maanantai 22. helmikuuta 2016

Nøgne Ø Inferial Stout

Alkoholiton ja jumalainen... Näin meille kertoo tölkki.
  • Tyyli: Alkoholiton olut
  • Alk.%: 0,0
  • Panimo: Nøgne Ø (Hansa Borg), Grimstad, Norja
Hvorfor skal et alkoholfritt øl føles som et kompromiss? Med en god blanding av smaksrike maltsorter og spenstig humle har vi laget et fyldig øl med toner av vanilje, mørk sjokolade og brent malt. Denne stouten nytes best ved 6° C, gjerne sammen med vaniljeis. Ja, også er den tilfeldigvis alkoholfri, for de som måtte bry seg om den slags…  
Palokan Citymarketista löytyi alkoholitonta stouttia Norjan kärkipanimolta – pitihän se sitten testata. Usein yhdyn ajatuksissani joskus kuulemaani toteamukseen siitä, että ”alkoholittomalla oluella ja oluella on yhtä paljon tekemistä toistensa kanssa kuin hakkuuaukealla ja metsällä”. Ja onhan se vähän niin. Janoon juo mielummin vettä tai vissyä, mutta…

Session IPOjen ja niiden mukana tulleiden vähäalkoholisten humalamehujen kirjo on kasvanut parissa vuodessa huimaksi ja tätäkin viidakkoa tulee tasaisesti seulottua helmien löytämiseksi. Humalamehu on usein alle 3% ”IPOjen” kohdalla ihan oikeutettu sanavalinta överiksi heitetyn humaloinnin vuoksi, mutta jostainhan sitä makua niihinkin on revittävä – ja rapea jenkkihumalointihan on hyvä valinta, ei siinä mitään. Mutta harvassa ovat tummat (ja etenkin tuhdit) vaihtoehdot. Kun Nognen mustakylkinen ja virtaviivainen tölkki tulee vastaan oluthyllyn alkoholittomien tuotteiden päässä, herää pieni mielenkiinto. Tahattomasti miellän Infernal Stoutin alkoholittomaksi imperial stoutiksi vaikka tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä. Vai onko sittenkin?

Epäilyksiä tuotteen suhteen riitti. Onko se makeaa kotikaljaa? Esanssista mallaspuuroa? Vetistä lirua? No ei. Ryhdikkäästi humaloitu, miellyttävän paahteinen ja kaikin puolin kelpo olut. Tai ”olut”. Tai ihan miten vaan. Hyvää joka tapauksessa. Ei sellainen, mitä alkoholittomalta stoutilta yleisesti voisi odottaa, mutta toki alkoholittoman oluen tunnusmerkkejä silti henkivä. Tässä vähän tarkemmin:

Nøgne Ø Inferial Stout
Lasiin kaadettaessa mieleen hiipii epäusko. Laihan kahvin ja vetisen kaakaon näköinen, hieman epäolutmaisen vaahtokerroksen nostava norjalainen ei varsinaisesti silmiä hivele. ”Joltain mausteliemeltähän tämä enemmänkin näyttää!"

Tuoksu kuitenkin paljastaa, ettei sieltä mitää Kikkomannia lasiin tullut kaadettua. Kahvista, paahtunutta maltaisuutta kevyellä lakritsilla lyötyy mukavasti, mutta myös humalointia nousee sopivasti nenän päähän tervehtimään. Mäntyinen, sopuisan greippinen tuulahdus nostattaa odotukset hyvälle tasolle Tekisi mieli sanoa että vähänhän tuo yleistunnelma ohkainen kuitenkin on, mutta jätän sanomatta – tuoksu on nimittäin erittäin miellyttävä.

