Hopping Brewsters Finnjävel

 Hopping Brewsters Finnjävel

• Tyyli: Gruit Ale
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Hopping Brewsters, Akaa, Suomi
• Muuta: Ravintola Finnjävelin oma olut

Henri Alénin ja Tommi Tuomisen Finnjävel-ravintolan otteita on tullut seurailtua lähinnä ensimmäisen herrasmiehen sosiaalisen median kautta, mutta suomalaisten perinneherkkujen varaan rakentuva, leikittelevä konsepti on toki kiehtonut tositarkoituksella sen lanseeraamisesta lähtien. Olin myös iloisesti yllättynyt kuultuani, että ravintolaa varten on valmisteilla myös olut ja vieläkin innostuneempi siitä, että sitä saatiin myös rahvaan nautittavaksi – eli Alkon tilausvalikoimaan.

Finnjävelin olut on valmistettu yhteistyössä Hopping Brewsters –panimon kanssa. Kuten olettaa saattaa, ei ravintolan omaa mallasjuomaa ole aivan perinteisestä puusta räätälöity. Tai oikeastaan on. Erikoislaatuinen juoma nimittäin saa makunsa mausteseoksesta, gruitista, jollaisilla oluet aikanaan maustettiin ennen nyt valloillaan olevaa humalakasvin dominanssia. Hoppareillahan on taustallaan hyvä lataus historiatuntemusta ja muinainen gruitalekaan ei akaalaisille tuntematon juomalaji ole, joten yhteistyökuvio hoidettiin siinä mielessä aika osuvassa seurassa. Mukana oluen teossa oli sommelier Samuli Angelov.

 Hopping Brewsters Finnjävel

Se, mistä en sitten niinkään innoissani ollut, oli oluen maustekirjon sisältö. Näin äkkiseltään nimittäin tuntuisi, että Finnjävelin perusideaan sopivin ratkaisu olisi hakea maustekasvit ja –yrtit kotimaan puhtaasta luonnosta, mutta sen sijaan puolukka on paritettu yhdessä lakritsijuuren, limen ja appelsiinin kanssa. Tokihan tämä perinteisen oluen modernimpi lähestymistapa ihan linjanmukaisesti kulkee, mutta silti mieleni olisi enemmän tuonne mökkikuusikon huomaan kaipaillut. Makuasioitahan nämä tietty ovat, mutta nyt valittu yhdistelmä ei paperillakaan meikäläisen makuhermoja hivele. Eikä hivellyt lasissakaan. Voimakasmakuinen ja vivahteikas olut jakaa varmasti mielipiteet, mikä lienee tarkoituksin. Minulle ei toiminut.

 Hopping Brewsters Finnjävel

Samea, hieman punertavan harmaa, oikeastaan terassin pesuveden näköinen olut. No, ainakin on rehdin maanläheinen näky. Tuoksu puistattaa alussa melkoisesti. Lakritsijuuri ja appelsiininen sitrus ei oikein yhdistelmänä nenääni toimi ja puolukkakin tuo mukaan lähinnä etovaa punakkuutta. Onneksi shokki laantuu nopeasti ja kokonaisuuteen pääsee paremmin kiinni.

Appelsiini on varsin vahvana esillä, mutta lakritsijuuri vetäytyy ajan mittaan. Mukaan tulee maanläheistä hedelmäisyyttä sekä lisää kevyttä puolukan kajoa. Tunnelmaa leimaa sammalvivahteinen mausteyrttisyys sekä turhan kärkevä, lämpimän hedelmän makeus.

Maku on aika vinkeä. En aluksi osaa määritellä selvää mielipidettä, mutta lopulta tunnustan, etten oikein välitä siitä. Päällimmäisenä mieleen tulee appelsiinimarmeladilla täytetty, osin sulanut konvehti. Siinä on myös hedelmää, väljähtänyttä limonadia, lakritsia ja taustakirjosta tulee yleisesti mieleen pakurimainen tuhkaisuus pienellä punamarjaisella happamuudella kruunattuna. "Jännä" on oikein hyvä sana kuvaamaan tätä olutta. Turhan jännä meikäläiselle...

