Parish Rêve Coffee Stout

Parish Rêve Coffee Stout

• Tyyli: Kahvistout
• Alk.%: 6,8
• Panimot: Parish Brewing Co., Broussard, Louisiana, USA
  

Olipa näitä jenkkituonteja ilmestynyt salaa Palokkaankin. Ainakin Parishia ja Central Watersia näkyi Keski-Suomeen saapuneen, ehkä jotain muutakin. Valikoin joukosta matkaan tummemman pään edustustaja New Orleansin ja Houstonin välimaastoista.

Sekä kolumbialaisilla että Jaavalta lähtöisin olevilla kahvilaaduilla kylvetetty olut lunastaa aikalailla ne lupaukset, jotka sen tekijäportaassa kuluttajille on annettu. Mukana on myös laktoosia ja vaniljaa, mitkä hieman laskevat kovien odotusten tasoa.

Tarjolla on joka tapauksessa pehmeää ja sulavaa menoa selkeillä paahdepuolen lisäsäväyksillä täydennettynä. Mausta löytyy vaniljaan sekoittuvaa makeutta, mikä itselle alkaa tökkimään lasin huvetessa. Homma menee turhan pehmeäksi, vaikka hyvää paahteisuutta mausta löytyykin. Ei kehno, muttei kahvioluiden aatelia saati sitten muhevien odotusten vastinetta rahoille.

Parish Rêve Coffee Stout

Tummanpuhuva olut kaatuu lasiin nättinä sorona. Tuoksu on runsaan paahteinen, hieman makea ja varsin pehmyt.

Runsaan paahteinen, läpikyllästetyn kahvinen makumaailma tuntuu toimivan ihan mukavasti. Laktoosilisä nousee myös selvästi esiin, tukena on myös hienoista kypsää hedelmää jonka pehmeys korostaa myös makeutta. Hyvää, mutta silti omakohtainen pettymys.

Pisteet: 36/50

Cloudwater Hooked On Strata & Know People Who No People

Sameaa Cloudwateria Kynnyksen hanasta.

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa jalkauduttua Jyväskylän kaduille, kun kaupunkiin oli saapunut pienpanimomaailman silmäätekeviä. Samalla sain hyvän syyn piipahtaa Mustan Kynnyksen mehutiskin antimia ihmettelemässä. Kynnyksen ovinurkan sohvaryhmältä löysin kaksipäiväisellä kulttuurimatkalla kaupungissa olleet Himon Teemu ”Bönthöö Bönthöö” Lahtisen sekä Tujun Tuomas Mäkiniemen.

Teemun kanssa muisteltiin, että ainakin kertaalleen ollaan vuosien varrella naamatusten törmätty, vuodesta en ole täysin varma, päästiinkö mihinkään selvään lopputulokseen. Tuomas sen sijaan oli minulle kokonaan uusi tuttavuus, vaikka nimi ja tausta toki tiedossa olivatkin. Näin se matkailu avartaa paikallisväestönkin maailmaa. Ei siinä sen ihmeemmin maailmaa parannettu, mutta vaihdeltiin vähän kuulumisia ja tarinoita ”skenen tilasta”, jos ammattislangi tässä kohtaa sallitaan.

Juomapuolen meno oli Kynnyksen tarjontaan sopien hyvin sameaa. Ensimmäisenä lasiin löytyi hanaan iskettyä Cloudwateria, jonka sameudessa nojattiin tällä kertaa suosikkihumala Stratan viettelevään voimaan. Vahvuutta varsin optimaaliset 7,0%.

Cloudwater Hooked On Strata

DDH IPA / 7,0% / Cloudwater Brew Co.

Pisteet: 39/50

Varsin samea aamupalamehu. Tuoksu on ytimekkään trooppishedelmäinen ja kiehtova. Paljon sitruvetoista hedelmäisyyttä ja mangon sävyjä ainakin.

Makumaailma on mehukas, silti kuiva ja runsaan trooppinen. Hyvää aromimenoa sitrusvetoisesti, myös limen kuorta löytyy. Aprikoosia, ananasta, mangoa... Taustalla hieman makeaa dänkkisyyttä. Erittäin hyvä.

---

Cloudwater Know People Who No People

New England Double IPA / 8,0% / Cloudwater Brew Co.

Pisteet: 40/50

Cloudwateriin nojasin vielä lähtömaljan kohdalla, tällä kertaa tölkkikamaa. Cloudwater Know People Who No People on hieman edellistä ryhdikkäämpi, kasipinnainen tupla-NEIPA, jossa vauhdin hurmasta vastaavat Idaho 7, Talus sekä Citra:

Sumuisen samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa mandariinia ja sitrusta. Myös hieman havuja, mangoa ja kookosta.

Maku on oivallinen. Runsaasti appelsiinia, seuralaisina sitruunaa, havuja ja kevyttä mangoa. Aika kuiva, hieman silti mehuinen. Enemmän kuitenkin ilmavaan aromaattisuuteen panostava, taustaltaan pehmeän kookoksinen. Tiukka setti, ei voi kun tykätä.

---

Parish Brewing Okra Double India Pale

Maistelimme porukassa myös parit jenkkituonnit, jotka eivät aivan edellisviikon tölkitteiksi osoittautuneet. Näistä ei sen tarkemmin maistomuistoita tullut pidettyä, mitä nyt yleisesti makujen ympärillä huomioita jaettiinkin.

Louisianalaisten elokuussa tölkitetuksi paljastunut Okra osoitti, kuinka vahva rooli ilmeellä sekä muilla ulkoisilla vaikuttimilla on oluen makukokemukseen. Tölkite oli iästään huolimatta ihan hyvässä kunnossa, vaikkei panimon markkinoima lisämääre ”Juicy” enää ehkä niin syvällisesti tunnelmasta huokunutkaan. 

Väitän, että kokemusta varjosti myös päähänpinttymä, jonka myötä oluen hieman jo tasaantuneesta makupaletista tuntui kuin vaistomaisesti löytyvän jotain vihreää, ehkä puisevaakin nyanssia eli tässä tapauksessa okran kuoriosaa (jos rehellisiä ollaan, mielessä pyöri enemmänkin samaa muotokieltä olevat vihreät pimientos de padron -paprikat, koska okran mausta minulla ei ole mitään käsitystä).

Todellisuudessa etikettikin painotti pikkupräntissään, ettei malvakasvia ole käytetty kuin etiketin kuvituksessa. En silti päässyt mielikuvasta ylitse.

District.96 Beer Factory x Equilibrium Sexual Energy

Toinen yhdessä ruodittu jenkkiolut oli District.96 Beer Factoryn ja Equilibriumin yhteiskeitto, puhtaasti nimensä puolesta pöytään valikoitunut Sexual Energy. Tämän tarkempi päiväys jäi epäselväksi, mutta omaan suuhun suhteellisen hedelmäisessä maussa oli taustalla ns. epätoivottua valkoviinimäisyyttä, joka toi mukaan muun muassa jännää rypälemäistä makeutta. Tai no, tarkemmin kuvaten halvan ja turhan makean kyykkyvalkkarin tuntua.

Loppua kohden makumaailma ainakin omasta mielestäni tasaantui, mutta näkemys ei suurempaa kannatusta tainnut saada. Cloudwaterin kama peittosi jenkkitölkit tällä kertaa hyvin selvästi.

Kiitokset Teemulle ja Tuomakselle oluttuokiosta!