maanantai 28. tammikuuta 2013

Talven uutuuksia monopolissa

Talven tuiskujen keskellä on havaittavissa valonpilkahduksia. Rakkaan alkoholimonopolimme Alkon hyllyille nousee lähiaikoina muutamia uutuuksia. Suurin mielenkiintoni kohdistuu kotimaisten pienpanimo-oluiden esiin marssiin. Vuosi sitten Alko otti juhlavuotensa kunniaksi valikoimiinsa erikoiserän niin ikään kotimaisten pienpanimoiden tuotteita. Kaikkiaan kymmenen panimoa oli tuolloin edustettuna. Tällä kertaa valikoimiin tulee –jälleen pieni erikoiserä – tuotteita yhteensä yhdeksältä suomalaiselta ja kahdelta tanskalaiselta panimolta. Yhteensä siis yksitoista olutta, laadukasta käsityötä (hand-crafted beers). Oluita en luonnollisesti ole vielä maistanut, mutta ainahan sitä voi etukäteen mutuilla tulevasta. Ennakoitu hyllyttämispäivä olisi 4. helmikuuta. Alta löytyy koko kattaus kommenttien kera.

Laitilan Kukko Ale
Yksi listan harmittomimmista, eli mitä ilmeisimmin aavistuksen vahvempi versio maitokauppojen oranssista kukko tölkistä. Jonkinlaista kehitystyötä olisin Laitilaltakin toivonut ja hieman sitä kuuluisaa rohkeutta kokeilla jotain uutta. En usko, että oluessa mitään vikaa on, mutta jäänee hyllyyn mielenkiinnon puutteen vuoksi.

Pernajasta kajahtaa. Yksi ehdottomasti itseäni eniten kiehtovista uutuuksista. Huhujen mukaan kyseessä on mm. viime vuoden erikoiseristä tutun, herkullisen Huvila X-Porterin hieman tuunattu painos. Tätä versiota on kuulemma kypsytelty nelisen viikkoa tammilastujen kanssa ja humalalajikkeita on vaihdeltu alkuperäisestä X-Porterista. Jään odottelemaan innolla.

Nokia Tuplakeisari
Pirkanmaalainen bocki. Kuuleman perusteella kolmella humalalajikkeella maustettu makea, sitruksisen vivahteikas ja luonnollisesti maltaisa doppelbock. Herätti mielenkiintoni, hyvä dobbelbock kelpaa aina. Niin ja hyvillä doppelbockeillahan ei ole mitään tekemistä laivalta raahattujen tupla-pukkien yms. kanssa. Maista niin tiedät.

Beer Hunter’s Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition Viime kesän täyspotin, porilaisen pyöräilyolut Saison de Randonneurin katajalla maustettu versio.  Muuten suhteellisen maltillisten uutuushintojen joukosta tämä pomppasi negatiivisessa mielessä esille. Liekkö sitten Suomessa harvinaisempi pakkauskoko 0,75l antanut hinnoittelijalle syyn repiä voittoa olutharrastajien selkänahasta. Mene ja tiedä, mutta kyllä yksi pullo maistoon silti lähtee. Katajalla maustetut oluet ovat toimineet allekirjoittaneelle hyvin, miksei tämäkin kun otetaan huomioon, että oluen perusversiokin oli herkullinen. Saisko olla saisonia?

Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Savu
Etukäteisinfoa ei ole herunut, mutta savuoluet ovat lähellä sydäntä. Lisäksi Mikkeliin muuttavan Juomatehtaan Marsalkka-sarja on ollut mainio, enkä usko että tämän kohdalla rimoja oltaisiin lähdetty alittamaan. Testiin myös.

Stadin Panimo American Saison
Tuotteliaat stadilaiset ja kierroksen toinen saison. Stadin American-sarja on ollut menestys ja varsin laadukasta työtä etelässä on näiden suhteen tehty. Mielenkiintoista nähdä mitä oletettavasti runsaanpuoleinen jenkkityylin humalointi saa saisonissa aikaiseksi. Kumpi tekee onnistuneemman tuotoksen: StaPa vai Beer Hunter’s? Se on aivan varma, etteivät ne noilla mausteilla samalta tule maistumaan. Odotan kovasti.

Suomenlinnan Panimon Zander Winter Ale
Hieman hankalampien yhteyksien takaa linnoitusten saarelta olut, joka ei oikeastaan sano minulle mitään. Tyyliltään english strong ale ja vitamiineja 6.2%. Nämä brittityyppiset alet eivät niitä suurimpia herkkujani ole, mutta jos tuotetta tarpeeksi pitkään tarjolla on saatan yhden ostaakin. Suomenlinnan oluet ovat olleet ihan mukiin meneviä, vaikkei mitään suurta rakkautta ole vielä syntynytkään.

