torstai 28. toukokuuta 2015

Struise Ignis & Flamma

Melko räiskyvää etikettitaidetta...

Karmean, ilmeisesti nimenmukaisesti tulta ja liekkejä kuvaavan etiketin taakse kätkeytyy varsin mielenkiintoinen olut. Harrastajien suosiman Struisen Ignis & Flamma on IPA, joka pohjautuu hollantilaispanimo De Molenin Vuur & Flam –olueen. De Molenin väki haastoi jokunen vuosi sitten kourallisen panimoita tekemään oman versionsa kyseisestä oluesta Borefts Beer Festivaleja varten. Struisen lisäksi haastettuja olivat mm. tutut Alvinne, Emelisse ja Mikkeller.

Struisen tuotos ei jäänyt kertakeitoksi, joten olutta riittää testattavaksi näin myöhemmälläkin ajalla. Humalointiin tosin on tullut pientä muutosta uusimman erän myötä: Galenalla, Chinookilla, Simcoella, Amarillolla ja Cascadella humaloidun IPAn kuivahumalointi on nykyisin hoidettu aiemmasta Amarillosta poiketen Cascadella. Etiketti kertoo parasta ennen päiväyksen riittävän aina vuoden 2017 elokuuhun, mutta nautitaan tämä nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa alta pois…

Struise Ignis et Flamma
Tummahkon oranssi, hieman punertava olut kuohkealla, vaalealla vaahdolla. Tuoksu on kauniisti kuvattuna luonteikas. Greippistä tunnelmaa, kevyempää havuisuutta sekä hieman toffeista makeutta. Punertava marjaisuus, kirsikkainen happamuus sekä belgimausteisuus tuovat mukaan oman vahvan, joskin toimivan leimansa. Kutkuttava, runsas muttei tunkkainen.

Maultaan vähän siistitympi, joskin vielä vienosti punertavan marjainen, jopa kriek-kaikuisella viisteellä varustettuna. Muutoin miellyttävää greippisyyttä, kevyttä havuisuutta ja tropiikin hedelmääkin – belgiviitteitä löytyy hedelmien joukosta. Karamellinen runko on melko runsas, muttei dominoi. Voisi toki olla rohkeammin katkeroitukin, vähän tasapaksuutta on ilmoilla. Hieman mausteista potkua.

Tuomio: Ei se kaikkein tyylipuhtain suoritus, mutta omaleimaisuutta löytyy. Belgi-IPAksi varsin mukava tuttavuus, jolle pieni tasapaino ei tekisi pahaa. Oikein hyvä olut joka tapauksessa.

Pisteet: 36/50

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ballast Point Grapefruit Sculpin

Melkoinen vonkale!

Kotisatamassa riitti viime viikonloppuna vilskettä kaksipäiväisten kalamarkkinoiden muodossa. Järvien antia tulikin käytyä kojuviidakossa katsastamassa, mutta se kutkuttavin saalis ui kuitenkin haaviin ihan kotoisan biergartenin rauhassa. Naapurin jääkaappi on nimittäin tullut tässä vuosien mittaan varsin tutuksi ja tällä kertaa saalistin sieltä lasiini maittavan greippisimpun.

Sandiegolainen Ballast Point on tehtaillut maistuvasta Sculpin IPAstaan toistakymmentä erilaista versiota aina tynnyrikypsytellystä erästä mango-, kahvi- ja chilimaustettuihin painoksiin. Näistä vain ”tavallinen” Sculpin on entuudestaan tuttu, mutta kyseinen olut on sitäkin suositeltavampi. Nyt aidan takaa noukittu Grapefruit Sculpin on nimensä mukaisesti greipillä maustettu IPA, jossa onkin paljon samaa paikallispanimon valmistaman TUFF Hoppin kanssa, Sculpinin ollessa toki rungoltaan kevyempi. Idea on kutakuinkin sama ja lopputulos maistuva.
The Sculpin fish has poisonous spikes on its fins that can give a strong sting. Ironically, the meat from a Sculpin fish is considered some of the tastiest. Something that has a sting but tastes great; sounds like a Ballast Point India Pale Ale. This version of our Sculpin IPA has grapefruit added; the grapefruit flavor really enhances the citrus aroma of the hops.
Ballast Point Grapefruit Sculpin
Kellertävänoranssi, hitusen samea olut komealla, todella kestoisalla vaahdolla. Tuoksussa runsas kattaus trooppista, papaijamaista hedelmää, greippisen rehtiä tunnelmaa aina raastettua kuorta myöten. Kevyt lataus karamellista imeltyneisyyttä sekä pihkan kaikua. Yleisesti runsaan aromaattinen, osaltaan raikas ja hyvin kutsuva.

