Arvioinnista

Arvioinnin teesit...

Blogista löytyvät arviot noudattavat Olutopas.info-sivuston suosimaa kaavaa. Siinä oluisiin pureudutaan tarkastelemalla niiden eri osa-alueita, jotka sanallisen kuvailun lisäksi myös pisteytetään. Osa-alueiden yhteenlasketuista pisteistä muodostuu oluen lopullinen arvosana. Pisteytys käsittää kaikkiaan viisi osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu maksimipistemäärä on 50. Osa-alueet ovat seuraavat:

• Tuoksu (1-10 pts.)
• Ulkonäkö (1-5 pts.)
• Maku (1-10 pts.)
• Suutuntuma (1-5 pts.)
• Yleisvaikutelma (1-20 pts.)

Kaikki oluet asetetaan arvioissa samalla viivalle riippumatta esimerkiksi niiden tyylilajista tai valmistajasta. Näin ollen esimerkiksi tanskalaisen imperial stoutin ja saksalaisen bockin saamat pisteet ovat keskenään vertailukelpoisia. Pisteytyksessä ei juurikaan takerruta siihen, kuinka hyvin kyseinen olut istuu tyylinsä reunaehtojen sisään – olut arvioidaan oluena muiden joukossa, joskin sanallisissa arviossa vertailua tyylin muihin edustajiin esiintyykin.

Systeemi ei omakohtaisen kokemuksen mukaan ole aukoton, mutta se on vähintäänkin hyvin suuntaa antava ja puutteistaan huolimatta omaan makuun parhaiten toimiva. Arviotilanteista pyritään sulkemaan pois mahdolliset ulkoiset tekijät kuten ruokaparitukset ja muut tilannetta mahdollisesti täydentävät osat. Oluita käsitellään itsenäisinä nautintoaineina, niin sanotusti ”pääruokina” tasapuolisuuden takaamiseksi. Arvioista toki löytyy ruokasuosituksia ja -kokemuksia, mutta arvosanoissa niitä ei oteta huomioon.

Tarkemmat teesit pisteytyksen perusteisiin lyötyvät Olutoppaan ohjeistuksista.

Olutkellarin näkemys

Koska kyse on lähinnä vain mielipiteistä, löytyy muuttuvia tekijöitä aina. Oluen maistelun ei tulisi mielestäni koskaan täysin objektiivista ollakaan, vaan inhimillisyydelle on jätettävä aina sijaa – etenkin kun kyse on puhtaasta harrastuksesta. Arvioissa on kyse loppuviimein maistajan itse kokemista mauista ja yhdistelmistä eikä yleisen tunnelmankaan vaikutusta arvion lopputulemaan voida vähätellä.

Oluiden kirjo on valtava ja on esimerkiksi täysin luonnollista valita kuhunkin hetkeen sopiva mallasherkku – niin se vain menee ja niin sen kuuluu ollakin. Nautinnon maksimointi on vahva tahtotila… Oluen nostattamat mielikuvat ovat suuressa roolissa omissakin arvioissani ja teksti onkin usein lennokasta (ja ehkä sekavaakin) – tämä vain kuvaa sitä, miltä olut maistuu ja millaisia tuntemuksia se herättää…

Myös näkökulmia on monenlaisia. Olen varsin höveli pisteyttäjä ja arvioija, sillä lähestyn olutta nautinnon kannalta. Lähtökohtaisesti en pyri etsimään oluesta virheitä vaan keskityn kokonaisuuden toimivuuteen ja tunnelman miellyttävyyteen – olut on hieno nautintoaine ja sellaisena se mielestäni pitää käsitelläkin. Kriittisyys on toki tervettä, mutta sen ei sovi vallata liikaa alaa. Ja mikä minä olen toisten töitä arvostelemaan…

Tunnelmalla on aina merkitystä - halusi tai ei...
Siksi puitteet on hyvä pitää kunnossa, näin kaikesta nauttii enemmän.

Koska makuja on monia, lienee hyvä hieman selventää, millaisen maistajan ajatuksia Olutkellarin sivuilta löytyy. Vaikka olut kuin olut voi kolahtaa makuhermoon, on muutamia selkeitä tyylilajeja ja ominaisuuksia, jotka tiedostan parhaiten oman maun mukaisiksi…:

• Tummuus, paahde, kahvi ja suklaa – pohjimmiltani olen portteristi/stoutisti, joka nauttii oluen syvyydestä ja soljuvasta tunnelmasta. Etenkin imperial-etuliite kutkuttelee.

• Savu, ruis ja sahti… Yhdessä tai erikseen, aivan sama, sillä nämä kolme toimivat aina.

• Tummat, vahvat belgit – kypsänä kuivattu hedelmä, hemmotteleva toffee ja lämmin tunnelma kelpaavat mieluusti. Runsaan maltaiset barley winet ovat myös hyviä korvaajia…

• Saksasta suosin kastanjaa ruskeampia, runsaan maltaisia doppelbockeja sekä vaaleita, banaaniesterisiä hefeweizeneitä, mutten kierrä virkistävän happamia tai aromihumaloitujakaan vehnäherkkuja.

• IPA, etenkin trendinmukainen, samea ja aromaattinen sellainen on kovasti mieleeni. West Coast -lasiinkaan en sylje mutta mehukkaamman suuntauksen myötä mielenkiintoni on kohdentunut suurelta kevyemmän alkoholiprosentin osastoon.

Paljon olisi muutakin, mutta siinä lienevät pääteesit. Perinteiset maut ovat hiljalleen alkaneet nostamaan osakkeitaan, mutta Reinheitsgebot ei ole minulle elinehto – leikittelylle on tässä maailmassa aina tilaa, kunhan sitä ei (aina) tehdä vain shown vuoksi… Ja jos tehdään, pitää se tehdä hyvin…

J-P

Porterista kahvin juontiin... Näin se itselläni meni...