tiistai 31. maaliskuuta 2015

Evil Twin Molotov Cocktail Single Simcoe Hop Edition

Tällainen Molotov Cocktail viskottiin biergarteniin aidan takaa...
  • Tyyli: Imperial / Double IPA
  • Alk.%: 13,0
  • Panimo: Evil Twin Brewing, Brooklyn, New York, USA

Rauhallisen harmaa lauantaipäivä kääntyy iltaan ja talon äänet hiljenevät sytytellessäni kynttilöitä salin seinustaa koristavalle kirjahyllylle. Sadekin kuuluu lakanneen. TV-vastaanotin hehkuu valoa ympäristöön, salainen agentti nollanollaseiska on aikeissa käydä pahamaineisen Kultasormen kimppuun – jälleen kerran. Pientä purtavaa mukaan, syvä takakeno sohvatyynyjen väliin ja aivot narikkaan. Olutta tekisi mieli, mutta jääkaapille on liiaksi matkaa – "haen sitten mainoskatkolla, jos jaksan". Samalla biergartenissa kolisee, naapurikartanon isäntä heiluttelee aidan takaa jotain kiiltävää: ”Haluutko lasillisen?!” kuuluu huuto. No hemmetti. Tässähän tulee ihan ruotsalaisen laatudekkarin Martin Beckin naapuri mieleen: "Ska du ha en stänkare?"... "Javisst!" ajattelen ja suuntaan pihalle. Naapurin kellareilla on käyty ennenkin ja tällä kertaa tarjolla on makuja Atlantin takaa. Sehän passaa..!

Panimona Evil Twin on kiehtova – niin oluiltaan, ideoiltaan kuin tarinaltaankin. Jeppe Jarnit-Bjergsø perusti kiertelevän panimonsa vuonna 2010 ja sen jälkeen Evil Twinin nimi on noussut olutkansan huulille ympäri maailman. Alkujaan sivubisneksenä olutkauppaa Kööpenhaminassa pyörittänyt Jeppe ei ajatellut kotiolut-harrastuksen lyövän missään vaiheessa leiville. Muutama kaupallinen koekeitto toki valmistui vuonna 2010 oman kaupan kautta myyntiin, mutta kyse oli lähinnä hauskanpidosta ja uteliaan miehen kokeilunhalusta. 

Reitti suuremmille vesille kuitenkin aukeni yllättäen, sillä jo samaisena syksynä yhteinen ystävä yhdisti Jeppen ja Brian Ewingin tiet. Brian on newyorkilaisen 12 Percent Imports –maahantuontifirman omistaja, joka ilmaisi kiinnostuksensa ottaa Jeppen tuotoksia vientiin valtameren takaisille olutmarkkinoille. Ajatukset elivät ja yhteistyö eteni eikä aikaakaan, kun Jeppe oli jo matkalla Skotlantiin valmistamaan Amerikan markkinoille suunnattuja oluita. Ensimmäiset 20.000-litraa myytiin miesten mukaan päivässä loppuun, joten tarinan suuntaa ei tarvinne enää arvuutella. Nykyisin Jeppe perheineen asustelee pysyvästi New Yorkissa ja tekee yhteistyötä sikäläisten panimoiden kanssa aiemman Euroopan kiertelyn sijaan. Miehen vaatimattomana tavoitteena on myös tehdä New Yorkista maailman craft beer –pääkaupunki… Tässä apuna on Greenpointissa sijaitseva oma baari (Tørst) sekä ravintola (Luksus). Melkoinen muutos tutusta ja turvallisesta opettajan työstä intohimoiseksi olutkulttuurin kehittäjäksi ja innovaattoriksi – sukuvikaisuus lienee tässä tapauksessa hyvin vahva tekijä..:


