tiistai 30. kesäkuuta 2015

Nurmi X Hiisi #1

Näyttävää ja maistuvaa tekemistä...
Ajan hermolla raaka-aineidenkin saralla...
  • Tyyli: Wheat Ale
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
  • Muuta: Nurmi Clothingin 5-vuotisjuhlaolut

Nurmi X Hiisi #1 on lyhyesti kuvailtuna kestävälle pohjalle rakennettu American Wheat Ale. Se on valmistettu ekologiseen tuotantoon ja eettiseen ajatteluun toimintansa perustavan Nurmi-vaatemerkin viisivuotisjuhlien kunniaksi. Ekologisuus on otettu myös osaksi juhlaoluen reseptiikkaa, sillä sen maustamiseen käytetyt appelsiinin, sitruunan ja mandariinin kuoret ovat rehtiä ylijäämää Paavolan Citymarketin HeVi-osastolta.

Kokonaisuus onkin koottu kauniin huolitellusti uraa uurtavan vaatebrändin statusta ajatellen, sillä hedelmillä maustaminen on yksi tämän hetken nousevista ilmiöistä etenkin näiden muodikkaasti jenkkihenkisempien oluttyylien kohdalla. Sitruskori antaakin hyvin tukea vastaavanlaista tropiikin tuulahdusta tarjoilevalle humalakattaukselle, jossa aromaattiset Galaxy- ja El Dorado-lajikkeet takaavat vaalean kesäoluen toimivuuden Magnumin puristaessa matkaan maltillisen (32 IBU) katkeron puraisun.

Maistuvaa, aromaattista ja ajankuvaan hyvin istuvaa olutosaamista ekologisella, trendikkäällä ja eettisellä puristuksella. Hyvä ja tyylikäs kombo! Hemmetin hipsterit…

Nurmi Clothingin kotisivut (www.nurmiclothing.com)  kertovat tarkemmin yrityksestä ja sen periaatteista, mutta hyvä tiivistys löytyy myös Pupulandian blogitekstistä: Maailman ekologisin farkkubrändi: suomalainen Nurmi

Nurmi X Hiisi #1
Vaaleankeltainen, kohtalaisen vuolaasti vaahtoava olut. Ihan näppärän näköinen. Tuoksu on mainio, leikittelevän kesäinen, terävästi viiltävä ja sitrusmaisen hedelmäinen. Sitrushedelmien kuorten käyttö on hyvin esillä tuorepuristetun mehumaisena, kirpeän hedelmäisenä tunnusvärinä.

Maku on tuoksua askeleen edellä. Runsasta, monipuolista sitrushedelmäisyyttä niin katkerampana purentana kuin happamamman hedelmäisenä, hieman makeana ja virkistävänä tuoreutena. Vienoa ruohonkortta, raikasta havuisuutta ja vaalean vehnäistä pyöreyttä. Loppupuolisko on mukavan rapea, edelleen sitrusmaisen hapanta purevuutta esittelevä. Tuntumaltaan mukavan kevyt, runsasmakuinen ja hyvällä tapaa kesään sopivan suoraviivainen. 

Tuomio: Kaikin puolin toimiva, moniulotteisen sitrushedelmäinen vehnäale, joka on kesäsäässä enemmän kuin paikallaan. Tuore, hyvällä tapaa puhdas ja purevan virkistävä kokonaisuus. Oikein mainio.

Pisteet: 36/50

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Omnipollo / Siren / Mike Bates Gracchus Saison

Gin-spired saison...
"A gently spiced deconstructed gin Saison."
Ruotsalaisen Omnipollon nimi on mieluisaa luettavaa olutpullon kyljessä, mutta tällä kertaa se ei jää oluensa kanssa yksin. Gracchus-saison nimittäin jatkaa Omnipollon ja brittiläisen Sirenin yhteistyökuviota kotiolutkilpailuiden saralla, tällä kertaa käänteisessä muodossa tosin. Edellisen kerranhan kisa pidettiin ruotsalaisten kotiolutharrastajien kesken ja tiukan kilvan voittajaksi valikoitui Rick Gordon Lindqvist, joka pääsi valmistamaan oluensa Englannissa, Sirenin kotiluolassa.

