Lidl Perlenbacher IPA Non-Alcoholic

Lidl Perlenbacher IPA Non-Alcoholic

• Tyyli: Alkoholiton olut (IPA)
• Alk.%: <0,5
• Panimo: Frankfurter Brauhaus (TCB Beverages), Frankfurt an der Oder, Saksa

Alkoholitonta IPAa Lidlistä? Nyt sekin päivä on sitten koittanut. Raikkaan näköinen vaaleansininen etiketti ei mainitse valmistajaa etusivullaan, takapuoli kertoo sen kuuluvan Perlenbacher-tuotemerkkien joukkoon. Olut lienee siis valmistetun Frankfurter Brauhausilla, kuten Lidlistä tutut Perlnebacher-lagerit yms. Oluen vahvuudeksi kerrotaan seikkaperäisetsi <0,5% eli vähintäänkin lähes holittomasta tuotteesta on kyse. Hintakin jäi alle ykköseuron, joten pitihän tuo testiin ottaa. Sen virallisempi nimi näkyy internetissä olevan muotoa Perlenbacher IPA Alkohol Frei, mutta mennään me nyt tällä etiketin esittelemällä versiolla.

Päivän nippelitietona kerrottakoon, ettei Frankfurter Brauhaus nimiyhteydestä huolimatta sijaitse lähelläkään bisneskaupunki Frankfurtia, vaan pienemmässä Frankfurt an der Oder -kylässä Puolan rajan välittömässä läheisyydessä. Panimolta on itseasiassa vain muutaman kivenheiton matka rajajoki Oderiin... Suurista kaupungeista läheisimmät ovat Berliini, Dresden ja Puolan Poznan.

Olut on hintaansa nähden varsin hyvä. Holittomista oluista tuttu ”ylimääräinen” makeus on toki vahvana läsnä, mutta sen hunajainen pääpiirre toimii hedelmäisemmän humaloinnin kanssa yllättävän hyvin. Kylmänähän tämä tietty juoda kannattaa, eikä sen pidempää lasissa seisottamista ehkä voi suositella. Alla vielä vähän tarkempaa kirjailua oluen ääreltä.

Lidl Perlenbacher IPA Non-Alcoholic

Vaaleahkon keltainen, aika runsaan ja hyvin riittoisan vaahdon nostava olut. Tuoksussa hedelmää, sitrusta ja hunajaista makeutta. Ihan hyvä, aika makea kylläkin.

Makukin on hyvä, etenkin kun puhutaan alle euron pullosta. Aika makea edelleen, semmoista hunajavoideltua paahtoleipää muistuttavalla tapaa. Se pelaa yllättävän hyvin yhteen humalan hedelmäisyyden ja sitruksen kanssa. Lopusta löytyy kohtalaista katkeroakin, mutta jälkimaku on taas jo aika makea. Siltikin: yllättävän hyvä ja ostanen tähän hintaan toistekin.

Pisteet: 25/50

Sokkotesti: Olvi III vs. Olvi Export

Olvit ja uusi kuosi.

Olvi uudisti pullojen ilmeen ja toimitti teosta näytekappaleet olutblogisteillekin. Omaan silmään muutos näyttää aika raikkaalta ja vähän salonkikelpoista craftkosiskeluakin jäljittelevältä. Ei hassumman näköistä ollenkaan. Samalla kuitenkin mietin, että kuinka muutos vanhaan keltaetikettiseen tottuneen, todella laajan ja vakiintuneen pääkuluttajaryhmän puolella otetaan vastaan. Onko perus-Olvin uusi ilme liian hipster?

Uusi etiketti, uusi muotoilu. Kolmanneslitrainen peruspullo on Olvi- ja FIzz –tuotteiden kohdalla historiaa uuden, ympäristölle ystävällisen kierrätyslasipullon myötä. Panimon tavoitteena on muutoksella minimoida pakkausjätteen määrä ja päivitys koskee myös panimon pahvikorilaatikon olemusta. Kuvista nähty musta laatikko näyttää niinikään ihan näppärältä.