Maultaan todella toimiva. Kokonaisuus on todella runsaan greippinen, tuntuu kuin koko hedelmä olisi käytetty hyväksi aina soljuvan happamasta hedelmälihasta pirteän terävään ja hapokkaaseen kuoreen saakka. Alku onkin vahvaa, greippisen hedelmäisyyden tykitystä. Siitä siirrytään hienoiseen suvantovaiheeseen, jossa puhtaamman makea, trooppinen hedelmäisyys pääsee paremmin esiin yhdessä kevyen karamellin kera. Tuo välivaihe kuitenkin henkii ajoittaista haaleutta suhteessa oluen muuhun, runsaaseen ja syvään mamkumaailmaan. Lopussa greippinen puristus valtaa alaa ja tiukasti kiinni tarraava katkeruus nousee eksponentiaalisesti kohti pitkää, greippisen katkeraa loppuliukua.

Tuomio: Olihan kerrassaan hieno kokemus. Runsas greippisyys esittäytyy yllättävän monipuolisena dominointina läpi nautiskelun. Tarjolla on siis kaikkea muuta kuin suoraviivaista katkeron jyrinää – hedelmän ja humaloinnin tuomissa vivahteissa on mukavaa kontrastia mikä kasvattaa makupaletin runsautta. Hieno olut.

Pisteet: 42/50

tiistai 26. toukokuuta 2015

Maku India Pale Ale

  • Tyyli: India Pale Ale
  • Alk.%: 7,2
  • Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi 
Tuusulan ylpeys, Maku Brewing sai herkullisen IPAnsa hanaan viime heinäkuun Suuret Oluet, Pienet Panimot –tapahtuman päänäytökseen ja se valikoituikin tuolloin oman ristiretken ensimmäiseksi maistiaiseksi. Olut levisi samaisen syksyn aikana ravintolamyyntiin ja nyt kevään ollessa jo mukavan pitkällä pullotettu IPA löysi tiensä myös Alkon valtakunnalliseen valikoimaan.

Citralla, Cascadella, Centennianilla ja Amarillolla humaloitu olut iski kesähelteillä makuhermoon, joten tämä aluevaltaus oli kyllä erittäin toivottu. Hintaa pullolle kertyy 4,20€ ja sen etiketti jatkaa takuuvarmaa piirrostyylistä leikittelyä Vallilan printtikankaiden ja plagiaatti-Marimekkojen maailmassa. Tästä jaksan joka kerta mainita, mielleyhtymä on sen verran vahva. Hyvältä näyttää ja niin myös maistuu!
Hartaasti nautittava, vahvasti humaloitu ja roteva IPA sopii vaativaan makusteluun. Olut saa herättää tunteita.
Maku India Pale Ale
Rusehtavanoranssi, hämyinen ja kauniin, luonnovalkoisen vaahdon kruunaama IPA. Tuoksu on hyvä. Hienoista karamellin makeutta, muutoin vahvan greippistä, hieman mäntyisen pihkaista otetta sekä runsasta, hedelmäsalaattista trooppisuutta. Melko pyöreä, hieman raskas mutta toimiva.