Gracchus sen sijaan on viime vuonna brittililäiset kotioluttaiturit aktivoituneen kisan voittaja-olut, Micheal Batesin tasapainoinen ja laadukas saison. Michaelin tie veikin voiton myötä Ruotsiin, jossa olut käytiin valmistamassa Göteborgin lentokentän tuntumassa Dugges Ale & Porterbryggerin laitteistolla – Omnipollolla kun ei mustalaispanimona omia vehkeitä ole. 

Olut julkistettiin jo viime elokuussa Lontoon The Craft Beer Co.:ssa muikean kolmekymmentä hanaa käsittävän tap takeoverin muodossa, joten jonkin verran sille on ehtinyt ikää jo kertymään. Kyseinen saison on maustettu katajanmarjoilla, sitruunankuorella, mustapippurilla sekä kardemummalla ja sen mallaspuolelta löytyy myös ruista ja kauraa… Nimi viitannee pullon kyljessäkin komeilevaan, ilmeisesti kurjenmiekkoihin kuuluvaan kukkaan.

Omnipollo / Siren / Mike Bates Gracchus Saison
Tasaisen samea, haalea, vaaleankeltainen olut valkealla, nopeasti nousevalla vaahdolla. Tuoksu on melko tuhti, vehnäisen maltainen ja kuivahedelmäistä makeutta henkivä. Odotettua miedompaa sitrusmaista happamuutta, muutoinkin melko pyöreä, hivenen pippurinen…

Mausta löytyykin sitten tutumpaa menoa. Sitruksista happamuutta, hienoisesti katajaista tuntua sekä mustapippurista potkua. Vehnäinen maltaisuus on kohtalaisen syvää, hennon hapanta ja oluen alkupuolisko onkin kohtalaisen soljuvissa ja pehmeissä vesissä seilailua. Hiilihappojen terävyys, sitruksinen pirteys ja happamuus sekä katajanmarjojen, mustapippurin ja mausteisen hiivaisuuden yhteenliittymä tekee jälkipuoliskosta suuta kuivattavan, katkeran happaman pelikentän. Matkassa on myös omenaista hedelmäisyyttä, kevyttä yrttisyyttä.

Tuomio: Varsin hyvä, joskaan ei täysin iskevä saison pienimuotoisella maustekirjolla varustettuna. Rehdimpää kitkeryyttä ja raa’empaa potkua olisin tähän kaipaillut, nyt mukana on hieman liian pehmyttä pensseliä, joskin kokonaiskuva mukavan pyöreäksi näin saadaankin…

Pisteet: 32/50

Vakka-Suomen Prykmestar Suvi

Alkukesän vakiohankinta...
Koivulla maustettu Prykmestar Suvi on vakiinnuttanut paikkansa eräänlaisena juhannuksen enteilijänä. Se on kuulunut Vakka-Suomen Panimon kausituoterepertuaariin vuodesta 2010 lähtien ja on edelleen yksi markkinoiden harvoista ”koivuoluista". Se on varsin suositeltava kumppani viileämmän alkukesän rentoutumiseen ja tapana on ollutkin ottaa Suvi matkaan maaseudun rauhaan, mökkirannan hiljaisuuteen. 

Sen salaisuus piilee valmistuksessa käytetyissä koivunlehdissä, jotka antavat oluelle oman, aistikkaan ja miellyttävän tuoreen vivahteensa. Luonnonläheinen rentous ja koivusävyisen makumaailman suoraviivaisuus ovatkin Suvin suurimpia valtteja – sen mukanaan tuoma tunnelma korostaa kokonaisuuden toimivuutta ja siksipä Suvista onkin tullut luotettava toveri alkukesäisille mökkiterassituokioille.

