tiistai 30. elokuuta 2016

Jyväskylän SOPP torstaituristin näkökulmasta


Jyväskylän ensimmäinen SOPP oli samalla Suomen pohjoisin koskaan!

Jyväskylän ensimmäinen SOPP alkaa jo monessa mielessä olemaan takanapäin ja myös lauantaina juhlakansaa sitkeästi piinannut Rauli-myrskykin on rymistellyt jo omille teilleen. Kaikkien aikojen pohjoisin SOPP oli kertaheitolla venytetty kolmipäiväiseksi spektaakkeliksi ja se toi Jyväskylään parikymmentä kotimaista pienpanimoa kaikkiaan noin kahdensadan eri tuotteen voimin. Tarjonnasta ei näin ollen ollut pulaa, mikä tuli todettua paikan päällä korkeimman omakätisesti.

Oma ajankäyttö mahdollisti vain yhden päivän osallistumisen, joten pieni valmistautuminen ja suoranainen tehokkuus olivat paikallaan. Suuntasin sataman porteille heti torstai-iltapäivänä puhtaasti fiilispohjalta koottu to drink –olutlistaus takataskussa. Palkintona tästä urheiumielestä oli tapahtuman ensimmäisen asiakkaan titteli. Kääriäisen Pekkakin toivotteli ohimennen tervetulleeksi suunnatessani kohti tyhjänä odottanutta pienpanimonäyttämöä. Olin by the way myös torstain viimeinen vieras, kun unohduin jutustelemaan mukavia valomerkin jo tultua, mutta se on jo toinen tarinansa sitten.

Harmaana valjennut aamu jatkui aina avaamisaikaan saakka, mutta kirkastui illaksi.
Ommuute...
Alue oli järkevästi koottu, Suomen loppukesän oikukkaan sään mukaisesti laajalta osin katettu ja sinällään tilavankin oloinen. Vähän erilainen kokoonlaitto kuin Olutsatamassa, mutta toimivia olivat kumpikin. Torstaina ei aamun sateisen sään, arkipäivästatuksen ja ehkä lyhyemmän aukiolonkaan (klo 15:00-00:00) vuoksi varsinaista yleisöryntäystä koettu, mutta porukkaa riitti silti ihan mukavasti leppoisan tunnelman ja puheensorinan muodostumista varten. Illan sääkin suosi janoista kansaa auringon noustessa syksyä odottelevan Jyväskylän taivaalle.

Jälkikäteen ajateltuna harvalle tiskille joutui illan aikana jonottamaan, eli panimoiden näkökulmasta populaa olisi voinut toki olla runsaamminkin. Perjantai oli kuulemma jo vilkkaampi päivä eikä lauantaikaan huonommaksi olisi jäänyt ilman riehuvaa Raulia, joka sulki alueen muutamaksi tunniksi iltapäivällä – ja toi melkoisen vesisateen hämärän myötä.

Illasta jo paisteli ja porukkaakin oli kohtalaisesti...
...vaikka hämärän tultua tilaa riitti taas kiitettävästi.
Mutta takaisin torstaihin… Mahdottomalta läpikäytävältä tuntunut olutlista tuli kuin tulikin koluttua suu hymyssä lävitse, kiitos tarjolla olleen 1dl:n maistelulasin antaneen helpotuksen ja uteliaisuuden. Melko vahvoihin oluisiin suuntautuneet tärpit toimivat odotetulla tavalla, vaikka selkeät suosikitkin erottautuivat illan aikana joukosta mukavasti. Illan mieluisimmiksi nostin kovaan ääneen Pyynikin Käsityöläispanimon Imperial Stoutin sekä vaasalaisen Bock’s Corner Breweryn Eisbockin mutta myös Bryggerin Sofia Rhum BA, BA Barley Wine sekä miellyttävän savuinen Spezial ansaitsevat kunniamaininnan Beer Hunter'sin muhkean Barley Winen rinnalla.