Itse sisältö on kuitenkin sitä samaa kuin aiemminkin, joten näytepullot tarjoavat tilaisuuden verestellä muistoja vuosien takaa. Edellisestä Olvin korkkaamisesta on varmastikin jo muutama vuosi aikaa, mahdollisesti kuusi tai enemmänkin. Ei pysty muistamaan. Samalla tarjoutui myös hyvä mahdollisuus koetella makuaisteja sokkotestin voimin:

Maistuuko 0,7% vahvuusero miltään?

Vierekkäin oli siis Olvin 4,5-prosenttinen perusversio ja ”väkevämpi” Export (5,2%). Vertailu toteutettiin sokkona, kotisohvan hermeettisessä ympäristössä.

0,7% ero - maistuuko se miltään?

Olvi III

”OLVI III on Olvin suosituin olut. Kotimaisista maltaista ja baijerilaisesta humalasta vailmistettu OLVI on saanut myös kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 1991 se palkittiin Barcelonassa kultamitalilla.”

Ainesosat: Vesi, ohramallas, ohratärkkelys, humala        

Alkoholi 4,5 % vol / Katkero 15 (EBU) / Väri 9 (EBC) / Kantavierre 10 %

Olvi Export

”OLVI Export valmistetaan parhaista kotimaisista maltaista ja valikoidusta baijerilaisesta humalasta. Lopputulos on vaalea, vahva lagerolut, jonka maku on hedelmäinen ja raikas.”

Ainesosat: Vesi, ohramallas, ohratärkkelys, humala

Alkoholi 5,2 % vol / Katkero 18 (EBU) / Väri 10 (EBC) / Kantavierre 12 %

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---

Ulkonäkö:

Kirkkaita ja vaaleita oluita on kumpikin. Hieman hämärässä kotinurkassa ei osaa mainittavaa eroa esiin nostaa.

Tuoksu:

Tuoksutkin ovat aika hyvin linjassa toistensa kanssa. Näyte #1 on peruslagerin mitoissa eli vaalean maltainen, vienosti humaloitu ja aika raikas. Ehkä hiven makeuttakin.

Näyte #2 on vähän vaimeampi, mutta miellyttävämpi, pehmeämpi. Se tarjoaa enemmän mallasta, ei juurikaan makeutta. Selvästi vaisumpi voimakkuudeltaan kuitenkin. Siinä suhteessa aika tasapäistä menoa, vaikka eroja löytyykin.

Maku:

Näyte #1 on maultaan vaalean maltainen, lopetukseltaan kevyen katkera ja sen perään hennosti makeahkon pahvinen. Aika harmiton, muttei järin miellyttävä kuitenkaan. Makeus vielä lisääntyy melko nopeasti ensihörpön jälkeen.

Näyte #2 on jälleen vähemmän makea, tai siitä oikeastaan puuttuu tuo märän imelä pahvi kokonaan. Se on myös selvästi purevammin humaloitu ja hiilihapoiltaan terävämpi. Aika kolkkohan tuon klangi pidemmän päälle on, mutta se on tästä kaksikosta selkeästi paremman makuinen ja mieluisampi juotava.

Suutuntuma:

Tuntumassa ei sinällään suurta eroa tunnu löytyvän ja ehkä isoin tässä testissä löytyvä eroavaisuus sillä saralla on tuo hiilihappojen määrä ja terävyys. Näyte #1 on niiden suhteen aika laiska ja tuntuu makeudessaan jopa väljähtäneeltä verrattuna #2:n antiin.

Yhteenveto:

Ykkösnäyte on kaksikosta hedelmäisempi, joskin aika etäisesti sitäkin. Enemmän tuossa häiritsee orastava ja vähän päivettynyt makeus. Kakkonen on selvälinjaisempi ja aika suora, muttei sisällä mitään epäilyttävää sivukaikuakaan. Kalskahtaa kovuudessaan vähän metallilta, mutta parempi sekin kuin uitettu pahvi.

Kakkonen on näistä merkittävästi juotavampi, vaikkei makunystyröitä mahdottomasti hyväilekään.

