perjantai 30. lokakuuta 2015

Bayreuther Aktien Zwick’l Kellerbier


Tällä kertaa Saksasta on rahdattu lasin täytteeksi perinteikästä kellerbiereä.  Musiikkijuhlistaan tunnettu Bayreuthin kaupunki on monille tuttu myös säveltäjälahjakkuus Wagnerin asuinkaupunkina ja viimeisenä kotina. Saksalaiseen tapaan kulttuuria kuitenkin löytyy myös oluen muodossa ja vuonna 1857 perustettu Bayreuther Bierbrauerei on ottanut tämän asian kunnialla hoidettavakseen.

Münchenistä kotiin palannut, lopulta herttuaksi nimitetty Hugo Bayerlein perusti panimon eikä suinkaan kursaillut fasiliteettien suhteen. Perinteisten ravintola- ja leipomoyhteyksien sijaan kaupunkiin nousi monipuolinen panimoteollisuuden yksikkö omine mallastamoineen ja humalankuivatusuuneineen, korkeatasoisine lämmitysjärjestelmineen, kylmäkellareineen ja käymisvarastoineen. Panimosta tulikin nopeasti kaupungin tunnusmerkki ja yhteisön symboli.

Panimon, kuten monilta osin koko kaupungin alta löytyy pitkä kalkkihiekkakiveen kaivettu tunneliverkosto, jota myös panimon toimesta hyödynnettiin – ja ilmeisesti hyödynnetään jossain määrin edelleen. Tasaisena pysyttelevä, viileä lämpötila oli omiaan kylmää vaativien oluiden käyttämiseen ja säilömiseen. Perinteisesti tunnelit olivat oivallisia paikkoja elintarvikkeiden ja tykötarpeiden varastointiin, mutta tarjosivat sota-aikaan myös suojapaikan väestölle. Nykyisin vanhaa aikaa henkivissä kellareissa järjestetään myös kiertokäyntejä. Panimon pihalta löytyy myös vuonna 1888 avattu tuhatpaikkainen biergarten – aivan kuten pitääkin…

No mutta, maistataanpas sitten suodattamatonta, rehdin maltaista ja maistuvaa lagerolutta…

Bayreuther Aktien Zwick’l Kellerbier
Vaalean kurainen, samean ruskea ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on vaaleahkon maltainen, kevyen leipäinen, hieman makea mutta myös kevyesti mausteisen kuivahko. Keskirunsasta ruohonkatkua. Toimii...

Maku jatkaa tuoksun linjoilla ruohoisen heinikkoisen humaloinnin noustessa hieman runsaammin esiin. Leipäistä mallasta, kevyttä mausteista kuivuutta. Perusvarmoja linjoja, mukavaa runsautta ja maltaisaa jämäkkyyttä. Humalointi leikkaa tunnelmaa kivasti ja kokonaisuus onkin mieluisa.

Tuomio: Ruohoista purentaa ja muhkeaa maltaan mahtia tasapainoisessa paketissa. Hieno ja varmaotteinen kellerbier.

Pisteet: 34/50

torstai 29. lokakuuta 2015

Thornbridge Bear State

  • Tyyli: India Pale Ale
  • Alk.%: 7,0
  • Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti 
Vaikka West Coast IPAa voidaan oluttyylinä pitää jo jossain määrin perustuotteena ei Thornbridgen Bear Staten kohdalla kuitenkaan mistään normi-Karhusta kannata puhua. Tämä seitsemänprosenttinen IPA on alkujaan valmistettu West Coast IPA –nimellä Craft Beer Co. –yritykselle, mutta omaa nyt tosiaan hieman sykähdyttävämmän nimiasun. Oluen rungosta löytyy Maris Otteria ja Crystallia, humalakattauksesta taasen Centennialia, Cascadea ja Chinookia. Perusvarma paketti, jota siemailee hyvinkin mieluusti…

Thornbridge Bear State
Olkisen oranssinen, kauniin valkean vaahdon kruunaama olut. Tuoksu on greippisen tuore, vaaleaa trooppisuutta henkivä, hyvin vienoa karamellisuutta tai pikemminkin toffeeta tarjoava. Hieman varovainen joskin lupauksia antava.