Teerenpeli Vehnäväinö
Sympaattisesti nimettyjen lahtelaisten sarjaan vehnäolutta. Miksipäs ei. Tarkempana tyylinä kerrotaan vehnäbock, joka onnistuessaan on todella herkullinen ja nautinnollinen oluttyyli. Teerenpelin oluet ovat kauttalinjan olleet tasapainoisia ja ihan hyvänmakuisiakin, joten en usko että tässäkään metsään mennään. Hyviä vehnäoluita ei voi koskaan olla maailmassa liikaa.

Tummien makujen ystävänä tämä on toinen kovasti odotettu uutuus. VASP on kunnostautunut mielestäni esimerkillisen hyvin juuri tummien tuotteidensa kanssa. Tästä esimerkkeinä Savu, Savukataja ja maitokauppavahvuinen Schwarz, jotka kaikki ovat olleet suuressa roolissa omankin urakehityksen kannalta. Odotan tästäkin suomalaisen käsityöoluen taidonnäytettä oluttyylissä, joka on rehellinen, konstailematon ja oikein käytettynä herkullinen tunnelmanluoja.

Olisihan se mukava, jos vastaavan tyyppisiä suomalaisen käsityön korkealaatuisia tuotoksia olisi saatavilla jatkuvasti. Hullultahan se kuulostaa…

Suomalaisten lisäksi myös tanskalaisilla on sanansa sanottavana:

Mikkeller on edustettuna meillä pohjolassa hieman tuntemattomman oluttyylin voimin. Black IPA ja Mikkeller, olutnörtille varmasti mielenkiintoinen ja suuria tuntemuksia herättävä yhdistelmä. Innovatiivinen ja laadukkaisiin raaka-aineisiin (oluista puhumattakaan) keskittyvä Kööpenhaminan lahja olutmaailmalle, joka harvoin (onko koskaan?) jättää kylmäksi. Laatua, laatua.


Brown alea panimolta, jonka nimeä on hauska toistella ruotsalaisen aksentin kanssa (kokeile!). Tämä uutuus ei varsinaisesti sijoitu sinne kärkipäähän kun hyllyjä lähden kiertämään, brown ale ei tyylinä niin paljoa kiinnosta. Varmasti laatutavaraa eikä valittamisen sijaa, ei vain iske. Luomun ystävät huomio!

 kuva: www.ohbeautifulbeer.com
No mitäpä muuta? Tuossa jo alkuvuonna on muutama uutuus Alkoihin tipahdellut ja Helsinkiläisiä tasapuolisesti palveleva Arkadian lippulaivan myymäläkin on diktaattorin ottein vastaanottanut muutamia uusia tuttavuuksia. Tärkeimpinä uutuuksista voitaisiin mainita allekirjoittaneen syntymäpäivien kunniaksi tänään valikoimiin saapunut Brooklyn Black Ops. Kiitokset hankinnalle tästä yllätyksestä. Hinta on synttärilahjaksi hitusen halpa, vaivaiset 26,90e/0,75l. Tynnyrikypsytetty imperial stout, joka kiinnostaa kyllä suuresti. Huhujen mukaan tätä on pantu pieni erikoiserä, josta 1/10 on saatu Suomen markkinoille. Tarua tai totta, erän suuruus ei varmasti ole kovin suuri, mutta hinta voi osaltaan auttaa säilymään hyllyssä jonkin aikaa. Itse toki haen omani pois heti kun mahdollista. Odotettavissa kahvia, suklaata ja vaniljaista tammisuutta hitaasti suussa sulavassa muodossa. Niin ja tätä oluttahan ei virallisesti ole olemassa, mikäli kaupallista tiedotetta on uskominen. Ja mehän uskomme!