Illan paras: Pyynikin Imperial Stout
Kova haastaja: Bock's Eisbock. Panimon Ruisolut oli myös erittäin suunmukainen.
Ja spezial shout outs Bryggerin savuiselle Spezialille.
Lapin Voima on ainutlaatuinen toimija koko Suomessa!
Oman jälkensä jättivät myös Lapin Voiman eli Olu Bryki Raumin kaksi loistavaa sahtia, mutta etenkin tekijämies Jouko Ylijoen mieleenpainuvat ja innoittavat tarinat menneistä olutperinteistä, sahtiin liittyvästä tapakulttuurista ja historiasta olivat kuulemisen arvoisia. Nämä puhuttelivat syvästi jo keväällä Juomien Suomi –kirjaa koostaessani jolloin Joukon intohimoinen tarinaniskentä antoi lisäpontta pitkän urakan loppuunsaattamiseen. Suosittelen varaamaan aikaa tuolla tiskillä asioimiseen jatkossa, tarjolla on nimittäin palanen jo unohdettua kulttuuriperimää ja kutkuttavaa oluttietoutta. Kuului useampikin nykyinen pienpanimoyrittäjä olleen Joukon sahtikurssillakin aikanaan…

Juttua tuli veisteltyä paljon ja etenkin tuo Fiskariin hiljalleen nouseva juomakulinarismin keskittymä, jossa Rekolan Panimon, kohta virallisesti aloittavan Ägräsin sekä ehkä jo ensi vuonna täysillä toimivan Kuura-siideripajan myötä on kuvankauniille ruukkikylälle varsin kaunis kruunu ja omanlaisensa matkailuvaltti, jäi kiehtomaan.

Hiisin tiskillä oli tutun rempseä meno ja susimainen tarjonta - hemmetin hyvä siis.
Paljon uusia makuja, paljon tuttua ja tuntematonta juttuseuraa. Ensi vuonna pitänee varustautua yhtä päivää pidempään sessiointiin. Sen verran lyhyt aika tuo yksi päivä tällaisessa tapahtumassa kuitenkin on.  Ja muutenkin…

Kippis,
J-P

maanantai 29. elokuuta 2016

Fuller’s Past Masters 1914 Strong X

Strong X...
  • Tyyli: English Strong Ale
  • Alk.%: 7,3
  • Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti

Fuller’sin pastamestarisarjan 1914 Strong X löytyi kesällä Alkon hyllystä eikä tästä tarjouksesta voinut kieltäytyä. Oluthan on virallisemmin pitkäripaisen tilausvalikoimassa eli maahantuojien herkkuaitassa, mutta kyllähän näitä soisi saapuvan ihan monopolin vakiovalikoimaankin…

Lontoolaispanimolta on yleisesti odotettavissa takuuvarmaa ja toimivaa tavaraa, eivätkä nämä uudelleen henkiin herätetyt, panimon tarkasti ylläpidetystä reseptikirjasesta löytyvät menneiden aikojen mallasherkut ole tehneet linjaan poikkeusta. Päinvastoin, ne tuntuvat eräänlaisilta juhlaoluilta harmaan arjen keskellä.

Tyylikkäästi pelkkänä X:änä tunnettu olut oli alun perin tyyliltää mild ale, jonka reseptin päiväys osuu elokuun neljännelle päivälle vuonna 1914. Tällä kertaa oluesta on kuitenkin tehty hitusen vahvempaa ja kyllähän English Strong Ale aina viileänä loppukesän iltana hyvin maittaakin. Goldingsilla ja Fugglesilla humaloitu olut kolahti omaan makuun välittömästi.
Past Masters 1914 Strong X has been brewed by Fuller’s master brewers to a recipe that dates back to 4th August 1914, the day war was declared, which was found in Fuller’s brew book. Every recipe of every beer ever brewed at the Griffin Brewery in Chiswick has been recorded in meticulous details in this bible of brewing. This brew, back in 1914, was just called X.
Fuller’s Past Masters 1914 Strong X
Syksyisessä alkuillassa kuparisena kiiltelevä olut on kaunis näky. Tuoksu huumaa kypsän, rusinaisen, kuivatun luumuisen tunnelmansa voimin. Hunajaista, tumman karamellista maltaisuutta, kevyesti leikkaavaa yrttisyyttä ja vienoa mausteisuutta. Lämmin, syvä ja viettelevä.

