torstai 30. joulukuuta 2021

Masis x Hangaround & Nobody Ipa Neumann

Masis x Hangaround & Nobody Ipa Neumann

Paikallinen kiertolaisduo Hangaround & Nobody käväisi syksyllä oluentekomatkalla etelässä ja nyt tämän retken tuloksia päästään vihdoin maistelemaan. Isäntäpanimona, tai tässä kohtaa pikemminkin kollabokaverina toimi tällä kertaa Keran pienpanimokeskittymässä vaikuttuva Masis, jonka kanssa purkkiin näkyy juonitun ikivehrein viittauksin ryyditettyä IPAa. Ei siis sumukaljaa tällä kertaa, mistä HNB jo parin vuoden ajan on vahvimmillaan tunnettu.

Dingo onkin etiketissä jo kiertoteitse mainittu, mutta mitä purkki tarkemmin sitten pitää sisällään? Viiden maltaan varaan nostettu kauppavahvuinen olut luottaa myös humalkattauksessaan viiden komponentin voimaan. Oluen strategiset mitat kuuluvat seuraavasti: 5,5% ja 60 IBU. Napakkaa purentaa on siis ihan mukavasti lukujen valossa tarjolla ja kyllähän tämä peli soi suussa vallan kauniilla tapaa.

Maltaat:

Viking Pilsner, Simpsons Finest Pale Ale Maris Otter, Weyermann Carapils, Viking Vienna, Viking Cookie

Humalat:

Columbus, Cascade, Azacca, Amarillo, Citra

Hiiva:

Fermentis SafAle US-05

Masis x Hangaround & Nobody Ipa Neumann

Vaaleankeltainen, hitusen utuava olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on selkeä ja suoralinjainen, varsin sitrusvetoinen, hennommin mangoinen, hieman havuinen ja yleisesti napakan raikas.

Maku on tuoksun tavoin suoravetoinen, mukavan rapsakka ja virkeä. Ei mehustelua tai mehevöitymistä. Sitrusta, lopussa greippiäkin yhdessä havun kanssa. Taustavärinässä kepeää mangoa ja yleistä vaaleaa hedelmäisyyttä. Hyvin erilaista IPA-suuntaa kuin HnB:n viimeaikaiset hypemehut, mikä ei silti sano, etteikö homma toimisi. Soi paremmin kuin Dingon klassikot (ja niitä minä btw. vähän salaa fanitan, vaikken myönnäkään). Rapsakka IPA rokkaa edelleen ja tässä siitä on varsin hyvä kauppavetoinen todiste.

Pisteet: 36/50

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Fuller’s Vintage Ale 2021

Fuller’s Vintage Ale 2021

Fuller’sin joka vuosi saapuvaksi odotettu Vintage Ale tuli taas Alkoon ja perinteiden vuoksihan sitä oli taas haettava testiin. Ja muutenkin, onhan se kaikessa kauneudessaan useimmiten ollut erittäinkin herkullinen tuttavuus. Näin oli esimerkiksi viime vuoden erän kohdalla. Tänä vuonna sointi on taas vähän murheellisempi.

Tavasta, jolla olut Alkon valikoimiin tulee, nousi tänäkin vuonna ihan aiheellista keskustelua. Se ei näy uutuuslistauksissa millään tavalla, vaan hivuttautuu hiljalleen aiemman vuosikerran paikalle, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tilanne etenkin tässä ”välivaiheen” aikana on harmillinen, sillä osasta kauppoja löytyy jo uuden ”sadon” erää, kun toiset myyvät vielä alta pois vanhaa vuosikertaa. Verkkokaupankaan kautta tilaava ei tiedä, kumpaa painosta sieltä lopulta omaan laatikkoon sujahtaa. Kun oluen on joka vuosi tarkoitus muuttua, on tämä hyllytykseen valittu toimintamalli perin oudoksuttava, vaikka aika lyhytaikaisesta harmista pääosin puhutaankin. Vuosikerroissa on eroja ja valinnan pitäisi olla asiakkaan tehtävissä.

Joka tapauksessa varsin ”vaiherikkaana” ajanjaksona tunnettavan vuoden 2021 vintagepainos on nyt tullut saataville ja sitä kautta myös tänne internettiin kuvailtavaksi. Olut juhlistaa samalla Vintage Alejen 25-vuotista taivalta eli eräänlainen juhlavuosi on kyseessä. 

