maanantai 30. joulukuuta 2013

The Kernel Export Stout London 1890

  • Tyyli: Foreign Stout
  • Alk.%: 7,2
  • Panimo: The Kernel, Lontoo, Englanti

Kernel on itselleni varsin tuore tuttavuus, josta olen kuullut lähinnä ylistäviä kommentteja kanssaharrastajilta. Vihdoin onnistuin onkimaan käsiini lontoolaispanimon oluen, joka kas kummaa näyttäisikin olevan panimon kolmanneksi korkeimmalle rankattu olut Ratebeerissä. Keväisen Lontoon-reissun tavoitteeksi otin yhyttää paikallispanimoiden tuotteita, mutta eipähän näitä hirveämmin satunnaisen kävijän käsiin sattunut. Mutta mikäli lukijoilla on paikan päälle on menoja, on minulla hyviä uutisia. Kernelin panimolla on nimittäin lauantaisin avoimet ovet, jolloin panimolta myydään olutta suoraan kuluttajille. Kaunista, niin kaunista… ehkä vielä joskus Suomessakin (lainsäädännön salliessa siis…). Tarjonnan voi tarkistaa viikottain panimon nettisivulta. Kernel on siis tällä hetkellä käsittääkseni brittipanimoiden kuuma peruna olutpiireissä, jonka kanssa samaan kastiin kuulunee myös Kernelin kanssa yhteistyötä tekevä Thornbridge. Kernelin tuotteiden tunnusomainen piirre on pelkistetty ulkomuoto, joka ilmenee etiketin hillittynä ilmeenä. Täytyy myöntää, että yksinkertaistettu hipsteri-ilme toimii ainakin allekirjoittaneeseen. mutta annetaan oluen ensin vakuuttaa, ennen kuin henkselit alkavat Thamesin rannoilla paukkumaan…  Export Stout London 1890 perustuu muuten London Breweryn reseptiin vuodelta 1890 – historian havinaa siis…

The Kernel Export Stout London 1890
Todella tumma, jyhkeän hidasliikkeinen ja kauniin ruskean vaahtokerroksen pinnalleen muodostava olut Lontoon suunnalta. Tuoksu viettelee tummalla värimaailmallaan. Kahvia, paahteista maltaisuutta jossa on joukossa myös pinttyneen makeaa limpun kuorta – tummaa suklaata sekä kypsänä kuivattuja, tummia hedelmiä, ehkä myös ripaus vaniljan kaikua. Yleisilmeeltään hieman kuiva ja paahteinen. Mausta löytyy tuoksun tapaan runsaanlaista kahvista paahteisuutta, mutta myös melko vahvaa salmiakin suolaisuutta sekä lakritsia etenkin loppumaussa. Yrttistä katkeruutta on hillityn runsaasti, tumman suklaan makeaa kuivuutta löytyy myös ihan mukavasti.  Hennompina elementteinä voidaan nostaa esille ohkainen savun kaiku, viettelevä vaniljan aromi sekä ehkä eniten rusinoista muistuttava kuivattu hedelmäisyys. Suutuntumaltaan toimivan jämäkkä, hieman öljyinen – kokonaisuutena hieman kuivaan taittuva makumaailma. Kauniisti toimiva, erittäin hyvälaatuinen paahdepommi, joka ainakin omaan suuhun sopii mitä parhaiten. Kaunista, hyvää ja varmasti mieltä ravitsevaa!

Pisteet: 40/50

lauantai 28. joulukuuta 2013

Keskimaan kulkija

  • Tyyli: Amber Ale
  • Alk.%: 6,2
  • Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Mainos (kuva: S-Ryhmä)

Hiisin joulupaketti sisälti myös jo jokin aika sitten paikallisen S-Mafian valikoiduista ravintoloista loppunutta Keskimaan Kulkijaa. Olut on tyyliltään uuden maailman amber ale ja se on räätälöity henkilökohtaisesti vihreää korttia tunnuksenaan pitävän osuuskauppaketjun ravintoloille. Viittaus uuteen maailmaan tullee oluen 45 IBUn katkeroista, jotka arvatenkin on aikaansaatu amerikkalaisin humalin. Nyt oli siis mahdollisuus saada paikallispanimon oluesta sitä kuuluisaa bonustakin… Täytyykin sanoa, että on hienoa huomata, että paikallispanimosta on otettu koppi myös Keskimaalla – kaupungin edellinen panimohan nimittäin kaadettiin juuri samaisen ryhmän toimesta… Yllä oleva paikallisuus- ja lähituotantotrendi on levinnyt osin myös suurempien ketjujen toimintaperiaatteisiin ja on varsin luonnollista ulottaa lähiruokapainotteisuus koskettamaan myös lähellä valmistettua olutta! Kuten sanottua, on kyseinen olut jo hyvän aikaa sitten loppunut alueen ravintoloista, mutta nostetaan tämä nyt esille jo siitä syystä, että jatkoa on kuuleman mukaan vielä tulossa. Itse en olutta tuoreeltaan hanasta ehtinyt maistamaan, joten tämä pullotoimitus on ensikosketus tähän panimolta tilattuun erikoiserään.

