 |
| Whiplash Northern Lights |
Whiplash ja
Northern Lights. Sanapari, jonka kuuleminen hymyilyttää ja nostaa veden
kielelle. Irlantilaispanimon edesottamukset herättävät poikkeuksetta
mielenkiintoni ja erityisen syvää on rakkaus panimon 2,8-prosenttista Micro
IPAa kohtaan. Asiaa on sivuttu Olutkellarin sivuilla monta kertaa aiemminkin ja
Northern Lights toimiikin usein matala-alkoholisten, samean aromikkaiden oluiden vertailukohtana.
Usein tavoittamattomana sellaisena.
Tutustuin jo ennestään kohua herättäneeseen Northern
Lightsiin toissavuoden OlutSatamassa. Lahtisen Teemun Pienen tiskiltä
tarjoilema annos piti maistajansa kuitenkin äärimmäisen skeptisenä aina
ensimmäiseen suulliseen saakka. Tuohon aikaan kun ei oikeastaan muutamaa
Mikkellerin ihan kelvollista ”elintarvikevahvuista” olutta lukuunottamatta erityisen
suurenmoisia tuttavuuksia ollut vastaan tullut. Sinällään hassua, että
tuostakin on aikaa vain kaksi vuotta, mutta olutmaailma on tässäkin suhteessa
ehtinyt muuttumaan jo paljon. Northern Lights taas ei, onneksi.
 |
| Whiplash Northern Lights |
Nykyään kevyen kepoisia, runsaan aromaattisia ja mehukkaita
low abv -oluita on jo enemmän, joskaan ei etenkään huippuhyvien sarjassa vielä
ihan tungokseksi asti kuitenkaan. Holittomissa ja alle nelipinnaisissa on silti
jatkuvasti enemmän tarjontaa ja toimivia vaihtoehtoja on jo muitakin, kuin
eräänlaista pioneerityötä tehnyt Nanny State sekä jo ”keskarivahvuuksia”
lähentelevä Dead Pony Club (3,8%). Northern Lights oli kuitenkin omalla kohtaa
se todella käänteen tehnyt olut. Eikä sille vielä oikein haastajaa ole
löytynyt, jossei Pienen Alefarmin kanssa tekemään Distant Conversationsia
lasketa. Sen jatkuvuudesta minulla ei tosin ole mitään hajuja. Kotimaisista ensimmäisenä mieleen tulee Suomenlinnan laajahkossa jakelussa oleva Gustaf sekä erinäiset Salaman oluet. Kolmepuolikkaissa
alkaa sitten jo olemaan enemmänkin haastajia, kuten Stigbergetsin äärimmäisen mainio lokkiolut.
Mutta Northern Lightsia kyllä löytyy. Tai löytyisi, jos
panimo vain pysyisi kysynnän perässä. Olen jo varmaan kyllästymiseen tivannut
Pienen väeltä ja Teemulta, notta ”onko Northern Lightsia`” (tai sitten vähän
runsaampaa Rolloveria), kun olen heidän vaikutusalueillaan liikkunut. Yleensä
ei ole ollut, koska tuotanto imuroidaan jakeluun todella nopeasti.
 |
| Whiplash Northern Lights |
Pienen toimijan pientä tuotantoa maahantuo Suomessa Pien,
joten oluen levikki on arpaonnen osuessakin, noh, pientä. Oluthurmuria on
vastikään ollut saatavilla Jyväskylässäkin, mutta myöhästyin hyllytyksestä pari
päivää ja se lähtö oli pelattu osaltani jo siinä vaiheessa, kun ostohousuja
vielä kotona jalkaani sovittelin. Se ehti loppumaan Paavolastakin ennen
edellistä reissuani, mutta kulmilta saadun vihjeen perusteella yhytin muutaman
purkin lahtelaisen kauneudenhoitoalan liikkeen takahuoneesta. 2,8-prosenttinen
elintarvike kun ei myyntipaikkaa aivan niin tarkasti katso.