Mallasrunkona toimii nimikkeiltään aika tutun oloinen Pale Ale-, Caragold- ja DRC®(Double Roasted Crystal) -kolmikko, jotka luovat pohjan vähän trendikkäämpien brittihumalten tanhulle, jota tukemassa on tutumpi Target. Uusnousukkaiksi on tänä vuonna valittu itselleni tuntemattomammat Endeavour, Olicana® ja CF 182, joista viimeisin on tosiaan vielä koodinimikkeellä liikkeellä. Näitähän on tottunut enemmänkin näkemään sumu-IPOjen suunnilla, joten brittitunnelmoinnin äärellä moinen vähän jännittää. Ja ilmeisesti ihan syystäkin.

Fuller’sin vuoden 2021 olutkuva on itseasiassa hyvin auringonkiertonsa näköinen. Odotuksia aiempien vuosien, etenkin nostalgian kautta oli taas ladattu roppakaupalla, sen saapumista varrottiin kuin kuuta nousevaa, mutta sisältö tyrmistyttää vähän odottelevan, ehkä siinäkin jo totuutta enteilevän alun jälkeen melko totaalisesti. Ehkä tätä olutta ja kulunutta vuotta ei suoraan kannata keskenään rinnastaa, mutta kehnona minä tätä painosta joka tapauksessa joudun pitämään.

Fuller’s Vintage Ale 2021

Meripihkainen, kaunis olut nätillä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on aluksi aika mieto ja vähän nuivakin. Hiljalleen nenä poimii kevyttä karamellisuutta ja sellaista runsaammin jouluun viittaavaa sitrushedelmäisyyttä eli mandariinia ja appelsiinia kuoriosiltaan, pomeranssia tai vastaavaa vähän yleisemmässä olemuksessaan.

Maku on ihan ookoo. Ei säväytä, muttei sinällään karkotakaan. Appelsiinit, mandariinit, sitrus ja pomeranssi. Niiden meno vaikuttaa odotettua suoraviivaisemmalta ja esimerkiksi sellainen suklaakonvehdin marmeladisuus ei tällä kertaa tule mieleen, toisin kuin joinain vuosina aiemmin. Tunnelma on muutoinkin vähän karumpaa, eikä karamellinen, toffeinenkin maltaisuus tarjoa järin suurta syvyyttä tai pehmeyttä kokonaisuuden taakse.

Vähän jää semmoinen lapsuudesta tuttu pehmeän lahjapaketin tuntu. Kalsarit tosin lämmittäisivät varmaan vähän enemmän eli ei tämä nyt ihan nappiosuma ainakaan omaan makuun ole. Iso pudotus vuodentakaisesta.

Pisteet: 30/50

tiistai 28. joulukuuta 2021

Kotiolut: Puutteenkujan Soiro

Puutteenkujan Soiro

Joulun alla tarjoutui tilaisuus saada maistiin Arto Vainiomäen mestaroimaa sahtia Joutsasta. Sanomattakin selvää, että ilmoittauduin iltahämärissä vartomaan sahtitoimitusta kylän bussiseisakkeelle. Sahtialueen aarteet kiinnostavat nimittäin erittäin paljon, olinhan juuri hakenut Varastopanimonkin sahtia ja oluita maisteluun.

Artolla on Joutsan sydämessä Puutteenkujalla neljän hengen kaveriporukka, joka on valmistanut sahtia kymmenisen vuotta. Alkujaan opit on saatu eräältä lajin jo edesmenneeltä mestarilta ja näin perinnetietoutta vaalitaan todennetusti yli sukupolvien.

Jotain kaverusten tekemisen tasosta kertoo sekin, että nelikosta löytyy kaikkiaan kolme Joutsan sahtimestaruuden ansainnutta tekijää ja neljännelläkin on hopeatiloja taskussaan useampia. Vahvalla sahtialueella vähintäänkin hatunnoston arvoinen suoritus.

Sahtia valmistetaan porukalla, yhteisöllisessä hengessä. Puutteenkujan sahtiin tulee pieni annos rouhittua ruista ja sitä luonnehditaan hyvin osuvasti varsin makeaksi. Imeläksi en silti lähtisi väittämään. Puulämmitteisen padan äärellä ei lämpömittareita tarvita ja maistokokemuksen perusteella rutiinit tuntuvatkin olevan erinomaisesti hallussa.

