keskiviikko 31. joulukuuta 2014

E. Indicus ja Hiisin uudet vaatteet


Hyvää olutta ja uutta ilmettä...

Hiisi on ollut syksyn aikana tuottelias taas monella saralla. Paljon uutta koettavaa on syntynyt oluiden muodossa, mutta myös kansalaisten muita aisteja on lähdetty herättelemään uuden ilmeen myötä. Ajattelinkin, että näin vuoden viimeiseksi blogimerkinnäksi voisi sopia kevyt tarina siitä, kuinka kaadoin lasiini norsunnäköisen oluen ja kurkistin samalla hieman brändi-ilmeen verhon taa… Aloitetaan vaikka jälkimmäisestä:


Hiisin uudet vaatteet

Jututtelin E. Indicuksen tiimoilta panimon lapionkääntäjää, olutmestari-Tatua, joka valotti myös graafisen ilmeen ja etikettien kertomien tarinoiden taustoja. Etiketteihin on haluttu sisällyttää nauttijaa mahdollisesti kiinnostavaa tietoa, kuten esimerkiksi lyhyt kertomus oluen taustoista tai tarjolla olevasta makukokemuksesta. Tuotteista riippuen painetusta sanasta on löydettävissä lakisääteisten merkintöjen lisäksi myös ruokasuosituksia, tarjoilulämpötilaehdotuksia sekä aiemmista vakiotuotteistakin tuttuja musiikkiparituksia, joista tämä viimeisin Tatun mukaan kertoo ehkä eniten panimolaisten fiiliksistä olutta kohtaan. Näin tilastoniilon näkökulmasta katkeropitoisuuden ja väriarvon (sekä eränumeron) esittäminen pullon kyljessä on oikein mukavaa asiakaspalvelua. Myös Hiisin aiemmin huonosti esille tuodut tunnuspiirteet kuten suodattamattomuus, pastöroimattomuus sekä lisä- ja säilöntäaineettomuus on nyt painettu pullojen kylkiin… Tämä oli hyvä liike. 

Norsumme kylki kertoo seuraavaa tarinaa...
Tietosisältöä näkyvämpi muutos on oluiden ja oikeastaan koko panimon graafisen ilmeen päivittyminen, joka koskee näkyvästi myös Hiisin kotisivuja. MEOMin väkihän se taas on pahojaan ollut tekemässä ja huhujen mukaan heikompia on suorastaan hirvittänyt, sillä nyt on sitä räiskettä ja tyyliä tarjolla isolla kauhalla! Jag tycker… Aiempi, vähän liiankin virtaviivainen ilme on nyt korvattu esittävämmällä taiteella, joka kantaa matkassaan mukavaa graafista leikittelyä. Muutoksen myötä myös oluiden nimet ja tarinat sulautuvat aiempaa paremmin etikettien grafiikoihin…
Hiisin omiin nimiin tehdyt oluet ovat pitkälti olleet nimeämispolitiikaltaan hahmopohjaisia, eli joko on ensin keksitty olut ja ruvettu luonnehdinnan kautta miettimään sille sopivaa vastaparia mm. kotimaisesta mytologiasta, tai toisin päin eli ollaan hoksattu joku siististi cool hahmo ja mietitty, minkälainen olut kuvastaisi tätä hahmoa.
Uudistuksen myötä panimo sai myös oman hovigraafikkonsa, sillä ilmeen yhtenäisyyden vuoksi kuvitukset syntyvät yksinoikeudella MEOMin Simo Heikkisen kynästä. Vaikka panimolla tehdäänkin vilkasta aivotyötä tarinoiden, oluen ja ulkomuodon yhteensovittamisen eteen, on taiteelliselle luovuudelle jätetty hyvin tilaa eikä Simoa ole Tatun sanojen mukaan haluttu liikaa kahlita ylitarkalla ohjeistamisella. Tämä kuulostaa hyvältä toimintatavalta ja jälki puhuu puolestaan, omaan silmään uudistus on ollut pelkästään positiivinen.