Illan maistiainen on panimon tavoin mielenkiintoinen. Paljon kehutun Evil Twin Molotov Cocktailin Simcoella humaloitu Single Simcoe Hop Edition on esikuvansa tavoin tuhti (13,0%) double IPA. Pullon etiketti luonnehtii sisältöä seuraavasti:
Despite the crudeness it is tricky to make an effective Molotov cocktail. Despite the unruly nature of the rebel it is very tricky to resist accepted conventions. Molotov Cocktail is a tour de force in rebellious hoppiness, it’s a spark for action and by far one of the most anti-authoritative beers ever made by Evil Twin Brewing.
Molotovin koktail eli polttopullohan on nykymuotoisena suomalainen keksintö. Ronkisti humaloidun double IPAn sijaan talvisodan originaali resepti sisälsi jätespriitä, petrolia ja väkiviinaa. Tervaa lisäämällä saatiin korostettua palamisen savun muodostumista, joten suomalaista kansallistuntoa kohottamaan voitaisiin brewdogilaiseen tapaan tehdä Evil Twinilläkin rukiinen, havuisesti humaloitu, tervalla maustettu Molotov Cocktail Finland Edition - tuolla nimellä olutta tuskin Suomessa saisi kuitenkaan myydä... Epävirallisen lähteen kertomus polttopullon nimen taustoista on mielenkiintoinen:
Nimi ”Molotovin cocktail” tulee Neuvostoliiton ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri) Vjatšeslav Molotovista. Nimeä alettiin käyttää talvisodan aikana, kun Suomen maavoimat käytti polttopulloja panssarintorjunta-aseena. Nimitys juontuu siitä, että Molotov väitti, etteivät neuvostoliittolaiset pommikoneet pudottaneet Suomeen muuta kuin ruoka-apupaketteja (Molotovin leipäkoreja), joten suomalaiset keksivät siihen sopivan cocktailin.

Evil Twin Molotov Cocktail Single Simcoe Hop Edition
Oranssinkeltainen, sameahko ja kevyesti vaahtoava olut. Pullon pohjalla ilmeisesti runsas kerros humalamuhjua – tarkka kaataja sai valtaosan rajattua pois lasista, jonka tarkka kaataja jakoi tasapuolisesti kumpaankin lasiin. Tuoksussa kohtalaisesti karamellista, tiivistä makeutta, kevyttä alkoholin raakuutta sekä hyvä annos trooppista hedelmää sitruksinen terä edellä. Vähän kolkko, olisin odottanut runsaampaa tykitystä vähän joka kantilta – ”ihan mukavaa” runsautta tällä kertaa suhteessa potentiaaliin. Lämmetessä toki avautuu, mutta jää silti vähän vajaaksi.

Maultaan huomattavasti jytympi. Karamellisen makeaa, ronskia maltaisuutta, taustalla väijyvää alkoholin poltetta sekä melko pihkaisen kuorrutteista greippisyyttä. Jopa rusinaisia sävyjä löytyy lämmön lisääntyessä… Lopun katkerassa, alkoholin sävyttämässä puristuksessa on myös pippurisen mausteisia piirteitä, mutta myös kukkaisruohoista tuoreutta ja suoraviivaisuutta. Tuntumaltaan melko tuhti, ei niin soljuva kuin olisi odottanut ja maun perusteella toivonut – pyöreyttä löytyy silti kohtalaisesti. Alkoholi pääsee turhaksi esiin, tahmaavuutta löytyy…

Tuomio: Runsasmakuinen, hieman tasapainoton ja ehkä ylitselyövän makeakin. Aromaattinen puoli on hyvin hallussa ja purevuuskin on miellyttävän greippistä ja tuhtia. Todella maistuva, silti hieman toiveita jättävä. En minä tiedä – hyvää on, voisi toki olla parempaakin.