Testi päättyy. Näyte #1 paljastuu "kolmos-Olviksi", näyte #2 on yhtä kuin Olvi Export. Alla vielä viralliset kokonaispisteet.

Pisteet:

Näyte #1: Olvi III 15/50

Näyte #2: Olvi Export 19/50

Kellarista kaivettua: Nøgne Ø Dark Horizon Third Edition

Nøgne Ø Dark Horizon Third Edition

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 15,5
• Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja

Tulipa tuossa itsekin taas kerran ikäännyttyä, kuten ihmisillä yleensä tapana on. Koska juhlapäivä sattui napakasti aikataulutetulle maanantaille, piti juhlajuomat kumota jo etukäteen viikonloppuna. Niinpä kaivelin kaapeista kohtalaisen rivin vähän jytympää arvojuomaa ja kyselin sosiaalisesti kanssakansalaisten mielipidettä korkattavan pullon suhteen.

Useampikin tuote sai kannatusta ja olin jo vähällä narauttaa auki sorilaisten Pareton, mutta pyörsin päätöksen viime hetkellä kun hoksasin, että minullahan on vielä kaksi pulloa tuota Nøgnen kohtuuikäistä DH3:sta jäljellä. Yksittäispulloa en olisi epäpyöreissä merkeissä rohjennut tuhlata, mutta nyt siihen tarjoutui oiva sauma. Tämä pullo piti nimittäin nauttia jo viime pääsiäisenä, mutta odottamaton este siirsi aiheen sivuun ja unholaan. Se oli tämän hetken onni.

Nøgne Ø Dark Horizon Third Edition

Dark Horizon sarjan kolmas olut oli allekirjoittaneen ensimmäinen Horizoni koskaan. Se julkaistiin muistini mukaan vuoden 2010 loppupuolella, aikana ennen harrastukseni laajempaa konkretisoitumista. Muistan ensikosketuksen olueen todella imeläksi, jopa sokeriseksi kahvisekoitukseksi, jonka alas saaminen kahden hengen voimin oli kovan työn takana. Kyseessä on kumminkin vain 0,25-litrainen pakkaus, mikä kertoo jotain 15,5-prosenttisen tuotteen makujen intsensiivisestä luonteesta. Kaksi lisäpulloa olen tässä välissäkin ehtinyt jo kuluttamaan ja aika on kummankin kohdalla tehnyt paljon hyvää.

Olut on levännyt valta-osan ajasta kohtalaisen viileässä talouskellarissa ja autotallissa, mutta väliin mahtuu myös jokusen kuukauden mittaisia huonelämpöjaksoja. Pääsiäisestä lähtien se lepäsi jääkaapin peränurkassa eli taipaleensa kenties viileimmissä olosuhteissa. Parasta ennen –päiväys meni umpeen jo viime kesänä, mutta eipähän tämänvahvuinen Imperial Stout tuosta taida hätkähtää.

Valmistaja itse suositteli oluen nauttimista 2-5 vuoden iässä, mutta yhdeksän ja puoli vuotta pullotuksesta oli omien kokemusten pohjalta tähän saakka paras aikamääre kypsyttelyyn. Totuus on varmaan sitten siellä jossain muualla. Melkoisen jumalaista nektaria tämä joka tapauksessa tällä kertaa oli. Eikä tehnyt tiukkaa naukkailla menemään. Ei sitten yhtään.

Nøgne Ø Dark Horizon Third Edition lukuina:

Erä nr. 373

Pantu 03/07/2008

Pullotettu 03/07/2009

Parasta ennen 03/07/2018

Nautittu 26/01/2019

Väri: 240 EBC

Katkerot: 100 EBU

Valmistusaineet:  

Marris Otter-, münchner-, amber-, vehnä-, savuruis-, kristalli-, ruskea-, suklaa- ja mustamaltaat, katkerohumalina Millenium ja Columbus, aromihumalina uusiseelantilainen Nelson Sauvin, kahvi, vesi ja hiiva.