Pläkkin etikettiä kuvittaa hieman hymyilevä Pikku-Hiisi ja komea on myös Iku-Turson jyhkeä silhuetti...
Sitten olisi aika vilkaista etiketin taakse – mitä norsumme pitää sisällään:

E. Indicus

  • Tyyli: Porter
  • Alk.%: 5,7
  • Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Perinneolut, heritagesarja Muun muassa tällaisia luonnehdintoja on Hiisin suunnalla käytetty uudesta, perinteisempiin oluttyyleihin suuntautuneesta ristiretkestään. E. Indicus, norsuolut, on sarjan ensimmäinen ei-belgihenkinen edustaja. Insipiraatiota onkin haettu 1800-luvun puolivälin brittiläisistä export porttereista – ajalta, jolloin Iso-Britannia oli imperiumi ja sen sotilaat maailmalla janoisia. Tatu sanailee aiheesta seuraavasti:
Tarina ainakin kertoo, että vaaleammat, pale alet olivat kikkanokkaisten, yläluokkaisten, upseereiden juomaa - miehistö suosi portereita. Voimakas humalointi paranti säilyvyyttä ja niin eespäin. Hyvät lähtökohdat oluelle, siis. 
Rahvaan mallasjuomaa olisi tätä taustaa vasten peilattuna siis tarjolla – pienellä hiisimäisellä päivityksellä tosin… Oluen mallaspohja on kuitenkin pyritty pitämään mahdollisimman lähellä aitoa brittiexportteria eli runkoa ja makua on haettu brittiläisistä amber- ja brown-maltaista, joiden lisäksi on käytetty kotimaista perus- ja paahtomallasta. Humaloinnissa on kuitenkin haettu särmää uuden maailman lajikkein, Columbuksen ja Chinookin muodossa. 

Humalaahan Hiisillä on tykätty käyttää ennenkin, mutta olutmestarin sanoin tällä kertaa on käytetty hieman ehkä normimeininkiä aggressiivisempaa yhdistelmää, jolla on ollut tarkoituksena saada aikaan vähän tiukempaa greippi/hartsi/havumeininkiä, ei niinkään kukkais- tai hedelmätuoksuja. Nimensä olut saa etiketissäkin komeilevan intiannorsun, Elephas maximus indicusin mukaan.

Hiisi E. Indicus
Todella tumman ruskea, läpitunkematon, reunoilta kevyen punertava. Pullosta kaadettuna vaahdonmuodostus on todella voimakasta ja hiljalleen tiivistyvä, vaalean ruskea kumpupilvi jättää jälkeensä kestävämmän, tiiviin vaahtokerroksen. Tuoksu toimii, se henkii kahvista paahteisuutta, kevyttä suklaata sekä greippistä taustakaikua – ehkä hiven salmiakkiakin. Runsas, syvä ja tasapainoinen.

Maultaan niin ikään onnistunut, mukavan pureva ja paahteinen yhdistelmä. Tummaa, paahtunutta maltaisuutta, kahvia ja suklaata löytyy mukavasti, mutta vastapainoa vähintäänkin yhtä tehokkaasti antaa greippinen, hieman mäntyisen tuorekin humalointi, joka on läsnä läpi maun. Lopussa greipin puristus ottaa hyvän otteen ja tanssahtelee paahteen tahdittamana pitkään jälkimakuun… Olut on yleisesti ottaen hienosti tasapainossa ja tarjoilee runsaita makuja – ehkä tuntumaltaan se jää hieman kalvamaan, sillä pitäisin ryhdikkäämpää, hitaampaa suutuntumaa optimaalisen nautinnon perustana.

Tuomio: Hienosti greippistä aromaattisuutta sekä sopuisaa purentaa yhdessä paahteisen maltaisuuden kanssa yhdistelevä portteri. Jyhkeyttä jään hieman kaipailemaan, mutta runsaiden makujen ja syvän tunnelman myötä kyseessä on oikein onnistunut olut.