Maussa mukavasti greippistä purevuutta. Se iskee kiinni heti kättelyssä, hiipuu hieman keskivaiheilla palaten lopuksi tiukentaen otettaan pitkälle jälkimakuun. Trooppinen hedelmäisyys on pehmeälihaista, kypsää ja nautittavaa – hieman myös karamellista makeutta löytyy. Katkerot leikkaavat kohtalaisen tuhdin tunnelman kauniisti.

Tuomio: Pureva, trooppinen, greippinen… Makun IPA on kaunis lajinsa edustaja, joka toimii moitteettomasti!

Pisteet: 39/50 eli edelleen ollaan täsmälleen samoilla linjoilla kuin vajaa vuosi sitten hanasta maisteltuna.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 3/5

Ja näin on puoliväli ylitetty. Edellisessä osassa käytiin läpi pienpanimokattauksen makuja ja kevätuutuuksien epäiltiin nousevan esiin tällä viidenneksellä. Jotain tämän tyyppistä on tosiaan havaittavissa, joskin jaksoon mahtuu myös vanhoja, hyviksi havaittuja tuttuja sekä ilahduttavaa panostusta paikallisväreihin. Kesää kohti edetään, se on hyvä se...

Tässä sarjan muut osat:

Sata kotimaista olutta #41-60

#41: Saimaa Blond Ale, Mikkeli
Suoraviivainen, kohtalaisen pureva ja vaalea saunaolut, jossa on pientä särmää
Suositus: 3/5
#42: Saimaan Kekkonen Keskiolut, Mikkeli
Miellyttävän makuinen, hyvän oloinen amber lager.
Suositus: 3,5/5
#43: Stadin Grand Cru Brune Paques, Helsinki
Hieman tasapainoton, vahvuuttaan liiaksi esille nostava pääsiäisolut hitaaseen nautiskeluun.
Suositus: 3/5
#44: Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, MikkeliMainio ja kesäinen witbier, joka löytynee ostoskorista jatkossakin.
Suositus: 4/5

#45: Vakka-Suomen Prykmestar Savu, Uusikaupunki
Kevyempi katsaus savuiseen maailmaan riittävällä palvisuudella varustettuna. Hieno olut!
Suositus: 4/5

#46: Nokian Keisari 2nd Avenue, Nokia
Miellyttävän maltainen ja yllättävän runsas amber lager, joka hämää nauttijaansa nimen Amerikka-viittauksella.
Suositus: 3,5/5

#47: Pyynikin Papabeers Scott The Juggler, Tampere
Mansikkainen oatmeal IPA, joka huokuu ikävää tasapainottomuutta.
Suositus: 2/5

#48: Maku Pale Ale, Tuusula
Rehti, suoraviivainen ja toimiva session IPA maitokauppavalikoimiin. Tekee sen mitä pitääkin, hyvä kesäolut.
Suositus: 3,5/5

#49: Malmgård Huvila X-Porter, Malmgård
Kotimaisten porttereiden aatelistoa täynnä suklaisia ja kahvisen paahteita sävyjä. Todella hieno ja syvä olutnautinto.
Suositus: 5/5

#50: Stadin American Imperial Porter, Helsinki
Blackipamainen, ronskisti humaloitu imperial porter.
Suositus: 3/5

#51: Simapaja Innkeeper's Daughter, Helsinki
Kotimainen, makeahkon mesimäinen mead tuoreelta hunajaviinien valmistajalta.
Suositus: 3,5/5

