sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuodenkierron kääntäjä: HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017

HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 13,0
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Vuosi vaihtuu, minä en. Kanava ehkä kenties, riippunee kuulijasta. Jotenkin minusta vain tuntui, että jyhkeän Ikiiurson uuden tulemisen läpikäynti sopisi vuoden viimeiseksi postaukseksi. Onhan se saanut alkunsa tasan vuodenkierto takaperin ja tänään sitä taas keitellään. Vuoden 2018 Ikiiursoa, nimittäin.

Alkoihin joulun alla saatu Ikiiurso-satsi edustaa muhkean jätin toista erää. Vain uudenvuoden aattona keiteltävä olut oli ensiyrittämällä 11-prosenttinen ja kärkevän puhutteleva, mutta toiseen vuosikertaan vahvuutta kammettiin ylöspäin vielä parilla pykällä – kolmeentoista prosenttiin.

Ensimmäinen Ikiiurso-erähän perustui Iku-Turson tuplaamiseen eli raaka-ainemäärien suoraan kaksinkertaistamiseen. Tuosta on tiettävästi pidetty edelleen kiinni, mutta oman twistinsä 2017-editioniin tuo kypsytys Oloroso-tynnyreissä. Jännä nähdä, mitä tulevaksi vuodeksi on keksitty… Maistuvaa ja kaikin puolin elämyksellistä uutta vuotta kaikille. Kippis!

HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017
”Käsittämätöntä.” Huokasi heimolainen riihessään. Hänen äänessään oli hienoinen vapina joka kertoi innostuksesta, mutta josta välittyi myös aavistus pelkoa.
Tuijottaessaan kuvun sisään sen sisältö – neste, jos sitä siksi pystyi kutsumaan – oli raskasta ja viskoosia, kuin raakaöljyä tai tervaa. Nesteen kuvailu mustaksi olisi vähättelyä, sillä se tuntui huokuvan pimeää, eikä sen pinta heijastanut edes takkatulta.
Samanaikaisesti läheinen väinä alkoi virrata voimakkaammin, ja suonsilmäkkeeltä saattoi kuulla hentoa kulkusten kilinää. Sitä ei heimolainen kuitenkaan huomannut.
”Suorastaan käsittämätöntä…”
HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017
Sysimusta, hidas ja ruskean vaahdon alle asettuva olut. Tuoreeltaan aika tuju, iskevä mutta myös hieman odottava. Annan suosiolla lämmetä ja avautua hetken.

Tummasyinen tuoksu henkii kaksinaista sävymaailmaa. Paahteinen, kahvinen ja suklainen, paikoin jopa siirappinen runko luo vakaan alustan punertavan marjaisalle lämmölle, kuivan hehkuviinimäiselle tynnyrisyydelle. Soljuva, hivenen kärkäs ja vahva.

Maku myötäilee tuoksua, mutta tarjoaa myös hieman syvempää makukirjoa voimakkaan vivahteikkuuden tueksi. Tummaa, limppuisen siirappista, kahvisen paahtunutta ja syvän suklaista mallasta löytyy runsain mitoin. Punertava, lämmin ja kuivahko marjaisuus kumisee tynnyriä tuoden mukaan myös hienoisen vaniljavartista verhoa. Loppupuoliskolla esiin tulee myös hentoa mausteisuutta, mutta ehkä tuo kokonaisuus vielä perusikurille menee, vaikka kypsytysastia vastaan hanakasti sanookin.

Maun loppuliuku on voimakkaan katkera, mutta jälkimaku kääntyy aluksi espressomaisen paahteen ja kahvisen suklaisuuden puoleen. Pian esiin lipuu myös kuivattavaa lämpöä sekä katkeron taustakaikua. Jälkimaku on hyvin, hyvin pitkä.

Olut on hyvin vaikuttava ja runsas, jyhkeä ja monipuolinen. Jonkinlaista lisätukea tasapainoisuuden muodossa ehkä kaipailisi, mutta ansaitsee jo kunnioitusta jalojen ja eritoten hitaiden arvojuomien kastissa. Vakuuttaa siinä missä viimevuotinenkin… Syvästi. Saas nähdä millainen Ursonvuosi huomisesta pyörähtää käyntiin...

