AleSmith Reforged XX

AleSmith Reforged XX

• Tyyli: American Strong Ale
  
• Alk.%: 11,0
• Panimo: AleSmith Brewing Company, San Diego, Kalifornia, USA

AleSmithin juhlapullo ehti vartomaan varastossa muutaman vuoden, kunnes pääsi kaveruston illanvietossa useamman makustelijan ruodittavaksi. Kuten nimikin ehkä viittoilee, on Reforged XX valmistettu AleSmithin 20-vuotisjuhlien kunniaksi.

Olut on myös itsessään eräänlainen merkkipaalu, sillä Reforgerdin kerrotaan olevan panimon ensimmäinen tynnyriblendi. Se näet koostuu kolmen melko nimekkään takomo-oluen sekoituksesta: Wee Heavy, Speedway Stout ja Old Numbskull. Tuhtia skottalea, kahviryyditettyä imperial stoutia ja barley wineä rintarinnan bourbontynnyrin kautta pullotettuna siis. Melkoisen ylevä kokonaisuus.

AleSmith Reforged XX

Tummaa ja suht mehevän viskositeetin omaava olut. Tuoksu on hyvin rusinainen, hieman suklainen ja kypsän luumuinen. Imeltynyttä mallasta, hieman paahteisuutta kahvin muodossa.

Jyhkeä kokonaisuus tarjoilee moniulotteisia makuja. Syvää rusinaa, kypsää kuivaluumua, hentoa kahvia ja hyvin, hyvin imeltynyttä maltaisuutta. Paahteisuus nousee ajanmittaan vahvemmin esiin, mutta kahvisuus ei sinällään lisäänny. 

Paahtomaltaisuus sen sijaan vaikuttaisi hieman tukevoituvan. Taustalta nousee alkoholin lämpöä ja bourbonvaniljan pehmeyttä. Kypsää, rehevää, syväluotaavaa. Huulet tahmaantuvat, hiilihapot ovat aika minimissään. Nyt on hyvää ja tyylikästä. 

Pisteet: 40/50

 ---

Rodenbach Caractère Rouge

Samassa tilaisuudessa korkattiin myös reilusti yli kuusi vuotta (en tarkkaan edes muista) odottamassa majaillut Rodenbach Caractère Rouge. Muistaakseni jopa kaksi ja puoli vuotta tynnyreissä viipyilevä punakka flandersilainen oli Saveur Bieren aikoina yksi suursuosikki, mutta hankintakanavan ehdyttyä viimeistä pulloa on tullut pihisteltyä jemmassa huolella ja hartaasti.

Seurallisessa tilanteessa nyanssien purku jäi tekemättä, mutta vuodet ovat ehdottomasti pehmentäneet kirsikoilla, vadelmilla ja karpaloilla punerretun oluen makumaailmaa. Tyylikästä on edelleen. Pitääkin etsiä jostain tuoretta erää maisteluun...

Friends Company Double Cherry Cupcake Sour

Friends Company Double Cherry Cupcake Sour

• Tyyli: Sour Ale
  
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Friends Company, Helsingborg, Ruotsi

Beerskin Friends Companyn näytteistä löytyi myös tuplatumpikin kuppikakkusouri. Tuplakirsikoitu, kuusiprosenttinen jälkiruokaberliineri on maustettu tutusti myös vaniljalla ja tätä yhtälöä karsastin vähän jo ennakkoon.

Kirsikat osuvat omassa suussa olueen yleensä vain, jos kokonaisuus on rutikuiva ja rempseän hapan. Lambikit tulevat siis lähinnä kysymykseen, joten en yllättynyt, ettei vähän jopa hattaraisen kondiittorinen veto mittareita suuremmin väräytellyt. Pastry-lajin ystäville varmaankin varsin kutsuva setti, omaan makuun monella tapaa turhan raskas ilman piristävää vastapainoa.

Friends Company Double Cherry Cupcake Sour

Tummanpunainen, vähän jopa violettiin taittava olut vaaleanpunaisella vaahdolla. Tuoksu on vähän makeankin kirsikkainen. Vanilja tuo pehmeyttä ja ohjaa ajatuksia leivosmaiseen suuntaan. Kuppikakku? No mikseipä sekin.

Maku on hillityn happamalla särmällä varustetun kirsikkainen. Hattaramaisen sokerista imelyyttä tuntuisi piilevän taustalla, vaniljaa ja leivosmaisuutta tukevampana elementtinä. Runsasmakuinen, omaan suuhun vähän raskaskin raikkauden puuttuessa oikeastaan kokonaan. Ihan jees, mutta jää kuppikakkuoluiden kermasta selkeästi.

Pisteet: 33/50

Alkon Jouluoluet 2018: Cherry Chouffe Rouge

Cherry Chouffe Rouge

• Tyyli: Hedelmäolut
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Brasserie d’Achouffe (Duvel-Moortgat), Achouffe, Belgia

"The gnomes love Achouffe beers. But they also appreciate the juicy cherries that grow in their land of fairies. This year, the CHOUFFE gnomes gathered the cherries and stored them in the brewery loft. The old ceiling collapsed under the weight of the fruit. The cherries fell into a vat of Mc CHOUFFE that was being prepared. The mischievous gnomes said nothing about it. Surprised to discover a glowing red beer with a fruity taste, the Master Brewer finally decided to transfer it to barrels."