Maultaan ronskimpi, voimakkaampi ja vakuuttavampi. Purevan sitruksinen, tuoreen mäntyinen ja lopussa kevyen yrttinen, ehkä vähän pihkainenkin. Yleiskuvaan kuuluu myös kevyt mangosiivu muine tropiikin hedelmineen mutta melko kevyeksi niiden osuus suoraviivaisemman purennan temmellyskentällä jää. Mallaspuoli nostaa esiin hienoista keksimäisyyttä ja toffeen orastusta muttei sen suuremmin äidy rehentelemään. Tuntumakaan ei varsinaisen muhkealta vaikuta, perusvarman virkeää menoa on sen sijaan tarjolla.

Tuomio: Hyvänlaatuinen, maistuva ja sitrusmäntyinen IPA. Ei täysin iske, vaikka lähellä onkin...

Pisteet: 37/50

Bock’s Pale Ale 4,7%

Uusi tuttavuus...
Bock’s Corner Brewery nosti keväällä Vaasan takaisin panimokartalle ja herätti samalla henkiin Pukinkulman vanhat panimoperinteet. Panimoitahan Vaasassa on matkan varrella ollut useampia, mutta edellisen kerran mallasjuomaa on sen rajojen sisäpuolella valmistunut 80-luvun loppupuolella. Nyt avattu panimoravintola sijaitsee vanhan, Hartwallin lopulta alas ajaman Bockin Panimon sijoilla ja on kuulemieni kommenttijen perusteella vierailun arvoinen paikka muunkin kuin pelkän oluen puolesta. Tiloista löytyy myös pieni puoti, josta oluiden lisäksi löytyy myös asiaan kuuluvia elintarvikkeita...

Tuoreehkon toimijan tuotantoa on melko niukalti saatavilla panimon seutukunnan ulkopuolelta, mutta käsittääkseni jokunen erä on Ruuhka-Suomeenkin jo eksynyt. Itse sain pullollisen kauppavahvuista Pale Alea Vaasantuliaisina kaveriltani, joka niin ikään suositteli paikanpäälläkin piipahtamista. 

Nykytrendistä poiketen Bock’sin Pale Ale on brittityyppinen, mukavan maltainen ja ruohoisempi lajin edustaja jonka vahvempaa versiota tarjoillaan panimoravintolan hanasta. Miellyttävä tuttavuus ja onhan aina mukavaa päästä maistelemaan uusien panimoiden tuotteita…

Bock’s Pale Ale 4,7%
Sameahko, oranssinen olut kohtalaisella vaahdolla. Tuoksusta löytyy makeaa hedelmäisyyttä, keksimäistä maltaisuutta mutta myös sitruksisen vivahteen omaavaa ruohoisuutta ja kevyttä yrttisyyttä.

Mausta voisi puhua tuoksun märkänä versiona. Makeahkoa, keksisen leipäistä maltaisuutta, kevyesti rusinaan vivahtavaa hedelmää ja lopussa pähkinään viittaavaa kuivuutta. Lopusta löytyy myös ruohoista, hennommin sitrusyrttistä potkua antavaa purevuutta. Tuntumaltaan yllättävän runsas, pehmeä ja hyvän rutistuksen tarjoava.

Tuomio: Maltainen, ruohikkoinen pale ale miellyttävällä suutuntumalla.

Pisteet: 34/50

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kirjaesittely: Sahti - Elävä muinaisolut

Sahti - Elävä muinaisolut

Kun kolme jyväskyläläistä herrasmiestä päästetään vuodeksi kiertelemään Suomen sahtialueita, olutravintoloita ja Viron saaristoa, on lopputuloksena kattava katsaus jalon perinnejuomamme saloihin. Yli 8000 matkattua kilometriä, tuntikaupalla haastattelumateriaalia ja lukematon määrä arkistojen kätköissä vietettyä aikaa – päälle vielä vankkaa näkemystä olutkulttuurin parista ja klassikon ainekset ovat kasassa. Sahti – Elävä muinaisolut on mielenkiintoinen ja suoraan sanottuna kaivattu julkaisu. Se esittelee ikiaikaisen perinnejuomamme monipuolisesti eri näkökulmista ja avaa sen symboliikkaa ja merkityksellisyyttä ansiokkaasti. Vastaavanlaajuista teosta ei sahdista ole vielä koskaan tehty…