Keskimaan kulkija
Kirkas, rusehtavan oranssi ässäläinen, jonka pintaan muodostuu pullosta kaadettaessa oikeastaan varsin kaunis ja runsaanpuoleinen vaahtokerros. Tuoksultaan rehdin syysmetsäinen – märkää, mäntyistä aromaattisuutta sekä punertavaa marjaisuutta. On joukossa myös hieman eksoottisempaa sitrushedelmäisyyttäkin. Mallaspuolelta löytyy kevyesti tummahkoa karamellisuutta, mutta myös hentoista viljavuutta. Ei liian runsas, mutta miellyttävän jämäkkä ja enemmänkin syvyyttä omaava. Maultaan varsin toimiva, sopivan rapeasti humaloitu amber ale. Mallasrunko on kevyen karamellinen, muttei kovinkaan makea tästä huolimatta. Katkerot tuntuvat olevan pääroolissa, greippinen raakuuskin puree aika hyvin etenkin maun loppupuoliskolla, mutta täydentyy jo seuraavassa suullisessa käsittämään koko maun kulun. Tuoretta männynneulasten terävyyttä, hentoista hedelmää ja kevyesti jopa pähkinästä henkivää kuivuutta sekä kevyttä yrttisyyttä. Joka tapauksessa suun kuivattavaa rapeutta löytyy kauniisti, mutta kokonaisuutta leimaa myös ehkä eniten villimarjoihin viittaava, kevyt punainen hapan makeus, jota löytyy kauniina vivahteena  sivummalta. Yllättävänkin runsasmakuinen olut on S-Ryhmälle teetetty – uskoisin tässä olevan jonkin verran sulattelemista melko monelle asiakasomistajalle. Tätä saisi ilmaantua hanoihin vastaisuudessakin!

Pisteet: 35/50

perjantai 27. joulukuuta 2013

Ukonmalja / Hiisi Hansakauppiaan Baltic Porter - Taiston palkinto-olut!

Matkan maistuva päätös - vaiko alku suuren saagan?
(Kuva: Ukonmalja / Hiisi)

”Hansakauppiaan laiva saapui Fennian rantaan. Se oli kulkenut halki myöhäissyksyisen Baltian meren, kiemurrellen satamasta toiseen, keräten parhaita tykötarpeita ruumaansa. 

Vankkurit lastattiin; oli säkkikaupalla anglien ja saksien maltaita, ohraa ja ruista, Preussin hienointa humalaa, Koelnin hiivoja. Suitset kääntyivät sisämaahan päin. Siellä, keskisillä kaskimailla, asuivat Pohjolan parhaimmat oluenpanijat. Matkalla pitkin korpisia kärryteitä kauppias muisteli Danzigin olutkellareiden makuja ja kävi läpi reseptiään…”

Näin alkaa Hansakauppiaan tarina. Muistathan kesällä Hiisi-panimon järjestämän kotiolutkilpailun, Taiston? Tuon mittelön, jossa maamme parhaat kotioluttaiturit ottivat mittaa toisistaan Reservin olutmestari-titteliä himoiten. Palkintona oli myös mahdollisuus valmistaa oma olut Hiisin laitteistoilla kaupalliseen myyntiin. Pitkällisen odotuksen jälkeen saaga on saatu päätökseen, sillä kilpailun voittajaksi kruunatun Ukonmaljan olut on vihdoin saatu kirjoihin ja kansiin tai ehkä pikemminkin pulloihin ja tynnyreihin! Yllä olevan tarinan voit muuten lukea loppuun Hansakauppiaan omalta nettisivulta – suosittelen, kertomus henkii aitoa menneen ajan mystiikkaa…