#52: Stadin Savuruis Portteri, Helsinki
Rukiinen savuportteri keskirunsaaseen savunnälkään.
Suositus: 3,5/5
#53: Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja, Uusikaupunki
Hekumallinen, katajainen savuolut, joka kuuluu Suomen parhaimpien oluiden joukkoon.
Suositus: 5/5
#54: Plevna / Nogne Pohjantähti, Tampere
Suomalaisnorjalaisella yhteistyöllä valmistettu session IPA, joka tarjoaa sen mitä lajityypin pitääkin.
Suositus: 3,5/5
#55: Hiisi / Donut Island Guess Wh(e)at, Jyväskylä
Passionhedelmällä maustettu, hedelmäisen hapan ja kesäinen vehnäale.
Suositus: 4/5
#56: Hiisi / TUFF!/ Hop Hunter's TUFF Hop, Jyväskylä
Greipinkuorella maustettu double IPA täynnä jyväskyläläistä tekemistä.
Suositus: 5/5
#57: Hiisi Lutakko XXV, Jyväskylä
Lakritsijuurella ja sitruunankuorella maustettu, paahteinen black IPA on oivallinen olut juhlistamaan kulttimaineeseen nousseen keikkapaikan, Tanssisali Lutakon 25-vuotista taivalta.
Suositus: 4/5
#58: Hiisi Humulus Lupulus, Jyväskylä
Huippuunsa viilattu, tuore, pureva ja aromaattinen double IPA jota kelpaa suositella.
Suositus: 4,5/5
#59: Hiisi Raivoava Rakki, Jyväskylä
Paikallispanimon ensimaut jatkavat maailmanvalloitustaan tutun purevassa, tuoreen humalaisessa muodossa.
Suositus: 4,5/5
#60: Hiisi Kyyttö Milk Stout
Miellyttävän paahtomaltainen, tumman puhuva ja kohtalaisen syvä sweet stout.
Suositus: 3,5/5

torstai 21. toukokuuta 2015

Suuret Oluet, Pienet Panimot Tampereella - Seuraa heitä, maista näitä!




Tänään torstaina polkaistaan käyntiin Tampereen osuus Suuret Oluet Pienet Panimot –tapahtumasarjasta. Olutkellari on estynyt saapumaan näihin ”naapurikaupungin” karkeloihin, mutta julkisuuteen levinneet olutlistat innoittivat pohtimaan mahdollisia täsmätärppejä.

Nostoja panimoiden joukosta:
  • Hopping Brewsters – Pirkanmaan tuoreimpiin kuuluva, ravintolatarjontaan keskittyvä crazy brewing –panimo, jonka valikoimaan kuuluu hyvä kattaus erilaisia humalahuippuja.
  • Radbrew – Turun seudun tiheähköä panimoverkkoa täydentämään perustettu Radbrew on kerännyt kehuja modernien makujensa ansiosta. Kannattaa tutustua.
  • Maku Brewing – Nyt on tilaisuus päästä käsiksi Alkonkin minivalikoimaan tulevaan Saisoniin sekä Suomen parhaimpiin kuuluvaan, laajempaan jakeluun tulevaan IPAan joka ihastutti jo viime kesän päätapahtumassa! Tällä tiskillä voit huoletta tilata myös ”jotain IPAa…”.
  • Panimoravintola Bruuveri (Saimaan Juomatehdas) – Kampin kellaripanimon kokeelliset keitokset pysyvät yleensä visusti hämärän panimoravintolan seinien sisäpuolella, joten virtuoosi-Sysilän visioita kannattaa käydä ihmettelemässä aina kun siihen on tilaisuus. 
  • Hollolan Hirvi – maaseutupanimo, joka hurmaa rehdeillä ja tuhdeilla mauilla kerta toisensa jälkeen. Saatavuus Lahden seutua lukuun ottamatta pääsääntöisesti olematonta, joten tässä olisi yksi hyvä tilaisuus! Kivisahti lienee sahdeista se autenttisin, haarikallinen sitä!
  • Bryggeri Helsinki – perusvarma, oikeastaan jokaiselle oluen ystävälle suositeltava panimo, jonka tiskiä ei kannata ohittaa. Saksalaisella varmuudella operoiva, laatuun ja konstailemattomiin makuihin perustansa valava panimo tekee hyvää jälkeä. Vuolaasti kehuttu Bryggeri Maibock kiinnostaisi kovasti, eikä Bryggeri Roséakaan oluthörhön kannattane missata.
  • Lapin Voima – harvinainen vieras! Perinne- ja muinaisoluita näytöstyyliin valmistava panimo ei joka päivä oluitaan ole tarjoilemassa, joten oikein kiinnostava tiski on tämäkin. Ehkä mielenkiintoasteikolla se kaikkein kiinnostavin.

