torstai 30. heinäkuuta 2015

Kapuziner Kellerweizen

Kellarivehnää Saksasta...
Patenttikorkkipulloon pakattu Kapuziner Kellerweizen on osoitus Kulmbacher Brauerein kyvystä reagoida markkinoiden liikehdintään. Pohjois-Baijerissa on nimittäin havaittu oluen ystävien kaipaavan lisää tarjontaa ryhdikkään maltaisten, tuntumaltaan runsaampien vehnäoluiden kirjoon. Siksipä Kellerweizen on rakennettu ”tavallista runsaamman” vehnämallaskattauksen varaan ja sen täyteläisen olemuksen myötä vehnäolutkulinaristeille on tarjolla runsas ja suunmyötäinen olutelämys.

Kulmbacher on perustettu vuonna 1846 jolloin se sai nimekseen Kulmbacher Reichelbräu. 1980-luvulta lähtien kulmbachlaispanimo on määrätietoisesti laajentanut reviiriään hankkimalla omistukseensa mm. Sandlerbräun ja Mönchshof-Bräu GmbHn sekä Sternquell Brauerein, Plauenin ja Braustolz Brauerein. Nykyisin sen tuotantoon kuuluu vehnäolutbrändi Kapuzinerin lisäksi panimon nimikkomerkki eli premium-leimattu Kulmbacher sekä panimokauppojen myötä tuotantoon tulleet Mönchshof- ja EKU-brändit. Schörghuber Unternehmungsgruppe hankki vuonna 1968 49,9%:n osuuden panimosta...

Kapuziner Kellerweizen
Tummankeltainen, hieman punertava vehnäolut lajityypille ominaisella vaahdolla. Tuoksusta löytyy mukavasti hieman tummuneen banaanin tahdittamaa hedelmäisyyttä, vehnäistä maltaisuutta sekä mausteista hiivaisuutta. Jotain orastavan paahtunutta makeuttakin löytyy, samoin keksimäistä tai keskitumman leipäistäkin tuntua. Miellyttävä, pehmeä.

Maultaan tuoksua ontompi, hieman laimea mutta silti varsin toimiva. Tummunutta banaania löytyy kohtalaisesti, samoin muuta ylikypsynyttä hedelmäisyyttä. Vehnäinen maltaisuus on hieman torttuisen makeaa, ajoittain keksimäistäkin mielikuvaa herättelevää. Pippurimausteisen kirjavaa hiivaisuutta, edelleen hailakasti orastavaa paahteen juurta sekä kohtalaisen hillittyä katkeroa. Tuntumaltaan melko runsas, ajoittain harmillisesti kevenevä. Hiilihapoiltaan maltillinen, yleisesti varsin toimiva kokonaisuus. Kevennetyn sahtimaisia piirteitä löytyy melko paljon…

Tuomio: Perusvarma vehnäolut parilla hieman massasta poikkeavalla ominaisuudella. Tunnelmaa jää ajoittain hieman toivottua ohuemmaksi, mutta varsin hyvä vehnäolut on kyseessä.

Pisteet: 34/50

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Ruosniemen Piirimyyjä

"Insinöörien panemaa”… Ai että, tuo Ruosniemen Panimon sivuilta löytyvä sananparsi lämmittää aina mieltä. Porilaispanimon tekemiset kiehtovat kovasti muutoinkin ja olikin mukava huomata, että Piirimyyjän vain kymmenen Alkon myymälää kattava levikki yltää myös Jyväskylään. American Pale Ale tuntuu kärsivän jonkinlaisesta sukupuuton miedommasta muodosta, sillä rapsakampien oluttyylien uutuusrintamalla tunnutaan keskittyvän lähinnä IPA- ja session IPA -valikoimien kasvattamiseen. Mihinkään tieteelliseen tilastoon tämä tuntuu ja tuntuu ei tietenkään perustu, siltä se vain tuntuu tuntuvan. Piirimyyjä ei muodosta poikkeusta sääntöön, sillä sen taival on alkanut jo pari vuotta sitten. Uutuudesta ei siis ole kyse. 