Oluen on siis valmistanut kotikäsityöläispanimo-Ukonmalja jyväskyläläisen Hiisin tiloissa ja laitteilla. Oluen nimi on Hansakauppiaan Baltic Porter – oluen tyylilajin arvannette jo tuon perusteella. Olutkellari oli mukana seuraamassa oluen valmistusta marraskuisena lauantaina – raporttihan julkaistiin aikanaan myös tässä blogissa. Olutta on saatavilla valikoiduista olutravintoloista ainakin Jyväskylässä – Brick’siin tahi Harry’siin suuntaisin ensimmäisenä kulkuni mikäli baltti portterin jano yllättää. Itse sain muutaman pullon maistettavaksi Hiisin joulutervehdyksenä, mutta myös omakätisesti Ukonmaljan Tommilta, joka niin ikään muisti kellaristia maistuvilla lahjoilla. Kiitän ja kumarran, hienoa saada testiin olutta, jota on lähes itse ollut valmistamassa – paino sanalla lähes… Hansakauppiaan tarinaa on siis purettu auki Tommin tekemällä nettisivulla, mutta kaivelin vielä hieman lisää triviaa oluen taustoilta. Kuinka palkinto-olueksi valikoitui juuri baltic porter? Onko taustalla hansasatamien mystiikkaa syvempääkin tarinaa? Sehän selvisi kysymällä tekijältä itseltään…

Hansakauppiaan laiva?
(kuva: Tommi Särkkä / Ukonmalja)
Hansakauppias viittaa nimellään 1100-luvun lopulta aina 1600-luvulle saakka aktiivisena (tai no purkautui vasta 1862…) Itämerellä vaikuttaneeseen kauppalaivastoon, joka liikutteli tuon pienen sisämeren rantojen rikkauksia satamasta toiseen. Suola, kankaat ja taloustavarat olivat tärkeitä vientituotteita. Niiden lisäksi liikkui rautaa, kalaa, turkiksia ja mm. mehiläisvahaa. Kansainvälinen toiminta luonnollisesti levitti eurooppalaisia vaikutteita synkkään pohjolaan  lähinnä kirjallisuuden, tapojen ja muodin keinoin. Esimerkiksi Suomeenkin juurtunut juhannussalkoperinne saattaa olla hansakaupan peruja… Oluen nimen ja tarinan lisäksi myös sen tyylilaji, baltic porter, sulautuu saumattomasti Itämeren aalloille. Nimensä mukaisesti tämä tumma, tuhti ja makeahko oluttyyli on lähtöisin Balttian alueelta – sitähän se kauppias tynnyreittäin kogginsa ruumaan oli lastannutkin kotiiin viemiseksi. 

Hansakauppias valmistettiin pintahiivalla ja sen humalat hankittiin Puolasta, jonne johtavat myös voitto-oluen valinnasta kertovat jäljet. Hansareittiä seilataan siis tuonkin asian suhteen! Suunnitteluvaiheessa Tommilla oli jääkaapin ovessa kaikkiaan kahdeksan post-it-lappua, joista kukin sisälsi vaihtoehdon voitto-oluen tyyliksi. Vahvoja ehdokkaita olivat mm. weizenbock, doppelbock, bitter sekä tumma belgiherkku. Kuten niin monesti muutoinkin, on lopullisen päätöksen teossa mukana myös perheen parempi puolisko. Lopullinen idea ja ehdotus baltti portterin teosta tulikin Tommin vaimolta, jolla onkin tarinassa tärkeä rooli muutoinkin.

Puola on Ukonmaljan perheessä tärkeä maa sinne suuntautuneiden tutkimusretkien vuoksi. Ensimmäinen matka sisälsi muutaman päivän yhteistä oleilua Gdanskin kaupungissa, josta Tommi sitten jatkoi matkaa muualle Puolaan parin viikon reppureissulle. Matkaa taittui ja maisemat vaihtuivat – polaanien maa iskostui syvälle sydämeen ja parin vuoden päästä koittikin uusintareissu laajentuneen perheen voimin. Reissuilla kohdalle sattui myös kaksi suussasulavaa baltti portteria, Zywiecin sekä Okocimin valmistamat joista jälkimmäinen jäi myös vaimon mieliin. Valitettavasti Okocimin tuotosta ei yrityksestä huolimatta sattunut enää kohdille, joten maistuvan tuliaisen kotiin vieminen ei näin ollen onnistunut. ”Eli ei siis saatu sitä kotiin ja aina välillä asia palaa mieliin -- että kun sitä jostain vielä saisi”. Siksipä Tommi on pidempään jo harkinnut valmistavansa Okociminsä itse! Sattuvasti voitto-olutta pähkäillessään vierestä kuuluikin puolivakava ehdotus ”mitenkäs se Okocim?”. Ehdotus kuulosti järkeenkäyvältä ja lopulta muodostui itsestään selvyydeksi – ”miksikäs ei?”. Vahva, tumma ja talveen sopiva oluttyyli, josta ei ylitarjontaa Suomen markkinoilla ole.