Maultaan tuoksuakin parempi. Hunajainen, makean leipäinen tunnelma henkii runsasta, kypsän hedelmäistä ja rusinaista makeutta. Melko makea, mutta hedelmäisellä, lempeällä tavalla. Lämmin, syvä, sävyiltään ruskea ja kuivan luumuinen. Lopussa yrttistä tuntua, mausteista kuivuutta. On kyllä nautinnollista. Keskirunsas, vähän ylikin. Tasapainoinen, sulavalinjainen ja puhutteleva. Oivallinen tunnelma alusta loppuun.

Tuomio: Kyllä kelpaa. Rehtiä brittimenoa alusta loppuun ja ennen kaikkea tyylillä hoidettuna. Hieno olut.

Pisteet: 40/50

torstai 25. elokuuta 2016

Askelmerkit Jyväskylän SOPPiin



SOPP päättää vuotensa Jyväskylään.

Torstai 25.8.2016. Suuret Oluet, Pienet Panimot –karavaani on saapunut Jyväskylään. Oluttapahtumien suhteen pidempää hiljaiseloa elänyt Suomen Ateena on tänä kesänä saanut riemukseen kokonaista kaksi laadukasta tapahtumaa, joista toinen on juuri alkamaisillaan. Lomalaisen on hyvä olla, vaikkei aika kaikkeen tahdo riittääkään. Starttipäivän visiitti jää näillä näkymin ainoaksi kosketukseksi kotimaista pienpanimo-osaamista sieltä parhaasta päästä esittelevän tapahtuman antiin, joten jonkinlainen suunnitelmallisuus lienee paikallaan.

Kokosin itselleni kohtalaisen listauksen kiinnostavimpia oluita, joiden varaan päivän liikkeet tulee lähtökohtaisesti perustettua (listat). Muutoksia varmaan tulee eikä kaikkia ehdi maistamaan mutta onpahan näppärä ”tukisanalista” tiukkoja tilanteita varten. 

Listalla on lähinnä aiemmin maistamattomia, osin ihan fiiliksen pohjalta mukaan otettuja tuotteita ja painotuskin näkyy kääntyvän aika tuhtiin suuntaan. Varoitetaan nyt lukijoita: pidän savusta, rukiista ja paahteisesta menosta, enkä voi vastustaa oluiden tynnyrikypsytettyjä versioita. Siinä listan pääteesit lienevätkin, mutta on siellä muutakin. 

Tapahtumassa on tarjolla paljon hyväksi havaittuja, takuuvarmoja tärppejä, mutta tässä nyt tällainen ”kiinnostaa kovasti” –mallin listaus kuitenkin. Perustelut ovat sitä ihteään, eli täyttä tajunnan virtaa.

Festari-infoa löytyy tapahtuman nettisivuilta ja Facebookista.