Maussahan tuo vitamiinien puutos luonnollisesti sitten paljastuu, eikä sitä sinällään voi enää kaunistella. Silti täytyy todeta, että Norjassa on nyt oivallettu jotain suurta ja loihdittu oikeasti oluen makuinen alkoholiton olut. Kahvisen paahteinen, kevyen suklainen ja hieman salmiakkinen ”runko” saa hieman nokistakin sävyä matkaansa. Humalointi on voimakkaan havuista, pirteän greippistä ja runsastakin, mutta usein tavattu humalamehumainen yliyrittäminen tuntuu jääneen matkasta. Hyvä niin. Jälkimaku on pitkä, hieman paahteinen ja pääpiirteiltään havugreippinen, mukavasti nipistelevä… Tölkki on kuitenkin hyvä määrä, sillä hiljalleen rungottomuus alkaa ilmenemään humaloinnin terävöitymisenä vähän kumiseen suuntaan, mutta kyllä tästä oikein hyvä maku suuhun jää.

Tuomio: Alkoholiton stout, joka pesee useita kauppavahvuisia stoutteja heittämällä. Miellyttävä kokonaisuus olosuhteet huomioiden, mutta myös huomioimatta.


Pisteet: 30/50

lauantai 20. helmikuuta 2016

Porttereita Jyväskylästä: Jyskän Panimo Jouluporter & Ukonmalja Erzsebet Porter



Vähän on kirjoittelu arvioiden suhteen jäänyt vähemmälle, mutta hyvää olutta on siitä huolimatta tullut maisteltua. Joulun jälkeen tutustuin kahteen paikallisportteriin, jouluisia tunnelmia henkiviin kotioluisiin. Pitkän linjan kotiolutmestareita löytyy Jyväskylästäkin useita, mutta uskoisin että Jyskän Panimo ja Ukonmalja ovat sieltä kokeneimmasta päästä. Aloitetaan tällä kertaa Jyskästä:

Jyskän Jouluporter 2015

Laitisen Mika ilmoitteli joulun alla, että pieni erä kotipanimon joulusahtia liikenisi maisteltavaksi, mikäli kiinnostaisi. Tottakai kiinnosti ja käväisin kanisterini Jyskästä hakemassa. Samalla Mika esitteli kateutta herättävän olutkellarinsa sisältöä ja antoi matkaan tämän vuotisen painoksen perinteisestä jouluportteristaan. Jos nyt oikein muistan, ei lopputulos ollut aivan sitä mitä piti ja keitosta on tasapainotettu lisäämällä kellarin muuta tuotantoa joukkoon. Hyvinhän tuo varoitteluista huolimatta kuitenkin toimi:

Jyskän Panimo Jouluporter
Tumman ruskea, vaalean beigellä vaahdolla varustettu jouluportteri. Tuoksussa kahvista särmää, melko runsasta paahtomaltaisuutta mutta myös hedelmää ja tummaa suklaata.

Maultaan toimiva, mutta lopulta hieman kaksijakoinen. Kahvinen, hieman palaneenkin sävyinen paahteisuus on runsasta ja se nostaa esiin myös kevyempää suklaan tuntua. Pikinen tunnelma toimii ja on omiaan paukkupakkasten keskelle, mutta hiljalleen esiin nousee myös karkkisalmiakinsekaista hedelmäisyyttä ja sen taustalta iskevää makeutta, joka ei täysin omiin makumieltymyksiin iske. Vähän sama tunnelma kuin Mikkellerin Milk Stoutissa, jossa laktoosisen makeuden joukossa oli hieman pinttynyttä meininkiä. 

Paahde onneksi jyllää ja hieman jyrää hedelmäkirjoa, joka kuitenkin sinnikkäästi pilkistelee loppumaun puolella. Jälkimaku taittuu kuitenkin takaisin paahteiseen tunnelmaan ja ottaa jopa kevyen savuisen ilmeen kasvoilleen… Tuntumaltaan keskirunsas, silti miellyttävän lämmittävä ja tunnelmallinenkin.

Pisteet: 35/50
---

Ukonmalja Erzsebet Porter

Palokkalaispanimon tuotteita olin saanut jo aiemmin syksyllä ja niistä viimeisimpänä kaatelin lasiini hieman kypsyttelyä odottaneen Erzsebet Porterin. Mustalla kardemummalla ja meleguettapippurilla (grains of paradise) maustettu porter on vahvuudeltaan maltillinen (4,4%), mutta tuntumaltaan yllättävän tuhti ja tunnelmallinen olut. Kardemumma tosin on itselleni vähän hankala mauste, muttei kuitenkaan ylitsepääsemätön este. Rungosta löytyy kuutta eri mallaslaatua humaloinnin hoituessa Perlellä ja Cascadella.

