Hyvää olutta ja uutta ilmettä... |
Hiisi on ollut syksyn aikana tuottelias taas monella saralla.
Paljon uutta koettavaa on syntynyt oluiden muodossa, mutta myös kansalaisten
muita aisteja on lähdetty herättelemään uuden ilmeen myötä. Ajattelinkin, että
näin vuoden viimeiseksi blogimerkinnäksi voisi sopia kevyt tarina siitä, kuinka
kaadoin lasiini norsunnäköisen oluen ja kurkistin samalla hieman brändi-ilmeen
verhon taa… Aloitetaan vaikka jälkimmäisestä:
Hiisin uudet vaatteet
Jututtelin E. Indicuksen tiimoilta panimon lapionkääntäjää,
olutmestari-Tatua, joka valotti myös graafisen ilmeen ja etikettien kertomien
tarinoiden taustoja. Etiketteihin on haluttu sisällyttää nauttijaa
mahdollisesti kiinnostavaa tietoa, kuten esimerkiksi lyhyt kertomus oluen taustoista
tai tarjolla olevasta makukokemuksesta. Tuotteista riippuen painetusta sanasta
on löydettävissä lakisääteisten merkintöjen lisäksi myös ruokasuosituksia,
tarjoilulämpötilaehdotuksia sekä aiemmista vakiotuotteistakin tuttuja
musiikkiparituksia, joista tämä viimeisin Tatun mukaan kertoo ehkä eniten
panimolaisten fiiliksistä olutta kohtaan. Näin tilastoniilon näkökulmasta
katkeropitoisuuden ja väriarvon (sekä eränumeron) esittäminen pullon kyljessä
on oikein mukavaa asiakaspalvelua. Myös Hiisin aiemmin huonosti esille tuodut tunnuspiirteet
kuten suodattamattomuus, pastöroimattomuus sekä lisä- ja säilöntäaineettomuus
on nyt painettu pullojen kylkiin… Tämä oli hyvä liike.
Norsumme kylki kertoo seuraavaa tarinaa... |
Tietosisältöä
näkyvämpi muutos on oluiden ja oikeastaan koko panimon graafisen ilmeen
päivittyminen, joka koskee näkyvästi myös Hiisin kotisivuja. MEOMin väkihän se
taas on pahojaan ollut tekemässä ja huhujen mukaan heikompia on suorastaan
hirvittänyt, sillä nyt on sitä räiskettä ja tyyliä tarjolla isolla kauhalla! Jag tycker… Aiempi, vähän liiankin virtaviivainen ilme on
nyt korvattu esittävämmällä taiteella, joka kantaa matkassaan mukavaa graafista
leikittelyä. Muutoksen myötä myös oluiden nimet ja tarinat sulautuvat aiempaa paremmin
etikettien grafiikoihin…
Hiisin omiin nimiin tehdyt oluet ovat pitkälti olleet nimeämispolitiikaltaan hahmopohjaisia, eli joko on ensin keksitty olut ja ruvettu luonnehdinnan kautta miettimään sille sopivaa vastaparia mm. kotimaisesta mytologiasta, tai toisin päin eli ollaan hoksattu joku siististi cool hahmo ja mietitty, minkälainen olut kuvastaisi tätä hahmoa.
Uudistuksen myötä panimo sai myös
oman hovigraafikkonsa, sillä ilmeen yhtenäisyyden vuoksi kuvitukset syntyvät
yksinoikeudella MEOMin Simo Heikkisen kynästä. Vaikka panimolla tehdäänkin
vilkasta aivotyötä tarinoiden, oluen ja ulkomuodon yhteensovittamisen eteen, on
taiteelliselle luovuudelle jätetty hyvin tilaa eikä Simoa ole Tatun sanojen
mukaan haluttu liikaa kahlita
ylitarkalla ohjeistamisella.
Tämä kuulostaa hyvältä toimintatavalta ja jälki puhuu puolestaan, omaan silmään
uudistus on ollut pelkästään positiivinen.