Kirjassa käydään läpi sahdin historiaa, juoman yleistä luonnetta ja siihen liittyvää tapakulttuuria. Viron reissulla tutustutaan sen sukulaisjuomaan Koduõluun, mutta osansa esittelykierroksesta saavat myös Gotlannin saaren savuinen Gotlandsdricka, vuonomaan Maltøl sekä Baltian maalaisoluet. Mukaansa tempaavassa teoksessa sahti myös puretaan osiin eli sen määritelmä, raaka-aineet ja valmistusmenetelmät käydään läpi melko tarkalla tasolla ja käytännön esimerkein.

Tien päällä vietettyyn aikaan kuuluu vierailuita kaupallisille sahtipanimoille, mutta kurkistetaan myös kotitoimisten sahtimestareiden kaikkein pyhimpiin. Oman osansa sisällöstä saavat myös sahdin ympärille muodostuneet tapahtumat ja seurat kattavaa ruokapuolta unohtamatta. Kirjan lopusta löytyy vielä vinkkejä sahdinvalmistukseen sekä erinäisiä reseptejä tiedonkeruuretkien varrelta.

Kokonaisuutena kirja on eheä, kattava ja suoraan sanottuna koukuttava. Selkeästä kappalejaosta huolimatta osa aihepiireistä sulautuu yhteen aiheuttaen ehkä ajoittaista asioiden toistoa, mikä kuitenkin lienee tämänkaltaisessa tietoteoksessa enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Joka tapauksessa teoksen eteen on nähty suuri määrä työtä ja vaivaa, mikä näkyykin sivuilta huokuvana varmuutena sekä moninaisten tietolähteiden taidokkaana vuoropuheluna. Kokemuksen myötä kerätty pohjatietokin pääsee esiin kirjoittajien omakohtaisten näkymysten kautta, mikä antaakin kirjan kerronnalle oman inhimillisen lisänsä.

Sahti – Elävä muinaisolut on teoksena yleissivistävä ja suositeltava oikeastaan kaikille, joita sahti aiheena edes jossain määrin kiinnostaa tai koskettaa. Omakohtaisesti kirjan mielenkiintoisinta antia oli sahtiin liittyvän tapakulttuurin avaaminen. Näitä aikalaiskertomuksista ja kylätarinoista kerättyjä kaskuja olisi voinut lukea mieluusti enemmänkin. Niiden myötä hienon juoman merkitys sen vaikutusalueiden väestölle avautui aivan uudessa valossa ja kieltämättä muutamassa kohdassa huomasin hymyileväni ääneen. Vanhoissa tarinoissa on oma juttunsa, niistä tulee usein hyvällä mielelle. Vähän sama juttuhan se on sahdinkin suhteen…

Tämä kirja kannattaa lukea… Kippis!
  • Julkaisija/Kustantaja: Kustannusyhtiö Moreeni
  • Kirjoittajat: Mika Laitinen, Johannes Silvennoinen & Hannu Nikulainen
  • Julkaisuvuosi: 2015
  • Sivumäärä: 222
Laitisen Mikan katsaus kirjan taustoihin löytyy hänen omasta Maltainen.blogistaan...

tiistai 27. lokakuuta 2015

Renaissance Elemental Porter

Portteri elementissään...

Uusiseelantilaisen Renaissance Brewingin tuotteet ovat kiehtoneet jo hetken aikaa monestakin syystä. Laadukkaan oloisen panimon kaukainen kotimaa on mielenkiintoinen oluttuttavuus paikallisten humalalajikkeidensa puolesta, eivätkä esimerkiksi vastaan tulleet aussicraftitkaan hassumpia ole olleet. Täytyy myös myöntää, että myös panimon tuotteiden ulkoinen ilme miellyttää omaa silmää mikä on ihan positiivinen vaikutin valintoja tehtäessä – tunteellahan sitä tavaraa usein ostetaan ja tämä kaikui takaraivossa Harry’sin kylmäkaappia silmäillessäni.

Elemental Porter on kuusiprosenttinen, miellyttävän paahteinen portteri, joka noudattaa pitkälti klassisten brittiesikuviensa makutarjontaa. Se on myös Wellingtonin vastarannalta kotoisin olevan blenheimilaispanimon palkituin olut, joten siinäkin mielessä varsin kutkuttava tuttavuus. Olut on kevyesti kuivahumaloitu uusiseelantilaisin lajikkein...