Puolet Erzsebetin vierteestä on käynyt kaikessa hiljaisuudessa schwarzbieriksi, eli Tommin viimeaikoina harjoittama batchin jako jatkuu talvisempienkin sävyjen suhteen. Etymologiaa on oluiden nimissä taas mukana, mutta tällä kertaa en niistä kovinkaan hyvin jäjille päässyt. Liekkö Wladislaus Schwarzbier kuitenkin ajoitettu pääsiäisen tienoille – tai sitten ei, tämä on vain valistunut arvaus.

Ukonmalja Erzsebet Porter
Todella tummanruskea, beigevaahtoinen porter. Kardemumma paistaa läpi tuoksussa, muttei onnekseni täysin dominoivasti kuitenkaan. Miellyttävää suklaisuutta, tummaa ja hyvin paahtunutta maltaisuutta sekä kevyttä savun virettä. Vähän nahkeakin, jostain syystä myös vaniljanomainen…

Maultaan tuoksun kaltainen, lopussa vähän tiiviin siirappinen. Kahvia, suklaata, limppua, suklaata, paahdetta… ja hieman kevyemmin kardemummaa. Pippuripuoli nousee esiin loppuvaiheilla ja antaakin kokonaisuuteen hauskan potkun – vähän kuin chilirouhe tummalle suklaalle. Savuinen kaiku täydentää kokonaisuuden ja täytyy kyllä todeta, että 4,4% ei olisi tuntuman puolesta se vahvuusluokka, jota ensimmäisenä – tai edes toisena – lähtisin ehdottelemaan. Uskomattoman jykevä ja runsas tuohon vahvuuteen.

Mitäpä tuohon lisäämään. Mainio session porter, jossa kardemumma on itselleni pienenä peikkona mukana. Syviä makuja, soljuvaa tuntumaa ja miellyttävää vivahteikkuutta. Oikein hyvä.

Pisteet: 36/50

perjantai 19. helmikuuta 2016

Põhjala Pesakond Black IPA

Black forest IPA
  • Tyyli: Black IPA
  • Alk.%: 5,4
  • Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro

Põhjala-panimon Pesakond Black IPA tuli jokin aika sitten BOTW:n myötä tilattavaksi Alkoon ja kyllähän virolaisen laatupanimon antimet aina kiinnostavat. Kyseessä on tribuuttiolut Pesakond-nimiselle sarjakuvalle, joka äkkisilmäyksellä vaikuttaa Kiroileva Siili- ja Kamala Luonto –kuvitusten välimuodolta. Tästä huolimatta sarjakuva on ollut voimissaan jo kaksi vuosikymmentä, mikä kieltämättä on aina oluen arvoinen suoritus.

Pesakond on kevyehkö black IPA, joka on maustettu kuusenkerkillä ja mustikoilla. ”Black forest IPA”, toteaa pupu etiketissä ja niinhän se varmaan on.”Pupulla on pullo!” totesi perheen nuorimmainen. En usko että kukaan kuitenkaan traumatisoitui…

Põhjala Pesakond Black IPA
Todella tumma, kevyesti valoa vasten punertava olut kauniilla, rusehtavalla vaahdolla. Tuoksultaan voimakkaasti humaloitu, greippisen havuinen, hieman myös trooppisen hedelmäinen ja kevyen kuminen. Mallaspuoli jää taaemmaksi ja melko kevytpaahtoiseksi. Ajoittain nenä poimii kevyttä nokisuutta sekä välkehtivää suklaata.

Maultaan melko lailla tuoksun kaltainen, vähän runsaammin tuota paahdepuolta esittelevä kuitenkin. Paahteinen maltaisuus nousee esiin hiljalleen ja jää lopulta suuhun pyörimään pitkän jälkimaun pyörteissä, täydentyen aina lasin noustessa huulille. Suklaata on myös tuolta poimittavissa, mutta edelleen humalointi on se mikä tahtipuikkoa heiluttaa. Greippiä, mäntyistä havuisuutta… Siinäpä oikeastaan nuo paahteen kanssa painivat päävärit ovat.