Tätä paksukaista ei kannata jättää huomioimatta. On nimittäin tuffi meno! Hophop!

ja parit oluttärpit lisää…:

  • Hiisi / TUFF! / Hop Hunters TUFF Hop – greipinkuorella maustettu, jyhkeä, kaunis ja runsas double IPA kolmen kovan jyväskyläläisryhmän yhteisvoimin koottuna. Maista ja ihastu!
  • Rekolan Panimo / Donut Island Orange County Sheriff – munkkipanimon kiertelevät ideanikkarit maustavat oluitaan mitä erinäisin keinoin. Nyt Fiskarsin perinnemaisemissa on Rekolan Panimon kanssa syntynyt appelsiini-IPAa.
  • Rekolan tiskiltä kesäiseen janoon voisi hyvinkin toimia Mathildedalin Kyläpanimon kanssa juonittu, rosmariinilla maustettu kölsch – Rölssi!
  • Malmgård Barley Wine – Kevään pienpanimokattauksessa ihastuttanut pernajalais-BW on laadultaan, mauiltaan ja kokonaisuudeltaan maailmanluokan tekemistä. Hitaan nautiskelun ystäville. Myös rukiisen katajainen Arctic Circle kannattaa napata kartanopanimon tiskiltä maistoon! 
  • Bruuveri Time Ain’t Nothing Triple IPA – triplasti IPAa muhkealla 11% rungolla varustettuna. Helsinki Beer Festivaleilla palkittu tuote.
  • Vakka-Suomen Prykmestar NokkosPils – mikäli villiyrtit ovat se juttu, kannattaa tämä rehdisti nokkosta esittelevä pils testata!
  • Ja Plevnalta pelittää tunnetusti olut kuin olut. Siperia on klassikko, mutta ehkä eniten kiehtovat JFK vehnäale sekä vehnäoluttrilogiaa täydentävä Global Weizen

Osviittaa tulevasta antanee Reittausblogin ansiokas raportti viime viikonlopun Rauman tapahtumasta:

Suuret oluet, pienet panimot Tampereen keskustorilla:
To 21.5.2015 klo 16.00 – 24.00
Pe 22.5.2015 klo 12.00 – 01.00
La 23.5.2015 klo 12.00 – 01.00

Vapaa pääsy päivittäin klo 18.00 saakka. Pääsylippu klo 18.00 alkaen on 10 euroa. Lipun hintaan sisältyy 3 euron lasimaksu. Tyhjän lasin saa viedä kotiin!


Tehkää hyvin, nauttikaa ja viihtykää!
J-P

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Hiisi McMurphy

Kahvista kulttuuriolutta Hiisiltä...
Yllättävä, tummasävyinen, kahvisen paahteinen ja vivahteikas.
Yksi lensi yli käenpesän –näytelmän päähenkilön nimikko-olut on kuin päähenkilö McMurphy itse: kaavoihin kangistumaton, reilusti itsepäinen, intohimoinen ja silti helposti lähestyttävä. Kahvisen vivahteen olut on saanut jyväskyläläisen Paahtimo Papun guatemalalaisesta luomukahvista.
Teatteriväki näyttää pitävän paikallispanimon kiireisenä. Viime kesäksi Teatteri Eurooppa Neljä teetti 25-vuotisjuhlansa kunniaksi nimikko-oluen Synnyimme lähtemään –kesänäytännölleen ja täksi kevääksi kaupunginteatteri lähestyi Hiisiä kaksi teemaolutta mielessään. Päällikkö Bromden sekä nyt maistettavana oleva McMurphy ovat kumpikin tammikuusta alkaen ohjelmassa olleen, Ken Keseyn 60-luvulla kirjoittaman One Flew Over the Cuckoo's Nest -romaanin näytelmätulkinnan päähenkilöiden mukaan nimettyjä oluita. McMurphyn kylkeen on kasvonsa lainannut tarinan päähenkilön, R.P. Murphyn, roolin omaksunut Jukka-Pekka Mikkonen.

