|
Kyltti johdattaa perille...
|
Keskiviikko valkeni kosteana, harmaana
ja pitkin päivää vettä taivaan täydeltä tarjoilevana. Kaikki tämä oli kuitenkin
toissijaista illan tarjonnan rinnalla, sillä Olutravintola Harry’sin peräkabinetissa
odotti uteliasta oluen ystävää mielenkiintoinen kattaus. Edellisenä perjantaina
maahan oli nimittäin saapunut useampikin skottipanimo-BrewDogin uutuusolut ja
näitä esittelemään oli lähetetty jo aiemminkin Suomessa tasting-tilaisuuksia
vetänyt Victoria Scott. Harry’s oli ilmeisesti tämänkertaisen matkan viimeinen
pysäkki ennen Skotlantiin paluuta – alkuviikosta Victoria oli ehtinyt
emännöimään vastaavat tilaisuudet jo Lappeenrannan ja Kuopion suunnilla.
Illan kulku oli seuraava: pirtsakka ja
nauravainen neitonen maistatti panimon oluita tarinoiden samalla niiden taustoista
sekä omaan suuhun nousseista makulöydöksistä. Iloinen skottiaksentti oli
soljuvaa, ajoittain nopeatempoista mutta yllättävän ymmärrettävää ja helppoa
seurattavaa. Oluttietouden ja jöröttäviä suomalaisia testailleen small talkin
väliköissä saimme kuulla myös perustietoja panimosta sekä sen historiasta.
Melko yleistä tietoutta esitys tarjoili, mutta tulipa joukosta poimittua omaan
korvaan uusiakin tiedonmurusia. Balttia on kuulemma noussut Skandinavian ohella
varsin merkittäväksi markkina-alueeksi, mikä hieman pääsi yllättämään allekirjoittaneen.
Viron pienpanimobuumista onkin ollut jo jonkin aikaa hyviä viitteitä, mutta
ilmeisesti kysyntää riittää hyvin myös ulkomaisilla craft beer-brändeille –
hieno juttu! Pitänee itsekin jossain välissä hyödyntää etelänaapurin
oluttarjontaa ja järkevämpää alkoholipolitiikkaa…
BrewDogin nousu kulttimainetta
nauttivaksi ”suosikkipanimoksi” oli varsin nopea, mutta huomionarvoista nousun
alkuvaiheissa on, että eräällä pohjoismaisella alkoholimonopolilla on tarinassa
varsin suuri rooli. Se monopolihan on luonnollisesti meidän rakas Alk.. *heh-heh* Katseet kääntyvät vähemmän
yllättäen länsinaapurimme suuntaan, sillä Systembolagetin valikoimiin päässeen
Punk IPAn kysyntä sai panimolla pasmat sekaisin. Tuotantokapasiteetti ei
tahtonut riittää alkuunkaan vastaamaan suureen menekkiin, mutta paine
onnistuttiin kääntämään hienosti eduksi ja voimavarat suunnattiin harkittuun
laajenemiseen. Monopolista voi harvoissa tilanteissa siis olla hyötyäkin..? Tarinaa
tuli paljon, mutta nämä pari asiaa jäi parhaiten niistä mieleen.
|
Osa uutuuksista... |
Illan oluttarjonnasta ei sen kummempaa
tietoa etukäteen ollut eikä kymmenen euron kannatusmaksukaan suuria odotuksia
sen suhteen ladannut – toiveikkaana olin varautunut yhteen uutuuteen. Paikalle päästyäni
yllätys oli mieluinen, sillä sivupöydältä löytyi rivillinen mielenkiintoisen
näköisiä puteleita. Jakoperiaatteella maistelun tiimellyksessä mentiin, eli
kukin pullo jaettiin pöytäseurueen kesken. Tastingin alkaessa luulin jo
iskeneeni kultasuoneen, sillä kansoitin neljän hengen pöytää itsekseni –
leikkimielistä kateutta oli ilmoilla naapuripöytien suunnilla… Lopulta paikalle
kuitenkin saapui pari mattimyöhäistä, joten annoskoko muuntui maltilliseksi
kolmasosapulloksi per tuote ja riittipä suun kostuketta vielä Victoriallekin. Katsastetaanpa
sitten illan olutantia:
Ensimmäisenä laseihin kaadettiin kolmen omaan makuun
maistuvan panimon kollaboraatio-olutta. BrewDog yhdisti voimansa innovatiivisen
Magic Rockin sekä aina varman kalifornialaisen Stone Brewing Companyn kanssa.