Ajoittain kohtalaista mausteisuutta, mutta myös passionsävytteistä trooppisuutta esiintyy. Ennen jälkimakua kitalaessa tuntuu hyvänoloinen rutistus, joka nostaa esiin myös kumimaista kitkeryyttä ja lakritsin särmää. Vähän ehkä pontta kaipaisin suutuntumaan ja yleiseen syvyyteen – aika pintapuolisena tuo sinällään maistuva makujen myllerrys tällä kertaa esittäytyy. Lajin luonne ehkä sen vaatii, mutta jos edes hitusen sitä taustatukea saisi mukaan toivoa…

Tuomio: Hyvä, joskaan ei erityinen black IPA. Paahde jää kokonaisuudessa vähän jalkoihin, mutta kyllähän tuo greippinen havumetsä tuppaa puhuttelemaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kyllin hyvä…

Pisteet: 34/50

torstai 18. helmikuuta 2016

O’so Hop Whoopin! IPA


Wisconsin! Jep, O’so Brewing Companyn oluita saapui Alkon tilausvalikoimaan jokin aika sitten ja kyllähän nämä jenkit yleensä tulee talteen haettua. Maahantuojat ovatkin aktivoituneet mukavasti tilausvalikoiman suhteen ja jäykän rakenteen sisällä on havaittavissa pientä joustavuuttakin. Nykyisin tilaustuotteita voi nimittäin tilailla usein pullo kerrallaan aiemman laatikon sijaan. Se on hyvä se.

Hop Whoopin! on luonnollisesti IPA, jossa ei humalaa tietenkään ole säästelty. EBU-lukemat lähentelevät sataa ja runkoakin omaan makuun varsin sopivasti. Samaa olutta tehdään ilmeisesti eri humalalajikkeita hyödyntäen, mutta enpä tuota tajunnut tarkistella ennen kuin arkistoin pullon jo parempaan talteen. Reittausblogin Harri oli kuitenkin askeleen edellä ja hänen Hop Whoopin! oli humaloitu suomalaiselta kalskahtavalla Pekko-lajikkeella. Niin varmaan minunkin sitten… Pekko on nimestään huolimatta jenkkiläistä alkuperää, joskin nimi on lainattu kotoisalta Pellon Pekolta.

Kunkin pullon humalalajikkeen voi tarkastaa panimon sivuilta löytyvän kaavion avulla. Vertaat vain etikettiin tehdyn loven sijaintia kaavion informaatioon ja olet humalalajiketta fiksumpi. Yksinkertaista, mutta hätäiselle nähtävästi ylivoimaista…

O’so Hop Whoopin! IPA
Aurinkoisen kellertävä, hieman ehkä oranssinen olut runsaalla vaahtokerroksella aateloituna. Tuoksultaan alkuun suoraviivaisen greippinen, mutta ajan kanssa myös muuta hedelmää alkaa hiljalleen löytymään – melko pienessä mittakaavassa tosin. Sivulla hienoista makeutta, yleistä vaaleutta ja ehkä vähäisesti mallastakin.

Maultaan varsin hyvä. Greippiä, ehkä vähän appelsiinimäistäkin sitrushedelmää, lopussa aika raakaakin purentaa hyvällä rutistuksella. Myös muuta hedelmäisyyttä löytyy, mutta tuo, vaaleanlainen kerrostuma on melko pienessä roolissa, samoin kuin aivan ohuesti itsestään ilmoitteleva mallasrunkokin. Maun loppupuoliskolla kevyttä mausteisuutta, ehkä vähän yrttistäkin suoraviivaisuutta. Rapea on…

Tuomio: Pureva ja toimiva IPA, joka tarjoaa hyvän vaihtoehdon melko puhtaan greipin kannattajille. Omaan suuhun tämä näkemys ei ehkä se paras ole, mutta makuasioista ei kannata kiistellä. Toimii ihan hyvin…


Pisteet: 36/50