Pläkkin etikettiä kuvittaa hieman hymyilevä Pikku-Hiisi ja komea on myös Iku-Turson jyhkeä silhuetti... |
Sitten olisi aika vilkaista
etiketin taakse – mitä norsumme pitää sisällään:
E. Indicus
- Tyyli: Porter
- Alk.%: 5,7
- Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Perinneolut,
heritagesarja… Muun muassa tällaisia
luonnehdintoja on Hiisin suunnalla käytetty uudesta, perinteisempiin
oluttyyleihin suuntautuneesta ristiretkestään. E. Indicus, norsuolut, on sarjan ensimmäinen ei-belgihenkinen edustaja.
Insipiraatiota onkin haettu 1800-luvun puolivälin brittiläisistä export
porttereista – ajalta, jolloin Iso-Britannia oli imperiumi ja sen sotilaat
maailmalla janoisia. Tatu sanailee aiheesta seuraavasti:
Tarina ainakin kertoo, että vaaleammat, pale alet olivat kikkanokkaisten, yläluokkaisten, upseereiden juomaa - miehistö suosi portereita. Voimakas humalointi paranti säilyvyyttä ja niin eespäin. Hyvät lähtökohdat oluelle, siis.
Rahvaan mallasjuomaa olisi tätä taustaa vasten peilattuna siis tarjolla
– pienellä hiisimäisellä päivityksellä tosin… Oluen mallaspohja on kuitenkin pyritty
pitämään mahdollisimman lähellä aitoa brittiexportteria eli runkoa
ja makua on haettu brittiläisistä amber- ja brown-maltaista, joiden lisäksi on
käytetty kotimaista perus- ja paahtomallasta. Humaloinnissa on kuitenkin haettu särmää uuden maailman lajikkein, Columbuksen ja
Chinookin muodossa.
Humalaahan Hiisillä on tykätty käyttää ennenkin, mutta olutmestarin sanoin tällä kertaa on käytetty hieman ehkä normimeininkiä aggressiivisempaa yhdistelmää, jolla on ollut tarkoituksena saada aikaan vähän tiukempaa greippi/hartsi/havumeininkiä, ei niinkään kukkais- tai hedelmätuoksuja. Nimensä olut saa etiketissäkin komeilevan intiannorsun, Elephas maximus indicusin mukaan.
Humalaahan Hiisillä on tykätty käyttää ennenkin, mutta olutmestarin sanoin tällä kertaa on käytetty hieman ehkä normimeininkiä aggressiivisempaa yhdistelmää, jolla on ollut tarkoituksena saada aikaan vähän tiukempaa greippi/hartsi/havumeininkiä, ei niinkään kukkais- tai hedelmätuoksuja. Nimensä olut saa etiketissäkin komeilevan intiannorsun, Elephas maximus indicusin mukaan.
Hiisi E. Indicus |
Todella tumman ruskea, läpitunkematon, reunoilta kevyen
punertava. Pullosta kaadettuna vaahdonmuodostus on todella voimakasta ja
hiljalleen tiivistyvä, vaalean ruskea kumpupilvi jättää jälkeensä kestävämmän,
tiiviin vaahtokerroksen. Tuoksu toimii, se henkii kahvista paahteisuutta,
kevyttä suklaata sekä greippistä taustakaikua – ehkä hiven salmiakkiakin.
Runsas, syvä ja tasapainoinen.
Maultaan niin ikään onnistunut, mukavan pureva ja paahteinen
yhdistelmä. Tummaa, paahtunutta maltaisuutta, kahvia ja suklaata löytyy
mukavasti, mutta vastapainoa vähintäänkin yhtä tehokkaasti antaa greippinen,
hieman mäntyisen tuorekin humalointi, joka on läsnä läpi maun. Lopussa greipin
puristus ottaa hyvän otteen ja tanssahtelee paahteen tahdittamana pitkään
jälkimakuun… Olut on yleisesti ottaen hienosti tasapainossa ja tarjoilee
runsaita makuja – ehkä tuntumaltaan se jää hieman kalvamaan, sillä pitäisin
ryhdikkäämpää, hitaampaa suutuntumaa optimaalisen nautinnon perustana.
Tuomio: Hienosti greippistä aromaattisuutta sekä sopuisaa
purentaa yhdessä paahteisen maltaisuuden kanssa yhdistelevä portteri. Jyhkeyttä
jään hieman kaipailemaan, mutta runsaiden makujen ja syvän tunnelman myötä
kyseessä on oikein onnistunut olut.
Pisteet: 38/50