”Tietyllä tavalla olut on siis omistettu sekä vaimolleni että Puolalle -- tai universaalimmin kuvattuna: mukaville matkamuistoille ja hienoille oluille ja paikoille ja sille, että koti ja kotiinpaluu kuitenkin on aina parasta.”

Hansakauppiaan resepti ei suinkaan ole suora kopio esikuvana toimivasta Okocimistä, joskin mallaspohjaa, humalavalintoja, alkoholipitoisuutta, väriä, katkeruutta ja ominaispainoja on sovitettu ko. oluen spekseihin. Raaka-ainevalinnat sattuivat myös puolivahingossa osumaan tärkeässä roolissa olevaan maantieteelliseen teemaan, sillä ne tulevat Briteistä, Suomesta, Saksasta ja Puolasta – vanhojen hansareittien varsilta! Puolalainen Lublin-humala sai kaverikseen Marynkaa ja mallaspohjaan lisättiin karamellisoitua ruismallasta. Ruistahan viljellään paljon myös Baltian alueella. Ehkä suurin ero moderneihin baltic portereihin on Hansakauppiaan käyttäminen pintahiivalla pohjahiivan sijaan. Mielessä oli käynyt kuulemma myös hunajan käyttö, mutta lopulta päädyttiin tekemään olut ”perusraaka-aineista”. Hansakauppias on siis tehnyt pitkän matkan ja saapunut vihdoin kotisatamaan. Lähdenkin tästä auttamaan kuorman purussa!

Ukonmalja / Hiisi Hansakauppiaan Baltic Porter
  • Tyyli: Baltic Porter
  • Alk.%: 8,5
  • Panimo: Ukonmalja, Jyväskylä, Suomi
  • Pantu: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Tumman puhuva, ehkä kuitenkin todella tummaan ruskeaan kääntyvä mustan sijaan. Valoa vasten katseltuna päästää hieman punertavaa valoa läpi reunoiltaan, ikään kuin leikittelemään tummaa taustaansa vasten. Tuoksu on keskirunsas, odotetun jykevästi maltaaseen painottuva. Ruskeaa, limppuista makeutta – ehkä jollain tapaa myös siirappista imelyyttä, joskin Dan Sukkerin siirappitölkkiä hillitympänä. Ei liian raskas, pikemminkin pehmyt, soljuva ja ehkä tumman hedelmäinenkin. Maultaan hyvällä tapaa vahvan bockmainen kevyellä paahteen tuomalla twistillä. Jykevää, tumman ruskeaa maltaisuutta hyvällä annoksella siirappista limppuisuutta, joka ei luonnehdinnasta huolimatta taitu yli imelyyden sietorajan. Hennosti paahdetta, mutta tuotakin enemmän salmiakin suolaisuutta sekä luonnetta antavaa rukiin rouheutta – lopussa mukavasti tunnelmaa tasapainottavaa, sopivan rivakasti purevaa humalointia, jossa on niin sitruksen happamuutta kuin myös runsaampaa yrttistä vivahteikkuuttakin. Mukavasti jää kutkuttelemaan muutoin soljuvan maltaisen aallon jälkimaininkeihin…  Tunnelmassa on hienoista pähkinäistä kuivuutta, joskaan maun puolesta tuota ei välttämättä juurikaan löydy. Suutuntuma on miellyttävän runsas, joskaan ei millään muotoa tahmaavan hidas. Suussa viettelevästi tanssahteleva ja hyvin makujen paksuutta tukeva. Laadukas ja maistuva, mieluisan makea balttiportteri sopivalla kädellä humaloituna. Na zdrowie!

Pisteet: 38/50

maanantai 23. joulukuuta 2013

Olutkellarin joulurauhan julistus

On aika hiljentyä pariksi päiväksi jouluherkkujen ääreen. Pukkikin jo pikkuhiljaa lastailee rekeään Korvatunturilla karauttaakseen porovaljakkonsa johdattamana Alaskan yötaivaalle ja sieltä tasaista tahtia kohti itäisempiä pituuspiirejä. Tänäkään jouluna ei jää torppaa käymättä, älä siis ole huolissasi - pukki kyllä tietää missä asut! Olethan ollut kiltti..?