Tai katsoo vähän kumminkin. Pienhän teki juomaa tunnetuksi koronatempauksellaan ja pääsi vesipipetteineen valtakunnan uutisiinkin.
Hymyillen luin lehtijuttuja, joiden tarina oli kuin kehnosta komediasta
konsanaan. Propsit pienelle ja pippuriselle yritykselle, joka oluttarjontamme
elävöittämisen lomassa nostaa tikunnokkaan myös lainsäädäntömme
kummallisuuksia. Ja kyseisen episodin myötä kohuoluesta tuli ihan oikeasti
kohuolut.
Mitä se Northern Lights sitten oikeastaan on? Samea,
2,8-prosenttinen Micro IPA tunnustaa nyt pinnalla olevaa hazy-ismiä, New
England -etuliitteen usein saavaa, aromaattista, mehukasta ja runsaan
trooppista aallonharjaa. Se myös istuu hienosti valloilla olevaan,
alkoholipitoisuudeltaan kevyempien (low ABV) oluiden joukkooun, joita itsekin
kulutan suurella mielenkiinnolla muutenkin. Lyhyesti kerrotuna kyseessä on
2,8-prosenttinen, runsaan aromaattinen ja samea IPA.
 |
| Whiplash Northern Lights |
Vienna- ja Cara -maltaiden lisäksi oluen rungosta löytyy
kauraa ja vehnää, sen humalkirjon nojatessa toimivan hedelmäiseen ja runsaaseen
Mosaicin ja Vic Secretin yhdistelmään. Tuplakuivahumalointi kattaa yhteensä
kuudentoista gramman annoksen yhtä olutlitraa kohden (16g/l), minkä mausta
kyllä huomaa.
Olen monesti miettinyt, kuinka paljon hehkutukseni pohjautuu
oluen suurehkoon hypeen ja tein tuota ajatustyötä viimeksikin, kun varastoni
viimeistä yksilöä lasissani pyörittelin. Tokihan yleinen ilmapiiri jotain
vaikuttaa, mutta toisaalta päässäni itsepintaisesti kaikunut ihastelu taas
mielestäni osoittaa, että ehkä olut on kannuksensa aivan omana itsenään
ansainnutkin. Sillä onhan se vain yksinkertaisesti hemmetin hyvää, mutta myös
erittäin runsasmakuinen ja nautinnollinen kokonaisuus – eikä vain
vahvuisekseen.
Northern Lights – a 2.8% ABV 'Micro IPA' or Table Beer in a very very modern interpretation of the style. An an ode to the Seshlords of Yorkshire and the North of England beyond. Northern Lights builds on a base of German Vienna malt with heavy doses of Flaked Oats and Wheat along with a touch of Caramalt. Mashed super-hot with a particular process in our mash mixer we’ve done a decent job of retaining a huge amount of body and drinkability for such a low ABV beer. Hopped heavily in the whirlpool with Mosaic, it’s then fermented on London Ale III yeast before being dry hopped in two stages with Mosaic and Vic Secret respectively at a total of 16g/L.
 |
| Whiplash Northern Lights |
Runsasmakuinen, silti kevyt ja raikas. Hämää makuaistia erittäin onnistuneesti
ja menisi kevyesti vahvemmastakin oluesta. Jotain tuossa runsaan trooppisessa,
melko mehukkaassa, mutta myös hieman karheassa, parfymaattisessa tunnelmassa
on. Tunnelisää? Aivan varmasti, mutta tämä tiedostaen kehtaan sitä varauksetta
kaikille kehua. Suursuosikki. Nyt ja varmaan aina. Tai aika pitkään ainakin.
Kerrassaan erinomainen olut. En malta odottaa panimon uuden, Suomi mainittu -leimatun Sandstormin rantautumista jakeluun. 2,8-prosenttinen Micro IPA kun sekin on...