Mikäli panimon yllä kertoma tarina Cherry Chouffe Rougen synnystä pitää paikkansa, olen hyvin huojentunut. Ei tällaista olutta kukaan toivottavasti vakavalla mielellä ole suunnitellut. Tonttujen tohelointia, mennään siis sillä.

Alkon jouluvalikoiman punakka kirsikka-Chouffe on tosiaan marjaisa versio belgioluiden alemman keskitason McChouffesta. Lähtökohdat lisäainesooloiluun eivät siis ole mahdottoman mairittelevat olleet, mutta eipähän suotta ole hyvää olutta lähdetty pilaamaan. CCR on kaikessa kirsikkaisuudessaan todella makea ja sokerinen, eikä näin ollen ole juuri kehuja muusta kuin nätistä ulkomuodostaan ansainnut. Oluen saa halutessaan ostaa Alkosta, omani sain maahantuojalta. Itse en rahojani tähän laittaisi.

Cherry Chouffe Rouge

Kauniin punainen, vaaleanpunaisen vaahdon nostava olut. Aika nätti. Tuoksu... Se on hapankirsikkainen, sellainen liuotinmaisen makea, imelän marjaisa. Joku paha karkki tuoksuu ja maistuu samalle, mutten saa nyt päähäni mikä se oli. Ei siis kovin mairitteleva aromi.

Maku ei ole niin paha, muttei kyllä hyväkään. Sokerinen hapankirsikkaisuus hiipii esiin vaivihkaa ja dominoi lopulta puistattavalla voimalla. Liimaa löytyy taustalta, maltaat on piilotettu todella hyvin. Ei pysty, liian äitelää ja tarpeetonta...

Pisteet:21/50

UkkoMetson hanasta: Nøgne Ø Kriek of Telemark

Vinkeä etiketti...

• Tyyli: Hedelmäolut
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja

Junaa odotellessa ehti UkkoMetson hanoista maistamaan vielä mielenkiintoisen norjalaisen, Nøgnen jopa hieman kohutunkin kehutun Kriek of Telemarkin. Tätä kirsikkaisen hapanta olutta olen kuullut monelta suunnalta ylistettävän, joten tilaisuuden sivuuttaminen ei ollut vaihtoehto.

Ja todella kaunis olut hanasta jalalliseen lasiini laskeutuikin – kuin nestemäistä kirsikkaa edessään katselisi! Oluen valmistusprosessi on ollut mielenkiintoinen: mäskäyksen jälkeen vierrettä ei nimittäin suoraan keitetty, vaan se jäähdytettiin ja siirrettiin pariksi päiväksi käymistankkiin. Matkaan laitettiin vielä pullollinen Cantillionin lambicia, ilmeisesti happamuutta tuottamaan. Riittävän happamuuden saavutettua vierre vielä kiehautettiin ja humaloitiin, jonka jälkeen ”perinteinen alehiiva” sai hoitaa varsinaisen käymistyön. Työn jälki viimeisteltiin Oslosta lounaaseen sijaitsevasta Telemarkin läänistä rahdatuilla kirsikoilla, jotka on poimittu gvarvilaisen Lindheimin puutarhan sadosta. Ilmeisesti vastaavaa, hapanta ja puhdasta raaka-ainetta on oluen mausteeksi etsitty hieman pidempäänkin, mutta todistettavasti etsivä vihdon löytää ja valmistaa sitten kutkuttavan oluen…

Jotain salaistakin resepti kuulemma kätkee, mutta siitä ei ymmärrettävästi mediaan huudella – mikäs salaisuus se sitten enää olisi… Mutta katsotaanpa sitten, mistä olutpiireissä on viime aikoina kohistu. Kerrottakoon vielä Kriek of Telemarkia suositellaan nautittavaksi runsaiden juustojen kumppanina tai vaikkapa apertiivina.

Nøgne Ø Kriek of Telemark

Jälkiruokamaisen näköinen, kirsikkapuiden punainen olut muutaman millin pinkillä, tiiviillä vaahdolla varustettuna. Tuoksultaan yksinkertainen, hapanta kirsikkaa vuolaasti tarjoileva paketti, jossa on ehkä kevyttä maustemaista sivusävyä, hentoa maltaan tuntuakin - lopulta semmoista raa'an omenaista happamuutta aika paljonkin. Makeudelle ei tilaa juurikaan jätetä, eikä tarvitsekaan, hentoa toffeeta ehkä taustalta löytyy.