  • HIISI Hatti – Sisäpiirin tietoon nojataan, eli kuuleman mukaan maistamisen arvoinen saisonelämys. Ja koska kesäloma niin siksi myös Saison. Ja koska Jyväskylä, niin HIISI.
  • HIISI X Ruosniemi X Maistila BIPL Thumber – Brettalla aateloitu, railakasti humaloitu India Pale Lager kiinnostaa ihan vain sen vuoksi että se on brettalla aateloitu, railakasti humaloitu India Pale Lager. Kokemuksena, ajatuksena, ideana.
  • Laitilan Imperiaali Stout Bourbon Oak – Tammitettu Imperial Stout… Tätä tuskin tarvitsisi suuremmin perustella, mutta kyllähän tuo Laitilan tekemänä kiinnostaa, etenkin kun Imperiaali jo omana itsenäänkin on varsin maistuva olut.
  • Maistila Portieeri – Rouhea porter toimii aina ja Maistilasta oleva lyhyt, mutta vahva muistijälki on laadukas, suunmukainen ja sopivan leikittelevä. Voisi olla joku muukin heidän listoiltaan, mutta ehkä viilenevä syysilta kaipaa hieman paahdetta tunnelmaansa.
  • Iso-Kallan Panimo Pimeyden Morsian – Kehuttu, pidetty, itseni Olutsatamassa jostain syystä missaama Turmion Kätilöiden Imperial Stout. Stoutit ja muut paahdenautinnot tuntuvat savolaisilta onnistuvan muutoinkin todella hyvin, joten miksei sitten lajityypin Rolls Roycekin… Kahvia ja kaakaota kuuluu käytetyn. Hetkinen, mikäs tuo Jahtiolut on? No jos välttämättä vaadit…
  • Lammin Sahti Ruisrääkkä BA – Lammin Strong Alet ovat toimineet jokakeväisten pienpanimokarnevaalien annissa todella hyvin ja kieltämättä tynnyröity Ruisrääkkä kuuluu sinne must have –listalle.
  • Pyynikin Käsityöläispanimo Black IPA – Palkittu, kehuttu ja jo pidemmän aikaa kiehtonut tamperelaisolut. Tämä tuskin voi mennä pieleen!
  • Pyynikin Käsityöläispanimo Imperial Stout – Ja Pyynikillähän nuo paahteiset tunnelmat osataan savolaisten ohella mitä parhaiten, joten Imperial Stout kiinnostaa silläkin tiskillä.
  • Bryggeri Helsinki Spezial – Savuolut. Siinäpä se. Ja tietty Bryggeri. Panimo, jonka laatuun voi luottaa.
  • Bryggeri Helsinki Sofia Rhum BA – Eli rommitynnyröity versio hekumallisesta Sofiasta… Jatkanko? Niinpä.
  • Bryggeri Helsinki BA Barley Wine – Ja perään sitten tynnyröityä Barley Wineä. Kupletin juoni alkaa paljastumaan, mutta isot oluethan näissä tapahtumissa tuppaavat aina kiinnostamaan.
  • Bock’s Corner Brewery Ruisolut – Savu, paahde ja isot oluet. Siinä kolme neljästä suosikkiteemasta. Neljäntenä (ei järjestyksessä) on sitten ruis. Ja vaasalaisilla on ruista. Kaatakaa minullekin!
  • Bock’s Corner Brewery Eisbock – Eisbockia suomalaisittain? Pakkohan tätä on saada!
  • Rekolan Paavin Polku – Paavin ensivierailu Jyväskylään ja heti pääsee maistelemaan. Liekkö Topin tekosia? No, kotimaisia belgejä ei liikaa ole ja ne kyllä kiinnostavat aina. Mutta missäs on Katajan Kuiske? Sen olisin Rekolan tiskiltä myös halunnut hakea.
  • Teerenpeli Erikoinen nro. 3 – Eli viskitynnyrissä kypsytetty savuporter. Mmm… Jöröjukkakin kuulostaa kyllä kokeilemisen arvoiselta.
  • Sonnisaari Pseudovehnä – Hankala paikka, sillä panimon listoilta oikeastaan kaikki oluet kiinnostaisivat. Nyt mentiin nimi edellä ja ehkä vähän omat mieltymyksetkin. Niinhän se pitääkin. Tätä siis täältä, ehkä muutakin.
  • Beer Hunters Barley Wine – Iso olut maistuvia oluita tekevältä panimolta. Pilssiä olisin hanaan kaipaillut, mutta kelpaahan tämäkin. CCCCC:kin kutkuttaisi hanasta laskettuna. Ehkäpä sorrun siihenkin…
  • Lapin Voimalta maistan sitten kaikki. Aivan kaikki, eikä tästä suunnitelmasta ole halua poiketa. Suomenkin mittapuulla ainutlaatuinen panimo, joka puhaltaa kipinää muinaisiin olutperinteisiin, tapoihin ja tekniikoihin. Sahtia, paljon sahtia!
Jos pari ”varmaa” tärppiä pitäisi antaa niin Bryggerin Wee Heavy, Vakka-Suomelta Prykmestar Savu, Savukataja tai Wehnäbock, Makun Savu Porter, Rekolan Kesäkolli, HIISIn Bruxellensis Lupus, Malmgård Arctic Circle tai X-Porter, Radbrewn Ivy Mike, Iso-Kallan Mestari Stout tai Biere de Garde, Bryggeri Roggenfest, Stallhagen Baltic Porter… Onhan näitä. Ja Lammin Sahti, tottakai!