Alkujaan Prykmestar Suvi syntyi haasteesta tehdä 20-vuotisjuhlaolut Suomen Olutseuralle. Kriteereiksi reseptin hiomiseen annettiin perinteisten, suomalaisten olueen maustamiseen soveltuvien raaka-aineiden käyttö. Idea koivunlehtien käyttöön syntyi puolivahingossa panimomestari Jani Vilppaan ajellessa töihin pitkin rauhaisaa, koivujen reunustamaa maalaistietä. 

Panimolla keitettiin koivunlehtiteetä, jonka pohjalta valmistettiin koe-erä. Loppu onkin historiaa ja Suvi tuli tänä keväänä tarjolle jo viidettä kertaa. Koivunlehdet saavat liota yön yli oluen valmistukseen käytettävässä mäskäysvedessä ja niiden tunnistettava aromikkuus pääsee esiin oluen maun jälkipuoliskolla. Pari vuotta sitten piipahdin työmatkan yhteydessä Uudessa-Kaupungissa ja tuolloin panimopuodissa kerrottiin muun väen olevan ”koivumetsällä” Suvi oluen keittelyä varten… Ihte siis kerätään, käsityönä ja porukalla!

Vakka-Suomen Prykmestar Suvi
Kullankeltainen, hieman oranssinen ja kirkas olut kauniin valkoisella vaahdolla. Tuoksultaan perusvarmaa lagertunnelmaa hienoisella, ehkä jopa pähkinäistä yrttisyyttä henkivällä vivahteella tarjoileva, vaalean viljaisa kesäolut. Vienoa makeutta, jonkin verran koivunlehtistä vihreyttä.

Maussa tapahtuu hieman enemmän ja varsin mukava mökkioluthan tämä kieltämättä on. Maanläheinen, märän koivikkoinen ja muutoinkin hyvän tunnelman omaava kokonaisuus. Vaaleaa, hieman makeaa, viljaisaa maltaisuutta, vihertävän ruohikkoista, osin villiyrttistä katkeruutta sekä etäistä pähkinäisyyttä ja puumaisuutta. Koivuista aromia löytyy lopun kitkerän vihreänä soljuvasta tuoreudesta, joka nostaa katkeruuden tuntuman varsin mukavalle tasolla. Keskirunsas, sopivan aukoton mutta samalla kevyt kokonaisuus.

Tuomio: Mukava, maltainen, vihreästi pureva kesäolut koivuisella sivalluksella. Tunnelmaltaan makua kutsuvampi, hyvä mökkiolut ja jo melko perinteinen juhannusjuoma.

Pisteet: 29/50

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Keitele-sarjan 3/5: Hiisi Sumiainen

  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
  • Muuta: Äänekosken Citymarketin Keitele-sarjan kolmas olut
Äänekoski on ollut median kuohunnan keskiössä Metsä Groupin biotehdasinvestoinnin myötä, mutta löytyy vahvan teollisuusperinteen omaavasta kunnasta paljon muutakin. Esimerkiksi olutta… Omaa panimoa ei Äänekosken historia tunne, mutta tekevä kauppias saa paikallisolutta myyntiin kysymällä naapurilta. Äänekosken Citymarketin kauppias Mika Lankinen ja jyväskyläläinen Panimo Hiisi ovat viime keväästä lähtien juonineet Ääneseudulle sijoittuvaa Keitele-olutsarjaa, joka esittelee liitoskunnan asutuskeskuksia. Rukiinen Keitele-olut aloitti sarjan vuosi sitten ja joulupöytään paikalliset kantoivat savuisempaa Konginkangasta. Saagan puoliväli ylitettiin tänä keväänä, kun maltaisten makujen äärellä matkaava nautiskelija johdatettiin Sumiaisten suuntaan. Huhujen mukaan Suolahden vuoro on syksymmällä ennen joulupöytään iskevää Äänekosken nimikko-olutta.