Pisteet: 38/50

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Stadin Grand Cru Brune Paques

Pääsiäinen tuli stadiin belgimäisessä muodossa.
  • Tyyli: Belgian Strong Ale
  • Alk.%: 9,0
  • Panimo: Stadin Panimo, Helsinki, Suomi 
”Stadin Panimon tumman ruskea, belgialaistyyppinen vahva pintahiivaolut, jossa on runsas hedelmäisen mausteinen aromi sekä tummaksi paahdettujen maltaiden täyteläinen maku.”
Pääsiäisvalikoimaan saapuneen Grand Cru Brune Paquesin (ja American Imperial Porterin) myötä Stadin Panimon makuja löytyy Alkon valikoimista kaikkiaan yhdeksän tuotteen voimin. Rajallinen hyllytila ja lähtökohtaisesti oluita halveksuva yhtiömuoto huomioon ottaen puhutaan jo jonkinasteisesta urotyöstä kotimaisten pienpanimoiden näkökulmasta katsottuna. Huhujen mukaan Paquesille ei ole juurikaan tekemistä toissa kesänä markkinoilla olleen Grand Cru Bruinin kanssa – ainakin mausteita on vahvahkoon belgiin lisätty korianterin siementen, lakritsijuuren sekä pomeranssin kuoren muodossa. Itse olen mieltänyt StaPan erityisesti jenkkihekuman ilosanoman levittäjäksi ja hyvin toimivaksi sellaiseksi, joten on kutkuttavaa nähdä kuinka belgimäisemmät maut sen sammioihin taipuvat.

Stadin Grand Cru Brune Paques
Kauniin kastanjainen, ruskea ja tasaisen läpitunkematon, hitaannäköinen olut. Vaahtokin on kaunis, mutta melko nopeasti katoava. Tuoksu on tumman hedelmäinen, kevyemmin leipäisen maltainen ja hieman paahtuneen siirappinen. Syvän pehmeyden verhoa raottaa hieman raaka yrtin ja appelsiinin sivallus, joka ei kuitenkaan pintaa syvemmälle iske. Kevyelti mausteenomaista kuivuutta sekä punertavaa marjaisuutta.

Maultaan tuoksua kulmikkaampi, ehkä hieman raa’ankin oloinen, mutta kohtalaisen toimiva kuitenkin. Tummaaa, kevyelti kuivunutta hedelmää, hienoisesti paahtuneen karamellista leipäisyyttä – ehkä myös keksistä tuntua. Pähkinää, mausteista kuivuutta sekä sitrusyrttisen hapanta purevuutta, joka tarraa kitalakeen maun lopulla. Pienen pyörittelyn jälkeen löytyy myös lakritsia, samoin kuin punaviinimäistä marjaisuuttakin. 

Loppua kohden kuivuva, happamahkon kautta purevaan taittuvan lopetuksen omaava kokonaisuus soljuvalla suutuntumalla. Hieman alkoholin lämpöä havaittavissa…

Tuomio: Hieman tasapainoton, muutamia kysymysmerkkejä jättävä, turhan terävästi lämmittävä belgiale. Lajissaan keskinkertainen, ihan juotava olut jolta toivoisi enemmän annettavaa. 

Pisteet: 32/50

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Omnipollo / Stillwater Schiuma Party

Brettainen viinitynnyrisaison...

Kevät tuli ja lumikin melkein suli. Tai sulelee pikku hiljaa kun vettä tulee taivaan täydeltä. Kaivelin jokin aika sitten kaapistani pitkästä aikaa Omnipollon makuja maisteluun. Schiuma Party – ”vaahtobileet” – on valmistettu Hollannissa De Molenin tykönä yhteistyössä Stillwater Artisanalin takaa löytyvän Brian Strumken kanssa. Tämä brettainen saison on kypsynyt nelisen kuukautta viinitynnereissä ennen pullotusta. Olutkellari epäilee vahvasti käytetyn nimenomaan valkoviinitynnyreitä, tai siltä se ainakin tuntuisi. Olkoot tämä postaus pieni auringon pilkahdus harmaaseen kevätpäivään.