Maistuvaa loppuviikkoa,
Kippis!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Uutuuksia Saimaan Juomatehtaalta


Kohtalaisen kattava esittelypaketti
Sain loman kunniaksi "pienen" näytepaketin Saimaan Juomatehtaan syksyn uutuuksista. Matkassa oli myös kourallinen perusvarmoja, jo tuttuja Marsalkka-sarjan oluita. Paperilla ihan mukavalta vaikuttava kokoonpano, johon perehdytään tarkemmin klorofyllin hiljalleen siirtyessä lehvästöstä talvisäilöön. Humaloinnin jenkkiteema näkyy olevan Brewer's Specialien painotus edelleen - nyt jopa entistä vahvempana. Mutta on siellä muutakin tuloillaan – osa kuuluu jo jossain päin Suomea kaupoissakin jo olevan:

Marsalkka Golden Ale tekee paluun. Aiemmin suodatettuna kauppajakelussa ollut luomuolut palaa valikoimiin suodattamattomana ja on saatavissa 0,33l proseccopullossa sekä 0,5l tölkissä.

Brewer's Special -sarja jatkaa laajentumistaan. Pieni tölkkikoko vaihtuu samalla suurempaan puolilitraiseen malliin. Uusia tuotteita ovat:

Uutta ja vanhaa... Lähinnä uutta.
Spesiaaleja uutuuksia.
California IPA: 4,7-prosenttinen, suodattamaton session IPA. Humalina Columbus, Cascade, Citra, Chinook, Mosaic (50 EBU). Ruokasuosituksena voimakkaat, maustetut ruoat sekä grilliherkut.  Rungossa ohran ohella vehnämallasta.

Pacific Pale Ale: 4,7-prosenttinen, suodattamaton American Pale Ale. Humalina Columbus, Cascade, Citra, Equinox (30 EBU). Ruokasuosituksena paahdetut ja grillatut liharuoat, cheddarjuusto.  Rungossa ohran ohella vehnämallasta.

Houston Brown Ale: 4,7-prosenttinen, suodattamaton Brown Ale. Humalina Columbus, Chinook, Cascade (35 EBU). Ruokasuosituksena paahdetut juurekset, makkarat ja BBQ-meno. Rungossa ohran ohella vehnämallasta. Mukana myös ripaus savumaltaita.

Oktoberfest: 5,8-prosenttinen Magnumilla ja Saazilla humaloitu (20 EBU) Oktoberfest-olut. Muista poiketen pienessä proseccopullossa.

Kootut uutuudet
Myös kahdeksas Hop Joker -erä tulee myyntiin lähiaikoina. Pakkausmuotona muiden uutuuksien tapaan puolen litran tölkki. Kesemmällä saadussa sähköpostissa mainittiin myös uusi Amber Ale, jota ei ainakaan omassa lähetyksessä näkynyt. Liekkö sitten jäänyt epähuomiossa pois tai ollut vahinkolaukaus tiedotuksessa, mutta sellainenkin voi ehkä hyvin epätodennäköisesti löytyä kohta jostain hyllystä.

Uutuuksien suunnalla mennään vielä ”vanhalla”, tölkin pintaan painetulla etikettitekniikalla, mutta Saimaahan ilmoitti aiemmin kesällä uudesta pakkausinnovaatiosta, jonka myötä tölkkeihin liimattavien etikettien käyttö mahdollistuu aiempaa paremmin kierrätysvaatimustenkin näkökulmasta.