Olutkellarissa joulu on hiljentymisen aikaa, pitopyödän antimista nauttimisen ja yhdessäolon juhlaa. Päänäytöshän on vasta huomenissa, mutta haluan toivottaa hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille lukijoilleni - teitä onkin ollut ilahduttavan paljon! Yhteinen taipaleemme jatkuu taas joulun jälkeen entistä ehompana. Kiitän myös blogistia paketein ja jouluntoivotuksin muistaneita - vuoden aikana on matkaan kertynyt hurjan paljon uusia, mukavia tuttavuuksia!

Mutta nyt kellarin ovet sulkeutuvat ja kanava hiljenee, nauttikaa tästä hiljaisuudesta ja tehkää hyvin. Kulunut vuosi paketoidaan tammikuun puolella blogin vuosipäivän tienoilla... katsotaan mitä keksitään!

Rauhaisaa joulua ja maistuvaa olutvuotta 2014 kaikille tasapuolisesti!

J-P "le Bier Baron",
Olutkellari


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

HaandBryggeriet Humlesus

  • Tyyli: Golden / Blond Ale
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: HaandBryggeriet, Drammen, Norja

Kesän kaiho iski jostain syystä näin joulun alla, joten päätin kaivella hieman kesän rippeitä esille tämän arvion muodossa. Pimeänä syysiltana tämä tosin on alun perin kirjailtu, mutta maut ovat jääneet suun lihasmuistiin mieltä kesään kutkuttavasti kutsuen. Norjalaisen HaandBryggerietin oluita näkee aina silloin tällöin erinäisten olutta myyvien tahojen valikoimissa. Humlesus tuli loppukesästä maitokauppoihin samaan aikaan mm. aiemmin arvioidun Total Hubriksen kanssa. Ostin, maistoin ja tykästyin. Sitten hieman unohdin ja nyt muistin uudestaan kun selasin julkaisemattomia arvioita lävitse. Citra Hop Pale Ale lukee etiketissä siivekkään humalakävyn alapuolella. Arde sen tiesikin kertoa, että humle itse asiassa tarkoittaa norjaksi mehiläistä, joten hassun oivaltava etiketti on tuon pohjalta tälle oluelle luotu. Palautetaanpa palanen kesää mieliin näin talven pimeyden keskellä.

HaandBryggeriet Humlesus
Oljenkeltainen, ehkä aavistuksen tummempi ja tasaisen samea olut. Ulkomuodoltaan oikein nätti ja hyvävaahtoinen. Tuoksultaan kesäisen terävä, rapeasti humaloitu ja miellyttävän maltainen. Humalointi sointuu sitruksen sävyin tuoden purevuuteen mukavasti happamuutta mukaan. Mallasrunko vie mietteet kesään vaaleahkolla, miellyttävän keksimäisellä, hennosti makeutta pidättävällä olemuksellaan. Hieman löytyy myös eksoottista hedelmäisyyttäkin. Mausta löytyy kieltä nipistävää, eteenpäin tuoreena polkevaa sitruksen puraisua. Sen marssia tukee oivallisesti vaaleaan taittuva, osin keksimäinen mallasrunko jossa ei liikaa makeutta tällä kertaa ole. Aromaattista tropiikin henkäystä löytyy katkeron molemmin puolin viimeistellen makukokonaisuuden onnistuneesti. Kesäinen, hiilihapoiltaan pirteä, makumaailmaltaan virkistävän rapea ja sopivan yksinkertainen. Pidän kovasti, olisikin taas kesä…


Pisteet: 36/50

lauantai 21. joulukuuta 2013

Rekola & Hiisi Kaksi Kotia 4,5%

Piipahdin keskiviikkona paikallispanimolla, eli Hiisin kotikonnuilla Palokassa tontun roolissa. Vein panimon porukalle pienen kiitoksen kuluneesta vuodesta ja vastavuoroisesti kannoin kotiin hieman suuremman paketin lähtiessäni. Luulenpa, että allekirjoittanut voitti tässä ”vaihtokaupassa” melko selvästi, mutta toivotaan, että paketilleni löytyy kuitenkin käyttöä panimolla. Sain siis muutamia oluita maistaakseni, joista ensimmäisenä päädyin testaamaan par’aikaa alueen ruokakauppoihin leviävää Rekolan Panimon ja Hiisin ”uutta” kollaboraatio-olutta.