Vaikka alueen nimikko-oluiden viisikko onkin jo vuoden vaihteeseen mennessä pantu, kaupattu ja varmasti nautittukin, ei kauppiaan sanojen mukaan ole syytä vaipua epätoivoon. Äänekosken Kaupunkisanomien haastattalussa kerrotaan nimittäin seuraavaa:
Keitele-olutta pannaan yksi satsi Keitelejazzin aikaan, näin olen suunnitellut. Olen minä muutakin suunnitellut: ei tämä tähän jää. Minulla on jo seuraava olutsarja mielessä, Lankinen kertoo salaperäisesti.
Kuva: Sami Rahkonen
Sumiainen on jo julkaistusta olutkolmikosta ensimmäinen, jonka kaadan lasiini. Keitele-sarjan saatavuus on rajoittunut melko lailla Lankisen mestaroiman Äänekosken Citymarketin hyllyihin, mutta yhytin jokusen pullon jokin aika sitten myös Tampereen Fröökynän Herkusta – ilmeisesti levikkiä on nyt ollut myös muualla Pirkanmaalla ja aina Raumalla saakka. Vaalea kesäolut on humaloitu hiljalleen suosiotaan kasvattavalla saksalaislajikkeella, Mandarina Bavarialla ja sen kyljessä seikkailee hymyilevä tikku-ukko – poikamies arvatenkin…

Sumiainen tuli nimittäin tunnetuksi 80-luvulla perustetusta poikamiespankista. Luovaa hulluutta ilmentäneen hankkeen puuhamiehenä toimi silloinen kunnanjohtaja Esko Santala, joka rekrytoi parikymmentä paikallista poikamiestä puolituntista videonauhaa varten. Sumiaisten kesämessuilla esitetty nauha iski kymmentuhatpäiseen yleisöön voimalla ja kunnan poikamiehet saivatkin yli tuhat vastausta. Jokunen pariskunta tämän pilotinomaisen maajussillemorsian-tempauksen myötä syntyikin ja nyt jatkoa seuraa oluen muodossa – Sumiainen on poikamiehen olut
Pitkän linjan poikamies istui saunan rappusilla siemaillen vaaleaa, virvoittavaa olutta. Ovi paukahti selälleen ja tyttöporukka pelmahti nauruin saattelemana keväthankeen. Tyynen silmäilyn päätteeksi mies tuumi hiljaa mielessään: ”Kevät on poikamiehelle vaarallista aikaa.”
Hiisi Sumiainen

Kirkas, kullankeltainen olut kauniin valkealla vaahdolla. Tuoksultaan se on mukavan pureva, pirteä ja kesään sopiva. Viljaisaa, vaaleaa maltaisuutta, heinikkoisen ruohoista tunnelmaa, pientä sitruksen vivahdetta sekä kevyenlaista hedelmäisyyttä. Ehkä orastavaa mausteisuuttakin löytyy.

Maultaan suoraviivaisempi, edelleen toimiva. Tuoreen ruohoinen, kevyen yrttinen purevuus sivaltaa mukavan ronskilla voimakkuudella. Lopussa sen seuraksi nousee kevyempää kukkaisuutta sekä vienonlaista sitruksisuutta. Jotain pientä maustemaista kuivuuttakin löytyy. 

Hiilihapoiltaan terävä, kokonaisuuteen hyvin sopiva. Kokonaisuutena hyvin tasapainossa oleva, kohtalaisen runsasta makumaailmaa tarjoileva kesäolut.

Tuomio: Vaaleaa mallaspohjaa vasten on lyöty hyvä annos suoraviivaista purevuutta ja tuoreutta. Toimii…

Pisteet: 35/50

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sori Brewing Out of Office

  • Tyyli: Session IPA
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro
Sorin toinen maitokauppoihimme iskenyt olut on Simcoella, Cascadella sekä Centennialinilla humaloitu Out of Office session IPA. Kyseessä on Tallinnaan kasatun panimon kolmas oluterä eli tarjolla on kutkuttavasti sorilaisten omavaraisen alkutaipaleen ensituotoksia. Ensimmäiseen aaltoon kuului myös hieman aiemmin maistamani Garden Wit, joka oli mielestäni ihan näppärä aloitus todenteolla käynnistyneelle Suomen valloitukselle.