Lopputulemana oli rapea ”kesähybridi”, joka yhdistelee jenkkihenkisten pale
alejen vaaleaa ja rapeaa tunnelmaa yhdessä saisonhiivan aikaansaaman mausteisen,
kuivahkon tuntuman kanssa. Humalina Simcoe ja Amarillo.
|
Magic Stone Dog |
Magic Stone Dog
Belgian ale / 5,0% / yhteistyössä Stone
& Magic Rock
Pisteet: 33/50
Sitruksinen, rapea ja saisonmaiseen tapaan kuiva,
kohtalaisen mausteinen sekä vaaleaa viljaisuutta tarjoileva kollabo-olut.
Kuivahko, olemukseltaan kesäisen kevyt joskin makua riittää varsin mukavasti.
Rungoltaan hyvä, ei tietoakaan vetisyydestä. Käytännössä rapsakasti humaloitu,
terassikeleille hyvinkin sopiva saison.
Seuraavaksi luoksemme lipui Harry’sin hanan valloittanut U-Boat,
joka Magic Stone Dogin tapaan yhdistää mannerten välistä olutosaamista. Pennsylvanialaisen
Victory Brewingin kanssa valmistettu ”Transatlantic Smoked Porter” on tyyliltään
savustettu porter joka on valjastettu siistiin sukellusveneteemaan. Rungosta
löytyy niin suklaa- kuin savumaltaitakin, humalien virkaa toimittavat Mittelfruh
ja Galena – hiivana on käytetty pohjahiivaa, eli savustettua balttiportteri on tarjolla. Omaan makuun viisikon maistuvin ja
onnistunein olut – vahva suositus tässä kohtaa!
|
U-Boat |
U-Boat
Savuolut
/ 8,4% / yhteistyössä Victoria Brewing
Pisteet:
41/50
Tuhti, tumma, todellinen syksyn lämmittäjä. Tuhdin
paahteinen, pehmeä ja intensiivistä tummaa suklaata tarjoileva, kaakaopapujen
ryydittämänä makumaailma. Syviä värejä, runsaita makuja. Alkuun savun tuiverrus
hieman piilottelee, mutta lämmetessään jälkimaun kautta alkaa löytyä myös
nahkeaa, kevyen turpeista savun henkeä. Se viimeistelee maun kauniisti eikä
loppuvaiheen runsautensakaan voimin äidy liian hallitsevaksi. Pääpaino onkin
tumman paahteen ja suklaan maailmassa.. Hieno olut, joka kätkee vahvuutensa
varsin hyvin. Tuntuma ei nimittäin äidy odotetun paksuksi mutta kokonaisuus
ehkä toimiikin sen ansiosta todella hyvin.
Kolmas olut olikin vanha tuttu, jota viime aikoina on
harmillisen vähän tullut tapailtua. Hardcore IPAn vahvuutena on double IPAksi varsin hyvä juotavuus sekä omaan suuhun
hyvin istuva, maistuvan rapea tunnelma. Hyvä valinta uutuuksien keskelle –
yhdyin muun seurueen nyökyttelyyn.
Neljänneksi olueksi käärimme paperipussista esille illan
erikoisimman tapauksen, kutkuttavan mielenkiintoisen ”rotta-oluen”, Everyday Anarchyn. Oluen slogani menee tähän tapaan: If we could sum up Everyday Anarchy in one
sentence, it would probably be “it doesn’t have to make sense”, enkä voisi sen
kanssa olla enempää samaa mieltä. Kyseessä on periaatteessa saison, joka
on kypsynyt ranskalaisissa valkoviinitynnyreissa (oliko Chardonnay?) lähes
vuoden verran – 355 päivää tarkalleen ottaen. Hankalasti sanoiksi puettava,
vaikeasti jäljitettävä. Hieno ja mukavan haastavakin olut… Rungosta löytyy myös ruista.
|
Everyday Anarchy |
Everyday Anarchy
Belgian
Strong Ale / 10,3%
Pisteet:
39/50
Tastingin ylivoimasesti kiehtovin olut. Tuoksultaan todella
runsas, mielenkiintoinen ja koukuttava - hauskalla tapaa paksu. Mitä tämä on?
