torstai 31. elokuuta 2017

Aass Bock

Aass Bock
  • Tyyli: Dunkler Bock
  • Alk.%: 6,5
  • Panimo: Aass Bryggeri, Drammen, Norja

Tähän väliin sopii ottaa katsaus norjalaiseen olutklassikkoon. Humoristien mieltä lämmittävä Aass Bock on Norjan vanhiman panimon, Aass Bryggerin tunnetuin tuote. Vuonna 1834 perustettu drammenilaisyritys keskittyi alun perin melko laaja-alaiseen palvelutarjontaan metsäteollisuuden, pt-kaupan, leipomon ja panimon voimin. Aassin suku tuli mukaan kuvioihin 1860-luvulla maanviljelijän pojan Poul Lauritz Aassin ostaessa panimon. Sen lisäksi, että Aass on vuonomaan vanhin edelleen toimiva oluen valmistaja, toimii se vieläkin itsenäisenä, suurpanimoista irrallisena yritysenä. Nykyinen toimitusjohtaja Christian August Knudsen Aass edustaa jo suvun viidettä sukupolvea yrityksen peräsimessä.

Aass Bock on tosiaan perinteikäs ja tunnettu tuote Norjan ulkopuolellakin. Sitä voitaneen asemansa perusteella verrata Koffin Porteriin, mutta on pakko myöntää, että itse kuulin siitä ensi kerran vasta tämän Alkoon tulon myötä. Tai olen minä sen varmaan jossain olutkirjassa joskus nähnyt, sillä Aass Bock kuuluu yleensä olevan ainoa esimerkki norjalaisoluista, mikä perinteisemmässä alan kirjallisuudessa on tunnettu. Ihan kiva juomahan tämä lopulta on, vaikkei ehkä lajin huipulle onnistu kiipeämään.

Aass Bock

Punertavan ruskea, kohtalaisen vaahdon kasaava olut. Keskirunsas tuoksun rusehtavan maltainen, pähkinäinen ja kevyen limppuinen. Taustalla on hienoista suklaisuutta sekä kevyttä yrttisyyttä.

Maultaan samaa sarjaa tuoksun kanssa. Melko terävät hiilihapot ohentavat kokonaisuutta harmillisesti, mutta mallaspuoli laittaa kampoihin kohtalaisen hyvin. Lopussa on myös sitruksista, yrttivivahteista purevuutta maun ollessa muutoin tummahkon maltaan, limpun, kaakaon ja pähkinän värittämää. Perushyvä bock kaiken kaikkiaan, vaikka lajin parhaimmistosta jälkeen jääkin.

Tuomio: Hyvälaatuinen bock Norjasta. Ei kuitenkaan aivan huipputasoa.

Pisteet: 34/50

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Hopping Brewsters Finnjävel

 Hopping Brewsters Finnjävel

Henri Alénin ja Tommi Tuomisen Finnjävel-ravintolan otteita on tullut seurailtua lähinnä ensimmäisen herrasmiehen sosiaalisen median kautta, mutta suomalaisten perinneherkkujen varaan rakentuva, leikittelevä konsepti on toki kiehtonut tositarkoituksella sen lanseeraamisesta lähtien. Olin myös iloisesti yllättynyt kuultuani, että ravintolaa varten on valmisteilla myös olut ja vieläkin innostuneempi siitä, että sitä saatiin myös rahvaan nautittavaksi – eli Alkon tilausvalikoimaan.

Finnjävelin olut on valmistettu yhteistyössä Hopping Brewsters –panimon kanssa. Kuten olettaa saattaa, ei ravintolan omaa mallasjuomaa ole aivan perinteisestä puusta räätälöity. Tai oikeastaan on. Erikoislaatuinen juoma nimittäin saa makunsa mausteseoksesta, gruitista, jollaisilla oluet aikanaan maustettiin ennen nyt valloillaan olevaa humalakasvin dominanssia. Hoppareillahan on taustallaan hyvä lataus historiatuntemusta ja muinainen gruitalekaan ei akaalaisille tuntematon juomalaji ole, joten yhteistyökuvio hoidettiin siinä mielessä aika osuvassa seurassa. Mukana oluen teossa oli sommelier Samuli Angelov.

 Hopping Brewsters Finnjävel
Se, mistä en sitten niinkään innoissani ollut, oli oluen maustekirjon sisältö. Näin äkkiseltään nimittäin tuntuisi, että Finnjävelin perusideaan sopivin ratkaisu olisi hakea maustekasvit ja –yrtit kotimaan puhtaasta luonnosta, mutta sen sijaan puolukka on paritettu yhdessä lakritsijuuren, limen ja appelsiinin kanssa. Tokihan tämä perinteisen oluen modernimpi lähestymistapa ihan linjanmukaisesti kulkee, mutta silti mieleni olisi enemmän tuonne mökkikuusikon huomaan kaipaillut. Makuasioitahan nämä tietty ovat, mutta nyt valittu yhdistelmä ei paperillakaan meikäläisen makuhermoja hivele. Eikä hivellyt lasissakaan. Voimakasmakuinen ja vivahteikas olut jakaa varmasti mielipiteet, mikä lienee tarkoituksin. Minulle ei toiminut.