Out of Officen nimi loi hieman paineita oluen korkkaamiselle, sillä arki-iltana se menisi mielestäni ajatuksena hukkaan. Juhannustorstain valoisa ilta olikin omiaan toimistosta ulostautumiseen, vapaalle heittäytymiseen ja mikäs siinä biergartenin rauhassa olutta siemaillessa. Itse toki viihdyn työssäni, mutta symboliikka on silti tärkeää kun puhutaan nautinnoista. Pitkät vapaat, siihen saumaan osuva olut ja luonnon rauha… Jo vain!
Vietätkö päiväsi paikassa, jossa odotat vain että kellon viisari napsahtaa maagisen numeron yli? Teet työsin, mutta ilman intohimoa? Laita siis Out of Office –status päälle ja jätä loppuun kulunut työpöytäsi lopullisesti. Niin mekin teimme. Tämä voimakkaasti humaloitu ja raikas Session IPA sopii kaveriksi unelmien tavoitteluun. Tässä IPAssa on trooppista hedelmää, hieman havua ja paljon aurinkoa.
Sori Brewing Out of Office

Kirkas, oranssinkeltainen olut kouhkealla, pitsiä lasin reunoille jättävällä vaahdolla. Tuoksu on oikein pätevä. Ronskia tropiikin hedelmää mäntymetsän syvässä syleilyssä. Sitrusta, tuoretta värikkyyttä ja hyvää aromaattisuutta. Raikas, hieman makea, varsin kehuttava tuoksu.

Maku toimii. Hyvä kattaus trooppista hedelmäisyyttä, varsin voimaisaa mäntyistä purevuutta sekä kevyttä pihkaisuutta. Lopussa terävästi sivaltavaa greippiä – mallaspuoli on hienoisesti karamelliä tarjoilevaa, tuntumaan hyvää jämäkkyyttä antavaa. Kauppa-IPAksi kokonaisuus onkin yllättävän runsas, muttei sessioitavuutta heikentävässä voimakkuudessa kuitenkaan.

Tuomio: Miellyttävän runsas, jämäkkä ja toimiva session IPA. Todella hyvä!

Pisteet: 37/50

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Lyme Bay Traditional Mead

  • Tyyli: Mead
  • Alk.%: 14,5
  • Panimo: Lyme Bay Winery, Axminster, Englanti
Viime keväänä Alkon valikoimissa käväisi herkullinen, puolalaisen hunajajätti Spółdzielnia Pszczelarska Apiksen Dwójniak Kurpiowski –meadin. Vastaavaa herkkua odoteltiin täksikin kevääksi saapuvaksi ja vapun alla hyllyyn ilmestyi brittiläisen Lyme Bay Wineryn Traditional Mead. Ratebeerin tyylipersentiili 47/100 ei suuria lupaillut, mutta mielenkiinto ylitti ennakkoluulot ja pullo lähti mukaan. Jokunen tovi siinä kuitenkin vierähti, ennen kuin tämän lounaisenglantilaisen hunajaviinin äärelle päästiin. Järin ruusuinen esitys se ei suoraan sanottuna ollut eikä loppupullolle tullut keksittyä järkevää käyttöä. ”Olisi vain otettu sitä hyvää puolalaista tarjolle…”.

Lyme Bay Traditional Mead
Meripihkainen, hunajaisen oranssi, kirkas ja vaahdoton. Tuoksu hunajavahaisen makea, hieman esanssinen ja ehkä haalean rusinainenkin. Ronskimpi nuuhkaisu tuo nenään raa’empaa alkoholin katkua. Jotenkin tuo hunajaisuus tuntuu hieman ”seisseeltä” ja elähtäneen kukkaiselta…

Maultaan hitusen parempi, joskaan ei järin mairitteleva. Kukkainen, edelleen kenkävahamaisen hunajainen makeus on pääosissa, mutta imeltynyt rusinaisuus on myös nostanut osakkeitaan. Vienoa, pähkinäistä mausteisuutta, ehkä kevyen sitrusmaista katkeruuttakin. Jotenkin häiritsevää tuo hunajan tunnelma kuitenkin edelleen on… Lopussa se vielä tiivistyy pöytään pinttyneeksi siirapiksi.