Puutteenkujan Soiro & Nenätippu on mielenkiintoinen nimi sahtiporukalle, mutta toisaalta se ole ollut esteenä edes radiosoitolle. Puutteenkujalaisia on nimittäin haastateltu Ylellä muutama vuosi takaperin. Haastattelussa selviää myös, että soiro on paikallisnimitys kehnolle sahdille, mutta ainakaan tätä herrojen jouluksi sorvaamaa erää ei sellaiseen kategoriaan pahin vihamieskään kehtaisi laittaa. Arto tosin selvensi termin olevan kaverusten kesken enemmänkin "vain" synonyymi sahdille.  Pehmeää, jälkimaussa sopivaa särmää saavaa menoa, johon on turhankin helppo syventyä, jollei pidä varaansa.

Puutteenkujan Soiro

Ruskea, käytännössä tummuneen banaanin värinen ja tuoksuinenkin sahti. Oikein hyvältä vaikuttaa. Nenään nousee myös kevyttä mausteisuutta, aika paljon yleisestikin ylikypsää hedelmäisyyttä ja toffeeta. Ylimakea ei kuitenkaan, löytyy kuiventavia elementtejä muun muassa mainitun mausteisuuden ja ehkä vahvuudenkin kautta, vaikkei alkoholi suoranaisesti tuoksukaan.

Maku on erinomainen, mukavan makea ja kypsän banaaninen, muttei kuitenkaan häiritsevän imelä. Kivasti mausteisuutta, jotain muutakin vehnäolutvibaa, vaikken suoranaisesti neilikaksi väitäkään. Katajalla on roolia etenkin taustalla ja lopussa, alkutenhon täyttää varsin pehmeästi soljuva ylikypsä hedelmäisyys, toffeen vivahteinen, keskitumma ja syvän imeltynyt maltaisuus. 

Alkoholin lämpöä nousee loppuun, kuten kuuluukin. Se tuo katajan ja mausteisuuden kanssa hyvää vastapainoa alkupuolen makeudelle. Erittäin miellyttävää juotavaa, jossa askelmerkit ovat hienosti kohdallaan – jopa siinä määrin, että ne maistajalta varmasti salakavalasti pidemmän nautintohetken aika katoavat, jossei tarkkana ole.

torstai 23. joulukuuta 2021

Varastopanimo Mynssi

Varastopanimo Mynssi

  • Tyyli: Munich Dunkel
  • Alk.%: 5,3 
  • Panimo: Varastopanimo, Joutsa, Suomi

Varastopanimolta tuli joulua vasten uusi olut myyntiin ja olin kuin sattumalta juuri seuraavana päivänä ajelemassa ohi Joutsan kohdilta. Sahtia oli tarkoitus joka tapauksessa napata joulun viettoon, joten tämä ajoitus osui kohdilleen oikeinkin sopuisasti, kuten joulun henkeen kuuluukin.

Uutukaisolut tottelee nimeä Mynssi, mikä antaa myös pientä viitettä sen tyylillisestä sisällöstä ja makumaailmasta. Sen verran joutsan murretta taitavana päättelin mynssin olevan paikalliskäännös Munich Dunkelista, Müncheneristä, mynsseneristä ja niin edelleen. Eli siis tummahkoa kauppavahvuuteemme hyvin osuvaa lageroluttahan se odottaman piti. Nyt vähän perus mynikkiläistä runsaammin humalanpurentaa tarjoilevana kumminkin eli maltaalle on annettu hyvä vastakappale kumppaniksi.

Otin matkaan parisen pulloa Mynssiä ja samalla päätin testata panimon muutkin oluet, mitkä olivat vielä jääneet kohtaamatta. Nythän Nenätippua ja Varasto-olutta näkyy tulleen isommin myyntiin Jyvässeudulla, mutta mukavahan se paikanpäältä on pientuottajan antimia ennemmin hakea.

Leppoisaa ja maltaista menoa tarjoiltiin Mynssin muodossa ja pakko myöntää, että pari pulloa oli viikonlopulle melko pieni saalis. Mutkatonta, menevää, mutta samaan aikaan taiten tehtyä, tyyliin sovitetulla makujen runsaudella ryyditettynä. Tasapainonen kokonaisuus, jota kelpaa kehua. Menisi muuten oivallisesti perinteiseen joulupöytään.


Varastopanimo Mynssi

Punertavanruskea, keskitumma lager. Utuinen, kaunisvaahtoinen. Tuoksu on leipäisen maltainen, hieman imeltynyt, tumman tuntuinen muttei juuri paahteinen. Hyvin pelittävää.

Maku on hyvä ja konstiton. Keskitumman leipäinen mallas on hieman imeltynyttä, muttei kovin makeaa. Yrttistä humalaa, kevyttä mausteisuutta. Tuntumaltaan keskirunsas. Selkeäpiirteinen, hyvänmakuinen ja tasapainoinen olut.

Pisteet: 34/50