Ensimmäistä kertaa se tepasteli vastaan paikallisilla Oluton Festareilla, mutta on sen seurassa istuttu pariin kertaan olutravintoloidenkin varjossa. Katkeroinnissa Magnumin mahtiin luottava APA on kuivahumaloitu rempseästi Cascadella ja tämä tuntuu toimivan. Hieno lisäys Alkon valikoimiin, vaikka saatavuus aika hajanaista onkin.
”Piirimyyjän selvästi humalainen ja tuoksuva olemus viihtyy baaritiskillä hyvässä seurassa. Solariumin-oranssi aluevastaava kääntää vieraammankin asiakkaan puolelleen menemällä suoraan asiaan.”
Ruosniemen Piirimyyjä

Oranssinkeltainen, runsasvaahtoinen olut kesäisen illan hämärässä. Tuoksu on runsaan greippinen, hieman trooppista hedelmäisyyttä henkivä ja keksisen maltainen. Runsas, jämäkkä ja kutsuva.

Myös maku on greipin juhlaa alusta loppuun. Se liukuu suuhun hyvällä voimakkuudella heti kättelyssä ja tiukentaa otettaan kohti katkeran hapanta loppupuristusta, jossa se saa myös mäntyisen havuisia piirteitä. Tuore, pureva ja otteessaan pitävä. Trooppista aromaattisuutta on mukana niukemmin, mallaspuoli on hieman karamellistä ja keksimäistä, kohtalaisen hyvin esillä olevaa ja jämäkän oloista taustaa tarjoileva.

Tuomio: Piirimyyjä myy sitä mitä pitääkin – rehtiä greipin puristusta riittävän jämäkkää mallaspohjaa vasten. Ei valittamisen sijaa, päinvastoin! Toimii…

Pisteet: 39/50

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Saimaa Vaalea Lager

  • Tyyli: Vaalea Lager
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi 
Saimaa Vaalea Lager on suodatettu kullankeltainen ja raikkaan hedelmäinen täysmallasolut. Pohjahiivaoluen pehmeän maltainen maku syntyy kotimaisilla pelloilla kasvaneista ohra- ja vehnämaltaista. Helposti nautittavan ja keveän makunautinnon viimeistelevät amerikkalaiset humalalajikkeet.
Mikkeliläispanimo lanseerasi jo jonkin aikaa sitten useammankin uutuusoluen ja Saimaa-sarjaan kuuluva Vaalea Lager täydentää niiden läpikäynnin. Kotimaisiin pilsner-, vehnä- ja cara pale –maltaisiin nojaava lager on humaloitu jenkkihenkisellä Chinook-Cascade-Citra-Columbus-kattauksella. Blonde Ale paljastui varsin toimivaksi ”kansan aleksi”, joten uskoisin saman sarjan lagerinkin olevan suhteellisen samasta puusta veistetty. Hyvää makumaailmaa sopivalla aistien herättelyllä ilman suurempaa pelotetta kokemattomammallekaan maistajalle, kenties…

Saimaa Vaalea Lager
Kirkas, näppärästi vaahtoava, oljenkeltainen olut. Vaahto hajoaa vähitellen jättäen pitsiä reunoille. Tuoksu on raikas, sateen kasteleman ruohoinen, hienoisesti sitruksista happamuutta esittelevä, mallasrungoltaan viljaisen vaalea. Tsekkiläistä puhtautta kevyeksi jäävällä jenkkitwistillä. Raikas ja toimiva.

Maultaan varsin raikas, hitusen metallinen. Vaaleaa, viljaisaa maltaisuutta, greippistä happamuutta henkivällä, heinikkoisella purevuudella, ruohoisella tuoreudella varustettua humalointia. Jälkipotku on mukavan kestoisa, riittävän katkera. Tasapainoinen, sopivan pureva ja raikas. Kivan pilsmäinen…

Tuomio: Näppärä veto mikkeliläisiltä toimivan lagerin muodossa. Paketti on hienosti tasapainossa: makua riittää, purevuutta löytyy, mutta tuskin pelottelee suurempaa kuluttajakuntaa liiaksi. Monikäyttöinen ”perusolut” hyvällä makupaletilla.