Pisteet: 38/50

Kaksi thornbridgeläistä: Jaipur & Wild Raven



Viime lauantaina tuli piipahdettua Jyväskylän Revolutionissa kaverin synttäreiden muodossa. Melko vähän on kaupungin ruoka- ja juomatarjontaa tullut viime aikoina käytyä lävitse, mutta yleisesti mieliin on jäänyt muhimaan käsitys oluttarjonnan hyvästä laajentumisesta myös olutravintoloiden ulkopuolella. Niinpä myös Revolution tarjoaa ihan kohtalaisen valikoiman maltaisia makuja listoiltaan. Listalta löytyi mm. BrewDogin perustuotteita sekä Sierra Nevadan ja Lagunitaksen makuja, unohtamatta Hiisin tuomaa paikallisväriä. Pääosin lista tarjoilikin muodikkaan rapeaa menoa, mikä hieman ikävästi tarkoitti sitä, ettei jälkiruoaksi oikein tahtonut paahteisempia sävyjä löytyä. Tästä kuitenkin selvittiin hieman soveltamalla… Uusia tuttavuuksia haaviin jäi kaksin kappalein, yhdeksi suosikkipanimoistani nousseen Thornbridgen oluita kumpainenkin. Otetaan ensin tarkasteluun aperitiivinä toiminut Jaipur IPA.


Thornbridge Jaipur
  • Tyyli: India Pale Ale
  • Alk.%: 5,9
  • Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti
Jaipuria olen kuullut monesta suunnasta kehuttavan, mutta pitkään kyseinen olut on allekirjoittaneen onnistunut kiertämään. Pullotettuna olen kyseistä olutta useinkin olutravintoloiden kaapeissa havainnut, mutta olen keskittänyt voimani hanasta lasketun humalapommin metsästykseen – nyt odotus vihdoin palkittiin.

Thornbridge Jaipur
Melko suoraviivainen, maistuva ja tuntumaltaan virkistävän kevyt IPA hyvällä purevuudella. Paljon greippistä katkeroa, hieman ruohoa ja kukkaistakin otetta. Aromaattista hedelmää on hillitysti, samoin hennon makeaa mallasta. Oikein mainio, turhia kikkailematon IPA, joka kelpasi myös ruuan kylkeen. Raikas, katkera ja maittava.

Pisteet: 38/50


Thornbridge Wild Raven
  • Tyyli: Black IPA
  • Alk.%: 6,6
  • Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti
World Beer Awardseissa 2012 maailman parhaaksi Black IPAksi valittu bakewellilainen oli itselleni mieluisa yllätys ja melko rapsakasta hinnasta (10,90€/0,5l) huolimatta otin pullollisen maisteluun. Wild Ravenin takana on uusiseelantilainen, nykyisin jo Buxtonin kirjoilla oleva, kotioluistaankin aikanaan tunnustusta saanut James Kemp. Hänen loihtimansa, tumman puhuva, paahteinen katkeroherkku pitää sisällään mm. suklaamaltaita ja on ladattu kutkuttavalla Nelson Sauvin-, Centennial- ja Sorachi Ace-humalakattauksella. Eli ei aivan sitä portterin kaipuuseen iskevää tarjontaa, mutta hyvä alku kuitenkin…

Thornbridge Wild Raven
Wild Raven paljastuukin oikein mainioksi lajinsa edustajaksi, josta löytyy rehtiä paahteisuutta kuin kevyempää suklaatakin. Humalointi on kuitenkin vahviten esillä ja greippinen, hieman pihkainenkin rapeus pelaa maltaan tumman paahteen kanssa hyvin yhteen. Ehkä viimeinen silaus jää kokonaisuudesta uupumaan, mutta tästä huolimatta maailmanluokan olut. Black IPA on tyylinä itselleni vähän kaksijakoinen, sillä mieluusti nauttisin näitä makuja ronskimman rungon ja paksumman tuntuman kera – sitä varten onkin sitten imperial stoutit… Makuasioita, hyvinhän tämä näinkin toimii.

Pisteet: 38/50

tiistai 30. joulukuuta 2014

Ayinger Altbairisch Dunkel

Kyläpanimon nestemäistä leipää...