Makumaailma on hieman latteampi, joskin edelleen varsin riittoisalla tasolla.
Tynnyröinti määrittää oluen kokonaisuutena varsin pitkälle. Valkoviinitynnyrin
pohja antaakin vahvan leimansa makuun, mutta mielikuviin tunkee myös
punertavampi, Thornbridgenkin tynnyröidyissä oluissa esiintyvä kanervainen loppusilaus.
Hieman tiukkaa makeutta rungon puolella, aavistus kuivattua hedelmää sekä
runsaammin punaherukkaista marjaisuutta. Lopusta löytyy yrttisen mausteista
potkua, ajoittain seassa on myös lambicmaista alkukantaisuutta. Maanläheisyys
on oikeastaan käsinkosketeltavaa... Johan on twistiä ja meininkiä. Hyvällä
tapaa hankalasti kiinni otettava.
Illan viimeinen olut kätkeytyy tutun näköiseen pahvilootaan.
Panimon seitsemänvuotisen taipaleen juhlaolut, naga chilillä ja vaniljalla maustettu
imperial stout. Resepti on sama kuin sen edeltäjissäkin, Abtsrakt 4:een pohjautuvissa
Dog A:ssa ja Dog B:ssa – nimen kirjainmuutos kuvastaa vain oluen vuosikertaa.
Tämä olut hieman jakoi pyötäseuruettamme…
|
Dog C |
Dog C
Imperial Stout / 15,1%
Pisteet: 41/50
Chili puskee nenään vahvasti jo tuoksun puolella. Maultaan
olut on syvä, U-Boatia selvästi iskevämmällä ja tiiviimmällä paahteisuudella
etenevää, salmiakinvivahteista nektaria. Chilin polte ja aromi vyöryy suuhun
kohtalaisen runsaana pölähdyksenä. Myös alkoholi on makuna hieman läsnä ja
kevyt liköörinen tuntu löytyy taustalta. Jälkimaku on pitkä, tiukan suklainen
ja paahteen kannattelema. Suuri olut, joka vaatii oman hetkensä.
Yhteenveto:
Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja Victoria
veti sen läpi varmalla otteella. Oluttarjonta oli mainio ja rehellisesti
sanottuna kymmenen euroa tällaisesta huvista on naurettavan pieni summa – en valita,
näitä lisää! Uutuuksia tosiaan kahlattiin läpi hyvällä kirjolla ja kuten
sanottua, vei U-Boat mielestäni pisimmän korren erityisesti onnistuneella
kokonaisuudellaan – sitä uskaltaa suositella myös vähän vähemmänkin oluita
hifisteleville paahteen ja sopuisan savun ystäville. Seikkalijoille taasen suosittelen
tutustumista Everyday Anarchyyn, jota todennäköisesti pyrin itsekin hommaamaan
lisää. Todella mielenkiintoinen ja runsaan maistuva kokemus, jossa riittää hyvin
pureksittavaa.
Victoria muuten kehui Beer Hunter’sin
CCCCC IPAa erittäin
maistuvaksi olueksi ja kertoi syttyneensä panimon touhuihin muutenkin viime
vuoden Olut Expossa. Porilaiset kuulemma voisivat hyvinkin olla mieluisa
kollabo-oluen keittelykumppani – pistäkääpäs hakemusta vetämään!
Myös
Hiisin Humulus Lupus sai osakseen kehuja, kuin myös
Harry’sin hanasta tällä hetkellä löytyvä Donut Island-kollabo Sour Puzzkin. Hyviä
oluita kaikki, ansaitut tunnustukset…
Olutkellari kiittää mainiosta illasta,
Kippis!
|
Mieluisa paketti... |