Kyseessä on kesäkuun lopulla ilmestyneen ravintolavahvuisen tyrnimaustetun ”belgi-IPAn”, sen alkuperäisen Kaksi Kotia-oluen kevyempi versio. Päivittäistavarakauppaan soveltuva kevennetty Kaksi Kotia tulee saataville ainakin Jyväskylän alueella näillä näppäimillä – joistain kaupoista tuota pitäisi jo tätä lukiessasi löytyäkin. Ja tavara on muuten tuoretta, se nimittäin pullotettiin keskiviikkona Hiisillä, eli nyt kannattaa olla kyllä liikkeellä!

Jutustelin tuotteesta Olutmestari Tatun kanssa, joka kertoikin tämän kevyemmän version olevan melko suoraan alaspäin skaalattu tuunaus ravintolavahvuisesta isoveljestään. Tyrni ja belgihiiva luovat olueen sen ominaismaun ja humalointi on tarkoituksella jätetty hieman hillitympään rooliin – näin kevyeen olueen ei kannatta yrittää tunkea kaikkia mahdollisia elementtejä, mikä kuulostaa omaan korvaan ihan fiksulta. Kotimaista tyrnimarjaa, belgihiivaa ja jenkkihumalaa tiedossa – näin sanoo myös pullon kylki:


”Belgiaan kumarretaan hiivalla, humaloinnilla nostetaan hattua amerikkalaiselle perinteelle ja tyrnin kanssa mennään metsään. Siis suomalaiseen sellaiseen.”

Rekola & Hiisi Kaksi Kotia 4,5%

Itse tyrnimarjaa hieman keltaisempi, kevyesti oranssinen ja utuinen olut. Pisimmän korren tuoksussa vie Belgia, joka on hyvin esillä pehmeän hiivan aromin muodossa. Jollain tapaa tuossa kaikuu myös nahkahousunaapureiden pehmeiden vehnäherkkujen laulu. Humalointi on melko hillitysti esillä tuoksussa, joskin löytyy piristävänä puraisuna yhdessä tyrnin läsnäolosta henkivän happaman marjaisuuden kanssa. Belgihiiva on siis vahvoilla ja vivahteikkuutta tunnelmasta löytyykin ihan mukavasti – miellyttävää mausteisuutta sieltä ainakin nousee. Ehkä kevyttä, kuivattua hedelmää, sitäkin enemmän vaalean karamellista mallasta – pehmeä, kuivahkon makea yleiskuva tuoksusta jää.

Maultaan oikeastaan yllättävän raikas. Tokihan belgihiiva jatkaa vahvaa marssiaan, mutta kuten vierestäkin todetaan, on tuntuma ajoittain kuin hyvää vehnää joisi. Hiivan mausteisuus, sen tuoman aromikkuuden pehmeys ja miellyttävä moniulotteisuus tekevät paketista nautinnollisen ja maistuvan – ajoittain jopa iskevän vivahteikkaan. Humalointi ei jyrää liikoja, se tyytyy pikemminkin turvaamaan selustan ja iskeekin kielenkantoihin vasta aivan lopussa – ei sielläkään kovin voimakkaasti. Tämä toimii hyvin. Tyrni on ehkä vahvempaa versiota enemmän piilossa, mutta kyllä tuolta suhteellisen selkeästi löytyy sitä oranssista happamuutta, joka pelaa hyvin yhteen sitrushedelmäisten katkeroiden kanssa. Maiskutellessa sen saa oivasti  esille, samalla saa voimistettua humaloinnin tehokkuutta.

Hiilihapot ovat sopivasti kurissa, mutta niitä on riittävästi oluen keveyden vaatiman raikkauden tunteen aikaan saamiseksi. Flätimpänä kokonaisuus olisi varmasti ollut häiritsevän tunkkainen… Loistavaa juotavaa esimerkiksi aurinkoiselle terassille ja muutenkin kesätunnelmiin – nyt saa hyvin paikata kesän kaipuuta joulukuun harmaudessa ja tuossa toimii mainiosti. Rohkenisin suositella myös saunan vilvoittelutauolle tai takan paistattelun rentoutukseen – tykännee myös vaaleista kalaruuista. Joulukalojen kanssa en silti ehkä lähtisti kokeilemaan. Onko tämä sitten hyvä tribuutti belgiesikuville? Ei varsinaisesti, joskaan se ei liene tarkoituskaan? Kevyt, silti äärimmäisen maistuva olut, jolla povaan mieluusti hyvää vastaanottoa!

Pisteet: 36/50