Tuntumaltaan melko tuhti, soljuva ja tahmaava. Alkoholi pääsee turhaksi lävitse eikä syvyyttäkään löydy tarpeeksi.

Tuomio: Oudon esanssinen, häiritsevän vahamainen kokonaisuus. Vaikka kyseinen mead ihan juotavaa onkin, ei sitä kovin mieluusti tee. Vaatisi vähintään jonkin ruokaisan kumppanin… Ei jatkoon…

Pisteet: 20/50

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Põhjala Virmalised IPA

Pöheikössä diilattua olutta lahden takaa...
  • Tyyli: India Pale Ale
  • Alk.%: 6,5
  • Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro

Tallinnalaisen Põhjalan revontuliaiheinen Virmalised IPA on jo pidemmän aikaa kuulunut mielenkiintoisimpien virolaisoluiden joukkoon. Sainkin viherkylkisen pullon käsiini mukavan sattuman kautta – kaverini oli hetkeä aiemmin heittänyt pienen valokuvausreissun lahden taakse ja oli noukkinut matkaan Viron pienpanimoiden antimia. Olinkin kaikessa rauhassa keräämässä talteen nokkosia kun puhelin pirahti soimaan. ”Kelpaisiko pari Viron tuliaista?” kuului tuttu ääni kysyvän. Seurasi hiljainen nyökkäys eikä aikaakaan kun puoliksi pusikoituneen niityn laitaan kurvasi auto. Virolaiset alkoholituotteet vaihtoivat omistajaa vihertävän kasvuston suomassa piilossa ja sen suuremmitta puheitta oluet löysivät paikkansa ruskean paperikassin sisältä. Tarkaksi on mennyt laatuoluen maahantuonti, nyt ei uskallettu ottaa riskejä...

Virmalised on varsin kehuttu Magnumilla, Amarillolla, Centennianilla ja Citralla terästetty IPA, joka kaatui lasiin vehreän biergartenin hämärtyvässä illassa. Hyttysiä riitti ympärillä pörräämässä, mutta kuten hyvä olutkin, kuuluvat ne kesään… Põhjala lienee myös yksi seuratuimpia virolaistoimijoita alalla ja sitä pidetäänkin eräänlaisena suunnannäyttäjänä suhteellisen nuoren pienpanimokulttuurin omaavassa Virossa. Mustalaispanimosta ponnistaneen, sittemmin jo omat toimitilat pystyttäneen panimon kehitys on ollut nopeaa ja hyvästä tekemisestä kertovat myös sen oluet. Ratebeerissa Viron kärkipaikalla keikkuu Põhjalan tummanpuhuva kaksikko: Pime Öö sekä Põhjala Öö eikä maan TOP15-listalle mahdu kuin viisi panimon ulkopuolista olutta. Panimomestarin virkaa toimittaa brewdogtaustainen Chris Pilkington ja laadusta vastaa jokin aika sitten Sorilta loikannut Samu Heino (Lab/Quality Manager).

Põhjala Virmalised IPA
Hieman utuinen, kellertävänoranssi olut runsaalla, todella kestävällä vaahdolla. Tuoksu on runsas, greippisen mäntyinen, trooppisen hedelmäinen sekä kohtalaisen jykevää, hieman karamellista mallasta nostava. Toimii!

Maultaan niinikään runsas, joskaan tuoksun syvyyteen ei ehkä ylletäkään. Ronskia, purevaa greippiä, mäntyistä takapotkua ja ehkä hienoisesti orastavaa pihkaisuutta. Aromaattista tropiikin hedelmää, tuoksua vienompaa, karamellista maltaisuutta. Katkeropuoli on mukavan ärhäkästi mukana.

Tuntumaltaan ryhdikäs, IPAksi sopivan runsas muttei tunkainen. Hiilihapot hyvällä tasolla.