Ayinger Altbairisch Dunkel on tuttu jo vuosien takaa, joten pitkästä aikaa on mukava verestellä vanhoja. Kaivelin huvikseni muistiinpanot harrastuksen alkuajoilta esiin ja varsin suunmukainen oluthan tämä(kin) ayingeriläinen näyttää olleen – pisteitäkin on ropissut kaikkiaan 39/50. ”Kaakkoismüncheniläispanimon” tarjonta ei ole kylmäksi jättänyt muutoinkaan sillä vastaan tulleet oluet ovat järjestään maistuneet mainiosti, mutta myös vakuuttaneet laadukkuuden ja tasapainoisuuden valtein. Edesmennyt olutkirjailija Michael Jackson kehuu Beer International-kirjassaan Altbraichia seuraavasti:
“A good example of its kind. Impenetrably dark with a golden-brown gleam when held up to the light, and with a warm aroma and malty taste, while summoning up coffee taste sensations on going down. It is brewed from five types of malt (two of which are torrified dark), and it is only lightly hopped.”
Itse panimo sijaitsee tosiaan Müncehenin kaakkoispuolella, pienessä Ayingin kylässä. Kollegani, Tuopillinen-blogin Jouni teki viime vuonna kateutta herättäneen matkan Baijerin ytimeen ja matkaraportista löytyy myös hyvä infopaketti Ayingiin paikan päälle halajaville – tunnin matka paikallisjunassa kohtuulliseen hintaan ei tässä tapauksessa tuntuisi missään! Brauerei Aying on perustettu vuonna 1878 eli maltaista taipaletta on takana jo reilun 130-vuoden ajalta. Panimo on kuitenkin hieman päivittänyt itseään matkan varrella ja nykyisin tuotanto on siirtynyt modernimpaan laitokseen pois alkuperäisestä sijainnista. Maaseutupanimo toimii uudistuksista huolimatta edelleen perheomisteisena ja tuottaa 80 000 hehtolitraa olutta vuodessa. Itseäni hymyilyttää aina Ayeingerin ääntämisohje, joka auki kirjoitettuna saa aina pohtimaan, kuinka periskottilainen aksentti siihen tarttuisikaan – tokihan "eye-ing-gr" jo finskemanninkin suusta kuultuna hieman särähtää. 

Celebratorin pikkuveljenä kunnostautuva Altbraisch tarkoittaa ilmeisesti vapaasti käännettynä ”Baijerin perinteistä tummaa olutta” ja sitähän se eittämättä onkin… Leipäiseen maltaisuuteen on yhdistetty sopuisassa suhteessa Hallertau-humalaa, joka leikkaa kauniisti leipäisen maltaisuuden nostattamaa runsautta.  Katsotaanpa sitten hieman tarkempaa sanailua makujen ääreltä...

Ayinger Altbairisch Dunkel
Kastanjan ruskea, kirkas olut joka vaahtoaa varsin kauniisti. Komea ilmestys alkutalven illassa. Tuoksultaan vahvan ruisleipäinen, hivenen makea ja aavistuksen viljaista kuivuutta omaava. Hienoista, purevaa happamuutta, oikein maino, maanläheinen paketti. Tästä pidän!

Maku on niin ikään kohdillaan… Keskitumma ruisleipäisyys on vahvaa ja aivan kevyttä imeltyneisyyttäkin sivusta löytyy. Luonnetta kuitenkin kasvattaa sopuisan pureva, yrttinen tuntuma, mutta matkassa on myös mukavaa pähkinäisyyttäkin. Jostain nousee myös kevyttä suklaan tuntua esiin, mutta melko hillitysti sitä kuitenkin esiintyy. Yleisesti olut on myös mukavan raikas ja kauniin tasapainoinen.

Tuomio: Laadukasta osaamista esittelevä, suomalaiseen mökkimaisemaan täydellisesti istuva tumma lager, jossa makujen runsaus, tasapaino ja ennen kaikkea toimivuus yhdistyvät kauniiksi kokonaisuudeksi. Yksinkertainen, maanläheinen – siksipä se toimii niin mainiosti!