Omnipollo / Stillwater Schiuma Party
Ilman hiivoja raikkaan näköinen, oljenkeltainen olut reippaalla, valkealla vaahdolla. Hiivat mukaan ja matkaan tulee värin tummuutta, hentoa punaa ja elävää sameutta. Tuoksu on hekumallinen! Ensimmäisenä nenään iskee tamminen, melko voimakas valkoviini, joskaan voimakkain piirre se ei olekaan… Belgihiivaakin löytyy, mutta tallimainen bretta vie tätä peliä. Jännän ”puhdas” sen yleisilme kuitenkin on, kenties liiankin? Yleisilmeltään hapan, vaalea, hedelmäinen...vähän pirskahtelevakin, mutta lopulta suht kuiva. Viinitynnyri tuntuu ja bretta puhuu – hienosti tasapainossa kaikki elementit. Nyt on kyllä kohdillaan!

Maultaan varsin vakuuttava, ehkei aivan niin runsas kuin tuoksu kuitenkaan. Alusta loppuun mukavan hapan, viimein hieman sitruksisen hedelmäinenkin. Alussa tammisen valkoviinimäisiä piirteitä löytyy runsaasti, mutta brettainen noste vie kokonaisuuden lopulta maaliinsa. Valkopippurista mausteisuutta, vaalea hedelmäisyyttä sekä viljavan kevyttä maltaisuutta. Kesäisiä sävyjä isolla pensselillä, runsaasti luonnetta ja sopivaa, muttei liian ylilyövää kulmikkuuttakin.

Tuomio: Suorastaan hekumallinen kokonaisuus, joka tarjoilee saisonin ja tynnyrin tunnelmaa kalskahtavan valkoviinin parhaat puolet brettaisella viimeistelyllä varustettuna. Monipuolinen ja –käyttöinen olut aina kesäisestä terassi-istunnosta ruokapöytään ja maaliskuun räntäsateeseen.

Pisteet: 41/50

torstai 26. maaliskuuta 2015

Aistit ja taidot koetuksella – Ravintola Harmoonin Illallinen pimeässä


Illallinen pimeässä.

Usein kuulee sanottavan, että ihminen syö silmillään. Perinteisesti sanonta viittaa tapaan kahmia lautaselleen enemmän apetta kuin vatsaan oikeasti mahtuisi – tuttu tilanne, tunnustan. Olen kuitenkin usein pohtinut vertausta myös hieman toisesta näkökulmasta: kuinka suuri vaikutus annoksen ulkonäöllä sekä sen sisällön tiedostamisella on makukokemukseen ja ruuasta muodostamaamme mielipiteeseen? Veikkaisin, että aika suuri. Tiistaina minulle sitten tarjoutuikin tilaisuus käydä toteamassa asia henkilökohtaisesti.

Illallinen pimeässä on konsepti, joka mahdollistaa aistiseikkailun laadukkaan ruuan äärellä. ElämysLahjat.fi:n mestaroima, tavallisesta ravintolaillallisesta merkittävästi poikkeava kokemus rantautuu Helsingin ja Tampereen jälkeen nyt myös Jyväskylään sekä Turkuun. Jyväskylässä yhteistyökumppanina toimii kohta vuoden ikään ehtinyt, historiallisen Halosen Harmoonitehtaan miljöössä makuelämyksiä tarjoileva Ravintola Harmooni.

Illallisen idea on yksinkertainen. Ruokailijat ohjataan laput silmillä pimeään huoneeseen, jossa he nauttivat täyden kolmen ruokalajin illallisen. Illan menu on arvoitus ja täydellisen pimeyden vuoksi maistajan tehtäväksi jää tutustua annoksiin luottaen maku- ja hajuaisteihinsa. Keskustelua, pohdintaa, arvauksia ja hyvänlaatuista jännitystä, mutta ennen kaikkea yllätyksellisiä ja suussa sulavia makuja. Kuulostaa hyvältä!

Harmoonin ensimmäinen ”pimeä kattaus” ajoittuu aprillipäivään, mutta pääsin etukäteen kurkistamaan verhon taakse paikallismedialle ja –blogisteille tarjotussa tilaisuudessa. Alkumaljan myötä meidät saateltiin silmät sidottuina pimeän huoneen sisuksiin. Äkkiseltään sokkona liikkuminen oli todella haparoivaa eikä asiaa helpottanut tyystin vieras ympäristö. Maltillisen ohjauksen myötä oma paikka pyödän äärestä kuitenkin löytyi. Suuntavaisto oli tässä vaiheessa jo täysin kadoksissa eikä ympäröivästä tilastakaan osannut sanoa varmaksi mitään. Todella kuumottavaa!