Pisteet: 30/50

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Freigeist Abraxxxas Peat


Hapanoluiden suosio on viime aikoina ollut hurjassa kasvussa ja sen myötä myös vanhemmat, perinteiset ja monilta osin unohdetut oluttyylit ovat saaneet uuden elämän. Tätä satoa onkin ollut mielenkiintoista päästä korjaamaan, sillä tarjontaa on riittänyt varsin hyvin Suomenkin markkinoille. Tällä kertaa herkutellaan varsin mielenkiintoisella oluttyylillä, nimittäin Lichtenhainerilla…

Stolberg on Kölnin ja Bonnin vaikutusalueella, Saksan länsirajan tuntumassa sijaitseva asutuskeskus. Sen ylpeydenaiheena toimii Freigeist Bierkultur –panimo, joka herättelee henkiin näitä aikojen saatossa jo unohdettuja perinneoluttyylejä. Harry’sin hanassa piipahti panimon käsialaa oleva Freigeist Abraxxxas Peat eli keskisaksalaisen Thuringen alueen perinteistä Lichtenhainer-tyyliä edustava vehnäolut.

Lichtenhaineria voitaneen kuvata eräänlaiseksi Berliner Weissen ja savuoluen risteykseksi, josta jotkut leikkimielisesti käyttävät lyhennettyä nimitystä rauch-berliner… Useiden muiden hapanoluiden tapaan se on vahvuudeltaan varsin mietoa, makumaailmaltaan hapanta, savuista ja korkeintaan kevyellä katkeronpuraisulla varustettua. Sen kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu, jonka jälkeen Lichtenhainer on kokenut Gosen kaltaisen unohduksen ennen viime aikojen hienoista heräämistä. Freigeistin kuusiprosenttinen  näkemys lienee perinteistä Lichtenhaineria vahvempi, mutta entäs sitten?

Todellisen Lichtenhainerin reseptiikasta löytyy melko kirjava joukko erilaisia näkemyksiä. Osa vannoo tyystin vehnämaltaista rakennettujen reseptien nimeen, toiset puoltavat vehnän ja ohran sekakäyttöä, mutta löytyy myös pelkän ohramaltaankin puolestapuhujia – Lichtenhainer ei siis aina ole välttämättä vehnäolutta. Myös savumaltaiden määrän suhteen löytyy erimielisyyksiä miedosta annoksesta varsin tuhteihinkin savupirttitunnelmiin… Se, mitä se oikea ja autenttinen Lichtenhainer lopulta on, lienee jotain näiden kaikkien totuuksien takaa.

Freigeist Abraxxxas Peat
Samea, hieman tummuutta henkivä, keltaisen värityksen omaava olut niukanlaisella vaahtokerroksella.

Tuoksultaan se on runsaan vehnäinen, sitrusvivahteista happamuutta henkivä, hienoisen savuinen ja maanläheisen tunnelmallinen. Vienoa makeuttakin löytyy, varsin happaman tuntuista tarjonta näyttäisi pääsääntöisesti olevan.

Maultaan miellyttävä yhdistelmä sitrusvivahteista, suoranaisen maitohappoista happamuutta, vaaleanvehnäistä maltaisuutta sekä suolattua, palvisavuista sivukaikua joka on hyvin esillä aivan maun loppupuolella. Varsin hapan, silti sopivassa suhteessa muuhun tarjontaan nähden – ei yli lyöntejä, ei happamuudella mässäilyä muttei myöskään varsinaista nynnyilyäkään. Savua voisi olla matkassa hieman ronskimmin, se jotenkin sopisi tähän kokonaisuuteen voimakkaampanakin… Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, mauiltaan aukoton ja melko matalahiilihappoinen.

Tuomio: Tasapainoinen, onnistuneesti happamuutta, savua ja vehnäistä maltaisuutta yhdistelevä perinneolut.