Maku on tuoksun linjoilla... Kovin on hapanta kirsikkaa tarjolla, kuin villimarjaa puusta noukkisi. Hieman tallia, kuivaa puuta sekä märkää vuolukiveä (älä kysy, en osaa perustella). Taustalla soi Björk, joten skandinaavisen luonnon karu puhtaus ui lähtemättömästi mielikuviin... Ja onhan tässä sellaista puhdasta raakuutta, joka voimistuu melko terävien hiilihappojen myötä. Hitunen toffeista mallasta, aavistus vuonoista nousevaa meren suolaisuutta.

Tuomio: Suuta supistava, kirsikkaisen hapan, koruton nautinto joka luo tunnelmansa jo aivan itsestään. Todella kaunis ja mielestäni maun ulkopuolelta todella monta tarinaa kertova olut.

Pisteet:  40/50

Rekola / Hiisi Kaksi Kotia Choco-Cherry

• Tyyli: Aromatisoitu olut (Kirsikka-suklaa-stout)
• Alk%: 4,5
• Panimot: Rekolan Panimo, Fiskars, Suomi / Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Kaksi kotia kotipihalla...

Pari vuotta sitten tallailin Fiskarsin kylän raittia ja ihastelin alueen inspiroivaa miljöötä. ”Panimohan tänne pitäisi saada”, tuumin mielissäni – saatoinpa sen ääneenkin ohi mennen tokaista. Rekolan Panimo sitten kuuli kutsun ja pakkasi kamppeensa Mäntsälässä pakun perään ja siirsi toiminnan ruukkimaiseman kutsuvaan käsityöläisyhteisöön. Vanhoja kujeita ei kuitenkaan unohdettu, eikä hyväksi havaittuun linjaan tehty muutoksia – hyvä niin, sillä näin sai jatkua myös Hiisin kanssa yhteinen Kaksi kotia-kollaboraatioprojekti.  Kaksi panimoa, hikinen päivärupeama ja pari kauhallista mausteita, siinä kupletin juoni lyhykäisyydessään. Kaksikotinen hyötykasvimme tyrni aloitti oluiden iloittelun onnistuneesti eikä Kuuma kurpitsakaan varmasti ketään kylmäksi jättänyt – itse en sen suhteen apajille ehtinyt pientä maistiaista lukuun ottamatta.

Näin pimenevän syksyn kynnyksellä koitti seuraavan kotoilijan vuoro ja sen matka alkaa Fiskarsista. Puolilitraiset, varsin komean etiketin omaavat pullot levittäytyivät Jyväskylään viime viikon kuluessa ja lisäksi saatavuutta lienee ainakin pääkaupunkiseudulla… Britteihin nojaava, suklainen stout on saanut mausteekseen myös kutkuttavaa kirsikkaa. Henkilökohtaisesti karsastan suklaan ja marjojen yhdistelmää ruokapuolella, mutta sepäs ei tähän taida liittyä. Katsotaanpa, kuinka ilta pimenee ja olut hupenee…

 Rekola / Hiisi Kaksi Kotia Choco-Cherry

Tumma, talvinen olut on lähes mustaa, varsin runsasvaahtoistakin. Tuoksu on tumma, paahteinen ja kevyesti kahvisen hapan. Ei järin rönsyilevä, suht mieto ja ihan mukava - hieman suklaisen kuiva. Kirsikka on yllättäen todella selvästi läsnä ja toimii varsin mainiosti.

Maultaan keskirunsas, kokonaisuutena sopuisan toimiva. Tumma, suklaisen paahteinen yleisilme on hieman kuiva, aavistuksen kahvista kitkeryyttä kätkevä - ehkä hienoista happamuuttakin on puolivälin korvilla tarjolla. Loppumaussa jauhemainen suklaa saa hieman enemmän jalansijaa ja se esittelee kuivahkon oloista, aidompaa puoltaan ilman Nestlen esansseja. Toki hienoista, tumman levymäistä makeuttakin lopusta löytyy. Kirsikka jää alkuun hieman arvoitukseksi, mutta kyllähän taustalla on sellaista soljuvaa marjaisuutta ja juuri ennen lopun suklaista puristusta löytyy jopa punaviininsävyistä, ajan kanssa melko vahvaksikin voimistuvaa punaista marjaisuutta. Ehkä hieman töitä sen esiin kaivaminen aluksi teettää, mutta sen löydyttyä ei jää epäillystä aiheesta – kirsikaksi nimeäminen tosin olisi ilman ennakkotietoja vähän hankalampi temppu, mutta pirteä, hieman hapan makeus paljastaa sen kortit. Tuntumaltaan keskirunsas, ehkä asteen verran liian innokkaita hiilihappoja sisältävä paketti.

Tuomio: Syksyyn ja alkutalveen hyvin istuva, lopulta varsin syviäkin makuja tarjoileva stoutelämys, joka kantaa suklaan sävyjä sen kuivemmissa muodoissa. Paahdetta, hyvin läsnäolevaa kirsikkaa ja kahvista terää keveyteen nähden hyvässä järjestyksessä. Koleammilla keleillä jäänee hieman jalkoihin, mutta vielä toimii hyvin.

Yleinen, hallinnoiva kuivuus ja hiilihapot lienevät pieniä kompastuskiviä. Mutta, makuasioita...

Pisteet: 34/50