Tuomio: Sekavanlainen sitruslakugruitti.

Pisteet: 21/50

Hopping Brewsters Flirty Fiona

Flirty Fiona oli ensimmäinen nose art -kuvitettu akaalainen omalla kohdalla.

• Tyyli: English Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hopping Brewsters, Akaa, Suomi

Kiikutin elokuun etelän matkalta jokusen tuliaisen itselleni uudehkon Pien-puodin valikoimista ja äskettäin muuttohommia harjoittaneen Hopping Brewstersin farmhouse pale ale Flirty Fiona kuului retken ryöstösaaliiseen. Kahtena kappaleena itseasiassa, kun hieman hätäisesti hyllyrivejä kopeloin. Mutta eipä tässä suurta draamankaarta aikaiseksi onneksi saatu, sillä näppärästi taipuvaa Fionaa kelpaa pullo jos toinenkin nautiskella.

Tätä juttua kirjoittaessani panimon muutto ja sitä myötä tapahtunut kasvupyrähdys alkavat jo näkymään keskisuomalaistenkin markettien hyllyissä. Koko maitokauppavahvuinen vakio-olutarsenaali on nimittäin levittäytynyt mukavasti sekä S- että K-ryhmän tarjontaan Jyväskylänkin seudulla. Se tietysti helpottaa tuotannon läpikäyntiä huomattavasti.

Hopping Brewsters luottaa kauppaoluidensa kuvituksessa taidokkaasti tyyliteltyihin nose art –tyttöihin, jotka juontavat juurensa panimon erottuvaisesta lento-, historia- ja lentohistoriateemasta. Panimo avaa kotisivuillaan kuvavalintaa kattavasti, joten lainaan tähän vain pienen otannan sieltä. Kannattaa käydä lukaisemassa sivuilta loputkin. Lentokoneet ja historia sen sijaan valikoituivat toiminnan kantavaksi voimaksi perustajien  historia-, ilmailu- ja argeologiakiinnostuksen myötä.

Nose artilla eli nokkataiteella tarkoitetaan lentokoneen nokkaan tai kylkeen piirrettyjä kuvia, joiden alkuperäinen tarkoitus oli auttaa lentokoneiden erottamisessa toisistaan. Saksalaiset ja italialaiset lentäjät maalasivat ensimmäiset nose art -kuvat 1910-luvulla. Tapa levisi muihinkin maihin, ja pian kuvioista tuli suosittu tapa lisätä lentokoneeseen persoonallisuutta. Se oli oman aikansa graffiti. Kuvat muistuttivat pilotteja siviilielämästä ja tarjosivat siten jopa psykologista suojaa sotimisen keskellä.

Magnumilla ja Celeialla humaloidun Flirty Fionan sanotaa olevan parempaa kuin Meksikon auringon, jolla tarkoitettaneen aina meksikolaisen ruuan pariksi (jostain ihmeellisestä syystä) suositeltavaa Solia. Mittavaa kisailua näiden kahden välille tuskin saataisiin. Suosituksesta huolimatta en Fionaa sitrushedelmälohkon kanssa lähtenyt maistamaan.

Hopping Brewsters Flirty Fiona

Vaalea, todella runsaasti vaahtova ja sameahko olut. Tuoksultaan se on varsin kesäinen, kukkainen ja hitusen sitruksisen yrttinen. Vaalea maltaisuus on kuin (kuvitteelliseen) niityn reunalla vietettyyn kesäpäivään luotua eli kevyttä, viljavaa ja vaaleaa. Onpas pirteä ja virkeä tuoksu.

Maultaan olut toimii tuoksuaankin paremmin. Kevyt, pirteä ja raikas kokonaisuus henkii vahvaa kukkaisaromia appelsiinin, kevyen sitruksen ja yrttisyyden voimin ja nojaa vaaleaan, hentoon mutta riittävästi tukevaan mallaspohjaan. Erittäin kesäinen, kevyen katkera mutta piristävän viekotteleva.

Tuomio: Kesäolut, joka viilentää sopivasti syksylläkin.