Pisteet: 33/50

torstai 9. heinäkuuta 2015

Thornbridge / Sierra Nevada Twin Peaks

Brick'sin hanasta...
Viime perjantain helle otti tosissaan miehestä mittaa, joten päätin paeta pahinta porutusta Brick’sin terassin tarjoamaan varjoon. Hanarivistön tarjonnasta lasiin valikoitui kesäpäivään oivallisesti sopiva, hyvin sessioitava ja runsaan aromaattinen valtameret ylittävän yhteistyön hedelmä, Thornbridgen ja Sierra Nevadan Twin Peaks.

Anglo American Pale Aleksi itseään tituleeraava APA on valmistunut englatilais-amerikkalaisessa yhteistyössä Thornbridgen kotikonnuilla Bakewellissa. Sierra Nevadan humalaiseen antiin ja brittiläisiin maltaisiin perustuva olut on periaatteessa saanut innoituksensa Thornbridgen Wild Swan –oluen tiimoilta, jota etenkin Sierra Nevadan Steve Grossman ylistää maistuvan makumaailman, mutta etenkin hillityn vahvuuden suoman sessioitavuuden ansiosta. Twin Peaks on esikuvaansa hieman rungokkaampi, mutta edelleen mukavan kevyissä lukemissa (5,0%) liikkuva (aromi)humalapommi.

Oluen nimi ei suinkaan viittaa 90-luvun samannimiseen kulttisarjaan, vaan se pohjautuu panimokaksikon kotiseutujen maastonmuotoihin – kukkuloita ja huippuja näkyy molempien ikkunoista…

Twin Peaksin valmistuksesta sekä panimojen välisestä yhteistyöstä löytyy myös lyhyt videopätkä Youtuben puolelta: When Thornbridge Met Sierra Nevada

Thornbridge / Sierra Nevada Twin Peaks
Vaaleankeltainen, kirkas ja tiiviin vaahtokerroksen kannekseen nostava olut. Tuoksu istuu helteisen päivän pakoiluun kuin nenä päähän. Passion, mango, papaija ynnä muut tropiikin hedelmät ovat edustettuina sopuisan kevyessä, joskin toimivassa tuoksussa. Matkassa on myös greippisempää tunnelmaa sekä vienosti makeaa, vaaleaa maltaisuuttakin. Vaikuttaa todelliselta kesäpäivän pelastajalta.

Maultaan olut on kuitenkin tuoksuaan vaisumpi, silti varsin pätevältä hellepäivän sessiojuomalta vaikuttava kokonaisuus. Vaalea, kevyt ja lopussa sopivasti pureva makumaailma tarjoilee hyvän kattauksen tuoksussa kuvailtua, trooppisten hedelmien aromikkuutta. Mukana on vaaleaa, orastavan karamellista maltaisuutta sekä loppua kohden nopeasti nousevaa, mäntyistä tuulahdusta henkivää greippistä purevuutta. Lämmetessään maku syventyy mutta samalla myös pihkaisempi tunkkaisuus nostaa päätään. Tuntumaltaan sopivan kepeä, makua riittävästi tarjoileva ja virkistävän sessioitava kesäolut. 

Tuomio: Hyvä vaihtoehto kesäisiin rientoihin hyvän seuran ja helteeltä suojaavan varjon luomiin puitteisiin. Viileänä virkistävä janojuoma, joka syvällisemmässä tarkastelussa ehkä hieman ontuu tarjontansa syvyyden kanssa. Vahva hellesuositus.

Ehkä tältä kaksikolta olisi voinut jotain ”ronskimpaakin” odottaa, mutta varsin hyvähän tämäkin on…

Pisteet: 32/50

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Põhjala Uus Maailm

  • Tyyli: Wheat Ale
  • Alk.%: 4,9
  • Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro

Pöheikössä omistajaansa vaihtaneen virolaiskaksikon toinen puolisko, Virmalised IPAn tapaan virolaisen tienraivaajan eli Põhjala-panimon Uus Maailm tällä kertaa käsittelyssä. Sen sanotaan olevan Kalifornia-orientoitunut West Coast Wheat Beer eli rapean humalakattauksen saanut vehnä ale lienee lähimpänä maalia. Sen rungosta löytyy ohra- ja vehnämaltaiden lisäksi myös kaurahiutaleita ja sen hain lailla iskevästä humaloinnista on huolehdittu Magnumin, Galaxyn ja Mosaicin voimin. Vahvuutta kepeät 4,9% eli potentiaalia kesäisen napakaksi aromiherkuksi löytyy...