Olin etukäteen pohdiskellut, kuinka pimeys vaikuttaa muiden aistien toimintaan ja mitä siitä oikeasti seuraa. Dine in the Dark -sivustolla sanotaan, että "pimeässä maku- ja hajuaisti paranevat ja ruoan aromit, maut ja rakenteet aistii uudella tavalla". Väkisinkin mielessäni käväisi pelko, ettei ylikorostuneiden makujen joukosta välttämättä onnistuisi poimimaan edes tutuimpia komponentteja esille, vaan vivahteiden kirjosta muodostuisi homogeenistä sekametelisoppaa... Olin onneksi väärässä, silti ehkä vähän jäljilläkin.

Vanha harmoonitehdas on muuntautunut laadukkaaksi ravintolaksi.
Paljon makuja, runsaita makuja, selkeitä makuja, uusia makuja, mitätämäon?!-makuja. Lintu vai kala? No helppo! Lohi vai kuha? No ööö... Arvailuksihan se meni, mutta tässä se idea ja hauskuus ehkä piileekin. Tietyistä mauista ja koostumuksista pääsi jyvälle melko mukavastikin, mutta keittiön mielenkiintoiset yhdistelyt hämmensivät tehokkaasti maistajaa ja yllätysmomentti säilyi visusti aina menun paljastamiseen saakka. Porukalla arvailu oli kuitenkin mukavaa ja ehdottomasti konseptin kantavia voimia hyvän ruuan lisäksi.

Kuinka se syöminen "sokkona" sitten luonnistui? Pimeässä itsensä tuntee todella kömpelöksi ja avuttomaksi - alkuruokaakin yritin pilkkoa veitsen tylsällä reunalla... Missä välineet ovat? Mihin minä nyt sen viinilasin siirsin? Onko lautanen tyhjä? Paljonko ruokaa on rinnuksilla? Nämä kysymykset olivat tuttuja tuntemuksia läpi session. Kokemus oli todella mieltä avartava ja illan kruunasikin emäntänä toiminut Riikka, jolleka tämä hetkellisesti kokemamme pimeys on arkipäivää. Saimmekin illallisen aikana kuulla kokemuksia näkövammaisen arjesta mikä herättikin paljon hyvää keskustelua ja antoi tilaisuudelle täysin uuden perspektiivin.

Elämys isolla E:llä – paljon enemmän kuin "tavallinen" ravintolaillallinen. Ruoka ei kaikesta hyvyydestään huolimatta ole illan päätähti, vaan elämys syntyy hienosti hallitusta kokonaisuudesta. Pimeyden ansiosta tuntemattomien seura muuttuu välittömämmäksi, ruoka itsessään on suuri mysteeri ja jotenkin syvästä pimeydestä huolimatta ympäristö on miellyttävän rauhallinen – pahimmat sydämen tykytykset tasaantuivat nopeasti paikalle päästyään. Onko se kuinka sotkuista? Ei kovinkaan, mutta mikäli kädellä haluaa lautasta koettaa, ei sitä kukaan näe. Annokset on valikoitu tilanteen haasteellisuus huomioiden, mutta matkassa on silti ihan riittävästi haastetta. Entä jos tohmelona kaadan viinilasin? Ei ole kuulemma kovinkaan yleistä, mutta mikälin näin käy, kannattaa tähdätä kaverin syliin – näin minäkin tein...

Ei siinä. Hieno konsepti ja hyvät puitteet. Soveltuu hyvin lahjaksi, pariskunnille tai vaikkapa seikkailunhaluisille sinkuille. Myös työyhteisöille ilta voisi olla virikkeitä antava uusien näkökulmien myötä. Mahdollisuudet on monet...