Pisteet: 34/50

After tasting: Hopping Brewsters Warthog IPA, Ægir Mai Helles Bock ja Widmer Brothers Upheaval IPA

BrewDog-maisteluiden jälkeen ajattelin tehdä pienen kartoituksen Harry’sin muusta valikoimasta. Ennalta tuntematon pöytäseurueeni yhtyi after tastingin tarpeellisuuteen, joten mikäs siinä hetki pidempään istuskellessa ja juttuja jauhaessa. Ensimmäisestä olutuhrista ei ollut epäilystäkään, sillä olin jo tullessa pannut merkille kylmäkoskelaisen Hopping Brewstersin sikamaisen lentokonehanalätkän. Vaikka kyseessä on suht tuore ja yllättävänkin vähän kohuttu pienpanimo, olen pannut merkille että sen edustajistoa on melko hyvin ollut esillä Jyväskylänkin seudulla. Panimon ensimmäisiin itse valmistettuihin oluisiin lukeutuvan Powder Monkeyn maistelin kevemmällä blogistikollega-Mika Laitisen kanssa tehdyn kaupunkikierroksen yhteydessä…

 Warthog IPA

Hopping Brewsters Warthog IPA siis laskeutui hanasta lasini täytteeksi. Viisi ja puoli prosenttista, täyttä IPAa lasin täydeltä. Reittausblogin kesäreissun perusteella EBUja olisi ehkä hieman kevytrunkoiseenkin olueen saatu maistuvat 100-yksikköä, joten purevuutta pitäisi löytyä tuntuvastikin. Hanalätkässä komeilee pahkasian ja taistelulentokoneen risteymä. Kone lienee viittaus 70-luvulla ensilentonsa tehneen A-10 Thunderbolt II-hävittäjään, joka oli jenkkiarmeijan ensimmäinen maataisteluiden tukemiseen tarkoitettu lentokone. Sen uraa uurtava suunnitelutyö mahdollisti ketterän toiminnan hitaissa nopeuksissa, mikä lisäsi sen osumatarkkuutta pienempiinkin maaleihin. Kone oli myös suunniteltu teknisiltä osiltaan helposti korjattavaksi, sillä sen polttoainesäiliöt jo moottorit olivat keskenään identtisiä – näin varaosia oli helpommin saatavilla eikä sovitteluun kulunut turhaan aikaa. Koneen lempinimi oli pahkasika – Warthog – mutta sen tarinasta on olemassa useampiakin selityksiä/teorioita. Yleisin veikkaus nimelle tulee koneen hieman kömpelönkin näköisestä ja epätavallisesta ulkomuodosta, mutta myös sen kantama seitsenputkinen General Electric GAU-8 Avenger-konetykki (30mm) soveltuu perusteluiden raameihin matalan ja sian röhkimistä muistuttavan äänensä vuoksi. Mene ja tiedä, mutta Hopping Brewstersin ulkoiseen imagoon keskittynyt jaosto on hienosti käyttänyt molemmat tarinat hyödykseen ja näinpä Warthog-oluen tunnuksena komeileekin pahkasikaprofiilinen taistelulentokone.

Lentävä pahkasika-IPA

Hopping Brewsters Warthog IPA 

• Hopping Brewsters, Kylmäkoski, Suomi / India Pale Ale / 5,0%
• Pisteet: 36/50

Rusehtava, makumaailmaltaan mukavan rapea IPA. Tuoretta greippiä, kevyttä pihkaa sekä sitruksen kuorta. Rungosta löytyy tiraus intensiivistä, imeltynyttä karamellia joka ei kuitenkaan tuo itseään liikaa esille - myös hentoa rusinaa. Jälkimaku on pitkä, runsas ja syvä: pihkaa, greippiä ja yleisen rapeaa tunnelmaa. Humalointi ei tosissaan jää statistin rooliin.