Niin sanotusti iskevä etiketti...
Põhjala Uus Maailm
No nyt kuohuaa… Puolikkaan pullon saa juuri sovitettua lasiin, loppujen lisäämistä saa odotella vartin verran. Olut on väriltään vaaleankeltaista, hieman utuista. Tuoksu on mainio, miellyttävän runsas mutta samalla vaalea ja kevyt. Melkolailla sitruksista otetta, hieman männikköä ja vaaleaa, mangomaista tropiikin hedelmäisyyttä. Selvä yrttiheinikon sivallus, varsin raikas ja sopivan tarraava.

Makupuoli on varsin pureva sorttia. Suoraviivaista sitrushedelmäisen hapanta purentaa, mäntyistä pisteliäisyyttä ja etäistä pihkaisuutta, mutta myös vastaava kirjo puhuttelevaa aromaattista puristusta. Vaalean vehnäistä, hieman viljaisaa maltaisuutta kevyellä makeudella varustettuna – myös pientä maustemaista potkua löytyy. Lopun katkerassa tunnelmassa on mukana myös ruohoisen yrttistä tuoreutta, ehkä hiven viherkukkaista hapokkuuttakin. Greippi on kuitenkin edelleen vahvoilla… 

Mauiltaan runsas, vahvuuteen nähden todella syvä ja tuntumaltaankin mukavan ryhdikäs, vaikka melko raikkaissa merkeissä silläkin saralla edetään.

Tuomio: Etiketin merkitys ei jää epäselväksi… Purevaa, rapeaa, greippistä ja männikkömetsäistä tuoreutta vehnäisen vaalealla ja kokonaiskuvaan hyvin istuvalla pohjalla. Vahvuuteen nähden paljon antava, oikein onnistunut ja vakuuttava esitys.

Pisteet: 37/50

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Plankstettener Dunkles

Kun saksalainen olut kaatuu lasiin, ei ole huono arvaus veikata sen olevan peräisin ”jostain Münchenin läheltä”. Riedenburgin ja Münchenin välistä löytyy Tonavan lisäksi myös sata kilometriä baijerilaista maaseutua, mutta vahvalla olutalueella edelleen ollaan. Altmühlin rannalla on piipahdettu arvion muodossa aiemminkin, kesäisen purevien Dolden Sud IPAn sekä Dolden Sommer Sud IPAn yhteydessä. Tänään kuitenkin puhutaan dunkkelista.

Planksketten Dunkles kuuluu neljän luostarioluen sarjaan, joita Riedenburger Brauhaus on valmistanut vuodesta 1997 lähtien. Tuolloin panimo ja läheinen benediktiiniläisluostari solmivat yhteistyösopimuksen, jonka myötä luostarin oma oluen valmistus korvaantui Riedenburgin tuotannolla. Samalla Riedenburg siirtyi käyttämään luostarin mailta tulevia maltaita, joiden joukosta löytyy ohran lisäksi mm. emmeriä ja spelttiä, mutta myös gluteeniherkille sopivampaa, yksirivistä vehnää. Yhteistyö tuli tarpeeseen, sillä luostarin kapasiteetti ei ollut kyennyt enää pitkään aikaan vastaamaan markkinoiden kysyntään.

Plankstettenin benediktiiniläisluostari on varsin komea näky Altmühlin virran varrella...
Panimon perustamisvuodeksi lasketaan 1866, jolloin Michael Krieger osti kaupungin keskustassa sijainneen panimon. Nykyisin sen johdossa toimii Michael VI. Krieger eli perheyritys on voimissaan jo kuudennessa sukupolvessa. Riedenburg olikin 50-luvulla ensimmäisten joukossa lanseeraamassa vehnäoluitaan ja Riedenburger Weizen nousikin nopeasti markkinajohtajaksi lajissaan. 1980-luvun vaikea markkinatilanne söi alan toimijoita tehokkaasti ja Michael V. Krieger päätti Martha-vaimonsa kanssa muuttaa panimon suuntaa. Ekologisuus ja luomutuotanto valittiin uusiksi arvoiksi ja tuolla tiellä ollaan edelleen. 