Tuomio: Pureva, puhutteleva ja mukavasti potkiva virolais-IPA joka toimii varsin hyvin. Hyvää jälkeä, runsaita makuja.

Pisteet: 39/50

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Baumburger Heller Bock


Tänä keväänä mieleeni hiipi pitkästä aikaa suuri kaipuu perusvarmojen, germaanisten makujen äärelle. Klosterbrauerei Baumburgin Heller Bock valikoituikin erään keväisen viileän alkukesän illan juomaksi ja kyllähän tällainen runsas, mauiltaan syvä laatulager paikkansa löytää.

Klosterbrauerei Baumburg sijaitsee kaakkoisen Baijerin laitamilla, Altenmarktin kaupungissa, jossa ei luostaripanimon lisäksi juuri muuta näyttäisi olevan. Panimo on perustettu jo vuonna 1612, mutta aikaisimmat merkinnät oluen valmistuksesta ovat peräisin jo vuodelta 1435. 1803 tapahtuneen maallistumisen myötä luostarin 1100-luvulta saakka lähtöisin ollut hengellinen toiminta tyrehtyi, mutta onneksemme olut jatkoi virtaamistaan. 


Jäämistö siirtyi kaupankäynnin myötä Hernn von Röcklin omistukseen, mutta omistajuus vaihtui vain seitsemän vuotta myöhemmin henkilökohtaisen konkurssin vuoksi. Huutokauppojen ja omistajanvaihdosten tiimellyksessä osa luostarialueen rakennuksista purettiin ja muokattiin rankalla kädellä, mikä ei ole sinällään mitenkään ainutkertainen ilmiö eurooppalaisten luostareiden maallistumisen jälkimainingeissa. Vuodesta 1875 lähtien panimotoiminta on ollut Dietlin suvun hallinnassa ja nykyisin johtoportaassa istuvat Dominik Tapper ja Ludwig Dietl.

Pitkä ja värikäs historia, oivalliset puitteet ja sijainti lähes Alppien kainalossa… Tämän lisäksi Baumburger on varsin omavarainen toimija. Oluiden valmistukseen käytetyt ohrat tulevat omilta pelloilta, kuten jo vuosisatojen ajan on ollut tapana tehdä. Mallastus tapahtuu yhteistyössä seutukunnan yrittäjien kesken, vesi tulee omasta kaivosta ja humalatkin ovat kotoisin Hallertaun-alueelta. Panimon tuotekirjo koostuu perisaksalaisista mallasherkuista ja niitä valmistetaan maltilla ja tyystin kiireettä. Nyt maistelussa oleva Heller Bock tehdään perinteisen reseptin mukaan. Kuusitoista päivää kestävän pääkäymisen jälkeen olut siirretään puoleksi vuodeksi luostarin jääkylmiin kellareihin kypsymään.

Läheltä, perinteisesti, huolella ja taidolla… Kuulostaa oikein mainiolta.

Baumburger Heller Bock
Samea, oranssisenkeltainen olut komealla vaahdolla. Kutsuva näky hämärtyvässä kevätillassa… Tuoksu on pyöreän maltainen, hieman hedelmäinen ja hunajainen. Kevyttä mausteisuutta, pehmeä, runsaan maltainen, kevyesti makea. Hieman jopa banaaninen – outoa, mutta toimivaa.

Maultaan hyvä. Rehtiä, runsasta maltaisuutta kevyen hunajaisella makeudella terästettynä. Kuivaleivosmaista hedelmää, lopussa potkivaa mausteisuutta sekä kevyttä katkeroa. Alussa myös hienoita banaanisuutta.

Vaaleahkoksi lageriksi varsin syvän tuntuinen, lopussa kuivuva ja sopivasti pureva. Tasapainoinen, melko runsas.

Tuomio: Varmaa lagerosaamista Saksan suunnalta. Hyvin toimiva heller bock – ei enempää eikä vähempää.