Renaissance Elemental Porter
Todella tumman ruskea, lähes musta olut beigellä vaahdolla. Tuoksu on mukavan paahteinen, kuivan suklainen ja elegantisti hiiltynyt. Hieman myös kahvinen ja lämmetessä lakritsia sekä kevyen siirappista limppua antava.

Maultaan oivallinen, puhuttelevan paahteinen. Mukana on hieman jopa korventunutta maltaisuutta, mutta myös suklaisempaakin ruskeutta, kevyestä paahdettu pähkinää ja vienon kahvista aromikkuutta. Lopussa vaikuttava, keskirunsas humalan puraisu raikastaa tunnelmaa mukavasti ja viimeistelee olutnautinnon kauniisti. Paahde ja suklaa tanssivat keskenään pitkään jälkimakuun hiljalleen esille nousevan lakritsin ja kevyen paahteisen siirapin johdattamina. Yleisilme on makeuden lähteistä huolimatta kuivahko ja olut onkin oivallinen esittelyikkuna tumman suklaan ja paahteen symbioosille. Melko runsas, nautittava ja tunnelmallinen.

Tuomio: Runsaan paahteinen, tumma ja suklaatakin esittelevä porter. Toimii mainiosti kahvin kolotukseenkin. Mainio olut.

Pisteet: 38/50

maanantai 26. lokakuuta 2015

Pyynikin Norppa Pale Ale

Miss Saimaannorppa..? No etiketissä tietty....

Kaverini piipahti jokin aika sitten tuomassa pullollisen idän tuliaisia, Norppa-olutta nimittäin. Lappeenrantalaisuuden ilosanomaa levittävä Hito Hyvä –maakuntabrändi on vaikuttanut rajan pinnassa jo parin vuoden ajan ja teemaan sopivaa rekvisiittaa on tuotu markkinoille niin t-paitojen kuin kahvikuppienkin muodossa. Viime keväänä tuotekirjo laajeni ansaitusti myös maltaisempaan maailmaan Pyynikin Käsityöläispanimolla valmistetun Norppa Pale Alen myötä. Hito Hyvän taiteellisen johtajan, Samu Koskisen kynästä lähtöisin oleva etikettitaide ammentaa inspiraatiotaan Saimaan sinisistä vesistä ja luonnollisesti sen arvostetusta asukista, saimaannorpasta.

Olut kulki alkujaan Saimaa Pale Ale –nimellä, mutta vaihtui sittemmin norppahenkisemmäksi Saimaa-nimen ollessa jo varattu eräälle mikkeliläispanimolle. Kyseessä on neljällä humalalajikkeella ja Lappeenrannassa valmistettavilla Marianne-karkeilla aateloitu American Pale Ale. Viisi prosenttia sen tuotoista ohjataan Suomen Luonnonsuojeluliitolle, eli paikallisuuden ilosanoman levittämisen lisäksi taustalla on aitoa hyväntekeväisyyttäkin. Oluen taustoista ja valmistuksesta voi lukea tarkemmin Hito Hyvän omasta blogista:


Notkea kuin norppa...
Pyynikin Norppa Pale Ale
Aurinkoisen kellertävä, hitusen sumea olut komealla vaahdolla. Tuoksussa kevyttä trooppisuutta, runsaampaa sitrusta sekä kevyttä yrttisyyttä. Olisiko sitten sitä minttukarkkia...?

Maultaan tuhti muttei runsas. Sitrushedelmäinen purevuus on kohtalaisen pontevaa ja omaa myös kukanvartista vehreyttäkin. Jonkin verran vaaleaa hedelmää, hieman myös minttuista yrttisyyttä. Mallaspuoli on tosiaan melko paksunlainen, kevyen karamellinen ja vaalea patja, joka hieman tylpistää raikkautta ja tyylinomaista kepeyttä.

Tuomio: Perusvarma, hyvää maitokauppatasoa edustava session IPA sitrusminttuyrttisellä tunnelmalla.

Pisteet: 32/50

Kiitoksia Jannelle tuomisista!