Riedenburger Brauhaus siirtyikin vuonna 1989 ensimmäisenä baijerilaisena tyystin luomuoluiden tuotantoon*. Ekologisuus on hanskassa myös muun toiminnan saralla, sillä panimon laitteiston päivittämisessä on huomioitu myös ympäristöasiat ja koko laitos pyörii tätä nykyä aurinkoenergialla. Vesi tulee omasta, 144-metriä syvästä porakaivosta eikä sitä käsitellä millään muotoa. Myös oluiden suodattaminen on jätetty kokonaan pois runsaamman makumaailman, mutta myös ekologisemman toiminnan takaamiseksi.

*Tämä on sinällään ristiriitaista, sillä münsterilainen Pinkus Müllerhan väittää olevansa koko maailman ensimmäinen täysin luomupanimo siirryttyään toimintamalliin ”90-luvun alussa”… 

Plankstettener Dunkles
Kastanjanruskea, varsin terävästi vaahtoava olut. Tuoksultaan perusvarma, tummahkoa leipäisyyttä henkivän maltainen, kevyen paahtunut ja hienoisen makea. Hauskaa suklaan kaikuakin löytyy. Yleisesti miellyttävän runsas.

Maultaan varsin hyvä, ehkä hienoisesti tuntumaltaan ohuutta tarjoileva. Tummahkoa, limppuista maltaisuutta, vienoa paahdetta ja kaakaojauhoista suklaisuutta. Kevyttä pähkinää, lopussa kohtalaisen purevaa, yrttistä katkeruutta. Tuntumaltaan keskirunsas, ajoittaisia aukkoja jättävä. Kohtalaisen tasapainoinen, yllätyksetön ja sinällään varma.

Tuomio: Perustavanlaatuinen dunkel, joka jättää pientä toivomisen varaa tuntumansa puolesta. Makumaailma on kohdillaan, joskaan ei aivan vastaa tuoksun luomiin odotuksiin. Ei lopulta erotu massasta muuta kuin luomun puolesta. Toimii, muttei mitenkään erityisen suositeltavasti.

Pisteet: 30/50

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Weihenstephaner Vitus


Mökillä tuli hienoisen tauon jälkeen istahdettua vehnäisempien makujen ääreen kun lasiin kaatui moneen kertaan palkittu, maailman vanhimman panimon tittelistä kättä Klosterbrauerei Weltenburgin kanssa vääntävän Weihenstephanerin weizenbock eli Vitus.

Bayerische Staatsbrauerei Weihenstephan sijaitsee Münchenin lentokentän pohjoispuolelta löytyvässä Freisingin kaupungissa, jonka rinteille alettiin rakentamaan hengellistä satamaa jo vuonna 725. Vanhoista aikakirjoista löytyy maininta luostarin alueella harjoitetusta humalan viljelystä jo vuodelta 768, joten alueen oluelliset perinteet lienevät pitkälti yli tuhatvuotiset.  Matka on kuitenkin ollut kivikkoinen ja vielä ennen vuoden 1040 virallista oluen valmistus- ja myyntilupaa hunnit ehtivät tekemään tiluksilla tuhojaan.

Tuhatluvun alkupuoli oli muutoinkin melkoista myllerrystä lukuisten tulipalojen, valloitusten sekä Euroopassa harvinaisemman maanjäristyksen tehdessä tuhojaan. Munkkikunta ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt ja niin luostari ehostettiin kerta toisensa jälkeen ennalleen eikä oluen valmistuksestakaan haluttu tinkiä – hyvä niin. 1800-luvun alussa Saksa maallistui ja luostarinkin toiminta lakkasi sekularisaation myötä. Panimotoiminta haluttiin kuitenkin pitää voimissaan ja se kuuluukin nykyisin Baijerin aluehallinnon omistukseen.

