Mallaskoski Black Stout

Mallaskoski Black Stout

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Mallaskosken lakritsijuurella maustettu Black Stout on hieman yli kymmenpinnainen Imperial Stout, jossa Chinook-humalointi yhdistyy hyvin tummanpuhuvaan ja ehkä lakritsia enemmälti salmiakkiseen makumaailmaan. Oluen resepti toimii myös tynnyrikypsyvän Cerberoksen pohjana ja tulee tässä todistaneeksi toimivuutensa ilman tammista ikäännyttämistä. Molempi parempi, tottakai.

Mallaskoski Black Stout

Musta olut ruskealla, hyvin hyvin kevyellä vaahdolla. Tuoksu on paahtomaltainen, mutta myös tiukan lakritsinen ja hieman liköörimäinen.

Runsaassa maussa on ronskia paahtomaltaisuutta tumman suklaan sävyttämänä. Nestemäistä lakritsia, josta löytyy loppumaussa salmiakinkin piirteitä. Soljuva ja intensiivinen tunnelma tarjoilee myös imeltynyttä maltaisuutta vasten alkoholin lämpöä. Voimakasmakuinen, varsin puhutteleva kokonaisuus hitaampaan nautiskeluun.

Pisteet: 38/50

Ori Panimo & Tislaamo Musta Helmi Stout

Ori Panimo & Tislaamo Musta Helmi Stout

• Tyyli: Stout
  
• Alk.%: 4,8
• Panimo: Ori Panimo & Tislaamo, Orimattila, Suomi

Ori Panimon Musta Helmi on kauppavahvuinen stout, jonka valmistuksessa on käytetty lakritsijuurta. Se tuokin makumaailmaan mukavaa lakritsaista pehmeyttä. Tunnelma on kauppavahvuuksiin nähden oikeinkin runsasmakuinen ja muutoinkin rungokkaan oloinen. Hiilihappoja on ehkä aavistuksen terävästi mitoitettuna, mutta varsin mainiona suorituksena tätä voidaan pitää.

Ori Panimo & Tislaamo Musta Helmi Stout

Tummanpuhuva olut kaatuu lasiin todella runsaan vaahdon kruunaamana. Tuoksu on kevyehkö, pääosin paahtomaltainen ja hieman lakrtsinen.

Maku on hyvä. Siinä on runsaanlaista paahteisuutta, tummaa suklaisuutta sekä pehmeää lakritsia. Pehmeämakuinen, hiilihapoiltaan aavistuksen terävä. Jälkimaussa suklaata ja lakritsaa. Oikein hyvää ja runsasta näihin vahvuuksiin.

Pisteet: 35/50

Hopping Brewsters Finnjävel

 Hopping Brewsters Finnjävel

• Tyyli: Gruit Ale
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Hopping Brewsters, Akaa, Suomi
• Muuta: Ravintola Finnjävelin oma olut

Henri Alénin ja Tommi Tuomisen Finnjävel-ravintolan otteita on tullut seurailtua lähinnä ensimmäisen herrasmiehen sosiaalisen median kautta, mutta suomalaisten perinneherkkujen varaan rakentuva, leikittelevä konsepti on toki kiehtonut tositarkoituksella sen lanseeraamisesta lähtien. Olin myös iloisesti yllättynyt kuultuani, että ravintolaa varten on valmisteilla myös olut ja vieläkin innostuneempi siitä, että sitä saatiin myös rahvaan nautittavaksi – eli Alkon tilausvalikoimaan.

Finnjävelin olut on valmistettu yhteistyössä Hopping Brewsters –panimon kanssa. Kuten olettaa saattaa, ei ravintolan omaa mallasjuomaa ole aivan perinteisestä puusta räätälöity. Tai oikeastaan on. Erikoislaatuinen juoma nimittäin saa makunsa mausteseoksesta, gruitista, jollaisilla oluet aikanaan maustettiin ennen nyt valloillaan olevaa humalakasvin dominanssia. Hoppareillahan on taustallaan hyvä lataus historiatuntemusta ja muinainen gruitalekaan ei akaalaisille tuntematon juomalaji ole, joten yhteistyökuvio hoidettiin siinä mielessä aika osuvassa seurassa. Mukana oluen teossa oli sommelier Samuli Angelov.

 Hopping Brewsters Finnjävel

Se, mistä en sitten niinkään innoissani ollut, oli oluen maustekirjon sisältö. Näin äkkiseltään nimittäin tuntuisi, että Finnjävelin perusideaan sopivin ratkaisu olisi hakea maustekasvit ja –yrtit kotimaan puhtaasta luonnosta, mutta sen sijaan puolukka on paritettu yhdessä lakritsijuuren, limen ja appelsiinin kanssa. Tokihan tämä perinteisen oluen modernimpi lähestymistapa ihan linjanmukaisesti kulkee, mutta silti mieleni olisi enemmän tuonne mökkikuusikon huomaan kaipaillut. Makuasioitahan nämä tietty ovat, mutta nyt valittu yhdistelmä ei paperillakaan meikäläisen makuhermoja hivele. Eikä hivellyt lasissakaan. Voimakasmakuinen ja vivahteikas olut jakaa varmasti mielipiteet, mikä lienee tarkoituksin. Minulle ei toiminut.

 Hopping Brewsters Finnjävel

Samea, hieman punertavan harmaa, oikeastaan terassin pesuveden näköinen olut. No, ainakin on rehdin maanläheinen näky. Tuoksu puistattaa alussa melkoisesti. Lakritsijuuri ja appelsiininen sitrus ei oikein yhdistelmänä nenääni toimi ja puolukkakin tuo mukaan lähinnä etovaa punakkuutta. Onneksi shokki laantuu nopeasti ja kokonaisuuteen pääsee paremmin kiinni.

Appelsiini on varsin vahvana esillä, mutta lakritsijuuri vetäytyy ajan mittaan. Mukaan tulee maanläheistä hedelmäisyyttä sekä lisää kevyttä puolukan kajoa. Tunnelmaa leimaa sammalvivahteinen mausteyrttisyys sekä turhan kärkevä, lämpimän hedelmän makeus.

Maku on aika vinkeä. En aluksi osaa määritellä selvää mielipidettä, mutta lopulta tunnustan, etten oikein välitä siitä. Päällimmäisenä mieleen tulee appelsiinimarmeladilla täytetty, osin sulanut konvehti. Siinä on myös hedelmää, väljähtänyttä limonadia, lakritsia ja taustakirjosta tulee yleisesti mieleen pakurimainen tuhkaisuus pienellä punamarjaisella happamuudella kruunattuna. "Jännä" on oikein hyvä sana kuvaamaan tätä olutta. Turhan jännä meikäläiselle...

Tuomio: Sekavanlainen sitruslakugruitti.

Pisteet: 21/50