Näyttämön valot ovat jo tältä erää näytelmän osalta sammuneet, mutta oluet ovat ja pysyvät - ainakin niin pitkään kuin niitä riittää. Teatterin kanttiinin lisäksi levikki tuntuisi olevan melko hyvä, joten omansa löytänee hyvällä tuurilla vielä olutravintoloiden kylmäkaapeista. Itse näytelmästä voi lukea ajatuksia esimerkiksi Risto Hakolan tulkintana. Hiisin näkemys McMurphyn hahmosta on kahvinen, kauralla ja palmusokerilla ryyditetty stout...

McMurphy, R.P. McMurphy...
Hiisi McMurphy
Todella tummanruskea, vaaleahkolla vaahdolla kuorrutettu olut. Tuoksu on varsin kahvinen – kuin vastajauhettuja papuja tuoksuttelisi. Hentoa suklaata, mielikuvallista pähkinää.

Myös maussa kahvi on vahvassa roolissa – paljon yhteneväisyyksiä hekumallisen kahvipommin, Boheemi Papun kanssa. Kuivahkoa, tummapaahtoista kahvisuutta,cappucinomaista, maitokahvista makeutta. Ehkä jopa vienoa savunkatkua.

Vaikka makumieltymykset osuvatkin paketin kanssa hyvin yhteen, jään silti kaipaamaan pientä syvyyttä ja vivahteikkuutta keitokseen. Tuntumaltaan keskirunsas, hienoisen makea ja lopulta kuivahko.

Tuomio: Kahvia, kahvia, kahvia. Toimii aina!

Pisteet: 38/50

tiistai 19. toukokuuta 2015

Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers White I.P.A.


Tulivarma janon sammuttaja. Kalifornian auringon alla tapahtuu paljon hyvää. Tämä olut virkistää mielen ja sielun. Runsas vehnämäärä ja humaloinnit tuovat Länsirannikon rannat olohuoneeseesi.
Tällä kertaa tarinoinni kohteena Papabeersin White I.P.A. eli vehnäistä runkoa henkivä india pale ale. Vahvuutta 5,2% ja katkeropitoisuus kohtalaisella 50 EBUn tasolla. Kyseinen olut kuului Papan Viron toimitusten toiseen aaltoon, mutta on ollut tarjolla myös ravintolajakelussa.

Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers White I.P.A.
Hienoisen samea, vaaleankeltainen olut kauniilla, kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksultaan vaalea, pureva, aromaattinen ja raikas. Raa’an sitrusmaista tuoreutta, hienoista ruohoa sekä vaaleaa, vehnäistä maltaisuutta. Myös vienoa valkopippurisen mausteista potkua.

Maultaan samoilla linjoilla, hienoista epäpuhtautta kuitenkin löytyy. Orastavan juustoisen sivukatkun ulkopuolelta löytyy runsaanmakuinen, mukavan suoraviivainen ja pureva kokonaisuus. Sitruunaista happamuutta, vaaleaa, kevennetyn trooppista hedelmäisyyttä sekä edelleen vaaleaa, viljavan vehnäistä maltaisuutta. Myös tuoksussa mainittua pippurimausteen potkua löytyy..

Tuomio: Mukavan hapan, nätisti suuta katkeroillaan kuivattava, hillityn mausteinen ja vaalean trooppinen kokonaisuus, jota kalvaa vieno juustoinen sivumaku. Kesää kohti mentäessä tässä olisi puhtaana versiona kova luu lasin täytteeksi, joskaan ei vaisuksi jää näinkään.