Pisteet: 35/50

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Itävaltalainen Trappist: Engelszell Benno


Maailman trappistipanimoiden määrä on lähtenyt kasvuun 2010-luvulla ja hiljalleen seitsemästä on kasvanut yksitoista. Itävaltalaisesta Stift Engelszellistä tuli vuonna 2012 järjestyksessään maailman kahdeksas, mutta myös ensimmäinen Hollannin ja Belgian ulkopuolinen trappistipanimo. Sittemmin tunnuksen ovat saaneet kantaakseen ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen, Massachusettsissa sijaitseva  St. Joseph’s Abbey (2013), hollantilainen Brouwerij Abdij Maria Toevlucht (2014) sekä italiailainen Tre Fontane Abbey (2014).

Ylä-Itävallan osavaltiossa lähellä Saksan rajaa sijaitseva Stift Engelszellin luostari on perustettu jo vuonna 1293. Oluttakin on sen historian saatossa hieman valmistunut, mutta lyhyt neljän vuoden rupeama (1925-1929) ei ehkä oikeuta puheisiin varsinaisesta perinteestä… Muutamia vuosia sitten rauhallisessa ylänköympäristössä kuitenkin havahduttiin siihen tosiasiaan, että rahat olivat vähissä ja oikeastaan koko luostarialue rakennuksineen kaipasi kunnostusta.

Tulonlähteitä kartoitettaessa esiin astui läheisen Brauerei Hofstetten -pienpanimon Peter Krammer, joka ehdotti ratkaisuksi oluen valmistusta. Ehdotus hyväksyttiin ja idean isä pistettiin töihin. Krammer auttoi luostarin väkeä panimon perustamisessa ja laitteiden asennuksessa, mutta tarjosi osaamistaan myös oluiden reseptiikan kehittämiseen. Hän ja Hofstettenin panimomestari Max Thaller tekivät useita koekeittoja, joista vihdoin löytyi osapuolia miellyttävät vaihtoehdot.

Matkaan lähdettiin alkujaan kahden oluen voimin, mutta tätä nykyä tarjolle on saatu vielä kolmaskin tuote. Tuotantomääriltään Stift Engelszell on kuitenkin trappistipanimoista pienin, vuosituotannon ollessa vain 200.000 litraa. Nyt maistelussa oleva Benno on vajaa 7-prosenttinen ”farmhouse ale”, ilmeisesti jossain määrin saisonin kaltainen, vaalea belgiolut. Se on nimetty luostarin abotin, Benno Stumpfin mukaan. Resepti rakentuu saisonhiivan ja Pilsner-maltaiden varaan luostarin mailta saadun hunajan sekä eurooppalaisten humalien täydentäessä kokonaisuutta.

Engelszell Benno
Punertavanoranssi, samea ja kohtalaisen muhkeasti vaahtoava trappisti. Tuoksu on veikeä. Yrttistä, oudosti mehiläisvahamaista hunajaisuutta, vaaleaa belgihedelmää sekä kuivahkoa pippurisuutta sekä mausteista hiivaisuutta. Hieman jännää, kukkaista aromaattisuutta. Miellyttävä.

Maultaan mainio, edelleen omintakeinen. Vaaleahko yleisilme sisältää kukkaisyrtein maustettua hunajaisuutta, vaaleaa, kuivattua hedelmäisyyttä sekä hieman makeaa, vaaleaa maltaisuutta. Yrttistä mausteisuutta, kohtalaista katkeruutta sekä kevyempää, kukkeaa aromaattisuutta. Mielenkiintoinen, erittäin toimiva. Hunaja tekee pelistä mukavan ”erilaisen”, melko ronski mausteisuus antaa sille hyvän vastapainon...

Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, makumaailman vaaleuden pitäessä kokonaisuuden kesäisenä. Hienoisesti soljuva, makeutta, kuivuutta ja sopivaa katkeruutta esittelevä olut.

Tuomio: Hunajalla kauniisti terästetty, vaaleahkoa tunnelmaa tarjoileva belgiolut monipuolisella, vivahteikkaalla makupaletilla.


Pisteet: 39/50