 Hopping Brewsters Finnjävel
Samea, hieman punertavan harmaa, oikeastaan terassin pesuveden näköinen olut. No, ainakin on rehdin maanläheinen näky. Tuoksu puistattaa alussa melkoisesti. Lakritsijuuri ja appelsiininen sitrus ei oikein yhdistelmänä nenääni toimi ja puolukkakin tuo mukaan lähinnä etovaa punakkuutta. Onneksi shokki laantuu nopeasti ja kokonaisuuteen pääsee paremmin kiinni.

Appelsiini on varsin vahvana esillä, mutta lakritsijuuri vetäytyy ajan mittaan. Mukaan tulee maanläheistä hedelmäisyyttä sekä lisää kevyttä puolukan kajoa. Tunnelmaa leimaa sammalvivahteinen mausteyrttisyys sekä turhan kärkevä, lämpimän hedelmän makeus.

Maku on aika vinkeä. En aluksi osaa määritellä selvää mielipidettä, mutta lopulta tunnustan, etten oikein välitä siitä. Päällimmäisenä mieleen tulee appelsiinimarmeladilla täytetty, osin sulanut konvehti. Siinä on myös hedelmää, väljähtänyttä limonadia, lakritsia ja taustakirjosta tulee yleisesti mieleen pakurimainen tuhkaisuus pienellä punamarjaisella happamuudella kruunattuna. "Jännä" on oikein hyvä sana kuvaamaan tätä olutta. Turhan jännä meikäläiselle...

Tuomio: Sekavanlainen sitruslakugruitti.

Pisteet: 21/50

tiistai 29. elokuuta 2017

Kotiolut: Hangaround & Nobody A Beer Wit Us?



Hangaround & Nobody A Beer Wit Us?

Taas on oven takana pyörinyt jos jonkinlaista hengailijaa. Jyväskyläläiskaksikko Hangaround & Nobody Brewingin takaa kävi jokin hetki sitten tuomassa lisämaisteltavaa aiemmin poimitun Hangaround Like Nobody –IPAn jatkoksi. Matkassa oli Kimiton ja Keikyn kotiolutkilpailuun osallistunut IPA (josta tarinaa piakkoin lisää) sekä mökillä maisteltu, nyt esittelyssä oleva Witbier – A Beer Wit Us?

Leikkisällä nimeämislinjalla jatkava witti on saanut myöhemmin jo jatkoakin eli tuotekehitys jatkuu kiihkeän huuruisena. Ensipainos oli etiketin mukaan kotipanimon 12. virallinen keitos ja se rakentuu kotimaisen luomu pilsnermaltaan sekä vehnämaltaan varaan, kaurahiutaleiden täydentäessä palettia. Humalapuolelta löytyy Tettnangeria (katkero), Sterlingiä (kuiva) ja Glacieria (aromi), appelsiininkuoren ja korianterin viimeistellessä belgivehnän ominaismaut kohdilleen. Vesi on muutes kannettu Haukkalan lähteestä, mikä jo itsessään ihan mielenkiintoinen seikka...

Uudemmassa keitoksessa oli kuuleman mukaan muuteltu ainakin mausteaineiden suhteita ja lisätty Mandarina Bavariaa aromi- ja kuivahumalointiin. Varmasti hyviä ideoita, vaikkei tässäkään valittamista ollut. Aika tuhti makumaailma ja tunnelma wittiksi, mutta sehän sopii kuluneen kesän viileänlaiseen tunnelman enemmän kuin hyvin.

Hangaround & Nobody A Beer Wit Us?
Samea, erittäin runsasvaahtoinen olut on haalean keltainen, ananasmehuinen ja hämärtyvässä illassa ehkä jopa kevyen harmahtava. Runsas tuoksu on varsin puhutteleva. Suurieleinen kukkaisuus, sitrussävyinen aromaattisuus sekä vaalea hedelmäisyys täyttävät ilman. Mukana on tuoretta korianterista yrttisyyttä sekä pippuripohjaista mausteisuutta. Raikas, kirpakka ja toimiva.

Maultaan hyvin pitkälti tuoksun kaltainen. Sitrus näyttäytyy sekä autenttisen raikkauden että purevammankin puolensa voimin ja tuo kokonaisuuteen myös tunnusomaista kirpeyttään. Taustalla on vaaleaa hedelmää, runsaampaa korianterista witmausteisuutta mustapippurisella särmällä ryyditettynä.

Makumaailma on varsin runsas, lopun hyvän purennan ja etenkin sitruspuolen tuodessa mukaan tarvittavaa raikkautta ja kepeyttä. Paikoin makujen monimuotoisuus äityy raskaaksi piikiksikin, mutta solmu aukeaa varsin nopeasti. Ei sen vaarallisempaa kuitenkaan.

Hyvin kesäinen ja hedelmäinen wit lajin runsaammasta päästä.

Pisteet: 36/50