HIISI Kratti

Yksi syksyn uutuuksista.
  • Tyyli: Saison
  • Alk.%: 5,5
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi 
Kratti metsän mielipuoli // yksisilmä - kummajainen // nauraa kannot kumisevat // kun varjo seuraa kätkössänsä.
"No niin", sanoisi yläasteen liikunnanopettajani. HIISIn ensimmäinen pullonkorkin nähnyt souri tuli elokuun ratoksi tarjolle Alkon valikoimiin osana useamman kotoperäisen pienpanimo-oluen tsunamia. Kotimaisilla mustaviinimarjoilla ja puolukoilla maustettu Kratti on miellyttävän pirteä ja kirpakka syyssaison, joka yllätti ainakin allekirjoittaneen - vähän skeptinenhän näiden marjaviritysten kanssa on tottunut olemaan, mutta nyt osui kerrasta! 

Nostalgisen Mr. Oizon tahtiin nautittavaksi suositeltu olut jatkaa panimon muinaismytologista saagaa. Kratti on vanha hämäläinen rahan ja materiaalisen vaurauden jumala (tai huutava kummitus), joka makaa maahan kätkettyjen aarteiden päällä vartioiden ja hallinnoidaan niitä. Se jakaa Sigfridus Aronus Forsiuksen runon mukaan rikkauksiaan palvojalleen ja on jotensakin erikoinen valinta ko. oluen symboliksi, ellei sitten jotenkin viitata hapanoluiden viiksivahaiseen hifistelyinnostukseen. Etiketin perusteella rikkauksien lisäksi myös luonnonantimet Kratille maistuvat ja mikä jottei... Hyviähän nuo ovat - sekä oluessa että sellaisenaan.

HIISI Kratti
Punertavan oranssinen, vähän ujosti syksyn väreihin sonnustautunutta vaahteranlehteä muistuttava olut melko vähäisellä vaahdolla.

Tuoksu on raikas, pirteä ja hitusen hapan - myös syksyisen marjaisa. Viinimarjaa, myös pensaan lehtiä ja puolukkaa, mausteista hiivaa ja funkyäkin tunnelmaa. Onpas mukava paketti, sopivan kirpeä ja hyvin syystunnelmaisen satoisa.

Maultaan astetta kirpeämpi, pirtsakka ja virkeä. Mustaviinimarjaa, sen lehvästöä ja punertavampaa, puolukkaan ja karpaloon kääntyvää mehukkuutta. Ei juuri ylimääräistä makeutta, ei yletöntä happamuutta mutta sellaista sopivaa marjan ja ehkä sitruksisen, omenaisen happamuuden yhteispeliä. Kirpeä, raikas, puhutteleva. Jag tycker.

Tuomio: Tuossahan se jo useaan otteeseen tuli. Positiivinen, syksyn marjasatoa happamassa, pirteän kirpeässä ja raikkaassa muodossa esittelevä saison.

Pisteet: 36/50

tiistai 23. elokuuta 2016

Kotimaisia pienpanimo-oluita Alkoon 22.8. alkaen


Kratti on mustaviinimarjalla ja puolukalla maustettu saison.
Syksy saapuu ja samalla saadaan hieman yllättäenkin oiva kattaus kotimaista pienpanimo-osaamista Alkon valikoimiin. Alkossakin on nähtävästi herätty siihen, ettei kerta vuoteen osuvat tammikuun ”hullut päivät” ole riittävä näyteikkuna paikallispanimoidemme tuotteille, vaikkei yksi ylimääräinen kertarysäyskään kesää vielä teekään. Se on kuitenkin hyvä alku matkalla kohti vapaiden markkinoiden rikkauksia, jotka tulemme vielä joskus saamaan.

Nyt julkistetuissa oluissa on lukuisia jo ravintoloista ja paikallisvalikoimasta tuttuja tuotteita, mutta myös kokonaan uusia tuttavuuksia. Laitoin listaan myös nuo pari kotimaisen kiertolaisen ulkomailla valmistetutkin tuotokset ja kannattaa muistaa, että HIISIn mainio Loviatar on ollut jo viikonverran tilausvalikoimassa. Osa tuotteista kuuluu pieneen erikoiserään, mutta loput lienevät enemmän tai vähemmän vakiotavaraa pidemmäksi aikaa. Tasapainoinen ja paperilla varsin kiinnostava kattaus. Kyllähän nämä kelpaavat.