Pisteet: 36/50

maanantai 29. joulukuuta 2014

Hiisi X Pint Please Session IPA

Hiisin pintti...

Hiisi on tosiaan ollut aktiivisena viime aikoina ja parhaani mukaan olen sen tarjoamia makuja pyrkinyt maistelemaan. Tällä kertaa lasiin kaatui kenties maamme ensimmäinen ”sovellusolut” eli kotimaisen Pint Please-mobiilisovelluksen nimeä kantava session IPA. Mobiilisovellukset tuntuvat viime aikoina olleen uusi Nokia ja Oulusta ponnistava startup-yritys näyttääkin iskeneen hyvään saumaan. Sovellus on ilmainen apuväline hyvän oluen perässä liikkuville kuluttajille. Sen avulla voi pitää kirjaa juomistaan oluista, suositella ja arvostella niitä sekä tarkastaa lähiseudun ravintoloiden oluttarjonnan. Itse olen kuitenkin sen verran vanhanaikainen, etten vastaaviin sovelluksiin ole tullut tutustuneeksi, joten keskitytään tässäkin jutussa ihmettelemään ennemmin tuota olutta. Bloggareista ainakin Jaska näyttää sovellusta käyttävän…

Hiisin ja Pint Pleasen yhteistyön hedelmä julkistettiin syksyn OlutExpossa ja muutamissa olutravintoloissa olen sitä senkin jälkeen nähnyt. Pullon etiketti kertoo seuraavaa: 
Hiisi X Pint Please on rokkenrollia sisältävä, maistuva, todellinen session IPA. Vaalea, kevyt, reippaasti humaloitu, tuoksussa hedelmää ja sitrusta!
Suomen lisäksi Pint Please on lähtenyt valloittamaan myös Britteinsaaria, missä Suomen tavoin on tulivoimaa haettu oman oluen myötä. Brittiläisen sovellusoluen valmisti meidänkin maitokaupoissa tuotteillaan esillä oleva, itäenglantilainen Oakham. Hiisin sessio IPA pohjautuukin läheisesti brittien kevyeen, maitokauppavahvuiseen vedokseen - vahvemmaksi ja suuremmaksi skaalattuna tosin. Täysin yks-yhteen ei reseptejä kuitenkaan voi verrata, vaikka mallasrunko ja humalointi samoille teeseille rakentuukin. Hiisimäiseen tapaan humalaa on käytetty hövelimmin ja myös runkoa on vahvennettu jyhkeämmälle tasolle. Mielenkiintoinen yhteys joka tapauksessa...

Tässä vielä sovelluksen verkkosivuilta löytyvä esittelyteksti sovelluksesta kiinnostuneille:
Pint Please is a FREE mobile app for friends of good quality brew. It’s the easiest way to keep track of your favourite beers and get recommendations of new beers to taste. Pint Please is also highly social. You can share the best beers and pubs with your friends and other beer drinkers in your area.
Hiisi X Pint Please Session IPA
Hennon utuinen, kellertävä ja hieman oranssin sävyjä kantava olut todella runsaalla, pitkäkestoisella vaahdolla. Tuoksu on raikas, aromaattinen ja miellyttävän tuntuinen. Mangoa, aprikoosia ja muutenkin varsin trooppissävytteistä hedelmäisyyttä sekä rehdin aromaattista sitruksisuutta.  

Myös maku henkii hyvää tekemistä ja ainakin omaan suuhun se osuu oikein mukavassa kulmassa. Greippiä, kevyttä havuisuutta sekä hieman kuivempaa tropiikin hedelmäisyyttä. Edelleen mukavan raikas, tunnultaan hyvällä tapaa kevyt – rentous takaa hyvän nautittavuuden eikä maussa olla suotta pihistelty. Aurinkoinen, kesäinen, hyvä…

Tuomio: Oikein mieluisa sessioitava, maistuva kumppani moneen. Kesäkäytössä varmasti lyömätön… Perusteeseihin nojaava, ilmeiltään sopivasti kevyempi ameriikan unelma, jossa joka osa-alue toimii mukavasti.

Pisteet: 36/50