Weihenstephaner Vitus
Aurinkoisen keltainen, tasaisen samea ja hämyinen olut runsaalla, valkealla vaahdolla. Tuoksultaan keskirunsas, selkeä ja toimiva. Vaalean hedelmäinen tunnelma henkii banaania, mutta myös sitruksista happamuutta. Hieman toffeisen kaikuista makeutta, rehdimmin pippurimausteista hiivaisuutta.

Maultaan edelleen mainio. Banaaniesterinen hedelmäisyys on vaaleaa, myös sitruksisen potkun omaavaa. Vaaleaa vehnää, taustalla toffeeta, hieman purukumia. Pippurisen mausteista hiivaisuutta lopulta kuivahkoksi muuttuvassa loppumaussa.

Tuntumaltaan sopivan tuhti, silti melko raikas ja kesäinen. Mukavaa pyöreyttä – maussa pientä tiiviyttä sekä bockmaisia piirteitä.

Tuomio: Hieno, maistuva vehnänautinto joka pelaa kauniisti niin happaman, makean kuin kuivankin koulukunnan teesein.


Pisteet: 39/50

Coppersmith’s Impala Imperial Pils

Ruotsin pienpanimoskenessä riittää vilskettä...
Länsinaapurimme hyvää tahtia porskuttavan pienpanimobuumin hedelmät alkavat hiljalleen näkyä myös täällä Suomen puolella ja myös Alkon on haalinut satunnaisia maistiaisia hyllyjensä täytteeksi. Se esittelikin kevätuutuuksien myötä meille varsin tuoreen, viime kesänä oluensa markkinoille saaneen Coppersmith’s Breweryn. Petri Karhukorven ja Göran Carlssonin panimo sijaitsee Västeråsissa, Hackstan teollisuusalueella.

Valmistuskapasiteettia löytyy 200.000:n litran verran mutta tilojen ja tekniikan puitteissa lukeman viisinkertaistaminenkaan ei olisi mahdottomuus. Laitteisto on haalittu kasaan Italiasta (panovehkeet), Hollannista (käymistankit) ja Kanadasta (tölkityslinjasto). Modernin laitteiston lisäksi panimolla on oma laboratorio.

Impala on tyyliltään mahtipontisesti Imperial Pils eli vahvuutta löytyy ”peruspilssiin” nähden hieman runsaammin (7,5%) ja katkeroaineitakin on matkassa mukavasti 67,3 EBUn verran. Columbusta, Northern Breweriä ja Motuekaa humalapuolella, pils- ja melanoidimaltaita rungon takeina. Se löytyy Alkon valikoimista yhdessä vadelmalla ja raparperilla maustetun Fusion Saison Rhubarb & Raspberryn kanssa.

Coppersmith’s Impala Imperial Pils
Kirkas, oljenkeltainen olut varsin kauniilla, valkoisella vaahdolla. Tuoksu on varsin mahtipontinen ottaen huomioon oluen lajityyppi. Todella tuoretta, runsaan ruohoista otetta piisaa mutta matkassa on myös raikkaan kevyttä hedelmäisyyttä. Ripaus greippiä, hieman enemmän kukkaisen vihertävää tuoreuttakin. Todella kutsuva tuoksu sateen kasteleman biergartenin illassa.

Myös maku puree. Ronskia, tuoreen ruohoista tunnelmaa, sopivan hapanta greippisyyttä sekä syvyyttä antavaa yrttisyyttä. Mallaspuolikin on varsin hyvin esillä viljaisen vaalean, hienoista makeuttakin tarjoilevan olemuksensa voimin. Ruohoisen greippinen katkeruus kantaa pitkään, mutta mietoa alkoholinkin lämpöä tuntuu ilmoilla olevan. Suuremmin se ei kuitenkaan itsestään ilmoittele.

Tuomio: Tuoreen ruohoinen, monipuolisesti pureva pils, jossa on ilmoilla hienoisia ylilyönninkin piirteitä. Tästä huolimatta (tai siitä johtuen) varsin mukava, hyvin rapsakka ja maistuva pilsnautinto. Ennakkoluuloton esitys.

Pisteet: 36/50