Lisätietoja Harmoonin pimeistä illoista: Dine in the Dark

Sekä paikalla olleiden blogistien mietteitä illasta:
Kiitoksia järjestäjille,
J-P

Ps. Vinkkinä olutta ravintoloissa arvostaville: Hiisin tuotteita löytyy valikoimista. Raivovan Rakin murinan ainakin kuulin...

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Saimaan Brewer’s Special Belgian Wheat

Wittiä Mikkelistä...

Saimaan Juomatehtaan kenties kiinnostavin kevätuutuus tuo täydennystä maitokaupoista tuttujen American Red Alen ja India Pale Alen sekä Alkossakin piipahtaneen Saisonin edustamaan, hieman ronskimpia makuja tarjoilevaan Brewer’s Special -olutsarjaan. Brewer’s Special Belgian Wheat on nimensä mukaisesti belgihenkinen vehnäolut, witbier, mikä tyylinä osuu oivasti kevään ja kesän aurinkoisiin säihin.

Saimaalaiseen tapaan raaka-ainepuoli on kunnossa, eikä kustannustehokkaita täyteaineita saati esansseja ole lähdetty lisäilemään. Olut on maustettu pomeranssikuorella ja korianterilla rungon nojatessa luonnollisesti vehnä- ja ohramaltaiden varaan. Humalointi on hoidettu perinteisistä witbiereistä poiketen Amerikan malliin, mutta tämä lienee nykyisin jo hyvin tavallinen ilmiö tässäkin tyylilajissa – Columbusta ja Cascadea näyttäisi tölkin takapuoli meille tarjoilevan. Panimon verkkosivut tosin kertovat humalien olevan lajia Saaz ja Magnum ja myös vehnämaltaan alkuperästä näyttäisi olevan epäselvyyttä verkkosivujen Itävalta-tiedon sekä oluen mainospuheen, ”tasapainoinen runko syntyy kotimaisista vehnä- ja pilsnermaltaista”, kanssa… Ehkä neljän uutuuden kertarykäisy on aiheuttanut Mikkelissä hienoisia käynnistysvaikeuksia, eikä verkkoinfoa ole ehditty huolella käymään lävitse – onneksi tölkkeihin ei painovirheitä näytä päässeen, kai.

Nappasin lahjusoluen matkaan maaseudun rauhaan ja maistatin saunan jälkeen myös paremmalla puoliskollani. Hyväksyvä kommentti tuli siltä suunnalta ja vahvaa kesä-korttia vilauteltiin yhteen ääneen. Kokonaisuutena olut on hyvin onnistunut ja monikäyttöinen aina kevyestä ruokapöydästä laiturin nokkaan ja saunan terassille – miksei ihan sinne ”oikeallekin” terassille. Alta löytyy hieman tarkempaa kuvausta makumaailmasta ja tunnelmista:

Saimaan Brewer’s Special Belgian Wheat
Vaalean keltainen, samea ja ronskisti vaahtoava olut. Tuoksu on raikas, toimiva ja mukavan runsaan oloinen. Sitruksenkuorista hedelmäisyyttä, pientä happamuutta sekä korianterista yrttisyyttä pippurimausteisen, belgimäisen hiivaisuuden kanssa. Pirteä, tuore ja aurinkoinen – nyt vaikuttaa hyvältä!

Maultaan oikein maistuva. Laimeaa ananasta, lopussa sitruksisen hapanta hedelmäisyyttä sekä mukavaa purevuutta. Vaalean vehnäistä maltaisuutta, hiivaa ja pippurista mausteisuutta – korianterista yrttisyyttä. Hiljalleen löytyvä makeus ei omaan suuhun oikein iske, muttei tuo liiemmin pääse häiritsemään. Tuntumaltaan tasapainoinen, makuihin hyvin vastaava pysyen silti kesäiselle oluelle tarvittavan kevyenä.

Tuomio: Hyvin toimiva witbier, jolle maitokauppavalikoimasta löytyy hyvä rako. Laadukas, maistuva ja hyvinkin suositeltava olut kesän tunnelmointiin.

Pisteet: 36/50