Pisteet: 40/50

lauantai 30. joulukuuta 2017

Lonely Planet / Northern Monk / Fieldwork Travel Notes

Lonely Planet /  Northern Monk / Fieldwork Travel Notes

Lonely Planet… Ai että, näitä matkaherutuksia on tullut katseltua ties kuinka monen päivän antimiksi ja etenkin Ian Wrightin touhuja oli hauska seurata, vaikka pakko myöntää notten tiedä onko muistijäljet enemmälti Globe Rotterin vaiko Lonely Planetin ajoilta. Anyways, kumpiakin on tullut kulutettua.

Ja mitä se olutukko matkaohjelmista oikein horisee? No oluen takia, tottakai. Lonely Planet on julkaissut perusoppaiden lisäksi myös hyvän liudan spesifimpääkin materiaalia, kuten viime keväänä ilmestyneen panimoita ja tap roomeja 30 eri maasta esittelevän olutmatkaoppaan: Lonely Planet's Global Beer Tour.

Ja mitäpä se olutkirja ilman omaa olutta olisikaan ja toisaalta, mitäpä se matkaopaskirjan olut ilman esittelemiensä kohteiden raaka-aineita sitten olisi? Siksipä olutkirjaa juhlistava olut on valmistettu viiden mantereen antimia hyödyntäen, tarkoituksenaan välittää kirjan esittelemien kohteiden esiintuomaa makumaailmaa ja tunnelmia. Ja vähän väkisin määritellyistä lähtökohdista huolimatta on tässä mielestäni tässä on loppujen lopuksi onnistuttu aika hyvin -  ainakin mitä oluen makuun tulee.

Lonely Planet /  Northern Monk / Fieldwork Travel Notes
Lonely Planet /  Northern Monk / Fieldwork Travel Notes
Olutkirja esittelee kolmisenkymmentä kohdet USAsta, Uudesta-Seelannista, Belgiasta, Afrikasta, Aasiasta, Etelä-Amerikasta ja Lähi-idästä sekä täydentää antiaan yleisesittelyillä ja vihjeillä kohteidensa lähiympäristöstä.

Osuvasti nimetty Travel Notes on tyyliltään modernin samea IPA, joka on maustettu acai-marjoilla ja mangolla. Sen valmistuksesta vastaavat leedsiläinen Northern Monk ja californialainen Fielwork, eli aivan minkä tahansa kutomon hoteisiin ei oluellista vastuuta ole annettu. Oluen teemaksi annettu Five continents. Five ingredients. One international IPA” täyttyy raaka-ainepuolella varsin mallikkaasti.

Oluen mangot on rahdattu Afrikasta, acai-marjat Etelä-Amerikasta, maltaat Euroopasta (Saksa ja Englanti) sekä humalat jenkeistä ja Uudesta-Seelannista. Tällä oluella pääsee käytönnässä maailman ympäri ja hyvinkin edulliseen hintaan… Toki matka on myös suhteellisen lyhyt, mutta kieltämättä kokemisen arvoinen.

Acai-marja on muuten hauska tapaus, mitä on tullut mietittyä joskus aiemminkin. Se on pieni, palmussa kasvava hedelmä (luumarja), joka voi periaatteessa olla lähtöisin joko paranassaipalmusta tai amazoninassaipalmusta – molempien hedelmästä kun nimitystä käytetään. Parassaipalmua kutsutaan acain lisäksi myös kaalipalmuksi, mutta ymmärrän hyvin miksi superfoodia ei ainakaan tuolla nimellä markkinoida.

Kuvankaunis etiketti on kuin postikortti...

"Kääntöpuoli" on hieman sekava, kun kaksi lehdykkään on printattu yhteen. Tai sitten itse räpelsin jotain.
Olut on pakattu modernisti tölkkiin, jota kuvittaa värikäs ja postikorttimainen etiketti. Oikeasta ylänurkasta avautuva etiketti paljastaa altaan toisen kerroksen, jossa näkyy ilmeisesti oluen alkuperäinen, hieman Tallinkin tai muun vastaavan 2000-luvun alun henkeä vibaileva etikettiversio. En tiedä sähläsinkö jotain vai onko tuo tarkoitettukin, että alta paljastuvassa kerroksessa on periaatteessa kaksi etikettiä päällekäin (toinen peilikuvana). Eipä siinä, otin talteen kumminkin, sillä tuo hymyilevä sammakko on niin sympaattinen…

Lonely Planet /  Northern Monk / Fieldwork Travel Notes
Kauniinkeltainen, samea ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on keltaisen hedelmäinen, lähinnä mehukasta ja hedelmälihaisaa mangoa ja aprikoosia esittelevä, sitruksinen sekä greippinen. Acai-"mukamarjan" ominaismaku ei ole tuttu, mutta kitkeränlaista marjaisuutta mukana on, joskin se aika vaalealta sinertävän marjan sijaan tuntuu. Hieman mausteinen katku siinä myös on, mutta hedelmälinjalla pääosin mennään.