Pisteet: 34/50

maanantai 18. toukokuuta 2015

Mallaskosken Black-sarja: Black IPA ja Black Pils

Ulkoinen ilme ainakin on kunnossa...
Eläväisen ja toiveikkaan optimistisen craft-kulttuurin vastapainoksi on lakeuksilla lähdetty ammentamaan uutta potkua synkistelyn kautta. Kevääksi lanseeratut Black IPA- ja Black Pils -uutuudet aloittavat kokonaan uuden olutsaagan, Black-sarjan. 
"Halusimme tehdä jotain, mitä ei ole Suomessa aiemmin tehty ja mikä kuvastaisi paremmin meidän sielunmaisemaamme. Pitkään pohdittuamme päädyimme Black-sarjaan, jossa kantavana ajatuksena on tehdä tummanpuhuvia tulkintoja kaikista oluttyyleistä, alkuperäiseen värimaailmaan katsomatta.” -Henrik Larkio.      
Panimo on ammentanut innoituksen olutuutuuksiinsa pohjanmaalaisen sielunmaiseman synkkyydestä. Kuten kulunut talvi, myös Black IPA sekä Black Pils ovat väriltään mustia ja luonteeltaan karuja (vaikka pohojammaalla ei valiteta, paitsi silloon ku ei aharista).
Uunituore pullotuslinjasto mahdollistaa aiempaa pienempien oluterien pakkaamisen, sillä kertatölkityksen minimäärä on Seinäjoen Sanomien jutun mukaan 100.000 kappaletta. Samaisessa uutisessa panimo paljastaa tähyilevänsä myös maamme rajojen ulkopuolelle, mistä henkii myös Black-sarjan avanneen kaksikon ulkoinen ilme. Etiketeistä löytyy tuotetiedot kahden kotimaisen lisäksi myös lontoon sekä balttian kielillä eikä ulkoasunkaan luulisi maailman markkinoilla jalkoihin jäävän. Komian näköisiä puteleita!

Larkion puheista voitaneen hyvillä mielin päätellä, että tummanpuhuvia oluita on tulossa jatkossa lisääkin ja tyylilajina voi käytännössä olla mikä tahansa. Villeinä veikkauksina heitettäköön Black Weizen ja Black Saison, joskin Black Red Ale sekä Black Witbier kuulostaisivat niminä häiritsevän hämmentäviltä* ja sitä kautta kutkuttavilta. Black Sahtiakin maistelisin mieluusti...

Black IPA ja Black Pils ovat ensimmäiset pullotuslinjalta markkinoille tulleet oluet ja niiden saatavuus rajoittuu tällä hetkellä ravintolamyyntiin. Omani sain näytteeksi panimoa omistussuhteen kautta edustavalta Capitol Investiltä eli foliohattua päähän arvioita lukiessa!

*=toki black IPAkin on oluttyylin nimenä hassu, mikäli IPA halutaan india pale aleksi sen kohdalla mieltää... Nykyisin IPA-liite viitannee monissa tapauksissa lähinnä tietynlaiseen humalointiin, joten ota näistä selvää...

Mallaskosken Black IPA
Tyyli: Black IPA
Alk.%: 6,5
Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Mustaa IPA...
IPA-oluttyylilajista tulee ensimmäisenä mieleen humalointi ja tuoksu. Mallaskosken Black IPA –oluen upeat aromit syntyvät Amarillo- ja Simcoe-humalien avioliitosta. Chinook-humala taas tuo oluen katkeroon mielenkiintoista syvyyttä. Black IPA:n viidestä mallaslajikkeesta koostuva mallaspohja sisältää myös kolmea mustaa mallaslajiketta. Mustat maltaat luovat osaltaan oluen makumaailmaan sopivaa paahteisuutta.
Black IPAn kerrotaan edustavan tyylilajin raikkaampaa päätä eli imperial stout-vivahteista, rungokasta menoa ei ole lähdetty havittelemaan. Tyylilajina itselleni hieman kaksijakoinen, joskin nappiin useassaan mieluisaa nautittavaa. Paahteista sävyä olisi tämän kohdalla toiveissa!


