseen linjaan, joskaan kolmen oluen perusteella suoraa linjan vetoa on hankala tehdä. Oluena varsin laadukas, tynnyrikypsytyksen hieman kuivattama. Rungosta ei vahvuus kovin herkästi ilmenisi, mutta eipä alkoholikaan suuremmin läpi paista – aivan hiukkasen se tosin lämmittelee ja viskin ominaismaku seasta myös löytyy. Skottimaista turvetta, kanervaista nummiaromia, kevyesti makeutta ja mallasta sekä puumaista kuivuuttakin. Oluena arvuuttelin sen 5-50 -pisteskaalassa sinne 38:n pisteen tietämille, eli hienoisesta panimon aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta oikein maistuva olut.

---

Anderson Valley Heelch O’ Hops

Tyyli: Imperial / Double IPA / Alk.%: 8,7 / Panimo: Anderson Valley Brewing Company, Boonville, Kalifornia, USA

Boonvillen alueen omaa boontling-kieltä nimessään kantava jenkki-DIPA. Kieltä, alueen historiaa ja aihetta yleensäkin sivuttiin jo Barney Flats Oatmeal Stoutin yhteydessä, joten lisää triviaa löytyy sieltä. Heelch on kuitenkin edelleen jossain määrin voimissaan olevaa paikalliskieltä ja tarkoittaa vapaasti käännettynä paljon jotakin. Kun double IPAa jenkeistä tulee, niin luonnollisesti se jokin tarkoittaa humalaa. Eli Columbus-, Chinook- ja Cascade-lajikkein kyllästettyä humalapommia (100 IBU) tarjolla – tätä ehtivät ainakin Hop Huntersin pojat aiemmin kehumaan. Se on melko vahva suositus, joka kannattaa ottaa vakavasti…

Anderson Valley Heelch O’ Hops

Myös maku on kohdillaan ja tarjoilee hyvän kerroksen greipin ja pihkaisen männyn tenhoa hieman – muttei liiaan – karamellisella mallaspedillä. Trooppista aromikkuutta löytyy myös ja paketti on hyvin kasassa. Ei aivan kärkipään tuote ja lienee hieman jo teräänsä menettänyt, mutta varmasti tulee vastaan astellessa otettua uudestaankin lasiin – siksipä rohkenen hyvillä mielin suositella muillekin.

--- 

Henneys Vintage 2012 Still Cider

Tyyli: Siideri / Alk.%: 6,5 / Valmistaja: Henneys Cider, Much Cowarne, Englanti

Henneys Vintage 2012 Still Cider

Siidereitä tulee vähemmin tapailtua, mutta otettiinpa testiin sellainenkin – hiilihapoton kaiken lisäksi. Enpä varmaa stillejä ole ennen maistanutkaan. Suurempia analyysejä en vajavaisilla taidoillani lähtenyt tekemään, mutta todella hyväähän kyseinen yksilö oli. Aidon omenainen, hiilihapoton tuntuma ja osin intensiivinenkin makumaailma, jota täydentänyt hienoisen öljymäinen liikehdintä jäivät päälimmäisiksi makukokemuksiksi. Pullon kyljessä komeili myös yksi EU:n nimisuojajärjestelmän kolmesta tunnuksesta – maantieteellisesti suojatun tuotteen merkintä (Protected Geographical Indication – PGI). Suojaus koskee tällä kertaa Herefordshire cider-nimen käyttämistä tuotteelle. Alueella on vahvat perinteet siiderin valmistukseen, joten tuotteelle on haettu nimisuoja. Pitänee perehtyä aiheeseen hieman tarkemmin., mielenkiintoinen maailmahan tuokin olisi… Tästä yksilöstä vielä sen verran, että se on vuosittain tuoreesta sadosta valmistettu vuosipainos (kuten vintage viittaakin). Henneys Cider on yhden miehen ”lapasesta lähteneestä” harrastuksesta syntynyt valmistaja, joka edelleen pyörii pitkälti perustajansa voimin. 

---

Sen pituinen se, kiitokset Mikalle seurasta – hyviä makuja tuli jutustelun yhteydessä kohdattua.

Kippis!

J-P