Maku on hedelmäinen, pureva ja hieman myös kärkkäästi kitkerä. Mangoa, passionia, aprikoosia ja greippistä sitrushedelmäistä purevuutta. Yrttiä, vaaleaa ja happaman kirpakkaa marjaisuutta, greippisen loppupuristuksen joukossa myös mausteista potkua. Aika napakka on, ei niin aromaattinen kuin sameiden humalapommien sanotaan olevan. Toimii ja puhdistaa suun. Suurinta hedelmäkuormaa metsästävälle varmasti huti, mutta kuivemman ja puristavamman suunnan ystäville toiminee. Hiljalleen paletti myös selkiytyy ja matka-IPA osoittautuu erittäinkin päteväksi, purevareunaiseksi ja toimivaksi olueksi. Hieman kyllä meni aikaa, että aiheesta sai kunnolla kiinni.

Tuomio: Napakka ja pureva, samean pään suoraviivaista osastoa edustava maailman-IPA.

Pisteet: 39/50

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kotiolut: Hangaround & Nobody Brewing We Are Just Messin' Wit U



Hangaround & Nobody We Are Just Messin' Wit U

Kotiolutpuuhissa mielellään hengaileva kaksikkomme muisti kellaristia parilla oluella, joista toinen oli tämä jo kesällä ihastuttaneen A Beer Wit Us –belgivehnän uusintapainos. We Are Just Messin’ Wit U on kokenut pientä hienosäätöä kesätunnelmista. Tuhdimpi Witbier on tällä kertaa hieman ronskimmin humaloitu ja lajikkeissa ihastuttava Mandarina Bavaria on korvannut Glacierin ja Sterlingin Tettnangerin kumppanina. Maustekirjo on pysytellyt samana tuttuna, joskin appelsiinikuorten määrää on tuotu ylös ja korianterin taas hitusen alas. Vesi on jälleen kiikutettu Haukkalasta ja tekijöiden mukaan jo kolmaskin erä on ehditty tekemään tässä välillä. Julkaisuajat tuntuvat nykyään venyvän luvattoman pitkiksi, tässä siitä todiste.

Messimäinen olut on tunnelmaltaan edeltäjänsä kaltainen ja näin talvitunnelmiin hyvin sopivaa, runsaampaa ja jämäkämpää äärilaitaa tyylin sisällä edustava. Ensipainoksesta on menty kokonaisuutena kuitenkin eteenpäin, mikä jo alkuunsa hyvän oluen kohdalla on tietty hieno suoritus.

Hangaround & Nobody We Are Just Messin' Wit U
Samea, kellertävä muttei järin iloittelevassa väriloistossa. Vaahtoa muodostuu päälle runsaasti, mikä kaunistaa näkyä selvästi.

Tuoksu on witiksi varsin jämäkkä, puhuttelevan appelsiinimäinen, sitruksinen ja mausteinen. Mallaspuoli vaikuttaa vaalean vehnäiseltä, melko solidilta ja withedelmien seasta löytyy myös kevyempää yrttisyyttä. Miellyttävä ja hyvin talvisiinkin olosuhteisiin soveltuvan oloinen.

Tuoksu lupaili paljon, eikä meno taannu makupuolellakaan. Ryhdikäs, sitruksen ja appelsiinin pirteydestä hyvää vastapainoa saava olut hyväilee suuta. Sitrussuvun kirpeys kutittelee suuta, voimistuen kohti lopun melko runsasta greipin puraisua. Takaovesta tulee sisään myös potkivaa pippurisuutta korianterisen yrttisyyden antaessa jo hieman aiemmin mukaan astuneen raikkautensa virrata vapaasti. Suussa kuplien pyörivä, vaalea, viljava ja vehnäinen mallas tarjoaa jyhkeän, samalla sopivan taustalle jäävän pohjan Mandarina Bavarian ja mausteiden leikittelylle. Kyllä täytyy sanoa, että kehitystyö on kantanut hedelmää tämän oluen kohdalla. Lähes messimäinen suoritus...

Tuomio: Jämäkkä, silti Witbierin teesit allekirjoittava kokonaisuus, joka tuo belgivehnän hienosti mukaan talvirientoihin.

Pisteet: 38/50