Mainittakoon vielä Arkadian mäen paluumuuttajasta: Mikkeller Jackie Brown herättää varmasti myös elokuvanystävien mielenkiinnon. Brown ale, mutta sana Mikkeller siinä edessä herättelee kiinnostusta. Hae pois kun hyllyyn saapuu! (Ja tuokaa yksi myös Jyväskylään tullessanne…)



sunnuntai 27. tammikuuta 2013

St. Sylvestre 3 Monts

  • Tyyli: Bière de Garde
  • Alk.%: 8.5
  • Panimo: St. Sylvestre, St. Sylvestre-Cappel, Ranska
Olut numero 554 on ranskalainen ja tyyliltään Bière de Garde - ensimmäinen lajiaan minulle, kaiken kaikkiaan toinen ranskalainen. Ollaan siis suhteellisen tuntemattomilla vesillä. Tein tässä nyt hienoisen etikettivirheen, kun avasin pullon nautittavaksi näin alkuvuodesta. Bière de Garde on pohjois-ranskalainen oluttyyli, jonka nimi jo itsessään viittaa kellarointiin. Perinteisesti näitä oluita on pantu Ranskan maaseudulla kevätaikaan ja oluet on sitten laitettu viileään kellariin säilytykseen kesäkuumien nautiskeluhetkiä odottamaan. Oluttyylille on ominaista alhainen humalointi ja maanläheinen kellarin tuntu, toisin sanoen rehti maalaismeininki.

Kuinka tämän saa auki?!
Kun puhutaan oluesta, ei ensimmäisenä tule Ranska mieleen. Ranska tunnetaankin viineistä ja konjakista, mutta myös olutkulttuuri on nosteessa patonkien maassa. Niinkin kovassa, että vast’ikään Ranskan parlamentti päätti nostaa olutveroa 160%. Korotus on suuri, mutta korotuksen jälkeen ranskalaisen oluen verotus nousee hieman EU:n keskitason yläpuolelle. Sinäänsä hassua, ettei esimerkiksi viinin verotukseen puututtu samassa yhteydessä. Strasbourgin ympäristö, Alsacen departmentti on Ranskan johtava olutalue. Saksan läheisyydellä (ja historian saatossa useita kertoja vaihtuneella hallinnalla) voipi olla jotain tekemistä asian kanssa. Tämä yksilö on tosin hieman pohjoisemmasta, läheltä Belgian rajaa.


St. Sylvestre 3 Monts

Kirkas, oljenkeltainen olut ronskilla ja kuohkella vaahdolla, joka tiivistyy suhteellisen pienessä ajassa muutamaan milliin. Kevyenpuoleisessa tuoksussa vaaleaa viljaisuutta, ruohoista humalointia, raakaa, hedelmäistä vivahdetta sekä lievää alkoholisuutta. Hieman pils-tyyppinen yleisvaikutelma on raikas, kevyt ja jollain tapaa kova. Suoraan pullon suusta tuoksuteltuna tuoksu oli huomattavasti hedelmäisempi, syvä ja herkullinen. Maussa vaalea viljaisuus ja melko tujakkakin alkoholin puraisu lyövät makunystyröille. Ruohoinen humalointi edesauttaa melko raa’ankin mielikuvan syntyä maistellessa. Pikkuhiljaa mausta alkaa löytymään myös kuplivaa hedelmäisyyttä, joka minulle tuo mieleen vihreän omenan. Samanlaista happamuuttakin on suutuntumassa. Alkoholi ei oikeastaan missään vaiheessa peity, vaan on läsnä läpi matkan, ei tosin liiallisen tujakkana, mutta vähintäänkin lämmittävänä elementtinä. Kaikenkaikkiaan melko vaalea ja minimalistinen makukirjo, ärhäkin pieni-mutta-tiheäkuplainen hiilihappoisuus ja yleinen keveys tekevät tästä suhteellisen raikkaan oluen. En ihmettelisi, vaikka (oikea oppisesti) kesäkuumalla maistettuna tuomio voisi olla suotuisampinkin, ainakin tarvittavaa keveyttä ja vaaleaa raikkautta oluessa riittää. Silti saattaisin valita terassijuomaksi jonkin toisen tuotteen. Tai sitten mielenkiinnosta ottaisin uusintamaisteluun, jotain maanläheistä ja kesään kuuluvaa yksinkertaisuutta tässä on.
 
Pisteet: 31/50

lauantai 26. tammikuuta 2013

Mikkeller Not Just Another Wit


Rauchpilsin tapaan myös Not Just Another Wit on teetetty Belgiassa, samaisella De Proefbrouwerij’n panimolla. Olut on tyyliltään witbier eli belgialainen vastine saksalaiselle vehnäoluelle. Perinteisesti witbier eroaa vehnäoluesta siinä, että wittien teossa ei yleensä käytetä juurikaan, usein ei laisinkaan, humalaa. Mutta kuten oluen nimestä arvata saattaa, kyseessä ei ole aivan tavallinen witbier. Mikkeller on nimittäin laittanut keitokseen hyvän kattauksen englantilaista, tshekkiläistä sekä kahta jenkkiläistä humalalajiketta. Perinteiset witbierin mausteaineet kuten appelsiinin kuori ja korianteri löytyvät myös listalta. Ko. oluesta vielä sen verran, että Alkon valikoimiin tullessaan 2011 kesällä, nousi se yhdeksi suureksi suosikiksi. Korkea hinta (11,12€/0,75l) tosin on rajoittanut mielijuoman nautiskelua, mutta onneksi kellarin perukoilta vielä yksi pullo löytyi.