---

Seuraavaksi ryhdyin tutkimaan tiskin takaisia hyllyrivistöjä ja valinnan vaikeus oli suuri. Pitkällisen pohdinnan ja nahkakantiseen kansioon pakatun olutlistauksen selailun päätteeksi päädyin norjalaiseen, vaaleaan maibockiin. ”Huhtikuun bock” on perisaksalainen kevään kausijuoma ja yleensä väriltään talvibockeja vaaleampi. Norjalaispainos kuitenkin kuulosti kosteaan syysiltaan sopivalta, sillä tiskin takaa sitä luonnehdittiin melko makeaksi sekä runsaan maltaiseksi. Tuo yhdistelmä vain kuulostaa tunnelmallisessa syksyn pimeydessä loistavalta vaihtoehdolta.

Vuonna 2007 avattu Ægir vaikuttaa muuten tutustumisen arvoiselta paikalta ja siksipä Norjan matkaajan kannattaa pistää nimi korvan taakse. Kiemuraisen Sognevuonon perältä poikkeavan Aurlandinvuonon pohjukassa sijaitseva Flåmin kylä toimii panimon kotipaikkana. Sen yhteydessä on myös majoitustoimintaa ja parin vuoden ajan paikalla on toiminut myös tislaamo. Flåm sijaitsee luonnonkauniilla paikalla ja vuoristomaisemassa kiemurteleva rautatieyhteys on kuuleman mukaan näkemisen arvoinen – rata nimittäin tekee vuoristotunnelissa täyden silmukan laskeutuessaan vuonon pohjalle.

Ægir Mai Helles Bock

Ægir Mai Helles Bock 

• Ægir Bryggeri, Flåm, Norja / Heller Bock / 6,5%
• Pisteet: 35/50

Oranssin sävyinen, tummahkon keltainen ja samea norjalainen. Varsin makea, jopa hunajainen yleisilme tarjoilee vaaleahkoa, rehtiä maltaisuutta. Kevyttä, raikasta yrttiä sekä hentoa sitrusta Yleisesti ottaen hyvä juotavuus. Ei hassumpi, oikein maistuva heller bock.

---

Tässä vaiheessa olinkin jo kiskomassa takkia niskaani, mutta kuin kohtalon iskusta pöytään ilmestyi portlantlaista IPAa… Hetken tuumittuani kävin vielä yhden vastaavan tiskiltä kipaisemassa – enkä suotta. Humalaa on Upheaval IPAn niskaan kipattu kilo per tynnyri ja lopputulemana EBU-lukema näyttää arvoa 85. Alchemyn, Simcoen, Chinookin, Williametten, Brewer's Goldin ja Nelson Sauvinin valloittama paletti henkii hekumaa alusta loppuun eikä maistajan tässä kohtaa tarvinnut pettyä. Mallasrungosta löytyy myös ripaus vehnää ja ilahduttavasti IPA on myös suodattamaton. Widmer Brothersin tuotteet ovat omalla kohdallani aiemmin olleet melko harvassa ja muistivihkosta löytyi vain Maljassa vastaan tullut, perusvarma Nelson Imperial IPA. Sen yhteydestä löytyy tarinaa myös panimon historiasta…

Widmer Brothers Upheaval IPA

Widmer Brothers Upheaval IPA 

• Widmer Brothers Brewing Company, Portland, USA / India Pale Ale / 7,1%
• Pisteet: 39/50

Samea, rusehtavan tumman keltainen olut. Tuoksu on mitä mainioin - rehtiä sitrusta, greipin tuoreutta. Aijai! Maultaan varsin makoisa: tuoretta, rapeaa greippiä, sitruksista pirskahtelevuutta. Mallasrunko on mauiltaan maltillinen, vaalea mutta riittoisan tukeva. Tyylipuhdas, oikein mainio kokonaisuus. Suoraviivainen, rapea, rehti.

---

Tästä olikin hyvä lähteä tallustamaan kohti kotia. BrewDog-tasting oli jo aiemmin mainittuun tapaan todella onnistunut ja maistuva, mutta hyvä maku jäi tästä after tastingistakin. Kiitokset kanssamakustelijoille seurasta. Harvoin olutmaistelun suun puhdistajana käytetään Cavaa, mutta hyvinhän se tarkoitukseensa toimi…

Kippis,

J-P