Nøgne Ø Dark Horizon Third Edition

Musta, sysimusta, öljyinen ja syvä ilmestys. Vaahto on niukka, väriltään ruskea. Kaunista. Ensinuuhkaisu tuo mieleen portviinin. Ei huono lähtökohta lainkaan. Tiivistä, hyvin tiivistä paahtuneen espressomaista, salmiakkista ja kandisokerista tuntua selvällä lämpölisällä. Kypsää, hyvin tiivistä ja tummaa hedelmää, puhdasta eleganssia. On varmantuntuista...

Olut soljuu suussa viettelevästi ja pehmeästi. Muutaman aallon jälkeen se tarjoaa mukavasti polttavaa lämpöä, joka nostaa esiin myös espressoon sidotun, tumman ja paahdetun sokerin. Maku on hyvin syvä, paikoin myös intensiivinen ja maut ovat tiivistyneet todella kauniisti. Mustaa kultaa, sitä se on.

Espresso ja sokeri hallinnoivat yleiskuvaa yhdessä lämmön kanssa, mutta takaa paljastuu myös kypsän hedelmäisiä ja viinimäisiäkin piirteitä. Herkullinen, todella hienostunut kokonaisuus. Tuntuma on soljuva ja pehmyt, samaan aikaan lämmin ja samettinen, mutta huulet eivät juurikaan tunnu tahmaantuvan.

Nyt on hienosti säilynyt olut. Säväytti ja kunnolla...

Pisteet: 45/50

Hailuodon Dunkkeli

Hailuodon Dunkkeli

• Tyyli: Dunkel
• Alk.%: 4,3
• Panimo: Hailuodon Panimo, Hailuoti, Suomi

Hailuodon Panimon Dunkkeli on saksalaine tumma pohjahiivaolut.

Talveen hyvin sopiva makeahko, täyteläinen ja tasapainoinen tumma laakerimme istuu erinomaisesti myös ruokapöytään. Kevyt humalointi ja monipuolinen mallaspohja luovat oluen harmonisen makumaailman.

Hailuodon perusvarmat maut ovat toimineet Olutkellarissa hienosti ja mukava huomata, että oluet ovat vakioittaneet paikkansa Länsiväylän hyllyssä. Tällä kertaa testiin lähti tummempaa lagermaailmaa henkivä Dunkkeli, joka on jätetty monen muun hailuotolaisen tavoin tyylin optimivahvuutta kepoisemmaksi. Esimerkiksi panimon vehnäoluet eivät tästä vahvuuden mietoudesta ole minusta kärsineet, vaan makua ja tuntumaa on ollut enemmän kuin riittävästi. Dunkkeli olikin sitten ensimmäinen, jonka äärellä sitä runsautta olisi saanut olla enemmänkin.

Dunkkelin mallaspohjasta löytyy Münichia, Pilsneriä, Cara 100:sta ja Cara Blackia, humalapuolelta taas Hersbrucker Purea ja Mandarina Bavariaa sekä kylmähumaloinnista Cascadea ja Saphiria. Ei siis ihan perinteisemmän pään humallajikkeita, muttei kuitenkaan liian eksoottista menoakaan. Vahvuutta tosiaan vain 4,3%, mikä on tähän tyyliin turhan vähän. Dunkkeli on muutes taas tuttuun tapaan luomuolutta.

Hailuodon Dunkkeli

Tummanruskea, valoa vasten reunoilta punakka olut runsaalla vaahdolla. Tuoksussa melko runsasta maltaisuutta hienoisella paahteella varustettuna. Aika maltillinen ja harmiton.

Maku on hieman runsaampi, tummaa, hieman paahtunutta ja siirappista mallasta pääasiassa esittelevä. Lopussa kevyttä katkeruutta, jälkimaussa eniten paahteisuutta. Dunkkeli on kuitenkin Hailuodon ensimmäinen (minun maistama) olut, jossa etiketissä ilmoitettu, lajille turhan matala vahvuus myös tuntuu. Ei pahasti, mutta kokonaisuuteen se selvästi vaikuttaa, vaikka makua ihan mukavasti löytyykin. Sais olla rosentin verran töpäkämpi…

Pisteet: 28/50