Mikkeller Not Just Another Wit

Väriltään aurinkoisen oranssi, hieman samea olut joka muodostaa vaahtoa todella runsaasti. Vaahto on pitkäkestoista ja jättää huvetessaan kaunista pitsiä lasin reunoille. Runsaassa tuoksussa makeahkoa vaaleaa viljaisuutta, lääkemäistä yrttisyyttä, maanläheistä hedelmäisyyttä ja mausteita. Ainakin sitruunaa, korianteria ja aprikoosia, hieman tunkkaista kukkaisuutta sekä hapanta tuntua. Maultaan yllättävänkin makea ja hedelmäinen. Vaaleaa viljaisuutta, runsasta sitruksista ja havuista humalointia, joka tuntuu pitkänä katkeruutena myös jälkimaussa. Yrttistä raikkautta ja mausteista kuivuutta, aavistus kukkaista tunkkaisuutta, lisäksi greipin ja appelsiinin happamuutta. Päällimmäisinä makuina katkerot ja yrttisyys. Nautinnollinen, ei-niin-perinteinen-witbier, jolle humalointi tekee ihmeitä. Todellinen herkku. Taattua Mikkeller laatua, josta ei makua ja tunnetta puutu. Pitkään nautiskeluun tai kaverin kanssa jaettavaksi.

Pisteet: 40/50

Mikkeller Rauchpils


Perjantain makumatkan kohteena on Tanska… Ja samalla vähän Belgiakin. Kyseessä tanskalaisen Mikkellerin Rauchpils, joka on pantu belgialaisen De Proefbrouwerij’n panimolla. Belgipanimo onkin vuosien mittaan pannut useita Mikkellerin oluita, mutta myös muidenkin panimoiden kuten 3 Fonteinen, Beer Heren, To Øln tuotteita. Tämä maitokauppavahvuinen olut ei ole speksien mukaan sitä perinteisintä pils-tyyliä edustava juoma, sillä sen tekemiseen on käytetty mm. savumaltaita. Etiketti on hieno ja pidän Mikkellerin tyylistä muutenkin, mutta tämän pullon etiketin ja oluen välinen yhteys jäävät vielä arvoitukseksi. Saa nähdä selviääkö koskaan. Ostopaikka oli K-Supermarket Länsiväylä, mutta tästä on jo tovi vierähtänyt eli tämänhetkistä hyllytilannetta en osaa kuin arvailla, hintaa oli vitosen pintaan.

Mikkeller Rauchpils

Oranssiin taittuva, kullankeltainen ja hieman samea olut. Vaahto keskirunsasta, väriltään valkoista. Tuoksu on keskirunsasta, savuisuus pysyy kurissa, on jopa hieman mietoa. Mallaspohja tuo hentoa makeutta, lisäksi ruohoista katkeroa ja kevyttä, miellyttävää hedelmäisyyttä. Voi kuulostaa oudolla, mutta nämä kaikki ovat hyvin tasapainossa. Melko jännät lähtökohdat maisteluun. Savuisuus ei ole yltiöpäistä myöskään maussa. Ehkä jopa hieman tekemällä tehdyn kuvan jättää. Selkeästi erottuva greippisen katkera ja ruohoinen humalointi yhdessä kevyehkön, vaaleutta uhkuvan mallasrungon kanssa tekevät tästä oikeastaan aika hyvänkin pilsin. Tuoksussa aistittu hedelmäisyys on maussa enemmänkin yrttistä. Kuivahkoa makeutta, jota on kuitenkin suhteellisen vähän. Katkeroita riittää myös pitkään jälkimakuun yllättävän paljon, ei lainkaan hullumpaa. Suutuntumaltaan katkera, kuiva ja suht kevyt olut. Ehdottomasti haluaisin maistaa ilman tuota savua, uskoisin pitäväni jopa parempana niin päin. Ei tämä savunkaan kanssa huonoa ole, mukavan maanläheinen meininki. Ehdottomasti jatkoon.

Pisteet: 35/50