Mallaskosken Black IPA
Varsin tummanruskea, valoa vasten punertavasti kajastava olut luonnonvalkoisella, suht runsaalla vaahtokerroksella. Tuoksussa on suklaisen paahteista maltaisuutta, vienoa tummaa hedelmäisyyttä sekä kohtalaisen voimakasta, greippisen humaloinnin potkua. Havuja, hienoista yrttiä – paahdetta ja raikasta purevuutta rinta rinnan…

Maultaan toimiva, tasapainoinen ja tuntumaltaan hyvin makumaailmaa kannatteleva. Kahvisen paahteista, kuivan suklaista tunnelmaa, greippisen purevaa, hienoisen havuista humalointia sekä taustalla väijyvää yrttisen mausteista takapotkua ja salmiakkia. Tuntumaltaan keskirunsas, helposti juotava.

Tuomio: Mallaskosken Black IPA on kokonaisuutena sitä mitä luvattiin: juotavuudeltaan mutkaton, makumaailmaltaan runsas, paahteista maltaisuutta ja greippistä humalointia tarjoileva olut. Perusvarma black IPA, hyvin on onnistuttu.

Pisteet: 37/50

Mallaskosken Black Pils
Tyyli: Schwarzbier
Alk.%: 5,5
Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Mustaa pilssiä...
Black Pils kuulostaa oluena varsin hämmentävältä, joskin ”tämäntyylisiä” oluita on markkinoilla ollut aiemminkin. Nimestään huolimatta tutumman schwarzbier-tyylin allehan tämä kutakuinkin menee, mutta oluttyylit ja niiden rajat tuntuvat elävän melko aktiivisesti… Joka tapauksessa ihan mielenkiintoinen tuttavuus kyseessä.
Ajatuksena musta lager, pilshumaloinnilla ja ”extreme drinkability”. Humalointiin siis sakemannit riviin: Hallertau Magnum, Perle ja Hersbrucker.” -Jyri Ojaluoma


Mallaskosken Black Pils
Todella tummanruskea, runsasta, beigeä vaahtoa nostattava olut. Varsin komea ilmestys pimenevässä kevätillassa. Tuoksultaan varsin toimiva. Kahvista, paahtunutta maltaisuutta, hivenen kuivan rukiistakin tuntua – samoin ohutta suklaata. Yrttisen tuoretta, hienoisen ruohoista purevuutta, sopuisaa raikkautta. Yleiskuva on kuitenkin hyvällä tapaa maanläheinen, etäisesti jopa savuista tuiverrusta aistiva.

Maussa melko runsas paahteisuus viitoittaa tietä kahvisin teesein, mutta myös mukavaa suklaisuutta löytyy loppupuolelta. Turpeista tunnelmaa, ehkä jotain makeuttakin mutta kyllä tämä pääosin suht kuiva ja rouhea on. Myös humalointi on kohtalaisen hyvin esillä ja sen tuoma ruohoyrttinen, hienoisesti sitrusmaista kukkaisuutta henkivä tuoreus vie katkeran paahteisen jälkitunnelmoinnin varsin pitkälle. Etäistä savunkatkua olen suussa vielä aistivinani.

Tasapainoinen, mauiltaan varsin runsas ja rungoltaan miellyttävän aukoton. Lagermainen raikkaus on kuitenkin edelleen matkassa ja mielestäni kokonaisuus on oikein hyvin kasassa.

Tuomio: Mukavan rempseästi humaloitu, arvokkaan paahteinen  schwarzbier Mallaskoskelta. Ei voi moittia, tässä on palaset paikoillaan!

Pisteet: 37/50 

 ---

Ja näin... Vaikkei tarjolla ehkä mitään suurta ja mullistavaa ollutkaan, voidaan Black-sarjan avauskaksikkoa kehua hyvillä mielin. Runsas makumaailma, tasapainoinen kokonaisuus ja laadukkuus tekevät Black Pilsistä ja Black IPAsta suositeltavia makukokemuksia, joita tyylikkään ulkokuorenkin vuoksi kehtaa kyllä kauemmaksikin kanniskella.